Dacu



Afromines My Secret
   

bordercollie/kastroitu uros/22.03.2006/musta valkoisin merkein

  • Näyttelyt: 3x SERT & useita PU-sijoituksia
  • Match Show: SIN1 BIS3
  • Rallytoko: RTK1
  • Terveys: lonkat, kyynärät, polvet ja lanneranka tutkittu epävirallisesti terveeksi keväällä 2013.

Dacun voisi sanoa olevan porukan aivot - mikäli tältä laumalta sellaisia edes löytyy. Dacun kanssa ollaan vietetty pisin yhteinen taival, sen syntymästä lähtien ja näin ollen se toimii usein kuin ajatus ja se on vähän sellainen luottotyyppi. Se onkin lauman pomo, mikäli niin voi sanoa.

Arjessa Dacu on kovin mutkaton tapaus ja ehdottomasti eniten arvostan siinä sen mutkatonta luonnetta. Kaikkeen uuteen se suhtautuu lunkisti ja mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Eikä se siitä huolimatta ole mikään hajuton ja mauton tyyppi.

Dacu on koko bordercolliekannan poikkeustapaus, se on soffaperuna, joka ei harrasta mitään eikä sillä ole vakavia oireita aktivoinnin puutteesta. Tehdään ja touhutaan tuon fyysisen kunnon rajoissa, ei mitään vakavasti otettavaa ja usein Dacun aktivoinnit rajoittuvatkin satunnaisiin temppuihin.

Dacu ei ole aina ollut mikään luottotyyppi ja alkutaipaleella se olikin kaukana siitä. Toisille uroksille oli aina rähistävä, eikä kaksivuotias rajalassie tahtonut pysyä kymmenenvuotiaan ohjaajan käsissä. Takapihatokoilun lisäksi harrastettiin pari vuotta agilityä, joka kuitenkin loppui Wintun muuttaessa taloon. Takapihatoko sai vielä jatkua. Parin vuoden tauon jälkeen aloitettiin koirahyppely uudelleen ja homma sujui paremmin kuin koskaan, sillä yhteinen sävel oli löytynyt. Juuri kun ensimmäinen kisailmoittautuminen oli tehty, tyypin terveys irtisanoi itsensä. Dacun kropan ongelmia on ratkottu niin hierojalla, fysioterapeutilla, osteopaatilla kuin kraniosakraaliterapeutillakin ja toivo täydelliseen parantumiseen on mennyt jo aikoja sitten. Nykyään tavoitteena on vain se, että Dacu voi hyvin.

Eläkeläislajina keksittiin lähteä rallytokoilemaan ja siitä lajista Dacu jäi alokasluokan koulutustunnuksen jälkeen eläkkeelle, koska huipulle on hyvä lopettaa- ja se oli meidän henkilökohtainen huippu!

Dacu ei ollut se mitä ihanteellisin ensimmäinen harrastuskoira, mutta koirana se on aivan loistava tapaus. Pomminvarman luonteensa ansiosta se on ollut mitä loistavin esimerkki nuoremmille laumanjäsenille ja ehkä vähän itsellenikin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti