perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hoplaa

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa ohjatut agilitytreenit Cloudyn kanssa. Siitä on hirmuisen pitkä aika, kun ollaan viimeksi oltu eurasierin kanssa ohjatuissa. Olisikohan edelliset "oikeat treenit" olleet viime keväänä, kun Cloudy tuurasi Dayaa tsekkiläisen treeneissä. Silloin Cloudy laiskotteli ja helppo harjoitus meni lähinnä vauhdin kalasteluun. Nyt koiralla oli vielä alla edellisen päivän tokokoe, muttei tehnyt mieli jättää sen takia treenejä väliin, sillä eihän yrittänyttä laiteta.

Parit ensimmäiset treenit ovat sisähallissa, mutta olen iloinen siitä, että suurin osa ryhmän treeneistä tulee olemaan ulkona. Varsinkin lämmitetyissä halleissa Cloudya on ollut vaikeaa saada liikkumaan kunnolla ja lyhyillä esteväleillä vauhdin ylläpitäminen on ollut haastavempaa. Treeneissä oli tarjolla 17 esteen rata, joka ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan pitkä tai vaikea. Tarjolla oli suoraa, takaakiertoa ja persjättöä. Vaikeammassa kulmassa olevat kepit tehtiin suosiolla yksittäisenä.

Ihan alussa Cloudy tuli muutamaan otteeseen ykköshypystä ohi, mikä oli todella kummallista, sillä Cloudy ei ole ikinä harrastanut hyppyjen ohitteluja - päinvastoin. Tässä asiassa se on yleensä kovin kuuliainen ja kiltti ja menee sinne minne halutaan, vaikka ohjaus tulisi myöhässä ja/tai epäselvästi. 2.hyppy oli ensimmäiseen esteeseen nähden 90 asteen kulmassa ja olisin ajatellut sen osaavan hakeutua sinne, vaikkei muistaakseni olla moista koskaan harjoiteltukaan. Höh. Näiden aivopierujen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja koira olikin aikamoinen menijä! Harmi, etten pyytänyt ketään ottamaan videota, koska Cloudy liikkui todella hyvin! Persjättöön ehtiminen meinasi tuottaa hankaluuksia, kun en osannut yhtään varautua Cloudyn vauhtiin ja olin auttamatta myöhässä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan, kun liikuin kunnolla.

Näin Cloudy pinkoi viime keväänä

Kepeillä Cloudyn motivaatio ei oikein vieläkään tahdo riittää loppuun saakka ja välillä sattuu mokia, kun jokin väli jää tekemättä. Itse olin aina koulun liikuntatunneilla se, jonka jäljiltä pujottelutehtävien kartiot oli kumossa, joten kaikki sympatiani on tässä asiassa kyllä koiran puolella. Keppien jälkeen loppurata sujui ongelmitta, täytyy vaan itse takaakierroissa tsempata koiraa, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan - muuten vauhti hyytyy.

Treeneistä jäi hyvä fiilis. Koira kuulemma kyllä osaa, kun se vaan viitsii tehdä, mutta itselläni on iso rooli pitää vauhti yllä omalla liikkumisella. Cloudy kuitenkin liikkui paremmin, kun olisin uskaltanut toivoa ja kouluttaja näytti ymmärtävän myös tällaisen hitaamman ja haastavemman rodun päälle, mitä ei tässä lajissa ole voinut pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun päästään ulos, niin tehdään kuulemma isompia ratoja myös sitä 2.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä sellainen tunne, että tämä on kaikin puolin niin passeli ryhmä juuri meille!

Oli kyllä todella virkistävää käydä ohjatuissa treeneissä. Viimeisen vuoden aikana on kouluttanut niin paljon muita ja treenannut omia tyyppejä lähinnä itsenäisesti, niin oli ihanaa mennä itse niin sanotusti valmiiseen pöytään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ilon kautta

Käytiin korkkaamassa uusi avoin luokka Cloudyn kanssa ja lähes kahden vuoden kisatauko päättyi Ähtärissä viime lauantaina.

Uusilla säännöillä Cloudyn vaikeimmiksi liikkeiksi ovat osoittautuneet ruutu ja merkin kierto, ylläripylläri. Noudosta ei edes puhuta. Irtoavat liikkeet ovat kyllä Cloudylle haastavia, siitä ei pääse mihinkään ja samalla kun yrittää pitää vauhtikriteeristä kiinni (laukka, eurasier tiputtaa usein raville) niin nämä ovat kyllä tarjonneet haastetta. Useimmiten koira tekee hienosti, kun taas välillä on tuntunut, ettei sille ole mitään koskaan opetettukaan, mutta silti ne onnistumiset tuntuvat palkitsevilta - vaikka kyse onkin vaan treenitilanteesta. Jos olisin jäänyt odottamaan näihin liikkeisiin täyttä varmuutta, niin tuskin oltaisiin koskaan päästy kokeeseen - eihän Cloudy muutenkaan ole yhtä suoritusvarma, kuin muut, joten härkää sarvista ja menoksi. 

Daya sai lähteä mukaan turistiksi. Ajoin kerran harhaan, mutta oltiin silti koepaikalla noin tuntia ennen avoimen luokan alkua, joten ehdittiin käydä hyvin lenkillä. Cloudy oli neljästä avoimen luokan koirakosta suoritusjärjestyksessä viimeisenä ja jääväksi oli valikoitunut maahanmeno.

Tokokuvien tuoreutta. Neljä vuotta takaperin Kloodi käytti katu-uskottavaa ketjupantaa, joka kutitti aina paikkamakuussa

Merkki ja ruudun kartiot olivat keltaisia ja kun ne yhdistettiin auringonpaisteeseen, niin en tiedä, saattoivatko ne näkyä koiralle vähän huonosti? Itselläni on käytössä oranssia, pinkkiä ja punaista, mutta Cloudyn edellisessä kokeessa, jossa Pehkosen Mauri tuomaroi viimeistä kertaa, sain hänen keltaiset kartiot. Tuli sellainen fiilis, että olisi  tässä melkein parin vuoden aikana voinut treenata niillä vähän enemmänkin..

Istumisessa Cloudy tönötti hienosti koko minuutin. Oikeastaan pelkäsin aikoinaan, että tässä Cloudy laiskana tyyppinä heittäisi maahan, mutta ei. Treeneissäkin se on aina tehnyt tämän niin tunnollisesti, että olisi ollut kyllä pettymys, jos nyt kokeessa olisi käynyt toisin. Paikkiksesta mentiin suoraan autolle, jossa Cloudy sai kehujen saattelemana pari kinkkusiivua ja sitten tyyppi sai jäädä autoon odottelemaan yksilöliikkeitä.

Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä ja ensimmäisenä luoksetulo. Lähti hyvin, mutta loppu turhan hidas, heitti raville ja vieläpä todella aikaisin. Olisin kyllä tästä ottanut mielelläni kasinkin, mutta tuomari oli eurasieria kohtaan armollinen. Kieltämättä välillä ihan kivaa näinkin päin. Seuraavaksi liikeestä seisominen, ei moitittavaa. Sitten merkin kierto, jonne Cloudy lähti hyvin, mutta sitten iski epävarmuus. Koira oli melkein merkin kohdalla, mutta merkin takana oli toimitsijoiden teltta ja kehänauha ja eurasierin olemuksesta näki, kuinka se alkoi miettiä, että minnekäs nyt. Cloudyhan vajaa pari vuotta sitten keksi karata toimitsijoiden telttaan, eikä tehnyt mieli ottaa siitä uusintaa, joten yhden uuden käskyn jälkeen en enää yrittänyt saada sitä merkille, vaan käskin iloisesti tulemaan takaisin. En ajatellut, että miten tämä vaikuttaa jatkon kannalta tulevissa kokeissa, mutta ei sillä väliä. Koiran olemus muuttui hetkessä taas omaksi iloiseksi ja itsevarmaksi itsekseen.


Seuraavaksi seuraaminen. Ensimmäiset metrit oli vähän haparointia, mutta sitten Cloudy paranti ja loppu sujuikin hienosti, etenkin onnistuneiden peruutusaskelien jälkeen teki mieli tuulettaa. Sitten ruutu, jota eurasier ei löytänyt. Lähti kyllä, mutta puolivälissä matkaa kaarsi väärään suuntaan ja uudella käskyllä ja käsimerkillä koira pyöri pari kertaa ympäri. Nolla siis tästäkin, muttei kyllä voinut olla yhtään pettynyt, kun koiralla on mokasta huolimatta fiilis ihan katossa - tyyppi ei ole ikinä kokeessa tarjonnut mitään temppuja!

Sitten liikkeestä maahanmeno, jonka Cloudy on muutaman kerran kevään aikana sotkenut istumiseen, mutta erottelutreenit teki tehtävänsä. Seuraavaksi kaukot, eli Cloudyn bravuuri. Hyppykin oli hieno. Siitä kuulemaan kokonaisvaikutus, jossa tuomari kysyi, miten meni noin niinku omasta mielestä. Kehästä autolle, jossa eurasier sai palkaksi vastenmielisen näköisen mössön cesaria eineslihapullilla varustettuna. Hyvin teki kauppansa ja Dayakin sai samanlaisen annoksen, joten tsekkiläinen lähtee varmaan mielellään toistekin Cloudyn henkilökohtaiseksi pokaalinpitäjäksi. Sijoituttiin tosiaan kolmanneksi.

Kivat pisteet ilahdutti, mutta ennen kaikkea koiran asenne. Vielä jonkin aikaa sitten koe olisi meidän osalta kaatunut merkin kierrossa olleeseen hässäkkään, mutta nyt pakka pysyi kasassa. Eikä tulokseenkaan voi olla pettynyt, kolmostulos kolmella nollalla ei ole huono ja Cloudy teki liikkeet omalla tasollaan. Seuraava koe olisi parin viikon päästä ja olisi siistiä saada toinen nollista pois - noudon nolla kun on ja pysyy.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Junnujuttuja



Maaliskuulta jäi mainitsematta pari asiaa. Dura kävi hierottavana, kun siskoni varasi sille ajan ja vei sen sinne ihan oma-aloitteisesti, aika huikeata! Tusu oli jonkin verran jumissa, mikä ei ole kyllä mikään yllätys, kun se on vetänyt koko talven jäällä sitä hillitöntä reikäpääralliaan. Seuraava hieronta sille onkin varattu ylihuomiselle ja Wintullekin on käsittely katsottuna parin viikon päähän.

Lisäksi maaliskuun viimeisenä sunnuntaina Vinka kävi ihka ensimmäisessä näyttelyssään. Tuloksena ROP-pentu ja kaupan päälle aika hieno arvostelu. Itse olin samana viikonloppuna agilityn koulutusohjaajakurssin toisella puoliskolla, joten itse en päässyt paikalle, vaikka näyttely järjestettiinkin ihan tässä vieressä. Ryhmäkehä jäi pikkutsekkiläiseltä väliin, kun tyyppi ja sen omistaja unohtivat itsensä syömään eväitä vähän liian pitkäksi aikaa. Oheinen kuva on Niinan ottama. Tuntuu hoopolta katsoa tuota kuvaa, kun omassa mielessäni Vinka-lilla on edelleen se Daikussa roikkuva luovutusikäinen naskalihammas. Ja taas päästäänkin siihen, että aika kuluu äkkiä, koirat kasvaa ja hampaatkin vaihtuu ja niin poispäin.

Takaisin tähän kuuhun. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna paikallisen Kennelpiirin nuorisojaosto, johon siis kuulun, järjesti junior handler-kurssin. Siellä oli tarvetta lainakoirille, joten Cloudyn, Duran ja Windyn viikonloppui kului näyttelyjuttujen merkeissä. Itselleni junior handler on ollut aina kovin vierasta aluetta, eikä laji kyllä ole koskaan pahemmin kiinnostanut, mutta nuorisojaostolta odotetaan aina järjestettävän jotakin junnuiluun liittyvää, joten siihen ollaan vuosittain pyritty. Nämä junnukoulutukset kieltämättä keräävätkin yleensä hyvin osanottajia, viime viikonloppuna osallistujia oli molempina päivinä noin kymmenen, mikä ainakin näin sivusta seuraajan roolista katsottuna tuntui sopivalta määrältä. Molempina päivinä koiria ehdittiin vaihtamaan useampaan otteeseen sekä tekemään harjoituksia niin yksin kuin ryhmässäkin, eikä kuitenkaan aika tuntunut loppuvan kesken.




Cloudy oli suosittu tapaus ja monet tykkäsivät esittää sitä, kun taas Dura kokemattomampana oli aika hulivili, mutta tarjosi kuitenkin haastetta niille, jotka uskaltautuivat kokeilemaan sitä. Wintun junnuilut rajoittuivat lähinnä lauantaihin ja hyvin näytti olevan näyttelyjutut shetlantilaisen muistissa, en edes muista, koska se olisi niitä viimeksi harjoitellut. Paikalla oli kaksi muutakin shelttiä, joiden nätisti trimmattujen korvien rinnalla tuo oma tupsukorva ei kieltämättä näyttänyt kovin kehuttavalta. Oikeastaan ajattelin joskus pitäväni Wintun korvia trimmissä, vaikkei sen kanssa käydäkään enää näyttelyissä, mutta se sitten jäi, kun useamman ihmisen mielestä koira näytti trimmattujen korviensa kanssa lähinnä rumalta apinalta. Trimmausmotivaatio koki siinä kohdassa kuoleman, vaikka ajan kanssa silmät olisi varmasti niihin apinakorviinkin tottunut.

Cloudy on oikeastaan melko helppo esitettävä, sillä se yleesä seisoo hyvin vapaana ja asettelee itsensä sen verran hyvin, että harvoin tulee tarvetta korjailla sen koipien asentoa. Lisäksi se lähtee kaikkien matkaan, eikä ota häiriötä toisista koirista tai juuri muustakaan, mitä sen ympärillä tapahtuu. Haasteita se kuitenkin tarjoaa erityisesti kahdessa asiassa, joista ensimmäinen on korvien asento. Cloudy pitää usein korviaan pitkin päätä ja näyttelyissä se ei välttämättä nosta niitä kokonaan ylös, vaan jättää ne puolitiehen. Vaikka eurasierin korvat saisikin ylös asti, niin voi olla vielä haasteena saada ne kunnolla ylös ilman, että ne ovat leveät kuin koalalla. Joskus Cloudylle onkin tullut sanomista leveälle asettuneista korvista ja kyllähän noissa aika selkeä ero näkyy.



Toinen haaste Cloudyssa liittyy sen liikuttamiseen, sillä varsinkin sisänäyttelyissä sitä voi olla vaikeaa saada liikkumaan kunnolla. Viikonloppuna tulikin huomattua, miten useimmat lähtivät liikkelle ja huomasivat pian hihnan kiristyvän, kun koira ei tullutkaan yhtä reippaasti mukana. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa viiden vuoden takainen Lahden näyttely, jossa tuon koiran esittäminen oli tuskaista, kun se ei parhaan nartun valinnassa liikkunut niin yhtään ja meidän takana olevat olisivat varmasti päässeet liikkumaan paljon reippaamminkin. Tällöin Cloudy vieläpä voitti narut, mutta siitä lähtien en ole kyllä yhtään pistänyt pahakseni, jos joku muu esittää Cloudyn. Tosin kurssilta jäi kyllä mieleen yksi junnu, joka sai Cloudyn liikkumaan aivan mielettömän hyvin! Eurasier pinkoi kehässä hienoa vauhtia ja esittäjä kehui sekä tsemppasi koiraa jatkuvasti. Täytyi siinä vieressä istuvalle Anullekin kehaista, miten hienosti kyseinen handleri sai laiskan punaharmaan liikkeelle.

Kurssilaiset olivat kyllä todella täsmällisiä ja noudattivat huolella aikatauluja, eikä ketään tarvinnut "paimentaa" vaan kaikki ymmärsivät itse käyttää koiriaan tarpeeksi usein ulkona ja omien koirien lainaajat tarjoituivat käyttämään nuo tyypit pihalla, aika huomaavaista! Sai itse rauhassa keskittyä jutusteluun, valokuvaamiseen ja karkinsyöntiin. Ehdittiinkin jo suunnittelemaan, että pyrittäisiin järjestämään tälle vuodelle vielä toinenkin JH-koulutus, joka toteutuessaan pidettäisiin syksyllä ennen Jyväskylän KV-näyttelyä. Ainahan se on kivempaa järjestää jotain, johon on oikeasti tulijoita. Vieläkin on turhan hyvässä muistissa meidän viimeisen päälle suunnitellut koiranuorten pikkujoulut vuodelta 2012, joihin ei kovasta mainostuksesta huolimatta ilmoittautunut yhtäkään osallistujaa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mallikappaleina

Maaliskuun kuulumisoksennus olkaapa hyvät!

Cloudy tosiaan kävi pari viikkoa sitten Korpilahden ryhmänäyttelyssä yli vuoden näyttelytauon jälkeen. Itse tajusin vasta näyttelyä edeltävällä viikolla, ettei tuolla koiralla ole minkään valtakunnan todistusta sen viime syksynä poistetuista hampaista. Voihan tyhmä pää ja ajattelemattomuus taas kerran. Arvoin, viitsiikö tuota viedä kehään ollenkaan, mutta päädyin lähtemään, koska koko ilmoittamisen perimmäinen tarkoitus oli saada eri tuomareiden mielipiteitä Cloudysta. Aluksi ajattelin esittää tyypin itse, mutta minua pyydettiinkin näyttelyyn kehätoimitsijaksi. Onneksi äiti oli joka tapauksessa  lähdössä näyttelyyn esittämään serkkuni saksanseisojan, joten Cloudyn esittäminen sujui siinä samalla.

Itse pyörittämäni kehä oli maneesissa, eikä kolmet housut, kolme paitaa ja kaksi takkia päällekkäin ollut yhtään liikaa. Meidän kehässä oli portugalinvesikoiria, lagottoja, kleinejä ja mitteleitä sekä kirsikkana kakun päällä kehän nurkkaan oli jemmattu lemuava lantasaavi.  Näyttelyssä oli käytössä reaaliaikainen tulospalvelu ja varmistin välillä oman puhelimen kautta, että meidän kehän tulokset varmasti päivittyvät järjestelmään. Onneksi kehässä oli myös harjoittelija, joka käytti tablettia suurimman osan päivästä, sillä parin rodun jälkeen totesin, etteivät omat nakkisormeni saaneet mitään tolkkua siihen, vaikka itse järjestelmä olikin helppokäyttöinen. En ehtinyt kyttäämään eukkujen tuloksia, joten vasta kun äiti toi auton avaimet, niin hän huikkasi Cloudyn olleen PN2. Aika huikeata! Eurasiereissa (6kpl) jaettiin kaksi SA:ta ja Cloudy oli näistä toinen nätin junnunartun viedessä ansaitusti voiton.

Muutama päivä näyttelyn jälkeen

"Oikea sukupuolileima & mittasuhteet. Oikeanmuotoinen pää. Hyvä purenta. Vähän vaaleat silmät. Hyvä ylälinja & hännänkiinnitys. Rodunomaisesti kulmautunut. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvin sivulta. Vähän ahdas takaa."
VAL ERI VAK1 SA PN2


Tuomarina Harto Stockmari. Hampaista ei tullut sanomista, joten ilmeisesti tuomari ei katsonut puuttuviin hampaisiin saakka. Pyörittämässäni kehässä nämä hampaat tulivat myös puheeksi kehän tuomarin (joka itse asiassa teki aikoinaan Cloudysta valion!) kanssa ja hänkin sanoi, että nuo P4-hampaat ovat sen verran kaukana, etteivät kaikki välttämättä katso sinne saakka. Seuraavaksi tekisi ilmoittaa Cloudy Keuruun ryhmänäyttelyyn, mutta täytyy kyllä ottaa ihan ensimmäisenä asiaksi hankkia sille se hammastodistus ennen seuraavaa näyttelyilmoittautumista. Oli kuitenkin kivaa huomata, ettei Cloudya sakotettu sen turkin määrästä, kuten yleensä, vaan kiinnitettiin huomiota siihen tärkeämpään, eli laatuun.

Lisäksi Dacu kävi pari viikkoa sitten hierojalla ja tyyppi olikin aika hyvässä kunnossa! Itse olisin odottanut näiden pääkallokelien jälkeen jotain paljon pahempaa, mutta uuden ajan varammiselle ei ainakaan toistaiseksi ole tarvetta. Dacu on muutenkin tuntunut olevan aika iskussa liukkaista keleistä huolimatta. Liikkuminen sujuu hyvin ja hyppiminen niin autoon kuin sohvallekin onnistuu vaivatta ja ihan yleisilmeeltäänkin se on reipas. Dacu on käyttänyt BOTin verkkoloimea reilut kolme kuukautta, lieköhän sillä osuutta asiaan?



Viime viikon keskiviikkona olikin aihetta juhlaan, kun Daculle kilahti 11. vuosi mittariin. Käytiin Dacun kanssa kahdestaan shoppailemassa herkkuja sekä pehmopossu ja eihän synttärit ole mitään ilman nakkikakkua. Durakin oli menossa mukana, sillä samana iltapäivänä lähdettiin vielä Cloudyn ja Duran kanssa Lahteen, jossa järjestettiin tuomarien erityiskoulutus osalle FCI5-ryhmän roduista. Arvoin kyllä vähän, viitsiikö sitä ajella moisen vuoksi pari tuntia per suunta, mutta sinne kaivattiin kipeästi esimerkkikoiria, eikä tällaisia tilaisuuksia tule usein ja ajatus siitä, että se olisi rodulle eduksi, kannusti lähtemään.

Tilaisuus oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka se olikin melko nopeasti ohi. Cloudy ja Dura olivat kiltisti useamman eri tuomarin tutkittavana ja saivat kehuja luonteistaan. Hain Duran minulle edeltävänä päivänä juuri sen vuoksi, että paikalla olisi myös jokin vähän vähemmän rodunomainen yksilö - neljä muuta paikallaolijaa kun olivat aika hyviä rotunsa edustajia. Harmiteltiin, ettei meillä ollut näytillä yhtään (liian) raskastakenteista koiraa, jollaisia tässä(kin) rodussa alkaa olemaan. Cloudyn ainokainen poika on sellainen poni, että olisi voinut mennäkin sellaisesta esimerkkikoirasta, eikä se olisi edes asunut kovin kaukana tätä koulutusta ajatellen. Toivotaan, että näitä tilaisuuksia tulisi jatkossakin.