tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tupla

Kuun ensimmäisenä lauantaina käytiin Cloudyn kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa. Kisataukoa oli kertynyt lähes 10 kuukautta, sillä viimeksi ollaan kisattu toukokuun lopussa ja olikin odottanut näitä kisoja innolla, sillä hinku päästä radalle oli kova. Kisoja edeltävällä viikolla oikealle kantapäälleni kävi pieni haaveri, minkä johdosta sillä juokseminen vähän sattui, mutta se ei ollut este kisaamiselle - korkeintaan hidaste. Daya sai lähteä mukaan turistiksi lenkkeilemään meidän kanssa kaikki lämmittely- ja jäähdyttelylenkit.

Ahneuksissani olin ilmoittanut Cloudyn kaikille kolmelle radalle ja tuomarina toimi Sari Mikkilä, jonka radoilla en olekaan muistaakseni ollut aikaisemmin. A-rata näytti rataantutustuessa mielettömän kivalta ja suoraviivaiselta, oikein sellaiselta perushelpolta ykkösluokan radalta. Startattiin luokan häntäpäässä ja Cloudy oli lämmittelylenkillä ihan innoissaan ja teki intopinkeänä erilaisia temppuja.

Radallekin vauhtia riitti vielä hyvin, mutta putkien huonot takaaleikkaukset jäivät vähän harmittamaan, sillä aikaisemmin ne ovat kisoissa toimineet hyvin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun rataantutustumisessa uskalsin suunnitella tekeväni takaaleikkaukset, enkä valsseja, sillä kaikki aikaisemmat takaaleikkaukset ovat aina olleet hätäratkaisuja. Rata kuitenkin kosahti aika yllättävään juttuun, kun eurasier bongasi ratahenkilön, eikä keskittynyt hyppyyn ja tuli siitä ohi. Tältä radalta siis vitonen ja yliaikaa.




Toinen rata olikin jo profiililtaan haastavempi ja varsinkin kepeille vienti oli ykkösluokkaan melko kinkkinen. Meillä oli aika reilu rataantutustumisaika, joten ehdin muuttamaan ohjaussuunnitelmia kerran jos toisenkin. Olin seuraavana päivänä kisoissa kuuluttajana ja myös siellä tuomari antoi reilumpia rataantutustumisaikoja ja siinä jo mietittiin, miten olisi kannattanut tulla radalta ajoissa pois, eikä jäädä vartiksi hinkkaamaan. Jälkiviisautta parhaimmillaan.

Runsaasta rataantutustumisajasta huolimatta en kuitenkaan keksinyt kepeille mitään muuta ohjausta, kuin pakittaa sinne itse ja ottaa koira mukaan luottaen siihen, ettei se sinkoa viereiselle hypylle, jolle yllättävän moni koira ajautui. Oli kuitenkin aika surkuhupaisaa huomata, että tuo keppiohjaus jopa toimi! Sen jälkeen tajusin, että tästä saattaisi tulla jopa nolla - ja tulikin! Jäähdyttelylenkille lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja sieltä tultiin takaisin kenties vielä tyytyväisempinä, kun tulokset kertoivat meidän radan riittäneen myös ihanneaikaan. Siispä tuloksella -3.04 saatiin meidän toinen LUVA! Sijoitus muistaakseni neljäs.

Kolmannelta radalta ei ole videota, mutta se oli haastavuudeltaan näiden kahden radan välimaastoa. Ei yhtä helppo, kuin ensimmäinen rata, muttei niin vaikea, kuin keskimmäinen. Tosin tälläkin radalla useammassa kohdassa takaaleikkaukset olisivat olleet se ykkösvalinta, mutta Cloudyn motivaatio oli jo kortilla, minkä vuoksi sijoitin kaikkiin mahdollisiin kohtiin niitä aina tuhottoman myöhässä olevia valssejani. Aiemmista radoista viisastuneena käskytin ja kannustin Cloudya enemmän sekä yritin itse liikkua reippaammin, vaikka risalla kantapäällä juoksentelu alkoi tuntua aika ilkeältä. Päätin kuitenkin jo ennen rataa, etten antaisi sen hidastaa menoa, sillä olisi Cloudya kohtaan olisi ollut väärin viedä se radalle, jos en itse olisi täysillä mukana.


Maaliin päästessä olin epävarma siitä, tuliko meille nolla. Ajattelin, että itseltäni jäi kuitenkin siinä tohinassa joku yli hypitty kontakti tai tekemättä jätetty keppiväli huomaamatta. Lisäksi Cloudy liikkui huonommin, kuin aiemmilla radoilla, joten en uskonut, että meidän etenemät riittäisivät ihanneaikaan, mutta se ei haitannut, koska edellisen radan nollasta riitti kyllä fiilisteltävää. Lähdettiin hakemaan Daya autosta meidän kanssa jäähdyttelylenkille ja Cloudya odotti palkinnoksi päivän urakoinnista ihana Cesar-pussi. Daya joutui turistin roolissa tyytymään Pedigreen vastaavaan.

Kun tultiin lenkiltä takaisin halliin, niin kaverit tulivat onnittelemaan voitosta. Olin itse yhtä kysymysmerkkiä, sillä en ollut katsonut toisten ratoja juuri ollenkaan. Tulokset olivat kuulemma kuulutettu hetki sitten, eikä radalle tullut muita nollia, kuin Cloudyn. Miten siistiä! Cloudy ei ole koskaan päässyt tässä lajissa sinne ykkössijalle, enkä osannut sitä oikein odottaakaan, kun joukossa on aina joku nopea nollantekijä, joille ihanneaikaan pääsy on itsestäänselvyys. Vielä yllättävempää oli kuitenkin tulos -0.48 ja SERT!

Tuntui aika uskomattomalta, sillä en todellakaan odottanut Cloudyn nousevan 2.luokkaan näin pian. Kalenteri on itse asiassa täynnä kesän mahdollisia kisareissuja, joita olen katsonut vain 1.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä heti kisojen jälkeen agilitykärpänen pääsi puraisemaan ja selasin toiveikkaana vielä kevään kisakalenteria, vaikka näillä taidoilla en kyllä viitsi matkustella kisaamaan. Iloitaan nyt ihan rauhassa tästä ja mietitään, mistä saataisiin niiden taitojen lisäksi vielä vähän lisää vauhtiakin.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sun agilitymenestyksestäsi, varsinkin kun eurasier ei ole mikään ns. Tavisagilityrotu! Jos sut näkee joskus kisoissa niin häiritseekö jos tulee juttelemaan?

    VastaaPoista
  2. Voisitko tehdä postauksen siitä, miten huollat koiriesi lihaskuntoa (venyttelyt, lepopäivät, kuinka usein hierojalla yms.)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan jos jossain vaiheessa saisin aikaiseksi. Ruokintapostausta on muutamaan otteeseen toivottu ja sekin on vielä vähän vaiheessa. :D

      Poista