tiistai 7. maaliskuuta 2017

Talvipäivät

Perjantaina suunnistettiin Ooppelin nokka kohti Pöytyän Ylänettä ja Suomen Eurasier Kerhon talvipäiviä. Olen viimeksi ollut kerhon kesäpäivillä vuonna 2011 Cloudyn ollessa puolivuotias ja nyt oman auton myötä tarjoitui mahdollisuus osallistua uudemman kerran.

En kuitenkaan aluksi uskaltanut ilmoittautua, sillä pelkäsin viikonlopun menevän Dayan juoksujen- tai astutuksen kanssa päällekäin ja sijoitustyttö Vinka oli vailla hoitopaikkaa, joten ajattelin osallistua pelkästään lauantaina pidettävään vuosikokoukseen. Loppujen lopuksi Vinka-Villiolo ei sittenkään tarvinnut hoitopaikkaa ja Dayan juoksut olivat myös matkanteolle suotuisat, joten pääsinkin osallistumaan koko viikonlopuksi. Perjantaina päästessäni matkaan olinkin todella helpottunut siitä, ettei tarvitsisi taittaa matkaa edestakaisin saman päivän aikana. Ajokeli oli hirveä ja noin neljän tunnin matkan aikana Radio Nova tiesi kertoa ainakin neljästä Jyväskylässä sattuneesta onnettomuudesta, joten taisin lähteä pois kaupungista kreivin aikaan.

Päästiin hieman ennen kuutta perille Kuralan Kartanotilalle, joka osoittautui aivan upeaksi paikaksi. Majoittauduttiin samaan mökkiin parin eukku-uroksen sekä niiden omistajien kanssa ja saatiinkin parvimajoituksen sijan oma huone. Itse en ole majoituksen suhteen kranttu, mutta Cloudy on muiden koirien seurassa melkoisen tiukkapipoinen poliisi, joten oma huone antoi sille paremmin omaa tilaa. Käytiin lenkillä ja sen jälkeen istuttiin iltaa, joka venyi noin yhteen saakka. Joku guru on muistaakseni joskus sanonut, että parhaiten oppii vanhoja harrastajia kuuntelemalla ja illan jälkeen siihen pystyi kyllä samaistumaan. Voi sitä tiedon ja uusien ajatuksien määrää, joka tarttui mukaan jo yhdestä illasta!

Reissuun lähtiessä aina jotain unohtuu. Tällä kertaa ne oli tyyppien ruokakupit.

Lauantaiaamu alkoi rallytoko- ja näyttelytreeneillä. Kuralan Kartanotila oli siitä yllättävä paikka, että siellä oli Hilpi-halli, jossa oli tekonurmi ja agilityesteitä. Enkä tosiaan ollut ainoa, joka ei olisi ensimmäisenä uskonut löytävänsä agilityhallia Kartanotilalta. Porukka jaettiin kahteen ryhmään ja me kuuluttiin niihin, jotka aloittivat rallytokosta. Halliin oli tehty kolme eri pistettä, joissa kahdessa treenattiin pientä radanpätkää ja yksi piste oli pyhitetty pelkästään käännöksille. Aloitettiin Duran kanssa radanpätkistä ja Tusu hösötti ja pyöri sen verran, että kulutettiin jo lähtökyltillä ruhtinaallisesti aikaa siihen, että tyyppi istuisi edes hetken aloillaan. Ainakin koiralla oli kivaa, eikä treenit menneet yhtään hullummin siihen nähden, että tyyppi on tehnyt tätä lajia viimeksi Loppiaisen kisoissa.

Cloudylle ratapätkät olivat helppoja ja se tekikin todella keskittyneesti hommia. Käännökset ovat meille tyhmiä ja vaikeita, joten skipattiin se piste lähes kokonaan. Tällä tyylillä ne taidot varmasti kehittyykin, eikö? Me ehdittiin omalta osaltamme lopettaa treenit ennen ryhmien vaihtumista, joten hyödynnettiin nämä pienetkin luppoajat lenkkeilyyn. Keli oli upea ja tilaa ympäröivillä pelloilla olisi voinut lenkkeillä loputtomiin.

Näyttelytreeneihin otin pelkästään Cloudyn, koska ilmoitin sen Korpilahdelle näyttelyyn. En tosin ottanut näyttelyhihnaa mukaan ja koira ei yhdistänyt ylläni ollutta treeniliiviä näyttelyraviin, joten se tarjosi liikkuessa seuruuta, mutta pönötti kuitenkin hienosti. Näyttelytreenien jälkeen käytiin jälleen kerran pienellä kävelyllä ennen ruokailua ja vuosikokousta.

Ruokailu yllätti posiitiivisesti, sillä normaalista poiketen kasvisvaihtoehto osoittautui niin hyväksi, että sitä olisi voinut hakea jopa lisääkin. Ruokailun jälkeen pidettiin vuosikokous, jossa minut valittiin rotuyhdistyksen hallitukseen ja Cloudy palkittiin vuoden 2016 harrastaja-eurasierina. Tästä olin todella yllättynyt, sillä vaikka Cloudy on saanut sen kunnian pari kertaa aikaisemminkin, niin viime vuonna me kisattiin vähän, eivätkä tulokset olleet kummoisia. Cloudylle siis synttärilahjaksi diplomi sekä kerhon kaiverruksella varustettu pokaali, jota tuskin koskaan raaskii laittaa kiertoon.

Kokouksen jälkeen muut menivät yhteislenkille, mutta omat tyypit ehdin käyttämään vain nopealla kiepillä ennen uuden hallituksen järjestäytymiskokousta. Sieltä lensin pitämään agilitytreenejä ja oli mukavaa kouluttaa ensimmäistä kertaa pelkästään eurasierporukkaa. Koirat oppivat aivan huikeata vauhtia ja olivat reippaita menijöitä. Illalla taas vietettiin iltaa, joka tosin jälleen venyi yön puolelle.

Sunnuntaiaamuna tiedossa oli leikkimielinen juoksukilpailu. Itse olen tottunut, että leiriohjelmaan kuuluu lähinnä treenejä tai luentoja, joten myönnettäköön, että juoksukilpailut pellolla eivät kuullostaneet kovin mielenkiintoisilta. Olisi kuitenkin syytä jättää ennakkoluulot sivuun vähän useammin, sillä kisat osoittautuivatkin aika hauskaksi "aivot narikkaan"-hommaksi ja pari tuntia kului kuin siivillä. Näissä skaboissa kummallekaan koiralle ei herunut menestystä ja Dura taisi kahteen otteeseen eksyä kisakaverin kaistalle. Tusu tosin häviää muille jo jalkojen pituudessa ja viikonlopun aikana minulta taidettiin noin viisi kertaa kysyä, että minkä ikäinen pentu se on...

Juoksukisojen jälkeen lähdettiin vielä muutaman koiran voimin yhteislenkkeilemään pellolle, jossa Dura juoksi rinkiä, muttei kukaan halunnut leikkiä sen kanssa. Sitten auton pakkaus ja auton nokka kohti Jyväskylää. Ehdin olla kotona noin tunnin, ennen kuin lähdin vielä 70km ilta-ajelulle viemään Duran kotiin sekä hakemaan paimenet äidiltä, jossa ne olivat viikonlopun hoidossa. Jäin kyllä jo innolla odottamaan kesäpäiviä ja niiden yhteydessä järjestettävää erikoisnäyttelyä ja ne vieläpä järjestetään aivan tässä Jyväskylän vieressä, Hankasalmella. Sinne siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti