tiistai 31. tammikuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa

Kuukausi on ollut melko kiireinen, mutta ollaan ehditty treenaamaankin. Muutama postaus takaperin tein tavoitteita tälle vuodelle sillä ajatuksella, että keskitytään tänä vuonna lähinnä tokoon ja agilityyn. Lauantaina kuitenkin löydettiin itsemme koiratanssikisoista.

Ilmoittautumisen syynä taisi olla se klassinen "kisat on lähellä ja sinne varmasti mahtuu mukaan", vaikka minulla ei ollut kummallekaan ohjelmaa mietittynä. Päähänpisto kisailmoittautumisesta kuitenkin pakotti treenaamaan tanssijuttujakin. Yleensä saan puhtia ohjelman tekemiseen ja treenaamiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun kisapaikka varmistuu, mutta tällä kertaa edes tieto edessä olevista kisoista ei patistanut treenaamaan tarpeeksi, vaan kaikki jäi viime tippaan. Alkoi jopa vähän ahdistamaan siinä määrin, että seuraavalla kerralla mietin varmasti kahteen otteeseen, ilmoittaako koiria kisaamaan tuosta noin vaan.

Ilmoitin molemmat koirat avoimeen luokkaan, vaikka kummankaan koiran liikevarastossa ei ole vielä kehumista. Molempien ohjelmatkin olivat alle kahden minuutin, mikä itsestäni tuntui melko lyhyeltä avoimen luokan ohjelmaksi. Olikin todella lähellä, etten kisoja edeltävällä viikolla laittanut järjestäjälle viestiä, että voisiko nuo siirtää kisaamaan sittenkin alokasluokkaan, mutta samalla muistin, miten itseäni aikoinaan ärsytti ottaa ilmoittautumisia vastaan, kun ihmiset eivät itsekään tienneet, olivatko tulossa vai menossa. Siispä päätin pitää koirat siinä luokassa, johon olin ne ilmoittanutkin.




Lähdettiinkin siis ensimmäistä kertaa kisaamaan sillä ajatuksella, että haetaan kokemusta sekä treenilistat ja palataan sitten kisojen jälkeen alkuperäiseen suunnitelmaan, eli pysytellään kahden lajin treenaamisessa. Meni miten meni. Onneksi kisat eivät olleet täynnä, joten ei tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, että olisin vienyt kisapaikkoja muilta.
Freestyle oli vasta myöhään iltapäivällä, sillä freestylen ylempien luokkien kehääntutustuminen alkoi vasta puoli neljän tienoilla. Itse menin kuitenkin kisapaikalle jo ennen HTM:n alkua, sillä halusin hahmottaa kisakehän paremmin ja oikeastaan suunnitella kehänkäyttöäkin. Hain koirat vasta myöhemmin, onneksi matkaa hallille ei ollut kuin muutama kilometri, niin tällainen edestakaisin ajeleminen ei ollut suuri vaiva. Varsinkin Cloudy olisi varmasti ollut turhaan väsynyt, jos olisin raahannut sen hallille jo heti aamusta.

Freestylen avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa, joista Cloudy oli lähtöjärjestyksessä ensimmäisenä ja Daya viimeisenä. Lämmittelyn aikana kävin molempien kanssa nopeasti kehässä tekemässä muutamat liikkeet. Cloudysta ainakin huomasi, ettei kisareissu ollut pilannut sen viikonlopun kauneusunia. Se oli ihanan hyvällä ja reippaalla tuulella. Sen ohjelma oli avoimen luokkaan nähden mielestäni aika helppo, eikä se mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä esimerkiksi tassujen antamiset Cloudylta jäi kokonaan tekemättä, kun se tarjosi kurre-asentoa. Ei kuitenkaan jäänyt huono maku tästä avoimen luokan debyytistä, sillä koiran fiilis paikkasi kaikki nuo epäonnistumiset. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa niitä muutaman vuoden takaisia kisoja, joissa koiraa sai lähinnä vetää perässä, tehtiinpä sitten freestyleä tai HTM:ää. 



Tulokset päivittyivät seinällä olevalle lähtölistalle melko reaaliaikaisesti ja en ollut uskoa todeksi, kun Cloudyn kohdalle oltiin merkattu 163,34 pistettä sekä kunniamaininta! Tätä on vieläkin vaikeaa käsittää, vaikka kisoista on jo muutama päivä. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että Cloudyn kanssa oltaisiin pitkään avoimessa luokassa ja voittajaluokkaan päästäisiin ehkä joskus muutaman vuoden päästä. Tuntuu hienolta, että tämän myötä Cloudylla on yhdestä sen viidestä lajista kisaoikeus sinne kuninkuusluokkaan ja rodun harrastaja teki myös havainnon, että Cloudy lienee myös eka eurasier, jolla on oikeus ylimpään luokkaan jossain muussa lajissa, kuin agilityssä. Vaikkei Cloudy olekaan vielä lähellekään voittajaluokan tasoa, niin tuntuu silti aika hienolta.

Dayan vuoro oli viimeisenä ja olin Cloudyn tuloksen johdosta aika hymy huulilla, joten Dayan kanssa kehään sai mennä todella rennoilla fiiliksillä. Tosin Daikku on edelleen melko häiriöherkkä, missä on tosin ihan peiliinkatsomisen paikka, sillä me ei olla tehty mitään häiriöjuttuja- saati sitten kisaomaisia treenejä tsekkiläisen kanssa. Alkuasennossa olikin vähän hakemista, kun Daikku otti kehän ulkopuolelta häiriötä, mutta se jäikin ainoaksi kuikuiluksi. Tsekkiläinen keskittyi aivan mielettömän hyvin tekemään hommia ja vaikkei senkään ohjelma mennyt ihan niin kuin strömssöössä, niin treenimäärään nähden se oli Daikulta oikein kelpo suoritus.

Dayan pisteitä sai odottaa vähän kauemmin, mutta jos en Cloudyn tuloksen jälkeen ollut onnellinen, niin Dayan tuloksen jälkeen en tiennyt, miten päin olla. Tsekkiläisen kohdalla luki 173 pistettä ja kunniamaininta. Uskomatonta. Lisäksi Dayalle napsahti luokkavoitto ja Cloudykin sijoittui kolmanneksi.

Lisäksi kisoissa jaettiin myös tuomarien suosikki-palkinto, kuten rallytokossa, vaikkei koiratanssikisoissa sellaisia ole sääntöjen mukaan pakko jakaa ja olen muistaakseni ollut vain kerran aikaisemmin kisoissa, joissa ollaan moinen jaettu. Olikin siis ihan mielettömän huikeata, kun tämä palkinto annettiin 16 freestyle-koirakon joukosta Daikulle! Saatiin kotiinviemisiksi hirmuinen läjä palkintoja ja varsin epätodellinen olo.

Videoista suuret kiitokset kuuluu Merjalle, joka otti molempien tyyppien ohjelmat videolle pyytämättä. Ne on todella kivat paitsi muistona, niin hyvä päästä itsekin näkemään, miltä ohjelmat näyttivät yleisölle. Tuomarit olivat eri sivulla, joten ehkä ihan kaikki käsiohjaukseni eivät näkyneet tuomaristolle yhtä selvästi, kuin yleisölle. Varsinkin Dayan peruutuksissa tuo huiskutus on aikamoista avoimeen luokkaan, eikä sitä varmasti katsottaisi enää voittajaluokassa hyvällä. Joka tapauksessa opeteltavaa on vielä paljon, ennen kuin voidaan ajatella sinne voittajaluokkaan siirtymistä, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä - ja pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa niiden treenattavien lajien suhteen.

4 kommenttia:

  1. mitä mieltä olet MV-lehdestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen mielummin Iltalehteä. Ja radiosta kuuntelen Novaa lähes aina kun mahdollista, paitsi retroperjantait jätän väliin.

      Poista
  2. Voisitko tehdä postauksen siitä, minkälainen harrastuskoira eurasier on? Voisiko eurasierin kanssa esimerkiksi harrastaa koirahiihtoa? Olen kiinnostunut rodusta, mutta se on kohtalaisen tuntematon Suomessa, enkä ole saanut siitä hirveän tarkkaa kuvaa.

    Blogisi on hyvä ja koirasi vaikuttavat mitä ihanimmilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Voisin yrittää tässä kevään aikana tehdä sellaisen. Rotujärjestön sivuilla on melko vähän juttua eurasiereista harrastamassa, mutta facebookin roturyhmistä (mm. Eurasier Finland) löytyy kyllä useampia harrastavia eukkuja. :)

      Poista