tiistai 31. tammikuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa

Kuukausi on ollut melko kiireinen, mutta ollaan ehditty treenaamaankin. Muutama postaus takaperin tein tavoitteita tälle vuodelle sillä ajatuksella, että keskitytään tänä vuonna lähinnä tokoon ja agilityyn. Lauantaina kuitenkin löydettiin itsemme koiratanssikisoista.

Ilmoittautumisen syynä taisi olla se klassinen "kisat on lähellä ja sinne varmasti mahtuu mukaan", vaikka minulla ei ollut kummallekaan ohjelmaa mietittynä. Päähänpisto kisailmoittautumisesta kuitenkin pakotti treenaamaan tanssijuttujakin. Yleensä saan puhtia ohjelman tekemiseen ja treenaamiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun kisapaikka varmistuu, mutta tällä kertaa edes tieto edessä olevista kisoista ei patistanut treenaamaan tarpeeksi, vaan kaikki jäi viime tippaan. Alkoi jopa vähän ahdistamaan siinä määrin, että seuraavalla kerralla mietin varmasti kahteen otteeseen, ilmoittaako koiria kisaamaan tuosta noin vaan.

Ilmoitin molemmat koirat avoimeen luokkaan, vaikka kummankaan koiran liikevarastossa ei ole vielä kehumista. Molempien ohjelmatkin olivat alle kahden minuutin, mikä itsestäni tuntui melko lyhyeltä avoimen luokan ohjelmaksi. Olikin todella lähellä, etten kisoja edeltävällä viikolla laittanut järjestäjälle viestiä, että voisiko nuo siirtää kisaamaan sittenkin alokasluokkaan, mutta samalla muistin, miten itseäni aikoinaan ärsytti ottaa ilmoittautumisia vastaan, kun ihmiset eivät itsekään tienneet, olivatko tulossa vai menossa. Siispä päätin pitää koirat siinä luokassa, johon olin ne ilmoittanutkin.




Lähdettiinkin siis ensimmäistä kertaa kisaamaan sillä ajatuksella, että haetaan kokemusta sekä treenilistat ja palataan sitten kisojen jälkeen alkuperäiseen suunnitelmaan, eli pysytellään kahden lajin treenaamisessa. Meni miten meni. Onneksi kisat eivät olleet täynnä, joten ei tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, että olisin vienyt kisapaikkoja muilta.
Freestyle oli vasta myöhään iltapäivällä, sillä freestylen ylempien luokkien kehääntutustuminen alkoi vasta puoli neljän tienoilla. Itse menin kuitenkin kisapaikalle jo ennen HTM:n alkua, sillä halusin hahmottaa kisakehän paremmin ja oikeastaan suunnitella kehänkäyttöäkin. Hain koirat vasta myöhemmin, onneksi matkaa hallille ei ollut kuin muutama kilometri, niin tällainen edestakaisin ajeleminen ei ollut suuri vaiva. Varsinkin Cloudy olisi varmasti ollut turhaan väsynyt, jos olisin raahannut sen hallille jo heti aamusta.

Freestylen avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa, joista Cloudy oli lähtöjärjestyksessä ensimmäisenä ja Daya viimeisenä. Lämmittelyn aikana kävin molempien kanssa nopeasti kehässä tekemässä muutamat liikkeet. Cloudysta ainakin huomasi, ettei kisareissu ollut pilannut sen viikonlopun kauneusunia. Se oli ihanan hyvällä ja reippaalla tuulella. Sen ohjelma oli avoimen luokkaan nähden mielestäni aika helppo, eikä se mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä esimerkiksi tassujen antamiset Cloudylta jäi kokonaan tekemättä, kun se tarjosi kurre-asentoa. Ei kuitenkaan jäänyt huono maku tästä avoimen luokan debyytistä, sillä koiran fiilis paikkasi kaikki nuo epäonnistumiset. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa niitä muutaman vuoden takaisia kisoja, joissa koiraa sai lähinnä vetää perässä, tehtiinpä sitten freestyleä tai HTM:ää. 



Tulokset päivittyivät seinällä olevalle lähtölistalle melko reaaliaikaisesti ja en ollut uskoa todeksi, kun Cloudyn kohdalle oltiin merkattu 163,34 pistettä sekä kunniamaininta! Tätä on vieläkin vaikeaa käsittää, vaikka kisoista on jo muutama päivä. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että Cloudyn kanssa oltaisiin pitkään avoimessa luokassa ja voittajaluokkaan päästäisiin ehkä joskus muutaman vuoden päästä. Tuntuu hienolta, että tämän myötä Cloudylla on yhdestä sen viidestä lajista kisaoikeus sinne kuninkuusluokkaan ja rodun harrastaja teki myös havainnon, että Cloudy lienee myös eka eurasier, jolla on oikeus ylimpään luokkaan jossain muussa lajissa, kuin agilityssä. Vaikkei Cloudy olekaan vielä lähellekään voittajaluokan tasoa, niin tuntuu silti aika hienolta.

Dayan vuoro oli viimeisenä ja olin Cloudyn tuloksen johdosta aika hymy huulilla, joten Dayan kanssa kehään sai mennä todella rennoilla fiiliksillä. Tosin Daikku on edelleen melko häiriöherkkä, missä on tosin ihan peiliinkatsomisen paikka, sillä me ei olla tehty mitään häiriöjuttuja- saati sitten kisaomaisia treenejä tsekkiläisen kanssa. Alkuasennossa olikin vähän hakemista, kun Daikku otti kehän ulkopuolelta häiriötä, mutta se jäikin ainoaksi kuikuiluksi. Tsekkiläinen keskittyi aivan mielettömän hyvin tekemään hommia ja vaikkei senkään ohjelma mennyt ihan niin kuin strömssöössä, niin treenimäärään nähden se oli Daikulta oikein kelpo suoritus.

Dayan pisteitä sai odottaa vähän kauemmin, mutta jos en Cloudyn tuloksen jälkeen ollut onnellinen, niin Dayan tuloksen jälkeen en tiennyt, miten päin olla. Tsekkiläisen kohdalla luki 173 pistettä ja kunniamaininta. Uskomatonta. Lisäksi Dayalle napsahti luokkavoitto ja Cloudykin sijoittui kolmanneksi.

Lisäksi kisoissa jaettiin myös tuomarien suosikki-palkinto, kuten rallytokossa, vaikkei koiratanssikisoissa sellaisia ole sääntöjen mukaan pakko jakaa ja olen muistaakseni ollut vain kerran aikaisemmin kisoissa, joissa ollaan moinen jaettu. Olikin siis ihan mielettömän huikeata, kun tämä palkinto annettiin 16 freestyle-koirakon joukosta Daikulle! Saatiin kotiinviemisiksi hirmuinen läjä palkintoja ja varsin epätodellinen olo.

Videoista suuret kiitokset kuuluu Merjalle, joka otti molempien tyyppien ohjelmat videolle pyytämättä. Ne on todella kivat paitsi muistona, niin hyvä päästä itsekin näkemään, miltä ohjelmat näyttivät yleisölle. Tuomarit olivat eri sivulla, joten ehkä ihan kaikki käsiohjaukseni eivät näkyneet tuomaristolle yhtä selvästi, kuin yleisölle. Varsinkin Dayan peruutuksissa tuo huiskutus on aikamoista avoimeen luokkaan, eikä sitä varmasti katsottaisi enää voittajaluokassa hyvällä. Joka tapauksessa opeteltavaa on vielä paljon, ennen kuin voidaan ajatella sinne voittajaluokkaan siirtymistä, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä - ja pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa niiden treenattavien lajien suhteen.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Yhteinen tulos

Tämän vuoden kisat aloitettiin rallytokon merkeissä kotikisoissa. Tällä kertaa olin yllättävän maltillinen ilmoittaessani pelkästään Duran kisaamaan. Cloudyn kanssa homma olisi nimittäin mitä todennäköisimmin kaatunut siihen, ettei me kumpikaan osata ja tsekkiläisen kanssa puolestaan siihen, ettei ohjaaja osaa. Lähdettiin siis kahdestaan Duran kanssa metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta.

Kisa-aamuna oli sananmukaisesti kirpakka pakkassää, reilusti yli -20 astetta. Onneksi yön yli ulkona seissyt auto ei pettänyt, joten päästiin kisapaikalle ongelmitta ja hallissa, jossa kisat pidettiin, oli pakkasta vain muutaman asteen verran. En voinut olla ajattelematta, miten tuo olisi ollut Cloudylle mitä ihanteellisin keli tehdä hommia, mutta toki se passasi Durallekin.


Alokasluokan rata oli simppeli. Yleensä minulla tulee aina rataantutustumisessa jotain kysyttävää, mutta tällä kertaa selvisin ilman. Alokasluokassa oli reilut 20 koirakkoa ja Duran kanssa lähdettiin viidensinä. Oli hyvin aikaa hakea koira autolta ja käytiin pienellä kävelyllä ennen kuin mentiin halliin. Sormeni menivät ihan umpijäähän, kun otin hanskat pois tehdäkseni kakkapussiin solmun ja kiiruhdettiin halliin, jossa kahden koiran suoritusaika meni siihen, kun yritin elvyttää kohmeisia nakkisormiani, joissa en pystynyt pitelemään edes koiran hihnaa. Olin ottanut Duralle palkaksi paketin kinkkua, jota oli tarkoitus käyttää myös lämmittelypalkkana, mutta ne lämmittelyt jäivät kyllä melko vähäisiksi. Kun sain omat näpit takaisin elävien kirjoihin ja kinkkupaketin auki, niin oli jo meidän vuoro mennä radalle.

Tiedä johtuiko huonosta virittelystä vai siitä, että Dura on jo oppinut yhdistämään nämä kisatilanteet siihen, ettei niissä palkkaa tipu, mutta joka tapauksessa Dura haisteli todella paljon. Pohjana oli tekonurmi, jossa ollaan Duran kanssa treenattu kyllä aikaisemminkin, mutta nyt se oli eurasierin mielestä sen verran mielenkiintoinen, että se pysähtyi useampaankin otteeseen haistelemaan kesken seuruun. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme ottaen huomioon Duran treenimäärän,  mutta aiemmissa kisoissa sen nokka on pysynyt ylhäällä paljon paremmin. Joskin myöhemmin jutellessani jonkun kanssa selvisi, ettei Dura ollut ainoa koira, joka oli haistellut ja radalla oli ilmeisesti muutama kohta, joissa useammallakin koiralla eksyi nenä maahan.



Selvittiin maaliin, vaikka houkuttelijan ja kannustajan taitoni joutuivatkin koville. Toivoin sitä hyväksyttyä tulosta, mutta tiesin, ettei se olisi mikään ihme, vaikka jäätäisiin ilman. Tulostaulu kuitenkin yllätti positiivisesti, sillä Duran kohdalle oli merkattu 93 pistettä. Olin yllättynyt, mutta toisaalta olen vieläkin rallytokon sääntöjen suhteen niin noviisi, etten tiedä, paljonko lähtee mistäkin. Duran lukuisista haisteluista olikin lähtenyt paljon lähinnä -1 pisteitä sekä yksi kolmen pisteen virhe, joka sekin puutteellisesta yhteistyöstä. Dura siis tienasi itselleen ensimmäisen- ja varmaan myöskin viimeisen mitallinsa.

Tämän Duran koularin myötä kaikilla viidellä on nyt RTK1. Takana on siis yli 15 alokasluokan rataa, joten ehkä nyt oli jo korkea aika selvitä rataantutustumisesta ilman tyhmiä kysymyksiä?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Korvat luimuun ja menoksi


Dacu
- Pysyy hyväkuntoisena
- Nauttii elämästä
- Käy valokuvattavana

Veteraanin tavoitteet ovat vaatimattomat, mutta sille sopivat. Sellaisena Dacun itsestäänselvänä tavoitteena on käydä myös tarpeeksi usein hoidettavana hierojalla tai muualla sekä pitää kilot kurissa. Lisäksi haluaisin saada Dacusta kunnon kuvia, joten tavoitteena on mennä ammattivalokuvaajalle tai vastaavalle, jolla pysyy kamera vähän paremmin kädessä.

Muuten Dacu saa nauttia elämästä ja toivon, että se pysyy vielä mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena ja  menossa mukana.



Windy
- Paranee
- Hammaskivenpoisto
- Tunnistusnouto kuntoon

En uskalla- tai edes halua laittaa Wintulle tulostavoitteita mistään. Kuntoutus on vielä kesken, vaikkakin loppusuoralla, mutten siitä huolimatta viitsi asettaa tavoitteita, sillä haluan tehdä paluun harrastuskentille ihan rauhassa. Syksyllä olevasta kontrolliröngtenistä toivotaan hyviä uutisia ja shetlantilainen saa käydä hoidettavana tarpeeksi tiheästi. Jos kaikki menee hyvin, niin olisi todella kivaa päästä Wintun kanssa rallytokokisoihin jossain vaiheessa vuotta.

Nenänkäyttöä vaativat jutut eivät ole Wintulle liian rankkoja, joten olisi hienoa, jos shetlantilainen oppisi tämän vuoden aikana erottamaan tunnarin ja arpajaiset toisistaan.



Cloudy
- Tokokokeisiin
- Agilityn treenausta ja kisoja, nousu kakkosiin
- Ehkä näyttely- tai pari
- Silmätarkastus & sydänkuuntelu
- Kilppari- ja haimatestit

TK2 lienee Cloudyn kanssa aika turhaa haaveilua ja haihattelua, kun uusilla säännöillä noudon tekemättä jättäminen tulee syömään sen -40 pistettä, mutta haluan silti käydä tyypin kanssa kisailemassa. Eurasierin kaikki 1. ja 2.tulokset on iltakokeista, joten taidetaan suosiolla odottaa sinne kevääseen/kesään, jolloin iltakisoja on tarjolla. Lisäksi pari liikettä kaipaa vielä varmuutta, joten senkään puolesta ei voida rynnätä kisaamaan nytheti. Treenimotivaatio on ollut - ja on edelleen korkealla, joten innolla kevättä kohti.

Agilityn osalta tuleva vuosi on vähän sellainen nyt tai ei koskaan. Cloudy täyttää helmikuussa kuusi vuotta, periaatteessa se ole koiralle ikä eikä mikään ja Clade on eurasieriksi varsin kevytrakenteinen, mutta kovin montaa kisavuotta sillä ei ole enää jäljellä. Haluan myös säästellä tuota koiraa, vaikkei sen tarvitsekaan jäädä lajista eläkkeelle heti kun virallinen veteraani-ikä kilahtaa mittariin. Nyt kun tietää, että koiran luustossa on edelleen kaikki kunnossa, voisi niin sanotusti antaa palaa. Olisi sitä paitsi kivaa tehdä agin osalta kisareissuja myös kotihallin ulkopuolelle, etenkin kesällä olisi niin kivaa käydä jossain iltakisoissa! Euraiser kun on iltaisin aina virkeimmillään.



Rallytokon ja koiratanssin suhteen ei tavoitella yhtään mitään. Viime vuosi osoitti, ettei aika mitenkään riitä neljälle lajille niin pitkään, kun koira asuu äidin luona. Nuo kaksi lajia on helppoa jättää pois laskuista, sillä toko menee muiden lajien edelle ja noita kevyempiä lajeja Cloudy voi harrastaa vanhempanakin. Varsinkin nyt, kun sille varmennettiin syksyllä uusi kisakirja rallyyn ja eurasier laitettiin kisaamaan alle 50cm tyyppien joukkoon, kelpaa!

Näyttelyt on vähän kysymysmerkillä. En todennäköisesti jaksa lähteä ulkomaille, eikä koira enää tarvitse suomesta mitään, mutta jos tekee mieli käydä näyttelyissä, niin Cloudy on lauman järkevin vaihtoehto. Lisäksi haluaisin kuulla erityisesti muutamien suomalaisten tuomareiden mielipiteitä tuosta koirasta. Summalurum, jos ei ensi vuonna, niin veteraanikehiin sitten parin(!) vuoden päästä.

Lisäksi terveystarkastukset ajan tasalle.




Daya
- Pennut?
- BH-koe
- Tokosta AVO1 tai jopa TK2
- RTK3
- SOVE1?
- Polvitarkastus

Ensi vuonna olisi toiveena saada pikkutsekkiläisiä kesäksi ja se olisi se vuoden tärkein tavoite, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Dayan ei kuitenkaan tarvitse pentujen takia makoilla 12 kuukautta, joten sillekin uskaltaa laittaa varovaisia tavoitteita.

Tokon osalta avoimen luokan paketti on varsin hyvällä mallilla, joten saatetaan ehtiä kokeeseen jo ennen mahdollisia pentujakin. Ei tosin haittaa, vaikka kisaamiset venyisivät vasta syksylle, sillä kevääseen omat kirjoitukset ja Cloudyn agikunnostautuminen tuovat jo hyvin sisältöä.

Rallytokotavoite olisi koiralle ihan saavutettavissa, mutta ohjaaja kaipaa harjoittelua. Paljon.


Vepen osalta kisailu on vähän kysymysmerkillä. Jos pentuprojekti toteutuu, niin Daya ei välttämättä ehdi kisakuntoon ennen kauden päättymistä. Tai teoriassa pitäisi kyllä ehtiä, mutta juoksut voivat olla myöhässä tai muuta mukavaa, joten vepen osalta ei aseteta mitään paineita. Uskoisin kuitenkin, että saadaan pitää meidän ryhmäpaikka, vaikkei päästäkään treeneihin heti kauden alkaessa. On tässä kuitenkin sen verran tullut talkoiltua seuralle.

BH-kokeessa ei pitäisi olla Daikulle mitään ihmeellistä, mutta homma on yllättäen taas kiinni ohjaajasta, että jaksaako vilkuilla koepaikkaa jostakin ja järjestää muut menot sen mukaan. Mikään välttämättömyys tuo ei sinänsä ole, sillä ei olla suuntaamassa tsekkiläisen kanssa pk-puolelle, eikä sen suorittamisella näin ollen ole mikään kiirekään.

Tosin jos käy niin, että koira jääkin tyhjäksi tai pentuja ei syystä tai toisesta tule, niin ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni ja kunnostautuu agilityn treenaamisen suhteen. Pentuprojektin toteutuminen on tietysti se ensisijainen tavoite ja toive.




Dura
- RTK1
- Yksi näyttely
- Sterilointi
- Kilppari- ja haimatestit

Duralla on vuoden ensimmäinen- ja ehkä myös viimeinen kisailmoittautuminen tehtynä, jos hyvin käy. Kun hyväksyttyjä tuloksia on kaksi, niin ei malta olla hakematta sitä viimeistäkin. Tosin Musun kanssa kisatuloksia ei noin vain haeta, mutten usko, että joudutaan metsästämään koularia kovin kauaa.

Olisi kivaa kuulla Durasta vielä yhden tuomarin mielipide, ennen sterilontia ja sen seurauksena todennäköisesti tulevaa höttöturkkia. Dura ei ole jalostusyksilö, joten se ei tarvitse kohtuaan mihinkään ja on hyvä steriloida se vielä, kun koira on terve, eikä vasta 10 vuotiaana vaikka märkäkohdun takia. Itse olen ainakin huojentunut siitä, miten Daculla on kastroinnin myötä pienentyneet tai hävinneet riskit tiettyihin vaivoihin.


Lisäksi sterilointipäätös helpottaa elämää myös sillä saralla, ettei koiran aina tarvitse tulla juoksujen ajaksi evakkoon minulle tai äidilleni, vaan se voi olla jatkuvasti siskollani. Tosin luulen sen olevan vain ajan kysymys, milloin Dura tienaa itselleen häädön hajottamalla jotakin arvokasta tai tekemällä jotain muuta tyhmää, joten leikkauspäätöstä ei tehty pelkästään asumisjärjestelyiden takia.

Terveystarkastukset on Duralla oikeastaan hyvällä mallilla, mutta ajattelin mennä senkin kanssa suositusten mukaan eli uusia haima- sekä kilppariarvot vuosittain.


    viime vuonna Daikku oppi etsimään omenan pellosta                                ja Dura piti huolta tehtävän riittävästä häirinnästä                   


Omistajalle ei tietenkään tohdi laittaa mitään tavoitteita. Kehätoimitsijakortin säilymiseksi olisi ilmeisesti käytävä tekemässä ainakin yksi kehiskeikka, mutta toisaalta tekisi myös mieli käydä tekemässä liikkurointijuttuja, ennen kuin ne unohtuu mielestä kokonaan. Ainakin otan tavoitteeksi valokuvata enemmän, sillä varsinkin nuo vanhimmat ovat päässeet kameran eteen vain yksittäisiä kertoja ja näistä postauksien kuvituksestakin ehkä huomaa kuvien olevan vähissä.

Otsikko viittaa Duraan, joka päätti eräänä kauniina päivänä lähteä vähän pidemmälle retkelle. Pientä eurasieria lähdettiin hakemaan autolla ja juuri kun sille aukaistiin takakontti, niin Hosuli pisti korvat luimuun ja lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan. Auto ympäri ja koiran perään, eikä Musu edes tienannut itselleen sitä häätöä vielä tästä tempusta.