sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Elämässä pitää olla haasteita

Cloudy on ehtinyt käymään kolmessa tokokokeessa. Ensimmäinen näistä huhtikuun lopussa, toinen kesäkuun alussa ja viimeisin reilu viikko sitten.

Huhtikuun kokeen tuomaroi Salme Mujunen ja tämä oli ehdottomasti meidän paras koe uusilla säännöillä. Ei pelkästään tuloksellisesti, sillä Cloudyn työskentelyyn sai olla tosi tyytyväinen. Se teki liikkeet mallikkaasti ja vire pysyi yllä läpi kokeen, johon tosin taisi vaikuttaa positiivisesti sekin, että yksilöliikkeet oli jaettu kolmeen osaan. Tämä on ainoa koitos, josta on olemassa video. Kiitos Anjalle videosta!

Paikkaistuminen 10
Oli hyvä.

Seuraaminen 8½
Käännökset valui, mutta Cloudy on söpö, kun se heiluttaa häntää! Vielä senkin jälkeen, kun sen ohjaaja on meinannut seurun jälkeen kompastua siihen..

Liikkeestä seisominen 9½
Omille kriteereilleni tämä oli hyvä, joten en ole varma, mistä puolikas lähti. Tuomari kysyi ennen liikkeitä, että haluaako kisaajat kuulla pelkät pisteet vai myös perustelut ja kanssakisaajien tapaan valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Ajattelin, että tiedän sitten kyllä itsekin, mistä vähennykset tulee ja että tämä nopeuttaa liikkeiden välejä.

Luoksetulo 9
Lopussa tiputti raville.

Liikkeestä istuminen 9½
Tämäkin oli omasta mielestä aika hyvä. Puolikas lähti ehkä tekemästäni tyhmästä käden nykimisestä liikkeen lopussa.



Ruutu 8
Vuoden jännitysnäytelmä! Pysäytin koiran ihan liian aikaisin ja jäi aika reunaan. Seisomisen ja maahanmenon välillä olevat sekunnit tuntuivat todella pitkiltä. Mielessä ehti käydä, ettei Cloudy osaa korjata kunnolla, joten sitä ei kannata yrittää. Toinen ajatus oli sääntöjen muistelua, että saiko koiran häntä olla nauhan yli vai ei. Seuraava ajatus oli, ettei sillä ole väliä, koska Cloudylla on tuollainen kippurahäntä. Sitten mentiin riskillä ja pysyihän se ruudun sisällä. Hieno tyyppi!

Nouto 0

Kauko-ohjaus 8
Alun tuplakäsky istumiseen jäi harmittavaan aika tavalla, sillä kaukot on olleet se Cloudyn vahva liike, joka onnistuu lähestulkoon aina.

Estehyppy 9½
Oli omille kriteereille tosi hyvä. Olisikohan tässäkin kaivattu vaan vauhtia lisää liikkeen loppuun?

Merkin kierto 8
Matkalla Cloudy taisi unohtaa, mitä oli tekemässä ja itse annoin aika reippaan vartaloavun lähetyksessä.

Yht. 248,5p ja AVO2!

Seuraavana vuorossa oli Laukaan koe kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Olin tyhmänä mennyt antamaan koiran äidin mukaan mökille, jossa se oli riekkunut päivän ja tuli vasta iltapäivällä takaisin. Liekö ihmekään, ettei tokoilu oikein maistunut ja Cloudy oli vähän väsy. Toisaalta tässä kokeessa oli ihanaa, että Cloudyn rodunomaisuus otettiin oikeasti huomioon vauhdin suhteen. Ruutu ainakin meni kokonaan ravilla ja myöskään merkin kierrossa ei tainnut turhan montaa laukka-askelta näkyä, mutta silti saatiin erityisesti ruudusta yllättävän korkeat pisteet. Jäävässä piti mennä maahan, mutta Cloudy jäi istumaan ja luoksetulossa se pompotteli ravin ja laukan välillä. Seuruussa jätätti, mutta suurin yllätys oli kaukot, joissa Cloudy ei tehnyt alun maahanmenoa vielä kolmannellakaan käskyllä. Päästiin kuitenkin kolmesta nollasta huolimatta vielä tulokseen, tästä näytöksestä siis AVO3. Ja hei, Cloudy kumosi pahan karman ja löyti ruutuun, vaikka siellä olikin ne keltaiset kartiot.

Viimeisimpänä oli Pieksämäen koe kuun puolivälissä. Tästä kokeesta ei jäänyt paljoa hyvää sanottavaa, koska kaikki tökki. Eniten perusasennot, joihin Cloudy ei olisi halunnut tulla niin millään ja kaikki liikkeiden välit käytiin näiden kanssa takkuamiseen, mistä syystä kokonaisvaikutus meni seiskaksi. Paikkaistuminen oli hyvä ja samaten ensimmäiset yksilöliikkeet (liikkestä seisominen ja luoksetulo) mutta sitten alkoi alamäki. Cloudy meni ruutuun aika haparoiden ja jäi liian eteen. Korjausyrityksessä se pomppi iloisesti takaisin. Saatiin ottaa treenin kannalta uudelleen ja siitä tyylipuhdas suoritus. Tuomari harmittelikin, että voi kun ensimmäinen yritys olisi mennyt yhtä hyvin.




Merkin kierrossa olin aika luottavainen, sillä keltainen merkki erottui kivituhkapohjalta hyvin ja Cloudykin oli sen oloinen, että se oli bongannut merkin. Tyyppi kuitenkin juoksi onnellisesti merkin ohi kohti kehän reunalla olevan hypyn vieressä olevia, pienempiä kartioita, joten kutsuin takaisin. Cloudy pääsi takaisin kartalle ja tässä vaiheessa oltiin vielä pisteissä kiinni, mutta kehuin koiraa kesken liikkeen, mistä hyvästä nolla. Ei kyllä ollut mikään turha kehu, sillä sen ansiosta ravi muuttui laukaksi ja koska ruudun nolla oli jo alla, niin pisteillä ei ollut väliä. Tosin tästä olisi varmaan herunut korkeintaan vitonen.

Harmitti kyllä, että moni treeneissä ja aiemmissa kokeissa sujunut asia ei toiminut ja varsinkin perusasentojen toimimattomuus jäi ikävästi mieleen. Päivän taisi kuitenkin pelastaa tuomarin kommentti siitä, ettei rotuvalintani ole helpoimmasta päästä ja rodun harrastajiltakin sai kyllä ihanaa vertaistukea. Olin ajatellut, että kesällä käytäisiin iltakokeissa/kisoissa, mutta tämän reissun jälkeen se ei tuntunutkaan kovin loistokkaalta idealta. Vaikkei Pieksämäeltä ajelekaan kuin tunnin, niin aikaa nukkumiselle jäi silti vain noin neljä tuntia ja kovin montaa työpäivää ei viitsisi tehdä pelkän vahvan kahvin voimalla. Toiveikas puoleni katseli jo kisakalenteria, mutta onneksi järkevä puoleni vei voiton ja nyt pidetään vähän kisataukoa. Näistä kahdesta viimeisimmästä kokeesta saatiin kuitenkin useampi asia treenilistalle, erityisesti jäävät kaipaa varmuutta ja yritetään saada myös turhat tuplakäskyt tiputettua pois.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä on täällä

Blogi on pysytellyt hiljaisena ja siihen on syynsä. Dayan pennut, joita kovasti odotettiin, menetettiin. En tiedä, pitäisikö puhua pennuista vai pennusta, sillä Daya sai vain yhden enkelipojan ja koko muu pentue oli imeytynyt. Ultran perusteella odotettiin isoa pentuetta, joka olikin röngteniin mennessä kutistunut kahteen pentuun, joista vielä toinen oli imeytynyt aivan tiineyden loppumetreillä. Vaikka vastoinkäymiset tähän "lajiin" kuuluvatkin, niin päivityksessä peläten vietetyt pitkät minuutit ja itkuisen koiran katsominen saivat kyllä miettimään tämän touhun mielekkyyttä taas uudelleen. Onneksi loppu oli sen suhteen onnellinen, että Daya voi hyvin, mikä oli ehdottomasti kaikkein tärkeintä.

Pidin Dayalle keväällä omaa pentublogia, josta pentua odottaneet saivat seurata tiineyden edistymistä. Oli kyllä ihanaa huomata, miten monta upeaa kotia Dayan pennuille olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti tätä pentuetta ei oltu tarkoitettu toteutuvaksi. Vaikka sitä onkin tietoinen, mitä riskejä näihin asioihin liittyy, niin asian ymmärtää eri mittakaavassa vasta sitten, kun se osuu omalle kohdalle. Cloudyn pentueessa kun niin tiineys kuin synnytyskin menivät kuin oppikirjassa.



Loppukevään Daya on kasvatellut kuntoa ja se kävi pari viikkoa sitten hierojalla, jossa sai kehuja hyvästä palautumisesta, joten uudelle käynnille ei ole toistaiseksi tarvetta. Vepekausikin ehti alkaa viime viikolla ja huomenna olisi taas seuraavat treenit. Onneksi tänä kesänä työt painottuvat vähemmän iltoihin, joten päästään treeneihin viime kesää paremmin. Tätä lajia kun on miltei mahdotonta treenata yksin.

Cloudyn kanssa ollaan käyty parissa tokokokeessa ja agilitykisoissakin. Tokoista voisin kirjoitella myöhemmin erikseen, mutta agilitysta muutama sananen ja video.

Maaliskuun kisojen ja kakkosluokan korkkauksen väliin mahtui peräti yhdet treenit. Oikeastaan kisakirjeen luettuani vähän harmitti, kun luulin ilmoittaneeni koiran Salmen radoille, mutta kakkosluokat tuomaroikin Sisko Pulkkinen. Viime keväänä oltiin Siskon radoilla, joista en oikein tykännyt, mutta nämä olivat ihan ok kakkosluokan radat. Ensimmäisestä radasta jäi hyvä fiilis, Cloudy oli villinä ja pari väärää putkenpäätä tarttui mukaan. Toinen rata, joka olisi totta puhuen tehnyt mieli jättää videon ulkopuolelle, oli puolestaan melkoista tumpelointia alusta loppuun. Cloudylta oli vähän veto pois, mutta suurin syy löytyy katsomalla peiliin, joten nuo kaikki kiellot menee kyllä ihan oman ohjauksen piikkiin. Niin ja kävihän Cloudy moikkaamassa ratahenkilöäkin.




Nyt ollaan käyty juoksemassa parit treenit ja tämä treenitahti (joka toinen viikko) tuntuu juuri eikä melkein hyvältä Cloudylle. Eurasier on jaksanut tehdä hienosti ratatreeniä ja päästiin mm. kakkosluokan hyppäri nollana maaliin pariin otteeseen. Katselin jo kesäkuun kisakalenteria toiveikkaana, mutta maltoin mieleni ja mennään seuraavaksi vasta kotikisoihin reilun kuukauden päästä.

Ollaan käyty parissa mätsärissä ja kevään ensimmäiseen mätsäriin pääsi mukaan pelkkä Dacu, joka oli veteraanien PUN2. Oikeastaan lähdin mätsäriin lähinnä katsomaan ihanaa Vinkaa, joka oli myös PUN2. Seuraavaksi lähdettiin hetken mielijohteesta eukkujen ja Dacun kanssa vappumätsäriin Saarijärvelle, joka olikin yllättävän tuottoisa reissu. Ensin Dacu osallistui veteraaneihin, jossa se oli PUN1. Aluksi ajattelin ilmoittaa eukut pelkkään parikilpailuun, mutta päädyin ilmoittamaan  Cloudyn isoihin aikuisiin, mikä kannatti, sillä eurasierin esiintyminen oli tuomarin mieleen ja Cloudykin oli PUN1.

Ennen BIS-kehiä oli parikilpailu, jossa Cloudy oli hieno, mutta Dura ei oikein muistanut mitä nämä tällaiset näyttelyjutut oikein ovat. Meidän esiintyminen ei siis ollut sieltä parhaimmasta päästä, joten oli aika yllättävää, kun tytöt voittivat parikilpailun.

Kuva: Hanna-Kaisa Kesti

Juuri ennen BIS-kehiä oli vielä nakinsyöntikilpailu, jonne olin ilmoittnut Dacun. Osallistujia oli aika paljon, mutta rohmu-Dacu ei ollut sieltä hitaimmasta päästä ja tyyppi kuulutettiinkin kilpailun voittajaksi. Kuulemma iän tuomalla kokemuksella. Dacullahan on paljon kokemusta ruoan varastamisesta, joten veteraani tietää, millaista on syödä nopealla aikataululla. BIS-kehässä Dacu sijoittui kuudenneksi, mutta Cloudy joutui pönöttämään pidempään ja tyyppi oli BIS1. Saatiin hirmuisesti kivoja palkintoja ja varsinkin iso pehmopossu on ollut kovassa suosiossa.

Myös ihana Vinka-lilla on päässyt juuri pois vauvaluokasta ja korkkasi junnukehät toukokuussa Tampereella, jossa meillä oli myös rotuyhdistyksen kokous, joten pääsin itse näkemään Vinkan debyytin. Paikalla oli viisi tsekkiläistä, joista neljä oli narttuja ja kaikki saivat SA:n, mutta Vinka kuitenkin voitti ollen ensin junioriluokan ykkönen, sitten paras narttu ja lopulta ROP.  Näin mukaan tarttui myös ensimmäinen sinivalkoinen rusetti.

Oltiin kyllä todella iloisia Vinkan voitosta, sillä taso ei ollut huono ja esimerkiksi Daya on tainnut saada kaikki serttinsä silloin, kun se on ollut ainoa tsekkiläinen. Omia koiria en tajunnut ilmoittaa, mutta ehkä ihan hyvä niin. Siispä autossa oli koiranpaikka vapaana kaverin kelpielle, joka olikin lopulta RYP4 ja veteraanien neljäs. Kannatti ottaa kyytiin.

Vinka venyi Tampereella

Vinka kävi myös helatorstaina erikoisnäyttelyssä ollen "PN5" mutta näyttelyn 19 nartusta vain viisi sai SA:n, joten tulokseen voi olla todella tyytyväinen. Sunnuntaina Vinka sai Tuurista EH:n varsin koiran näköisellä arvostelulla. Sanoinkin Vinkan haltijalle, että Vinka on vielä vauva ja samaa oli kuulemma sanonut tuomarikin.

Molemmat eukut ovat valmistautuneet suomen kesään tiputtamalla pohjavillan pois ja Cloudy kävi esittelemässä kaljuaan lauantaina erikoisnäyttelyssä. Olin itse näyttelyn järjestelyissä mukana, joten varmasti viimeistään paikan päällä olisi kaduttanut, jos olisin jättänyt koiran ilmoittamatta. Lisäksi tietysti hyvin rodun tuntevan tuomarin mielipide kiinnosti, joten laitoin ilmoittautumisen menemään, vaikka koira olikin yhden muovikassillisen verran karvaa köyhempi.

Jälleen kerran äiti vei Cloudyn kehään, tosin nyt olin itse "puuhahenkilönä" viemässä sijoittuneille palkintoja ja yritin siinä sivussa myös valokuvata, joten siitä olisi ollut vähän huono edes irrota kehään itse. Valionarttuja oli 11 ja Cloudy sai sen perinteisen, sileän erin ja arvostelussa lukikin "summer coat" mutta paljon myös hyviä asioita. Päivän kuitenkin kruunasi Cloudyn siskon voitto, kun Oona oli upeasti ROP ja BIS-eurasier.



Cloudyn arvostelu kaverin suomentamana, kiitos!
"6 vuotias femiininen tyyppi. Oikea niska. Vahva ylälinja. Seisoo oikein. Vähän liikaa rintakehää. Vähän liian pitkät välikammenet. Tyypilliset kulmaukset. Sujuvat oikeat liikkeet. Mukava häntä. Kesäturkissa. Erinomaisesti esitetty."

Arvostelusta ei saanut ihan kunnolla selvää, mutta kutakuinkin noin. Jäin ainoastaan miettimään kommenttia rintakehästä, sillä Cloudy on aina ollut edestä todella kapea ja se onkin tuossa koirassa se rakentellinen seikka, josta sille on tullut tässä vuosien varrella eniten sanomista. Oli kuitenkin ihanaa, että tuomari käytti oikeasti aikaa arvosteluun ja paneutui tehtäväänsä huolella. Edestakaisinliikkeissä tuomari aina kyykistyi nähdäkseen liikkeet paremmin ja arvostelua hakiessa paitsi Cloudyn, myös muiden koirien paperit näyttivät olevan täynnä tekstiä. Arvostelutahti olikin vain reilu 10 koiraa tunnissa, joten turhaa hoppua tuomari ei pitänyt, mikä on mielestäni hyvä, vaikka näyttelypäivästä tulikin paljon odotettua pidempi. Onneksi sää suosi!

Kävin myös viime kuussa tekemässä ihka ensimmäisen oman liikkurointikeikkani Muuramessa. Kyseessä tosin oli pelkästään alokasluokan koe ja koiriakin vain neljä, mutta oli silti aika jännää. Kehäsuunnitelmaan otin aika paljon vaikutteita Dayan ensimmäisen kokeen kehästä, koska se oli mielestäni siirtymien kannalta todella kätevä. Oli kivaa kuulla kisaajaltakin kommenttia, että liikkurointi oli kuulemma hyvää, vaikka toki tästä jäi käteen myös sellainen "ota huomioon seuraavalla kerralla"-lista. 

Dura on erilainen nuori

Myös Wintu pääsi pitkän kisatauon jälkeen tositoimiin helatorstaina järjestetyissä rallytokokisoissa. Shetlantilainen oli vähän liiankin villi, kun jokaisen pyörähdyksen tai pyörähdystä muistuttavan käännöksen jälkeen oli sanottava tukeva "räyh" ja homma kosahti kolmanneksi viimeiseen kylttiin, jossa Wintu törmäsi päin kylttiä ja ajatuksissani uusin sen, vaikka meillä oli jo kaksi uusimista alla. Tästä syystä siis hylkäys, mutta koko rata tuntui kovin tahmealta, kun Wintu oli koko ajan enemmän tai vähemmän lentoon lähdössä, etten osannut muutenkaan odottaa tulosta. Sitten, kun saatiin arvostelupaperi, niin ainoat miinukset olivat vain ne kaksi uusimista! Kolmannesta uusimisesta tuli kuitenkin hylkäys, mutta jos oltaisiin jätetty kyltti vain tekemättä, niin oltaisiin silti saatu 84 pistettä, koska jäljellä oli enää istuminen ja maalikyltti, joissa tuskin oltaisiin osattu sössiä kovin pahasti. Jossittelu on mukavaa ja sitä rataa.

Sunnuntaina lähdetään Jämsään piirinmestaruuskisoihin, vaikka tänä vuonna meidän piti rallytokoilla vähemmän. Seuran joukkue kuitenkin kaipasi koiria, joten ilmoitin Dayan olevan käytettävissä ja mutkan kautta myös Wintu päätyi joukkueeseen.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hoplaa

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa ohjatut agilitytreenit Cloudyn kanssa. Siitä on hirmuisen pitkä aika, kun ollaan viimeksi oltu eurasierin kanssa ohjatuissa. Olisikohan edelliset "oikeat treenit" olleet viime keväänä, kun Cloudy tuurasi Dayaa tsekkiläisen treeneissä. Silloin Cloudy laiskotteli ja helppo harjoitus meni lähinnä vauhdin kalasteluun. Nyt koiralla oli vielä alla edellisen päivän tokokoe, muttei tehnyt mieli jättää sen takia treenejä väliin, sillä eihän yrittänyttä laiteta.

Parit ensimmäiset treenit ovat sisähallissa, mutta olen iloinen siitä, että suurin osa ryhmän treeneistä tulee olemaan ulkona. Varsinkin lämmitetyissä halleissa Cloudya on ollut vaikeaa saada liikkumaan kunnolla ja lyhyillä esteväleillä vauhdin ylläpitäminen on ollut haastavempaa. Treeneissä oli tarjolla 17 esteen rata, joka ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan pitkä tai vaikea. Tarjolla oli suoraa, takaakiertoa ja persjättöä. Vaikeammassa kulmassa olevat kepit tehtiin suosiolla yksittäisenä.

Ihan alussa Cloudy tuli muutamaan otteeseen ykköshypystä ohi, mikä oli todella kummallista, sillä Cloudy ei ole ikinä harrastanut hyppyjen ohitteluja - päinvastoin. Tässä asiassa se on yleensä kovin kuuliainen ja kiltti ja menee sinne minne halutaan, vaikka ohjaus tulisi myöhässä ja/tai epäselvästi. 2.hyppy oli ensimmäiseen esteeseen nähden 90 asteen kulmassa ja olisin ajatellut sen osaavan hakeutua sinne, vaikkei muistaakseni olla moista koskaan harjoiteltukaan. Höh. Näiden aivopierujen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja koira olikin aikamoinen menijä! Harmi, etten pyytänyt ketään ottamaan videota, koska Cloudy liikkui todella hyvin! Persjättöön ehtiminen meinasi tuottaa hankaluuksia, kun en osannut yhtään varautua Cloudyn vauhtiin ja olin auttamatta myöhässä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan, kun liikuin kunnolla.

Näin Cloudy pinkoi viime keväänä

Kepeillä Cloudyn motivaatio ei oikein vieläkään tahdo riittää loppuun saakka ja välillä sattuu mokia, kun jokin väli jää tekemättä. Itse olin aina koulun liikuntatunneilla se, jonka jäljiltä pujottelutehtävien kartiot oli kumossa, joten kaikki sympatiani on tässä asiassa kyllä koiran puolella. Keppien jälkeen loppurata sujui ongelmitta, täytyy vaan itse takaakierroissa tsempata koiraa, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan - muuten vauhti hyytyy.

Treeneistä jäi hyvä fiilis. Koira kuulemma kyllä osaa, kun se vaan viitsii tehdä, mutta itselläni on iso rooli pitää vauhti yllä omalla liikkumisella. Cloudy kuitenkin liikkui paremmin, kun olisin uskaltanut toivoa ja kouluttaja näytti ymmärtävän myös tällaisen hitaamman ja haastavemman rodun päälle, mitä ei tässä lajissa ole voinut pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun päästään ulos, niin tehdään kuulemma isompia ratoja myös sitä 2.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä sellainen tunne, että tämä on kaikin puolin niin passeli ryhmä juuri meille!

Oli kyllä todella virkistävää käydä ohjatuissa treeneissä. Viimeisen vuoden aikana on kouluttanut niin paljon muita ja treenannut omia tyyppejä lähinnä itsenäisesti, niin oli ihanaa mennä itse niin sanotusti valmiiseen pöytään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ilon kautta

Käytiin korkkaamassa uusi avoin luokka Cloudyn kanssa ja lähes kahden vuoden kisatauko päättyi Ähtärissä viime lauantaina.

Uusilla säännöillä Cloudyn vaikeimmiksi liikkeiksi ovat osoittautuneet ruutu ja merkin kierto, ylläripylläri. Noudosta ei edes puhuta. Irtoavat liikkeet ovat kyllä Cloudylle haastavia, siitä ei pääse mihinkään ja samalla kun yrittää pitää vauhtikriteeristä kiinni (laukka, eurasier tiputtaa usein raville) niin nämä ovat kyllä tarjonneet haastetta. Useimmiten koira tekee hienosti, kun taas välillä on tuntunut, ettei sille ole mitään koskaan opetettukaan, mutta silti ne onnistumiset tuntuvat palkitsevilta - vaikka kyse onkin vaan treenitilanteesta. Jos olisin jäänyt odottamaan näihin liikkeisiin täyttä varmuutta, niin tuskin oltaisiin koskaan päästy kokeeseen - eihän Cloudy muutenkaan ole yhtä suoritusvarma, kuin muut, joten härkää sarvista ja menoksi. 

Daya sai lähteä mukaan turistiksi. Ajoin kerran harhaan, mutta oltiin silti koepaikalla noin tuntia ennen avoimen luokan alkua, joten ehdittiin käydä hyvin lenkillä. Cloudy oli neljästä avoimen luokan koirakosta suoritusjärjestyksessä viimeisenä ja jääväksi oli valikoitunut maahanmeno.

Tokokuvien tuoreutta. Neljä vuotta takaperin Kloodi käytti katu-uskottavaa ketjupantaa, joka kutitti aina paikkamakuussa

Merkki ja ruudun kartiot olivat keltaisia ja kun ne yhdistettiin auringonpaisteeseen, niin en tiedä, saattoivatko ne näkyä koiralle vähän huonosti? Itselläni on käytössä oranssia, pinkkiä ja punaista, mutta Cloudyn edellisessä kokeessa, jossa Pehkosen Mauri tuomaroi viimeistä kertaa, sain hänen keltaiset kartiot. Tuli sellainen fiilis, että olisi  tässä melkein parin vuoden aikana voinut treenata niillä vähän enemmänkin..

Istumisessa Cloudy tönötti hienosti koko minuutin. Oikeastaan pelkäsin aikoinaan, että tässä Cloudy laiskana tyyppinä heittäisi maahan, mutta ei. Treeneissäkin se on aina tehnyt tämän niin tunnollisesti, että olisi ollut kyllä pettymys, jos nyt kokeessa olisi käynyt toisin. Paikkiksesta mentiin suoraan autolle, jossa Cloudy sai kehujen saattelemana pari kinkkusiivua ja sitten tyyppi sai jäädä autoon odottelemaan yksilöliikkeitä.

Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä ja ensimmäisenä luoksetulo. Lähti hyvin, mutta loppu turhan hidas, heitti raville ja vieläpä todella aikaisin. Olisin kyllä tästä ottanut mielelläni kasinkin, mutta tuomari oli eurasieria kohtaan armollinen. Kieltämättä välillä ihan kivaa näinkin päin. Seuraavaksi liikeestä seisominen, ei moitittavaa. Sitten merkin kierto, jonne Cloudy lähti hyvin, mutta sitten iski epävarmuus. Koira oli melkein merkin kohdalla, mutta merkin takana oli toimitsijoiden teltta ja kehänauha ja eurasierin olemuksesta näki, kuinka se alkoi miettiä, että minnekäs nyt. Cloudyhan vajaa pari vuotta sitten keksi karata toimitsijoiden telttaan, eikä tehnyt mieli ottaa siitä uusintaa, joten yhden uuden käskyn jälkeen en enää yrittänyt saada sitä merkille, vaan käskin iloisesti tulemaan takaisin. En ajatellut, että miten tämä vaikuttaa jatkon kannalta tulevissa kokeissa, mutta ei sillä väliä. Koiran olemus muuttui hetkessä taas omaksi iloiseksi ja itsevarmaksi itsekseen.


Seuraavaksi seuraaminen. Ensimmäiset metrit oli vähän haparointia, mutta sitten Cloudy paranti ja loppu sujuikin hienosti, etenkin onnistuneiden peruutusaskelien jälkeen teki mieli tuulettaa. Sitten ruutu, jota eurasier ei löytänyt. Lähti kyllä, mutta puolivälissä matkaa kaarsi väärään suuntaan ja uudella käskyllä ja käsimerkillä koira pyöri pari kertaa ympäri. Nolla siis tästäkin, muttei kyllä voinut olla yhtään pettynyt, kun koiralla on mokasta huolimatta fiilis ihan katossa - tyyppi ei ole ikinä kokeessa tarjonnut mitään temppuja!

Sitten liikkeestä maahanmeno, jonka Cloudy on muutaman kerran kevään aikana sotkenut istumiseen, mutta erottelutreenit teki tehtävänsä. Seuraavaksi kaukot, eli Cloudyn bravuuri. Hyppykin oli hieno. Siitä kuulemaan kokonaisvaikutus, jossa tuomari kysyi, miten meni noin niinku omasta mielestä. Kehästä autolle, jossa eurasier sai palkaksi vastenmielisen näköisen mössön cesaria eineslihapullilla varustettuna. Hyvin teki kauppansa ja Dayakin sai samanlaisen annoksen, joten tsekkiläinen lähtee varmaan mielellään toistekin Cloudyn henkilökohtaiseksi pokaalinpitäjäksi. Sijoituttiin tosiaan kolmanneksi.

Kivat pisteet ilahdutti, mutta ennen kaikkea koiran asenne. Vielä jonkin aikaa sitten koe olisi meidän osalta kaatunut merkin kierrossa olleeseen hässäkkään, mutta nyt pakka pysyi kasassa. Eikä tulokseenkaan voi olla pettynyt, kolmostulos kolmella nollalla ei ole huono ja Cloudy teki liikkeet omalla tasollaan. Seuraava koe olisi parin viikon päästä ja olisi siistiä saada toinen nollista pois - noudon nolla kun on ja pysyy.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Junnujuttuja



Maaliskuulta jäi mainitsematta pari asiaa. Dura kävi hierottavana, kun siskoni varasi sille ajan ja vei sen sinne ihan oma-aloitteisesti, aika huikeata! Tusu oli jonkin verran jumissa, mikä ei ole kyllä mikään yllätys, kun se on vetänyt koko talven jäällä sitä hillitöntä reikäpääralliaan. Seuraava hieronta sille onkin varattu ylihuomiselle ja Wintullekin on käsittely katsottuna parin viikon päähän.

Lisäksi maaliskuun viimeisenä sunnuntaina Vinka kävi ihka ensimmäisessä näyttelyssään. Tuloksena ROP-pentu ja kaupan päälle aika hieno arvostelu. Itse olin samana viikonloppuna agilityn koulutusohjaajakurssin toisella puoliskolla, joten itse en päässyt paikalle, vaikka näyttely järjestettiinkin ihan tässä vieressä. Ryhmäkehä jäi pikkutsekkiläiseltä väliin, kun tyyppi ja sen omistaja unohtivat itsensä syömään eväitä vähän liian pitkäksi aikaa. Oheinen kuva on Niinan ottama. Tuntuu hoopolta katsoa tuota kuvaa, kun omassa mielessäni Vinka-lilla on edelleen se Daikussa roikkuva luovutusikäinen naskalihammas. Ja taas päästäänkin siihen, että aika kuluu äkkiä, koirat kasvaa ja hampaatkin vaihtuu ja niin poispäin.

Takaisin tähän kuuhun. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna paikallisen Kennelpiirin nuorisojaosto, johon siis kuulun, järjesti junior handler-kurssin. Siellä oli tarvetta lainakoirille, joten Cloudyn, Duran ja Windyn viikonloppui kului näyttelyjuttujen merkeissä. Itselleni junior handler on ollut aina kovin vierasta aluetta, eikä laji kyllä ole koskaan pahemmin kiinnostanut, mutta nuorisojaostolta odotetaan aina järjestettävän jotakin junnuiluun liittyvää, joten siihen ollaan vuosittain pyritty. Nämä junnukoulutukset kieltämättä keräävätkin yleensä hyvin osanottajia, viime viikonloppuna osallistujia oli molempina päivinä noin kymmenen, mikä ainakin näin sivusta seuraajan roolista katsottuna tuntui sopivalta määrältä. Molempina päivinä koiria ehdittiin vaihtamaan useampaan otteeseen sekä tekemään harjoituksia niin yksin kuin ryhmässäkin, eikä kuitenkaan aika tuntunut loppuvan kesken.




Cloudy oli suosittu tapaus ja monet tykkäsivät esittää sitä, kun taas Dura kokemattomampana oli aika hulivili, mutta tarjosi kuitenkin haastetta niille, jotka uskaltautuivat kokeilemaan sitä. Wintun junnuilut rajoittuivat lähinnä lauantaihin ja hyvin näytti olevan näyttelyjutut shetlantilaisen muistissa, en edes muista, koska se olisi niitä viimeksi harjoitellut. Paikalla oli kaksi muutakin shelttiä, joiden nätisti trimmattujen korvien rinnalla tuo oma tupsukorva ei kieltämättä näyttänyt kovin kehuttavalta. Oikeastaan ajattelin joskus pitäväni Wintun korvia trimmissä, vaikkei sen kanssa käydäkään enää näyttelyissä, mutta se sitten jäi, kun useamman ihmisen mielestä koira näytti trimmattujen korviensa kanssa lähinnä rumalta apinalta. Trimmausmotivaatio koki siinä kohdassa kuoleman, vaikka ajan kanssa silmät olisi varmasti niihin apinakorviinkin tottunut.

Cloudy on oikeastaan melko helppo esitettävä, sillä se yleesä seisoo hyvin vapaana ja asettelee itsensä sen verran hyvin, että harvoin tulee tarvetta korjailla sen koipien asentoa. Lisäksi se lähtee kaikkien matkaan, eikä ota häiriötä toisista koirista tai juuri muustakaan, mitä sen ympärillä tapahtuu. Haasteita se kuitenkin tarjoaa erityisesti kahdessa asiassa, joista ensimmäinen on korvien asento. Cloudy pitää usein korviaan pitkin päätä ja näyttelyissä se ei välttämättä nosta niitä kokonaan ylös, vaan jättää ne puolitiehen. Vaikka eurasierin korvat saisikin ylös asti, niin voi olla vielä haasteena saada ne kunnolla ylös ilman, että ne ovat leveät kuin koalalla. Joskus Cloudylle onkin tullut sanomista leveälle asettuneista korvista ja kyllähän noissa aika selkeä ero näkyy.



Toinen haaste Cloudyssa liittyy sen liikuttamiseen, sillä varsinkin sisänäyttelyissä sitä voi olla vaikeaa saada liikkumaan kunnolla. Viikonloppuna tulikin huomattua, miten useimmat lähtivät liikkelle ja huomasivat pian hihnan kiristyvän, kun koira ei tullutkaan yhtä reippaasti mukana. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa viiden vuoden takainen Lahden näyttely, jossa tuon koiran esittäminen oli tuskaista, kun se ei parhaan nartun valinnassa liikkunut niin yhtään ja meidän takana olevat olisivat varmasti päässeet liikkumaan paljon reippaamminkin. Tällöin Cloudy vieläpä voitti narut, mutta siitä lähtien en ole kyllä yhtään pistänyt pahakseni, jos joku muu esittää Cloudyn. Tosin kurssilta jäi kyllä mieleen yksi junnu, joka sai Cloudyn liikkumaan aivan mielettömän hyvin! Eurasier pinkoi kehässä hienoa vauhtia ja esittäjä kehui sekä tsemppasi koiraa jatkuvasti. Täytyi siinä vieressä istuvalle Anullekin kehaista, miten hienosti kyseinen handleri sai laiskan punaharmaan liikkeelle.

Kurssilaiset olivat kyllä todella täsmällisiä ja noudattivat huolella aikatauluja, eikä ketään tarvinnut "paimentaa" vaan kaikki ymmärsivät itse käyttää koiriaan tarpeeksi usein ulkona ja omien koirien lainaajat tarjoituivat käyttämään nuo tyypit pihalla, aika huomaavaista! Sai itse rauhassa keskittyä jutusteluun, valokuvaamiseen ja karkinsyöntiin. Ehdittiinkin jo suunnittelemaan, että pyrittäisiin järjestämään tälle vuodelle vielä toinenkin JH-koulutus, joka toteutuessaan pidettäisiin syksyllä ennen Jyväskylän KV-näyttelyä. Ainahan se on kivempaa järjestää jotain, johon on oikeasti tulijoita. Vieläkin on turhan hyvässä muistissa meidän viimeisen päälle suunnitellut koiranuorten pikkujoulut vuodelta 2012, joihin ei kovasta mainostuksesta huolimatta ilmoittautunut yhtäkään osallistujaa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mallikappaleina

Maaliskuun kuulumisoksennus olkaapa hyvät!

Cloudy tosiaan kävi pari viikkoa sitten Korpilahden ryhmänäyttelyssä yli vuoden näyttelytauon jälkeen. Itse tajusin vasta näyttelyä edeltävällä viikolla, ettei tuolla koiralla ole minkään valtakunnan todistusta sen viime syksynä poistetuista hampaista. Voihan tyhmä pää ja ajattelemattomuus taas kerran. Arvoin, viitsiikö tuota viedä kehään ollenkaan, mutta päädyin lähtemään, koska koko ilmoittamisen perimmäinen tarkoitus oli saada eri tuomareiden mielipiteitä Cloudysta. Aluksi ajattelin esittää tyypin itse, mutta minua pyydettiinkin näyttelyyn kehätoimitsijaksi. Onneksi äiti oli joka tapauksessa  lähdössä näyttelyyn esittämään serkkuni saksanseisojan, joten Cloudyn esittäminen sujui siinä samalla.

Itse pyörittämäni kehä oli maneesissa, eikä kolmet housut, kolme paitaa ja kaksi takkia päällekkäin ollut yhtään liikaa. Meidän kehässä oli portugalinvesikoiria, lagottoja, kleinejä ja mitteleitä sekä kirsikkana kakun päällä kehän nurkkaan oli jemmattu lemuava lantasaavi.  Näyttelyssä oli käytössä reaaliaikainen tulospalvelu ja varmistin välillä oman puhelimen kautta, että meidän kehän tulokset varmasti päivittyvät järjestelmään. Onneksi kehässä oli myös harjoittelija, joka käytti tablettia suurimman osan päivästä, sillä parin rodun jälkeen totesin, etteivät omat nakkisormeni saaneet mitään tolkkua siihen, vaikka itse järjestelmä olikin helppokäyttöinen. En ehtinyt kyttäämään eukkujen tuloksia, joten vasta kun äiti toi auton avaimet, niin hän huikkasi Cloudyn olleen PN2. Aika huikeata! Eurasiereissa (6kpl) jaettiin kaksi SA:ta ja Cloudy oli näistä toinen nätin junnunartun viedessä ansaitusti voiton.

Muutama päivä näyttelyn jälkeen

"Oikea sukupuolileima & mittasuhteet. Oikeanmuotoinen pää. Hyvä purenta. Vähän vaaleat silmät. Hyvä ylälinja & hännänkiinnitys. Rodunomaisesti kulmautunut. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvin sivulta. Vähän ahdas takaa."
VAL ERI VAK1 SA PN2


Tuomarina Harto Stockmari. Hampaista ei tullut sanomista, joten ilmeisesti tuomari ei katsonut puuttuviin hampaisiin saakka. Pyörittämässäni kehässä nämä hampaat tulivat myös puheeksi kehän tuomarin (joka itse asiassa teki aikoinaan Cloudysta valion!) kanssa ja hänkin sanoi, että nuo P4-hampaat ovat sen verran kaukana, etteivät kaikki välttämättä katso sinne saakka. Seuraavaksi tekisi ilmoittaa Cloudy Keuruun ryhmänäyttelyyn, mutta täytyy kyllä ottaa ihan ensimmäisenä asiaksi hankkia sille se hammastodistus ennen seuraavaa näyttelyilmoittautumista. Oli kuitenkin kivaa huomata, ettei Cloudya sakotettu sen turkin määrästä, kuten yleensä, vaan kiinnitettiin huomiota siihen tärkeämpään, eli laatuun.

Lisäksi Dacu kävi pari viikkoa sitten hierojalla ja tyyppi olikin aika hyvässä kunnossa! Itse olisin odottanut näiden pääkallokelien jälkeen jotain paljon pahempaa, mutta uuden ajan varammiselle ei ainakaan toistaiseksi ole tarvetta. Dacu on muutenkin tuntunut olevan aika iskussa liukkaista keleistä huolimatta. Liikkuminen sujuu hyvin ja hyppiminen niin autoon kuin sohvallekin onnistuu vaivatta ja ihan yleisilmeeltäänkin se on reipas. Dacu on käyttänyt BOTin verkkoloimea reilut kolme kuukautta, lieköhän sillä osuutta asiaan?



Viime viikon keskiviikkona olikin aihetta juhlaan, kun Daculle kilahti 11. vuosi mittariin. Käytiin Dacun kanssa kahdestaan shoppailemassa herkkuja sekä pehmopossu ja eihän synttärit ole mitään ilman nakkikakkua. Durakin oli menossa mukana, sillä samana iltapäivänä lähdettiin vielä Cloudyn ja Duran kanssa Lahteen, jossa järjestettiin tuomarien erityiskoulutus osalle FCI5-ryhmän roduista. Arvoin kyllä vähän, viitsiikö sitä ajella moisen vuoksi pari tuntia per suunta, mutta sinne kaivattiin kipeästi esimerkkikoiria, eikä tällaisia tilaisuuksia tule usein ja ajatus siitä, että se olisi rodulle eduksi, kannusti lähtemään.

Tilaisuus oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka se olikin melko nopeasti ohi. Cloudy ja Dura olivat kiltisti useamman eri tuomarin tutkittavana ja saivat kehuja luonteistaan. Hain Duran minulle edeltävänä päivänä juuri sen vuoksi, että paikalla olisi myös jokin vähän vähemmän rodunomainen yksilö - neljä muuta paikallaolijaa kun olivat aika hyviä rotunsa edustajia. Harmiteltiin, ettei meillä ollut näytillä yhtään (liian) raskastakenteista koiraa, jollaisia tässä(kin) rodussa alkaa olemaan. Cloudyn ainokainen poika on sellainen poni, että olisi voinut mennäkin sellaisesta esimerkkikoirasta, eikä se olisi edes asunut kovin kaukana tätä koulutusta ajatellen. Toivotaan, että näitä tilaisuuksia tulisi jatkossakin. 

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tupla

Kuun ensimmäisenä lauantaina käytiin Cloudyn kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa. Kisataukoa oli kertynyt lähes 10 kuukautta, sillä viimeksi ollaan kisattu toukokuun lopussa ja olikin odottanut näitä kisoja innolla, sillä hinku päästä radalle oli kova. Kisoja edeltävällä viikolla oikealle kantapäälleni kävi pieni haaveri, minkä johdosta sillä juokseminen vähän sattui, mutta se ei ollut este kisaamiselle - korkeintaan hidaste. Daya sai lähteä mukaan turistiksi lenkkeilemään meidän kanssa kaikki lämmittely- ja jäähdyttelylenkit.

Ahneuksissani olin ilmoittanut Cloudyn kaikille kolmelle radalle ja tuomarina toimi Sari Mikkilä, jonka radoilla en olekaan muistaakseni ollut aikaisemmin. A-rata näytti rataantutustuessa mielettömän kivalta ja suoraviivaiselta, oikein sellaiselta perushelpolta ykkösluokan radalta. Startattiin luokan häntäpäässä ja Cloudy oli lämmittelylenkillä ihan innoissaan ja teki intopinkeänä erilaisia temppuja.

Radallekin vauhtia riitti vielä hyvin, mutta putkien huonot takaaleikkaukset jäivät vähän harmittamaan, sillä aikaisemmin ne ovat kisoissa toimineet hyvin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun rataantutustumisessa uskalsin suunnitella tekeväni takaaleikkaukset, enkä valsseja, sillä kaikki aikaisemmat takaaleikkaukset ovat aina olleet hätäratkaisuja. Rata kuitenkin kosahti aika yllättävään juttuun, kun eurasier bongasi ratahenkilön, eikä keskittynyt hyppyyn ja tuli siitä ohi. Tältä radalta siis vitonen ja yliaikaa.




Toinen rata olikin jo profiililtaan haastavempi ja varsinkin kepeille vienti oli ykkösluokkaan melko kinkkinen. Meillä oli aika reilu rataantutustumisaika, joten ehdin muuttamaan ohjaussuunnitelmia kerran jos toisenkin. Olin seuraavana päivänä kisoissa kuuluttajana ja myös siellä tuomari antoi reilumpia rataantutustumisaikoja ja siinä jo mietittiin, miten olisi kannattanut tulla radalta ajoissa pois, eikä jäädä vartiksi hinkkaamaan. Jälkiviisautta parhaimmillaan.

Runsaasta rataantutustumisajasta huolimatta en kuitenkaan keksinyt kepeille mitään muuta ohjausta, kuin pakittaa sinne itse ja ottaa koira mukaan luottaen siihen, ettei se sinkoa viereiselle hypylle, jolle yllättävän moni koira ajautui. Oli kuitenkin aika surkuhupaisaa huomata, että tuo keppiohjaus jopa toimi! Sen jälkeen tajusin, että tästä saattaisi tulla jopa nolla - ja tulikin! Jäähdyttelylenkille lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja sieltä tultiin takaisin kenties vielä tyytyväisempinä, kun tulokset kertoivat meidän radan riittäneen myös ihanneaikaan. Siispä tuloksella -3.04 saatiin meidän toinen LUVA! Sijoitus muistaakseni neljäs.

Kolmannelta radalta ei ole videota, mutta se oli haastavuudeltaan näiden kahden radan välimaastoa. Ei yhtä helppo, kuin ensimmäinen rata, muttei niin vaikea, kuin keskimmäinen. Tosin tälläkin radalla useammassa kohdassa takaaleikkaukset olisivat olleet se ykkösvalinta, mutta Cloudyn motivaatio oli jo kortilla, minkä vuoksi sijoitin kaikkiin mahdollisiin kohtiin niitä aina tuhottoman myöhässä olevia valssejani. Aiemmista radoista viisastuneena käskytin ja kannustin Cloudya enemmän sekä yritin itse liikkua reippaammin, vaikka risalla kantapäällä juoksentelu alkoi tuntua aika ilkeältä. Päätin kuitenkin jo ennen rataa, etten antaisi sen hidastaa menoa, sillä olisi Cloudya kohtaan olisi ollut väärin viedä se radalle, jos en itse olisi täysillä mukana.


Maaliin päästessä olin epävarma siitä, tuliko meille nolla. Ajattelin, että itseltäni jäi kuitenkin siinä tohinassa joku yli hypitty kontakti tai tekemättä jätetty keppiväli huomaamatta. Lisäksi Cloudy liikkui huonommin, kuin aiemmilla radoilla, joten en uskonut, että meidän etenemät riittäisivät ihanneaikaan, mutta se ei haitannut, koska edellisen radan nollasta riitti kyllä fiilisteltävää. Lähdettiin hakemaan Daya autosta meidän kanssa jäähdyttelylenkille ja Cloudya odotti palkinnoksi päivän urakoinnista ihana Cesar-pussi. Daya joutui turistin roolissa tyytymään Pedigreen vastaavaan.

Kun tultiin lenkiltä takaisin halliin, niin kaverit tulivat onnittelemaan voitosta. Olin itse yhtä kysymysmerkkiä, sillä en ollut katsonut toisten ratoja juuri ollenkaan. Tulokset olivat kuulemma kuulutettu hetki sitten, eikä radalle tullut muita nollia, kuin Cloudyn. Miten siistiä! Cloudy ei ole koskaan päässyt tässä lajissa sinne ykkössijalle, enkä osannut sitä oikein odottaakaan, kun joukossa on aina joku nopea nollantekijä, joille ihanneaikaan pääsy on itsestäänselvyys. Vielä yllättävempää oli kuitenkin tulos -0.48 ja SERT!

Tuntui aika uskomattomalta, sillä en todellakaan odottanut Cloudyn nousevan 2.luokkaan näin pian. Kalenteri on itse asiassa täynnä kesän mahdollisia kisareissuja, joita olen katsonut vain 1.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä heti kisojen jälkeen agilitykärpänen pääsi puraisemaan ja selasin toiveikkaana vielä kevään kisakalenteria, vaikka näillä taidoilla en kyllä viitsi matkustella kisaamaan. Iloitaan nyt ihan rauhassa tästä ja mietitään, mistä saataisiin niiden taitojen lisäksi vielä vähän lisää vauhtiakin.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Talvipäivät

Perjantaina suunnistettiin Ooppelin nokka kohti Pöytyän Ylänettä ja Suomen Eurasier Kerhon talvipäiviä. Olen viimeksi ollut kerhon kesäpäivillä vuonna 2011 Cloudyn ollessa puolivuotias ja nyt oman auton myötä tarjoitui mahdollisuus osallistua uudemman kerran.

En kuitenkaan aluksi uskaltanut ilmoittautua, sillä pelkäsin viikonlopun menevän Dayan juoksujen- tai astutuksen kanssa päällekäin ja sijoitustyttö Vinka oli vailla hoitopaikkaa, joten ajattelin osallistua pelkästään lauantaina pidettävään vuosikokoukseen. Loppujen lopuksi Vinka-Villiolo ei sittenkään tarvinnut hoitopaikkaa ja Dayan juoksut olivat myös matkanteolle suotuisat, joten pääsinkin osallistumaan koko viikonlopuksi. Perjantaina päästessäni matkaan olinkin todella helpottunut siitä, ettei tarvitsisi taittaa matkaa edestakaisin saman päivän aikana. Ajokeli oli hirveä ja noin neljän tunnin matkan aikana Radio Nova tiesi kertoa ainakin neljästä Jyväskylässä sattuneesta onnettomuudesta, joten taisin lähteä pois kaupungista kreivin aikaan.

Päästiin hieman ennen kuutta perille Kuralan Kartanotilalle, joka osoittautui aivan upeaksi paikaksi. Majoittauduttiin samaan mökkiin parin eukku-uroksen sekä niiden omistajien kanssa ja saatiinkin parvimajoituksen sijan oma huone. Itse en ole majoituksen suhteen kranttu, mutta Cloudy on muiden koirien seurassa melkoisen tiukkapipoinen poliisi, joten oma huone antoi sille paremmin omaa tilaa. Käytiin lenkillä ja sen jälkeen istuttiin iltaa, joka venyi noin yhteen saakka. Joku guru on muistaakseni joskus sanonut, että parhaiten oppii vanhoja harrastajia kuuntelemalla ja illan jälkeen siihen pystyi kyllä samaistumaan. Voi sitä tiedon ja uusien ajatuksien määrää, joka tarttui mukaan jo yhdestä illasta!

Reissuun lähtiessä aina jotain unohtuu. Tällä kertaa ne oli tyyppien ruokakupit.

Lauantaiaamu alkoi rallytoko- ja näyttelytreeneillä. Kuralan Kartanotila oli siitä yllättävä paikka, että siellä oli Hilpi-halli, jossa oli tekonurmi ja agilityesteitä. Enkä tosiaan ollut ainoa, joka ei olisi ensimmäisenä uskonut löytävänsä agilityhallia Kartanotilalta. Porukka jaettiin kahteen ryhmään ja me kuuluttiin niihin, jotka aloittivat rallytokosta. Halliin oli tehty kolme eri pistettä, joissa kahdessa treenattiin pientä radanpätkää ja yksi piste oli pyhitetty pelkästään käännöksille. Aloitettiin Duran kanssa radanpätkistä ja Tusu hösötti ja pyöri sen verran, että kulutettiin jo lähtökyltillä ruhtinaallisesti aikaa siihen, että tyyppi istuisi edes hetken aloillaan. Ainakin koiralla oli kivaa, eikä treenit menneet yhtään hullummin siihen nähden, että tyyppi on tehnyt tätä lajia viimeksi Loppiaisen kisoissa.

Cloudylle ratapätkät olivat helppoja ja se tekikin todella keskittyneesti hommia. Käännökset ovat meille tyhmiä ja vaikeita, joten skipattiin se piste lähes kokonaan. Tällä tyylillä ne taidot varmasti kehittyykin, eikö? Me ehdittiin omalta osaltamme lopettaa treenit ennen ryhmien vaihtumista, joten hyödynnettiin nämä pienetkin luppoajat lenkkeilyyn. Keli oli upea ja tilaa ympäröivillä pelloilla olisi voinut lenkkeillä loputtomiin.

Näyttelytreeneihin otin pelkästään Cloudyn, koska ilmoitin sen Korpilahdelle näyttelyyn. En tosin ottanut näyttelyhihnaa mukaan ja koira ei yhdistänyt ylläni ollutta treeniliiviä näyttelyraviin, joten se tarjosi liikkuessa seuruuta, mutta pönötti kuitenkin hienosti. Näyttelytreenien jälkeen käytiin jälleen kerran pienellä kävelyllä ennen ruokailua ja vuosikokousta.

Ruokailu yllätti posiitiivisesti, sillä normaalista poiketen kasvisvaihtoehto osoittautui niin hyväksi, että sitä olisi voinut hakea jopa lisääkin. Ruokailun jälkeen pidettiin vuosikokous, jossa minut valittiin rotuyhdistyksen hallitukseen ja Cloudy palkittiin vuoden 2016 harrastaja-eurasierina. Tästä olin todella yllättynyt, sillä vaikka Cloudy on saanut sen kunnian pari kertaa aikaisemminkin, niin viime vuonna me kisattiin vähän, eivätkä tulokset olleet kummoisia. Cloudylle siis synttärilahjaksi diplomi sekä kerhon kaiverruksella varustettu pokaali, jota tuskin koskaan raaskii laittaa kiertoon.

Kokouksen jälkeen muut menivät yhteislenkille, mutta omat tyypit ehdin käyttämään vain nopealla kiepillä ennen uuden hallituksen järjestäytymiskokousta. Sieltä lensin pitämään agilitytreenejä ja oli mukavaa kouluttaa ensimmäistä kertaa pelkästään eurasierporukkaa. Koirat oppivat aivan huikeata vauhtia ja olivat reippaita menijöitä. Illalla taas vietettiin iltaa, joka tosin jälleen venyi yön puolelle.

Sunnuntaiaamuna tiedossa oli leikkimielinen juoksukilpailu. Itse olen tottunut, että leiriohjelmaan kuuluu lähinnä treenejä tai luentoja, joten myönnettäköön, että juoksukilpailut pellolla eivät kuullostaneet kovin mielenkiintoisilta. Olisi kuitenkin syytä jättää ennakkoluulot sivuun vähän useammin, sillä kisat osoittautuivatkin aika hauskaksi "aivot narikkaan"-hommaksi ja pari tuntia kului kuin siivillä. Näissä skaboissa kummallekaan koiralle ei herunut menestystä ja Dura taisi kahteen otteeseen eksyä kisakaverin kaistalle. Tusu tosin häviää muille jo jalkojen pituudessa ja viikonlopun aikana minulta taidettiin noin viisi kertaa kysyä, että minkä ikäinen pentu se on...

Juoksukisojen jälkeen lähdettiin vielä muutaman koiran voimin yhteislenkkeilemään pellolle, jossa Dura juoksi rinkiä, muttei kukaan halunnut leikkiä sen kanssa. Sitten auton pakkaus ja auton nokka kohti Jyväskylää. Ehdin olla kotona noin tunnin, ennen kuin lähdin vielä 70km ilta-ajelulle viemään Duran kotiin sekä hakemaan paimenet äidiltä, jossa ne olivat viikonlopun hoidossa. Jäin kyllä jo innolla odottamaan kesäpäiviä ja niiden yhteydessä järjestettävää erikoisnäyttelyä ja ne vieläpä järjestetään aivan tässä Jyväskylän vieressä, Hankasalmella. Sinne siis!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kevään koirahyppelyä

Tämä vuosi on Cloudylle sellainen agilityssä kunnostautumisen paikka ja se alkoikin lupaavasti, sillä tammikuun alussa käytiin tekemässä muutamat lyhyet, mutta hyvät ja ytimekkäät keppitreenit. Pelkästään neljällä kepillä, ensin ohjureilla, toiset treenit yhdellä ohjurilla ja kolmannet kokonaan ilman. Olisin kuvitellut niiden häivyttämisen olevan vaikeampaa, mutta Cloudy pujotteli hienosti ja tarkemmin ajalteltuna koira aikoinaan osasi ne aika hyvin, ennen kuin ohjaajalle tuli kiire kisaamaan. Sitten koiratanssikisat sotkivat pakkaa ja nämä meidän hyvin alkaneet keppitreenit pääsivät lysähtämään. Ehkä lukuloman aikana ehtisi elvyttämään tämän projektin?

Päätin hammasta purren jättää hakematta Cloudylle ryhmäpaikkaa kevään-ja kesän ajaksi. Viime syksyn muka-aktiivinen itsenäinen treenaaminen onnistui hävyttömän huonosti, joten ajattelin ryhmäpaikan olevan tarpeen, jotta saataisiin treenaamiseen edes jotain säännöllisyyttä ja rutiinia. Kävin useampana iltana läpi ryhmävaihtoehtoja ja ehdin iloitsemaan siitä, että päästäisiin taas treenaamaan valvovan silmän alle.

Tarkemmin ajateltuna viikottainen sitoutuminen ei kuitenkaan kuullostanut kovin fiksulta, kun Dayan mahdolliset pennut, kirjoitukset ja työt toisivat varmasti kevääseen sisältöä jo muutenkin. Lisäksi Cloudyn motivaatio on aikaisempina vuosina ollut vähän kortilla viikkottaisella treenailulla, ellei kyse ole ollut helpoista muutaman esteen sarjoista tai muuten lyhyistä radoista, mutta laiskan ohjaajan mielestä sellaisten treenaaminen on pidemmän päälle vähän puuduttavaa, kun koira kuitenkin osaa.



Kuin taikaiskusta naapuriseuralle perustettiin kesäryhmä, jossa tehdään ratatreeniä joka toinen sunnuntai-ilta. Ajankohta on ihan täydellinen niin omien menojen kuin koiran motivaationkin kannalta, joten laitoin paikkakyselyn ja päästiinkin mukaan! Aivan huippua. Oman kotiseuran noin kerran kuussa olevat ratatreenit ovat sopineet omalle kalenterille melko huonosti ja ne olisivat vaatineet sen koira tänne- ja takaisin-rumban, kun se kuitenkin asustelee pääosin äidin luona. Kesätreenit on kuitenkin ensimmäisiä- ja viimeisiä kertoja lukuunottamatta siellä suunnalla, jossa koirakin pääosin asuu, joten ryhmä sopii meille kaikin puolin paremmin kuin hyvin.

Lisäksi ilmoitin Cloudyn Korpilahden ryhmänäyttelyyn ja näyttelykärpänen on oikeastaan ehtinyt kasvaa aika suureksi, sillä Cloudy on ollut kehässä viimeksi vuonna 2015 messarissa. Onhan siitä jo aikaakin. Oikeastaanhan tuo koira ei tarvitse suomesta enää mitään, mutta näyttelypaikalle ei ole pitkä matka ja tuomarikin on mielenkiintoinen, sillä Cloudy ole ollut hänen kehässään aiemmin. Siispä lähdetään kokeilemaan, onko maneesissa yhtä kylmä kuin aikaisempina vuosina.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Jännittäviä aikoja

Tanssikisojen jälkeen ollaan otettu treenirintamalla rauhallisesti ja samaten myös hieronnan jälkeen. 

Viime torstaina tanssikaverit kävivät hierojalla ja molempien koirien osalta olin ehtinyt maalailemaan piruja seinille. Paitsi että kelit ovat olleet mitä ovat, niin Daya oli joulukuun hieronnassa melko kierossa kunnossa. Cloudyn osalta ei hirvittänyt mikään muu kuin sellainen pikkujuttu, että se on käynyt hoidettavana viimeksi viime keväänä...lohduttauduin sillä, ettei se ole tarkemmin ajatellen kovin aktiivisessa harrastuskäytössä ollutkaan. Suurin osa Cloudyn viime vuodesta oli kotikoirailua äidin luona.

Käsittelyn päätteeksi Dayan paperiin kirjoitettiin "kuin eri koira" sillä joulukuun loppupuolella olleista jumeista ei ollut enää tietoakaan, vaan tyyppi oli oikein hyvässä kunnossa. Cloudykaan ei ollut niin pahana, kuin olisi voinut luulla, mutta kuitenkin vähän tukossa. Jatkokäsittelylle ei suoraan ollut tarvetta, mutta seuraillaan. Jatkossa hoitoväli pidetään kuitenkin suosiolla vähän tiivimpänä...


Daya kävi tammikuun puolella uudemman kerran polvitarkastuksessa, kun tsekkiläisen parin vuoden takainen tulos ehti vanhentumaan. Daikku sai jälleen priimat paperit, eli tuloksena iloinen 0/0. Sitä seuraavalla viikolla Wintu puolestaan kävi hammaskivenpoistossa ja siitä reissusta tulikin vähän pidempi, sillä huomattiin, että shetlantilaisen toinenkin P4-hammas oli lohjennut. Tiedossa oli siis jälleen kerran hampaanpoisto vol. 927293739. Aikaa Wintulle oli kuitenkin varattu vain sen hammaskivenpoiston verran, joten ajattelin, että joudutaan varaamaan uusi ja pidempi aika. Onneksi klinikalla saatiin aikatauluja sumplittua siten, että nämä molemmat pystyttiin tekemään samalla reissulla. Onnea on näin ihana vakioklinikka.

Daya sai hyvillä mielin jäädä hieronnan jälkeen odottamaan juoksujaan. Erika sanoi, että käsittely saattaa nopeuttaa juoksujen alkamista, joita olin odottanut alkaviksi helmikuun puolivälin jälkeen. Myöhään perjantai-iltana saatiin kuitenkin tippa paperille, joten projekti pikkuDaikkuja nytkähti askeleen eteenpäin. Ensi viikolla olisi siis tiedossa reissua Itäisempään Suomeen, tuskin maltan odottaa!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa

Kuukausi on ollut melko kiireinen, mutta ollaan ehditty treenaamaankin. Muutama postaus takaperin tein tavoitteita tälle vuodelle sillä ajatuksella, että keskitytään tänä vuonna lähinnä tokoon ja agilityyn. Lauantaina kuitenkin löydettiin itsemme koiratanssikisoista.

Ilmoittautumisen syynä taisi olla se klassinen "kisat on lähellä ja sinne varmasti mahtuu mukaan", vaikka minulla ei ollut kummallekaan ohjelmaa mietittynä. Päähänpisto kisailmoittautumisesta kuitenkin pakotti treenaamaan tanssijuttujakin. Yleensä saan puhtia ohjelman tekemiseen ja treenaamiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun kisapaikka varmistuu, mutta tällä kertaa edes tieto edessä olevista kisoista ei patistanut treenaamaan tarpeeksi, vaan kaikki jäi viime tippaan. Alkoi jopa vähän ahdistamaan siinä määrin, että seuraavalla kerralla mietin varmasti kahteen otteeseen, ilmoittaako koiria kisaamaan tuosta noin vaan.

Ilmoitin molemmat koirat avoimeen luokkaan, vaikka kummankaan koiran liikevarastossa ei ole vielä kehumista. Molempien ohjelmatkin olivat alle kahden minuutin, mikä itsestäni tuntui melko lyhyeltä avoimen luokan ohjelmaksi. Olikin todella lähellä, etten kisoja edeltävällä viikolla laittanut järjestäjälle viestiä, että voisiko nuo siirtää kisaamaan sittenkin alokasluokkaan, mutta samalla muistin, miten itseäni aikoinaan ärsytti ottaa ilmoittautumisia vastaan, kun ihmiset eivät itsekään tienneet, olivatko tulossa vai menossa. Siispä päätin pitää koirat siinä luokassa, johon olin ne ilmoittanutkin.




Lähdettiinkin siis ensimmäistä kertaa kisaamaan sillä ajatuksella, että haetaan kokemusta sekä treenilistat ja palataan sitten kisojen jälkeen alkuperäiseen suunnitelmaan, eli pysytellään kahden lajin treenaamisessa. Meni miten meni. Onneksi kisat eivät olleet täynnä, joten ei tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, että olisin vienyt kisapaikkoja muilta.
Freestyle oli vasta myöhään iltapäivällä, sillä freestylen ylempien luokkien kehääntutustuminen alkoi vasta puoli neljän tienoilla. Itse menin kuitenkin kisapaikalle jo ennen HTM:n alkua, sillä halusin hahmottaa kisakehän paremmin ja oikeastaan suunnitella kehänkäyttöäkin. Hain koirat vasta myöhemmin, onneksi matkaa hallille ei ollut kuin muutama kilometri, niin tällainen edestakaisin ajeleminen ei ollut suuri vaiva. Varsinkin Cloudy olisi varmasti ollut turhaan väsynyt, jos olisin raahannut sen hallille jo heti aamusta.

Freestylen avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa, joista Cloudy oli lähtöjärjestyksessä ensimmäisenä ja Daya viimeisenä. Lämmittelyn aikana kävin molempien kanssa nopeasti kehässä tekemässä muutamat liikkeet. Cloudysta ainakin huomasi, ettei kisareissu ollut pilannut sen viikonlopun kauneusunia. Se oli ihanan hyvällä ja reippaalla tuulella. Sen ohjelma oli avoimen luokkaan nähden mielestäni aika helppo, eikä se mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, sillä esimerkiksi tassujen antamiset Cloudylta jäi kokonaan tekemättä, kun se tarjosi kurre-asentoa. Ei kuitenkaan jäänyt huono maku tästä avoimen luokan debyytistä, sillä koiran fiilis paikkasi kaikki nuo epäonnistumiset. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa niitä muutaman vuoden takaisia kisoja, joissa koiraa sai lähinnä vetää perässä, tehtiinpä sitten freestyleä tai HTM:ää. 



Tulokset päivittyivät seinällä olevalle lähtölistalle melko reaaliaikaisesti ja en ollut uskoa todeksi, kun Cloudyn kohdalle oltiin merkattu 163,34 pistettä sekä kunniamaininta! Tätä on vieläkin vaikeaa käsittää, vaikka kisoista on jo muutama päivä. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että Cloudyn kanssa oltaisiin pitkään avoimessa luokassa ja voittajaluokkaan päästäisiin ehkä joskus muutaman vuoden päästä. Tuntuu hienolta, että tämän myötä Cloudylla on yhdestä sen viidestä lajista kisaoikeus sinne kuninkuusluokkaan ja rodun harrastaja teki myös havainnon, että Cloudy lienee myös eka eurasier, jolla on oikeus ylimpään luokkaan jossain muussa lajissa, kuin agilityssä. Vaikkei Cloudy olekaan vielä lähellekään voittajaluokan tasoa, niin tuntuu silti aika hienolta.

Dayan vuoro oli viimeisenä ja olin Cloudyn tuloksen johdosta aika hymy huulilla, joten Dayan kanssa kehään sai mennä todella rennoilla fiiliksillä. Tosin Daikku on edelleen melko häiriöherkkä, missä on tosin ihan peiliinkatsomisen paikka, sillä me ei olla tehty mitään häiriöjuttuja- saati sitten kisaomaisia treenejä tsekkiläisen kanssa. Alkuasennossa olikin vähän hakemista, kun Daikku otti kehän ulkopuolelta häiriötä, mutta se jäikin ainoaksi kuikuiluksi. Tsekkiläinen keskittyi aivan mielettömän hyvin tekemään hommia ja vaikkei senkään ohjelma mennyt ihan niin kuin strömssöössä, niin treenimäärään nähden se oli Daikulta oikein kelpo suoritus.

Dayan pisteitä sai odottaa vähän kauemmin, mutta jos en Cloudyn tuloksen jälkeen ollut onnellinen, niin Dayan tuloksen jälkeen en tiennyt, miten päin olla. Tsekkiläisen kohdalla luki 173 pistettä ja kunniamaininta. Uskomatonta. Lisäksi Dayalle napsahti luokkavoitto ja Cloudykin sijoittui kolmanneksi.

Lisäksi kisoissa jaettiin myös tuomarien suosikki-palkinto, kuten rallytokossa, vaikkei koiratanssikisoissa sellaisia ole sääntöjen mukaan pakko jakaa ja olen muistaakseni ollut vain kerran aikaisemmin kisoissa, joissa ollaan moinen jaettu. Olikin siis ihan mielettömän huikeata, kun tämä palkinto annettiin 16 freestyle-koirakon joukosta Daikulle! Saatiin kotiinviemisiksi hirmuinen läjä palkintoja ja varsin epätodellinen olo.

Videoista suuret kiitokset kuuluu Merjalle, joka otti molempien tyyppien ohjelmat videolle pyytämättä. Ne on todella kivat paitsi muistona, niin hyvä päästä itsekin näkemään, miltä ohjelmat näyttivät yleisölle. Tuomarit olivat eri sivulla, joten ehkä ihan kaikki käsiohjaukseni eivät näkyneet tuomaristolle yhtä selvästi, kuin yleisölle. Varsinkin Dayan peruutuksissa tuo huiskutus on aikamoista avoimeen luokkaan, eikä sitä varmasti katsottaisi enää voittajaluokassa hyvällä. Joka tapauksessa opeteltavaa on vielä paljon, ennen kuin voidaan ajatella sinne voittajaluokkaan siirtymistä, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä - ja pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa niiden treenattavien lajien suhteen.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Yhteinen tulos

Tämän vuoden kisat aloitettiin rallytokon merkeissä kotikisoissa. Tällä kertaa olin yllättävän maltillinen ilmoittaessani pelkästään Duran kisaamaan. Cloudyn kanssa homma olisi nimittäin mitä todennäköisimmin kaatunut siihen, ettei me kumpikaan osata ja tsekkiläisen kanssa puolestaan siihen, ettei ohjaaja osaa. Lähdettiin siis kahdestaan Duran kanssa metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta.

Kisa-aamuna oli sananmukaisesti kirpakka pakkassää, reilusti yli -20 astetta. Onneksi yön yli ulkona seissyt auto ei pettänyt, joten päästiin kisapaikalle ongelmitta ja hallissa, jossa kisat pidettiin, oli pakkasta vain muutaman asteen verran. En voinut olla ajattelematta, miten tuo olisi ollut Cloudylle mitä ihanteellisin keli tehdä hommia, mutta toki se passasi Durallekin.


Alokasluokan rata oli simppeli. Yleensä minulla tulee aina rataantutustumisessa jotain kysyttävää, mutta tällä kertaa selvisin ilman. Alokasluokassa oli reilut 20 koirakkoa ja Duran kanssa lähdettiin viidensinä. Oli hyvin aikaa hakea koira autolta ja käytiin pienellä kävelyllä ennen kuin mentiin halliin. Sormeni menivät ihan umpijäähän, kun otin hanskat pois tehdäkseni kakkapussiin solmun ja kiiruhdettiin halliin, jossa kahden koiran suoritusaika meni siihen, kun yritin elvyttää kohmeisia nakkisormiani, joissa en pystynyt pitelemään edes koiran hihnaa. Olin ottanut Duralle palkaksi paketin kinkkua, jota oli tarkoitus käyttää myös lämmittelypalkkana, mutta ne lämmittelyt jäivät kyllä melko vähäisiksi. Kun sain omat näpit takaisin elävien kirjoihin ja kinkkupaketin auki, niin oli jo meidän vuoro mennä radalle.

Tiedä johtuiko huonosta virittelystä vai siitä, että Dura on jo oppinut yhdistämään nämä kisatilanteet siihen, ettei niissä palkkaa tipu, mutta joka tapauksessa Dura haisteli todella paljon. Pohjana oli tekonurmi, jossa ollaan Duran kanssa treenattu kyllä aikaisemminkin, mutta nyt se oli eurasierin mielestä sen verran mielenkiintoinen, että se pysähtyi useampaankin otteeseen haistelemaan kesken seuruun. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme ottaen huomioon Duran treenimäärän,  mutta aiemmissa kisoissa sen nokka on pysynyt ylhäällä paljon paremmin. Joskin myöhemmin jutellessani jonkun kanssa selvisi, ettei Dura ollut ainoa koira, joka oli haistellut ja radalla oli ilmeisesti muutama kohta, joissa useammallakin koiralla eksyi nenä maahan.



Selvittiin maaliin, vaikka houkuttelijan ja kannustajan taitoni joutuivatkin koville. Toivoin sitä hyväksyttyä tulosta, mutta tiesin, ettei se olisi mikään ihme, vaikka jäätäisiin ilman. Tulostaulu kuitenkin yllätti positiivisesti, sillä Duran kohdalle oli merkattu 93 pistettä. Olin yllättynyt, mutta toisaalta olen vieläkin rallytokon sääntöjen suhteen niin noviisi, etten tiedä, paljonko lähtee mistäkin. Duran lukuisista haisteluista olikin lähtenyt paljon lähinnä -1 pisteitä sekä yksi kolmen pisteen virhe, joka sekin puutteellisesta yhteistyöstä. Dura siis tienasi itselleen ensimmäisen- ja varmaan myöskin viimeisen mitallinsa.

Tämän Duran koularin myötä kaikilla viidellä on nyt RTK1. Takana on siis yli 15 alokasluokan rataa, joten ehkä nyt oli jo korkea aika selvitä rataantutustumisesta ilman tyhmiä kysymyksiä?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Korvat luimuun ja menoksi


Dacu
- Pysyy hyväkuntoisena
- Nauttii elämästä
- Käy valokuvattavana

Veteraanin tavoitteet ovat vaatimattomat, mutta sille sopivat. Sellaisena Dacun itsestäänselvänä tavoitteena on käydä myös tarpeeksi usein hoidettavana hierojalla tai muualla sekä pitää kilot kurissa. Lisäksi haluaisin saada Dacusta kunnon kuvia, joten tavoitteena on mennä ammattivalokuvaajalle tai vastaavalle, jolla pysyy kamera vähän paremmin kädessä.

Muuten Dacu saa nauttia elämästä ja toivon, että se pysyy vielä mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena ja  menossa mukana.



Windy
- Paranee
- Hammaskivenpoisto
- Tunnistusnouto kuntoon

En uskalla- tai edes halua laittaa Wintulle tulostavoitteita mistään. Kuntoutus on vielä kesken, vaikkakin loppusuoralla, mutten siitä huolimatta viitsi asettaa tavoitteita, sillä haluan tehdä paluun harrastuskentille ihan rauhassa. Syksyllä olevasta kontrolliröngtenistä toivotaan hyviä uutisia ja shetlantilainen saa käydä hoidettavana tarpeeksi tiheästi. Jos kaikki menee hyvin, niin olisi todella kivaa päästä Wintun kanssa rallytokokisoihin jossain vaiheessa vuotta.

Nenänkäyttöä vaativat jutut eivät ole Wintulle liian rankkoja, joten olisi hienoa, jos shetlantilainen oppisi tämän vuoden aikana erottamaan tunnarin ja arpajaiset toisistaan.



Cloudy
- Tokokokeisiin
- Agilityn treenausta ja kisoja, nousu kakkosiin
- Ehkä näyttely- tai pari
- Silmätarkastus & sydänkuuntelu
- Kilppari- ja haimatestit

TK2 lienee Cloudyn kanssa aika turhaa haaveilua ja haihattelua, kun uusilla säännöillä noudon tekemättä jättäminen tulee syömään sen -40 pistettä, mutta haluan silti käydä tyypin kanssa kisailemassa. Eurasierin kaikki 1. ja 2.tulokset on iltakokeista, joten taidetaan suosiolla odottaa sinne kevääseen/kesään, jolloin iltakisoja on tarjolla. Lisäksi pari liikettä kaipaa vielä varmuutta, joten senkään puolesta ei voida rynnätä kisaamaan nytheti. Treenimotivaatio on ollut - ja on edelleen korkealla, joten innolla kevättä kohti.

Agilityn osalta tuleva vuosi on vähän sellainen nyt tai ei koskaan. Cloudy täyttää helmikuussa kuusi vuotta, periaatteessa se ole koiralle ikä eikä mikään ja Clade on eurasieriksi varsin kevytrakenteinen, mutta kovin montaa kisavuotta sillä ei ole enää jäljellä. Haluan myös säästellä tuota koiraa, vaikkei sen tarvitsekaan jäädä lajista eläkkeelle heti kun virallinen veteraani-ikä kilahtaa mittariin. Nyt kun tietää, että koiran luustossa on edelleen kaikki kunnossa, voisi niin sanotusti antaa palaa. Olisi sitä paitsi kivaa tehdä agin osalta kisareissuja myös kotihallin ulkopuolelle, etenkin kesällä olisi niin kivaa käydä jossain iltakisoissa! Euraiser kun on iltaisin aina virkeimmillään.



Rallytokon ja koiratanssin suhteen ei tavoitella yhtään mitään. Viime vuosi osoitti, ettei aika mitenkään riitä neljälle lajille niin pitkään, kun koira asuu äidin luona. Nuo kaksi lajia on helppoa jättää pois laskuista, sillä toko menee muiden lajien edelle ja noita kevyempiä lajeja Cloudy voi harrastaa vanhempanakin. Varsinkin nyt, kun sille varmennettiin syksyllä uusi kisakirja rallyyn ja eurasier laitettiin kisaamaan alle 50cm tyyppien joukkoon, kelpaa!

Näyttelyt on vähän kysymysmerkillä. En todennäköisesti jaksa lähteä ulkomaille, eikä koira enää tarvitse suomesta mitään, mutta jos tekee mieli käydä näyttelyissä, niin Cloudy on lauman järkevin vaihtoehto. Lisäksi haluaisin kuulla erityisesti muutamien suomalaisten tuomareiden mielipiteitä tuosta koirasta. Summalurum, jos ei ensi vuonna, niin veteraanikehiin sitten parin(!) vuoden päästä.

Lisäksi terveystarkastukset ajan tasalle.




Daya
- Pennut?
- BH-koe
- Tokosta AVO1 tai jopa TK2
- RTK3
- SOVE1?
- Polvitarkastus

Ensi vuonna olisi toiveena saada pikkutsekkiläisiä kesäksi ja se olisi se vuoden tärkein tavoite, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Dayan ei kuitenkaan tarvitse pentujen takia makoilla 12 kuukautta, joten sillekin uskaltaa laittaa varovaisia tavoitteita.

Tokon osalta avoimen luokan paketti on varsin hyvällä mallilla, joten saatetaan ehtiä kokeeseen jo ennen mahdollisia pentujakin. Ei tosin haittaa, vaikka kisaamiset venyisivät vasta syksylle, sillä kevääseen omat kirjoitukset ja Cloudyn agikunnostautuminen tuovat jo hyvin sisältöä.

Rallytokotavoite olisi koiralle ihan saavutettavissa, mutta ohjaaja kaipaa harjoittelua. Paljon.


Vepen osalta kisailu on vähän kysymysmerkillä. Jos pentuprojekti toteutuu, niin Daya ei välttämättä ehdi kisakuntoon ennen kauden päättymistä. Tai teoriassa pitäisi kyllä ehtiä, mutta juoksut voivat olla myöhässä tai muuta mukavaa, joten vepen osalta ei aseteta mitään paineita. Uskoisin kuitenkin, että saadaan pitää meidän ryhmäpaikka, vaikkei päästäkään treeneihin heti kauden alkaessa. On tässä kuitenkin sen verran tullut talkoiltua seuralle.

BH-kokeessa ei pitäisi olla Daikulle mitään ihmeellistä, mutta homma on yllättäen taas kiinni ohjaajasta, että jaksaako vilkuilla koepaikkaa jostakin ja järjestää muut menot sen mukaan. Mikään välttämättömyys tuo ei sinänsä ole, sillä ei olla suuntaamassa tsekkiläisen kanssa pk-puolelle, eikä sen suorittamisella näin ollen ole mikään kiirekään.

Tosin jos käy niin, että koira jääkin tyhjäksi tai pentuja ei syystä tai toisesta tule, niin ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni ja kunnostautuu agilityn treenaamisen suhteen. Pentuprojektin toteutuminen on tietysti se ensisijainen tavoite ja toive.




Dura
- RTK1
- Yksi näyttely
- Sterilointi
- Kilppari- ja haimatestit

Duralla on vuoden ensimmäinen- ja ehkä myös viimeinen kisailmoittautuminen tehtynä, jos hyvin käy. Kun hyväksyttyjä tuloksia on kaksi, niin ei malta olla hakematta sitä viimeistäkin. Tosin Musun kanssa kisatuloksia ei noin vain haeta, mutten usko, että joudutaan metsästämään koularia kovin kauaa.

Olisi kivaa kuulla Durasta vielä yhden tuomarin mielipide, ennen sterilontia ja sen seurauksena todennäköisesti tulevaa höttöturkkia. Dura ei ole jalostusyksilö, joten se ei tarvitse kohtuaan mihinkään ja on hyvä steriloida se vielä, kun koira on terve, eikä vasta 10 vuotiaana vaikka märkäkohdun takia. Itse olen ainakin huojentunut siitä, miten Daculla on kastroinnin myötä pienentyneet tai hävinneet riskit tiettyihin vaivoihin.


Lisäksi sterilointipäätös helpottaa elämää myös sillä saralla, ettei koiran aina tarvitse tulla juoksujen ajaksi evakkoon minulle tai äidilleni, vaan se voi olla jatkuvasti siskollani. Tosin luulen sen olevan vain ajan kysymys, milloin Dura tienaa itselleen häädön hajottamalla jotakin arvokasta tai tekemällä jotain muuta tyhmää, joten leikkauspäätöstä ei tehty pelkästään asumisjärjestelyiden takia.

Terveystarkastukset on Duralla oikeastaan hyvällä mallilla, mutta ajattelin mennä senkin kanssa suositusten mukaan eli uusia haima- sekä kilppariarvot vuosittain.


    viime vuonna Daikku oppi etsimään omenan pellosta                                ja Dura piti huolta tehtävän riittävästä häirinnästä                   


Omistajalle ei tietenkään tohdi laittaa mitään tavoitteita. Kehätoimitsijakortin säilymiseksi olisi ilmeisesti käytävä tekemässä ainakin yksi kehiskeikka, mutta toisaalta tekisi myös mieli käydä tekemässä liikkurointijuttuja, ennen kuin ne unohtuu mielestä kokonaan. Ainakin otan tavoitteeksi valokuvata enemmän, sillä varsinkin nuo vanhimmat ovat päässeet kameran eteen vain yksittäisiä kertoja ja näistä postauksien kuvituksestakin ehkä huomaa kuvien olevan vähissä.

Otsikko viittaa Duraan, joka päätti eräänä kauniina päivänä lähteä vähän pidemmälle retkelle. Pientä eurasieria lähdettiin hakemaan autolla ja juuri kun sille aukaistiin takakontti, niin Hosuli pisti korvat luimuun ja lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan. Auto ympäri ja koiran perään, eikä Musu edes tienannut itselleen sitä häätöä vielä tästä tempusta.