perjantai 9. joulukuuta 2016

Tyhmä pää

Sunnuntaina käytiin Dayan kanssa rallytokokisoissa. Lähtökohdat olivat hyvät, sillä oltiin tällä kertaa treenattu ja ohjaajakin oli kartalla siitä, kuinka kyltit suoritetaan. Tytti Lintenhoferin käsialaa oleva rata oli simppeli, ehkä jopa helpoin voittajaluokan rata, jolla olen koskaan ollut.

En oikein vieläkään tajua, mitä tapahtui radalla. Toisella kyltillä Daya levähti poikittain peruutuksessa, mikä harmitti, sillä se teki viime kisoissa täysin saman, kun treenatessa se peruuttaisi suoraan vaikka kuinka pitkiä pätkiä. Tämä uusiittiin ja Dayan paikka piti, mutta se osaisi kyllä peruuttaa paljon paremminkin. Totaalinen blackout tuli kuitenkin heti seuraavalla kyltillä, jossa molempien tuli tehdä täyskäännös oikealle. Unohdin täysin, mitä täytyi tehdä ja pysähdyin kyltin eteen. Olisin voinut tässä vaiheessa ajatella asian rauhassa loppuun saakka, mutta tyhmä pääni ilmoitti saman tien uusivani kyltin, eikä minulla ollut vieläkään hajua siitä, mitä olin tekemässä. Eikä kyse ollut siitä, etten olisi osannut kylttiä, sillä ennen rataa Daikku teki hienoja käännöksiä. Radalla pää kuitenkin löi totaalisen tyhjää. Tämän episoden johdosta loppurata menikin vähän sumussa ja onnistuin möhlimään toisenkin käännöksen ja arvostelupaperin mukaan paljon muutakin.

Ei siis tulosta tästä kisasta.

Piirinmestaruuskisoista (C) Pipsa Levänen

Onnea on kaverit, joilta saa vertaustukea ja neuvoja. Tuumittiin, että ratatreenien tarve taitaa olla todellinen, sillä meilläkin yksittäiset kyltit sujuvat loistavasti, mutta radalla homma leviää käsiin - meidän tapauksessa vähintään ohjaajalla. Lisäksi taidettiin tehdä oma ennätyksemme virhepisteiden määrässä, sillä kerättiin 60 pisteen verran miinusta. Pikkuvirheitä oli vähemmän, kuten pari uusimista, mutta -10 pisteen arvoisia vähennyksiä peräti viisi. Molempien käännösten lisäksi otin taas kympin peruutuksen askeleista! Viime kisoissa täysin sama juttu molempien koirien kanssa ja lohduttominta tässä lienee se, että luulen tekeväni ne oikein. Onneksi kaveri neuvoi oikeaoppisen peruuttamisen salat sekä vinkkejä virheiden välttämiseen, joten toivoa on.

Kotiseurassani meiniki meni kesän - ja varsinkin syksyn aikana melko ikäväksi, mutta lähinnä treenaajien vuoksi sinnittelin syyskauden loppuun, ennen kuin ilmoitin jääväni pois toiminnasta. En ala tapahtumia täällä sen tarkemmin avaamaan, mutta en ollut ainoa lähtijä ja päätös pois jäämisestä on tuntunut oikealta. Onneksi paluu vanhaan seuraan oli helppoa ja saatiin seuran treenaajista kasaan uusi ryhmä, jota koulutan helmikuun loppuun saakka. Kisa H-ryhmällä on parit treenit takana ja tänään osallistuttiin porukalla joukkuemölleihin, jonne otinkin koko lauman äidin luona olevaa juoksuDuraa lukuunottamatta mukaan, mutta radalle asti pääsi luonnollisesti vain Cloudy ja Daya.



Möllirata oli hyppy-putkiralli, joka oli ihan simppeli, mutta tarjosi myös haastetta. Daya sai mennä medeihin, sillä se on tehnyt maksirimoja vain yksittäisenä. Ennakkoluuloistani huolimatta Daya teki hienon radan ja napattiin yksi kielto, joka menee puhtaasti ohjaajan piikkiin. Lisäksi täytyy muistaa, ettei Daikku irtoa vielä niin hyvin, että ohjaajalla olisi varaa löntystää loppusuorat.

Cloudylla oli taas vauhti päällä, kivaa! Eurasier bongasi ratahenkilön, jota ei onneksi ehtinyt moikkaamaan ja viimeisen putken jälkeen tyyppi bongasi vielä lisää ihmisiä, ennen kuin taas muisti olevansa radalla. Hauska eläin. Olin odottanut kieltoa ainakin tuosta jälkimmäisestä törttöilystä, mutta mölliluokassa tuomarointi taisi olla vähän lepsumpaa, sillä saatiin nolla. Noin hyväntuulisen Cloudyn kanssa oli ihanaa mennä ja pari meidän aiempaa kouluttajaa tulikin radan jälkeen kehumaan, miten tuo on saanut lisää vauhtia. Olen kyllä itsekin älyttömän iloinen Cloudyn tämänpäiväisestä vauhdista ja fiiliksestä. Varsinkin nyt, kun erehdyin katsomaan videota viime kevään mölleistä enkä tiedä, itkeäkö vai nauraa?



Ainoastaan jäi vaivaamaan kolmannelle esteelle ohjaaminen, jonka sössin molempien koirien kanssa. Kerroin liian myöhään, minne oltiin menossa ja molemmat koirat joutuivat tekemään aika tiukat käännökset ja varsinkin Daya olisi voinut liukastua, kuten elokuun mölleissä oli vähällä käydä. Cloudy on varmajalkainen kuin peura, mutta tsekkiläisen kanssa lienee ihan hyvä pysytellä toistaiseksi näissä medirimoissa myös tästä syystä. 

Lisäksi joukkueemme - nimeltään Haisulit - sijoittui kolmanneksi. Kiitos Tarulle molempien koirien videoista!

6 kommenttia:

  1. Jotenkin kuulostaa tutulle tuo pään tyhjeneminen kesken radan. Haluttaisi startata Cavankin kanssa kisauraa tässä lähitulevaisuudessa mutta suoraan sanottuna en usko itse olevani kisavalmis vaikka Cava varmasti selviäisi rallyn alokasluokan radasta ilman ongelmia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne tuo, että koira osaa, mutta itsestä ei voikaan olla enää niin varma! :D Cloudyn kanssa homma on tosin kosahtanut voittajaluokassa useimmiten silkkaan osaamattomuuteen, mutta Dayalle nuo radat olisi ihan tehtävissä, joten harmittaa, jos tulee kerättyä liikaa virhepisteitä omalla toiminnalla.

      Sekin on ihan oma lukunsa, jos kovasti jännittää sitä kisauran korkkaamista. Mulle on ollut yllättävän helppoa käydä korkkaamassa kisat kaikissa nykyisissä lajeissa, mutta luulen, että sitten kun Dayan kanssa pitäisi alkaa vepen soveltuvuuskoetta miettimään, niin uskallus ei olekaan enää kovin korkealla. :D Varsinkin tieto siitä, ettei sitä voi yrittää läpäistä loputtomiin, luo paineita, vaikka koira osaisikin miten hyvin tahansa.

      Poista
  2. Kumman tekisit mieluummin? Vääntäisit peukalonkynnen irti haarukalla vai laittaisit hammastikun varpaankynnen alle ja potkaisit seinään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kumpaakaan, molemmat kuullostaa vastenmieliseltä.

      Poista
  3. Mullakin voittajaluokka rally-tokossa on jäänyt siihen, että pitäisi saada (jaksaa) tehdä ratatreeniä ja yhdistää niihin myös käytösruutu. Meillä oikean puolen seuruu ja noi pyörähdykset myös kiihdyttää koiraa. Kuten usein kisatilannekin tai muuten koirahäiriö. Meillä on myös yksi startti voittajasta ja liikaa virhepisteitä. Peruuttaminen on kyllä meillekin kaikkein vaikein, sitä on koittanut harjoitella että ajattelee tötsän kohdan kyltiksi ja sitä ennen pari muuta. Esim jos 3m väliltä toisen kyltin suorituksesta siihen tullaan. Yksi tuttu myös vinkkasi, että sanoa heräte sanan koiralle ennen kylttiä, otin siihen "sivu" käskyn joka tarkoittaa sivulla pysymistä. Siinä taas missä koira sanan jälkeen irtoaa sivulta oli esim koiran nimi.

    Kivalta näyttää eurasierin vauhti radalla. Olisin itsekin antanut tuosta nollan, koska ei ohita hypyn linjaa. Toki Dayakin menee tosi kivasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, etten ole ainoa! Varsinkin tuo peruuttaminen tuntuu yksittäisenä sujuvan aina kuin tanssi, mutta radalla mokataan joko minä tai koira, joten siihen kaikki niksit on kyllä tarpeen, mutta varmasti myös se ratatreeni auttaisi siihenkin edes jonkin verran. Sovittiinkin kaverin kanssa heti tammikuulle ratatreenit, meillä molemmilla voittajaluokan koirat ja huutava tarve sille ratatreenille, ennen kuin uskaltaa taas ilmoittautua kisaamaan. :D

      Kiitos, tuosta Cloudyn vauhdista olenkin tosi iloinen. :)

      Poista