perjantai 30. joulukuuta 2016

Seliseli

Vuorossa on perinteinen tälle vuodelle asetettujen tavoitteiden purkaminen. Ensi vuoden tavoitteet sitten omassa postauksessaan, joka tulee todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Yliviivaus on toteutuneen tavoitteen merkki ja alla on ne seliselit.

Dacu
- Terveyttä ja hyviä vointeja
- Porskuttele menossa mukana
- Paino hallinnassa


Daculle asetin hurjan määrän tavoitteita, joiden kaikkien voisin sanoa toteutuneen. Välillä Daculla on ollut huonompiakin hetkiä, mutta yleisvointi on edelleen hyvä. Se jaksaa edelleen pitkät lenkit hyvin, jopa ne hevosten tahdissa tehtävät maastolenkitkin.

Dacu kävi vuoden aikana useampaan otteeseen hierojalla sekä kerran kraniosakraaliterapiassa. Syksyllä se myös sai useamman magneettihoidon. Paino saatiin myös takaisin normaaliin lukemiin ja siinä yritetään kovasti pysytellä, vaikka en valitettavasti olekaan ainoa, joka tuota koiraa ruokkii...

Windy
-
Yhteistyö takaisin
- RTK3, mestariluokan korkkaus?
- Tanssikisoihin, josko viimein KUMA
- Tokokokeisiin loppuvuodesta jos ollenkaan
- BH-koe?


Wintun osalta vuosi oli polven ristisidevamman vuoksi mitä epäonnekkain. Syyskuun puolivälissä olleen leikkauksen jälkeen shetlantilainen on viettänyt aikaansa toipilaana sekä kuntoutujana ja siitä lähtien niin treenit kuin kisatkin ovat olleet jäissä.

Kisattiin yhdet rallytokokisat keväällä ja niistä ei saatu tulosta, joten rallytokossa ollaan tuloksien suhteen lähtöruudussa. Joskin Wintu olisi päässyt varakoiran paikalta SM-joukkueeseen, mutta ne karkelot peruuntuivat shetlantilaisen osalta ylläolevan vuoksi. Noin muuten RTK3 olisi voinut olla Wintulle ihan saavutettavissa, sillä pumpum on tästä porukasta se, joka osaa rallyjuttuja eniten. Koiratanssikisoissa käytiin kahteen otteeseen ja jälkimmäisestä kisasta Wintu sai kunniamaininnan kautta kisaoikeuden freestylen voittajaluokkaan, joten tämä oli ainoa tavoite, joka toteutui. Näissä kisoissa saatiinkin melkoinen työvoitto, kun shetlantilainen ei haukkunut kertaakaan lähes 2,5min pituisen ohjelman aikana ja saatiin samalla myös meidän kisauran parhaimmat pisteet.

Tokokokeissa ei käyty, joskin niitä olin ajatellutkin aikaisintaan loppuvuodesta. En kuitenkaan usko, että oltaisiin päästy kokeisiin saakka, vaikka polven ristisidevamma olisikin jäänyt tapahtumatta. Wintulla riittää vielä niin paljon viilattavaa teknisissä jutuissa sekä mielentilassa ja varsinkin tätä jälkimmäistä työstettiin vuoden aikana melko paljon. Viimeisimmistä treeneistä on noin 3½ kuukautta ja mieleen jäi kyllä useampiakin hyvän mielen treenejä, joissa shetlantilainen teki reippaalla asenteella. Kuitenkin tekemistä on vielä riittämiin, ennen kuin kokeenomainen paketti saadaan kasaan. BH-kokeeseen Wintun osaaminen olisi kyllä riittänyt jo useamman vuoden ajan, mutta ohjaaja on kovin saamaton sen asian suhteen.

Cloudy
- Tokokokeisiin kokeilemaan uusia sääntöjä, TK2?
- Agilitykisoja silloin tällöin, ehkä nousu kakkosiin
- C.I.B
- Muutama rallykisa


Cloudyn vuosi alkoi lupaavasti Liettuasta, jossa eurasier sai viimeisen cacibin kansainvälistä muotovalion arvoa varten. Liettuan kehät jäivätkin euraiserin osalta vuoden ainoiksi näyttelyiksi.

Tokokokeisiin ei menty, mutta ollaan treenattu ahkerasti ja päästiin mukaan tokonuoren valmennusryhmään. Cloudy oppi liikkeestä istumisen sekä muutaman askeleen sivulla peruuttamisen, joka rehellisesti sanottuna tuntui todelliselta työvoitolta. Vuosi on kuitenkin ollut tokon kannalta melko työläs. Kun koira asuu pääosin äidillä ja sille pitäisi opettaa uusia liikkeitä - joita Cloudy ei luonnollisesti opi ihan hetkessä - niin kokeenomaisten liikkeiden valmistuminen vie yllättävän kauan. Viime vuonna vanhoilla säännöillä kisaaminen oli tähän verrattuna melko helppoa, kun koira osasi kaikki liikkeet ja treenailu oli enemmänkin ylläpitotreeniä. Treenimäärään nähden olen kuitenkin melko tyytyväinen siihen, miten saatiin uuden avoimen luokan paketti kasaan. Luonnollisesti juuri ne liikkeet, joita ei voi treenata pimeällä tai hämärässä, ovat kesken. Merkin kierto ja ruutu kaipaavat siis vielä vauhtia ja varmuutta, ennen kuin voidaan katsella koekalenteria.

Rallytokotavoite täyttyi, sillä en asettanut tulostavoitteita. Vuoteen mahtui neljä kisaa, joista jokaisesta VOI0. Mitä tuloksettomuuteen tulee, niin en osaa olla pettynyt. Cloudy ei vielä osaa voittajaluokan kylttejä tai oikean puolen seuruuta riittävän hyvin ja lähes kaikki tämän vuoden treeniaika on tuon koiran kanssa käytetty tokoon. Koiratanssitavoitteita en laittanut Cloudylle ollenkaan, mutta tyyppi sai vuoden ainoista kisoistaan kunniamaininnan, joka ei irronnut vielä muutama vuosi sitten millään, joten tästä olen kyllä varsin iloinen.

Agilityä päästiin tekemään hävyttömän vähän ja vuoden aikana meille kertyikin vain neljä kisastarttia. Niiden lisäksi muutamat möllit sekä yksittäisiä treenailuja. Olisi tehnyt mieli käydä kisaamassa useamminkin, vaikkei keppejä vielä osatakaan, mutta muut menot tai hampaanpoistoista johtuneet doping-varoajat menivät kisojen kanssa päällekäin.

Cloudy pysyi terveenä, mutta työllisti kuitenkin meidän vakioklinikkaa parin hampaanpoiston verran. Lisäksi siltä kuvattiin vihdoin ja viimein virallisesti selkä, joka osoittautui priimaksi ja myös uusintakuvat lonkkien ja kyynärien osalta näyttivät hyviltä. Ehkä sitten ensi vuonna harrastettaisiin lujan luuston kunniaksi vähän ahkerammin?

Daya
- Tokossa kisauran korkkaus, TK1
- Agilityn treenausta ja möllejä, kisaaminen iso ehkä
- Ahkeraa vepen treenausta, ehkä kokeeseen
- Tanssikisoihin, jommasta kummasta lajista KUMA
- Rallytokosta RTK2
- FI MVA
- Luonnetesti


Dayan osalta vuosi oli mainio! Saatiin paljon aikaiseksi ja Daikun kanssa onkin ihanaa tehdä ja harrastaa, kun sille on tehty pohjat paremmin kuin edeltäjilleen.

Agilityä ollaan tehty hävyttömän vähän siihen nähden, miten vielä luustokuvien jälkeen olin tekemässä Daikusta true agilitykiituria. Saatiin alkuvuodesta ryhmäpaikka ja treenattiin viikoittain maaliskuusta toukokuuhun, mutta siitä eteenpäin työt haittasivat harrastuksia ja päästiin treeneihin vain satunnaisesti. Meinasin hakea ryhmäpaikkaa syksyllekin, mutta onneksi tulin järkiini, sillä valmiiksi kiireiselle syksylle en halunnut sitoa itseäni enää mihinkään, vaikka viikkotreenit olisivatkin tuoneet touhuun jotain säännöllisyyttä. Muutamissa putkirallimölleissä ollaan käyty, mutta kisoihin on vielä piiiitkä matka, muttei kyllä sen pahemmin mikään kiirekään.

Tokossa kokeet korkattiin kesäkuussa ja koulari saatiin neljännestä kokeesta syyskuussa. Dayan kanssa oli kivaa kisata ja saatiinkin jokaisen ykköstuloksen yhteydessä myös KP. Missikisojen osalta viimeistä serttiä ei tarvinnut metsästää kauaa, sillä se napsahti jo vuoden toisesta- ja samalla myös viimeisestä näyttelystä. Sertti saatiin siis kesäkuussa ja luonnetesti oli lokakuussa, minkä jälkeen tsekkiläisestä tuli muotovalio. Testistä kotiuduttiin 157 pisteellä ja olen iloinen siitä, miten Daya oli testissä oma reipas itsensä ja myös siitä, miten helposti saatiin testipaikka. Testi, johon mentiin, oli ensimmäinen, johon kyselin paikkaa ja mahduttiin heti mukaan ja saatiin esittää aikataulutoiveitakin. Enkä edes halua muistaa, monestako kymmenestä testistä kyselin aikoinaan paikkaa Cloudylle..

se porukan kiltein miettii vielä vapauksen jälkeenkin, onko sittenkään lupaa liikkua vielä

Koiratanssin osalta kisattiin tammikuussa freestylessä ja heinäkuussa HTM:ssä saaden molemmilla kerroilla kunniamaininnat, joten tanssitavoite toteutui varsin hyvin. Rallytokossa saatiin RTK2-syyskuussa ja ollaan kisattu muutamat voittajaluokan startit, joista ohjaaja on möhlinyt pari, mutta taskussa on kuitenkin yksi hyväksytty tulos.

Vepen osalta treenit pyörähti käyntiin toukokuussa ja kesän aikana työt tahtoivat mennä päällekäin myös vepen kanssa, mutta päästiin kuitenkin vepeilemään useammin, kuin aksaamaan. Meitä yritettiin houkutella kisaamaan seuran järjestämiin kokeisiin, mutta arkajalka ohjaaja päätti jättää sen ensi vuodelle. Oli kuitenkin kiva päättää kausi hyvällä fiiliksellä mitä nyt yhden sheltin ristari repesi viimeisten treenien jälkeen kun Dayan liikkeet jäivät oikeasti hyvälle mallille jatkoa ajatellen.

Lisäksi päästiin jäljestämään keväällä useampaan otteeseen etsijäkoirien järjestämällä hajutunnistuksen alkeiskurssilla ja Daya oli siinä(kin) hommassa varsin mainio. Dayan osalta vuosi oli hieno ja tavoitteet täyttyivät hyvin, tosin tsekkiläinen on jokseenkin etulyöntiasemassa muihin nähden, sillä Daikku on aina minulla kotona.

Dura
- Luustokuvat + silmätarkki
- Myös muut terveystarkit (polvet, tga, ym.)
- Ehkä yksi näyttely


Myös Duralla oli mitä hurjimmat tavoitteet. Musu on viettänyt suurimman osan vuodesta siskoni luona, osittain myös äidilläni ja itsekin olen saanut nauttia välillä pikkueurasierin seurasta. Tai oikeastaan kuvio meni niin, että kun koiralla oli jokin terveystarkki tai kisat, niin sain sen hetkeksi, mutta se oli palautettava nopeasti.

Terveystutkimuksien osalta paketti saatiin hyvin kasaan, eikä tuloksissa ole valittamista. Silmätarkastus oli heti tammikuussa, luustokuvat sekä polvitarkastus huhtikuussa ja kilpirauhas-ja haimatestien osalta odotettiin elokuuhun, jotta Dura ehtisi täyttää kaksi vuotta ja saataisiin kaikki arvot testattua kerralla. Viimeinen tarkki oli marraskuun sydänkuuntelu. Näyttelyihin ei eksytty, sillä en jaksannut raahata minieurasieria hakemaan kehästä korkeintaan EH:ta.

Sen sijan Dura kävi kisaamassa! Saatiin syyskuussa kaksi hyväksyttyä tulosta rallytokon alokasluokasta. Sinänsä en pidä rally-aloa kovin suurena juttuna, mutta Dura on treenannut elämänsä aikana niin vähän, ettei nuo tulokset olleet sille mitään itsestäänselvyyksiä. Hieno Hosuli.

4 kommenttia:

  1. Teehän nyt vuodenvaihteessa itelles vihdoinkin se instagram ja sinne sitten alat aina laittelemaan treenikuvia ja videoita livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tajua instagramin päälle, niin taitaa jäädä tekemättä :D

      Poista
    2. Tämä kuva kiteyttää kaiken olennaisen. Tee vaan. Kyllä sä opit siitä tykkäämään.

      http://s2.quickmeme.com/img/bf/bff858ca20fe95a8d7601d5f6fbdfb9ed48188360f5c9faa33bfa57dd61b3b8a.jpg

      Poista