sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Vanhuus ei tule yksin

Muutama viikko sitten perjantaina suunnistettiin Cloudyn kanssa auton nokka kohti Klaukkalaa ja meidän osalta viimeistä Tokonuorten valmennusviikonloppua. Matka ei sujunut täysin ongelmitta ja jouduinkin noin 30km ennen päämäärää stoppaamaan Hesburgeriin lataamaan puhelinta, joka toimi navigaattorina. Löydettiin kuitenkin perille Kennelliiton Koulutustilaan ja osallistujille jaettiin tuttuun tapaan kaikenlaista tavaraa, joiden seassa oli tällä kertaa matkalaturi/varavirtalähde. Mikä tuuri!

Perjantai alkoi Vappu Alatalon luennolla, jonka jälkeen oli treenit. Jokainen sai mietittäväksi yhden liikkeen/asian, joka kokeissa jännittää eniten ja itse mainitsin paikkamakuun. En jännitä omien koirien suoriutumista, sillä ne pysyy ja silloinkin, jos eivät pysy, niin eivät mene häiritsemään toisia koiria. Itseäni kuitenkin ahdistaa se, jos en näe piilosta mitä rivissä tapahtuu ja näin ollen pysty itse vaikuttamaan siihen, jos siellä tapahtuukin jotain, mihin haluaisin puuttua. En ehkä ikinä unohda sitä, miten yhdessä paikkiksessa Windyn peräpäässä oli samanaikaisesti kaksi koiraa, eikä tuomari pyytänyt kytkemään kumpaakaan, ennen kuin shetlantilainen nousi ylös. 

Kuva: Aamu Hautaniemi

Tämän johdosta meidän perjantai-illan teemaksi kuitenkin tuli paikallaolo. Saatiin tehdä omaan tahtiin ja vieressä oli rivissä muitakin koiria, joita välillä vapautettiin tai leikitettiin. Cloudy teki hienoja paikkaistumisia- ja makaamisia, eikä häiriintynyt mitenkään muista, joten ei näissä oikeastaan mitään ihmeellistä. Luento oli kuitenkin todella antoisa. Majoituttiin hotelli Kiljavanrannassa samassa huoneessa Annin ja Noppa-gorgin kanssa.

Lauantai alkoi kokeenomaisella treenillä, johon jokainen sai valita 2-3 liikettä tehtäväksi. Aamu-unisena tyyppinä Cloudy oli odotetusti melko väsy ja ahne ohjaaja päätti kuitenkin valita kolme liikettä, jotka olivat seuraaminen, liikkeestä istuminen ja kaukot. Kyllähän koira teki, mutta ei todellakaan Cloudyn parhaimmistoa ja  päällimmäisenä jäi mieleen, että Cloudy oli vetelä. En siis ole ihan syyttä viime vuonna vältellyt sen kanssa aamukokeita. Tuon koiran kaikki 1. tai 2.tulokset taitaakin olla iltakokeista, sattumaa(ko)?

Cloudya väsytti myös kevään leirillä           Kuva: Sofia Kovalainen

Iltapäivällä tehtiin ruutua Pernilla Tallbergin kanssa. Ruutu on yksi Cloudyn keskeneräisistä liikkeistä avointa luokkaa ajatellen. Namikupilla ja targetilla se on löytänyt ruutuun hyvin, mutta ilman ei näemmä pärjätä, koska silloin paikka on ihan missä sattuu. Lyhyeltäkin matkalta Cloudy saattaa vain mennä juuri ja juuri etunauhan yli ja nököttää siinä, vaikka namikupit ja targetit ovat aina sijainneet ruudun takaosassa. Pernilla olikin sitä mieltä, että Cloudyn kyllä pitäisi jo tietää ruudun oikea paikka, mikä oli todella helpottavaa kuulla, sillä pelkäsin, että saataisiin sellaisia "vahvistakaa ruudun paikkaa lisää"-neuvoja. Koska niitä ollaan nimenomaan tehty, vaikka tulokset ei puhukaan sen puolesta.

Lähdettiin kokeilemaan, että tajuaisiko Cloudy korjata ruudun paikkaa itse, mutta muutama toisto kertoi karua totuutta. Harmittaa kyllä, etten aikoinaan tajunnut panostaa Cloudyn kanssa koiran omaan aktiivisuuteen, kun se helpottaisi niin paljon, jos koira ei aina vaan luovuttaisi. Cloudy ei myöskään tajunnut sitä, jos sille kävi näyttämässä oikeaa paikkaa kädellä. Tässä kohtaa meiltä kuitenkin loppui aika kesken, joten ahaa-elämykset jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Ruudun oikeaa paikkaa miettimässä      Kuva: Sofia Kovalainen

Piritta Pärssisen treeneissä halusin keskittyä meidän vasemmalle käännöksiin, sillä Cloudyn kanssa se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että me törmätään napakoissa käännöksissä. Vaikka Cloudyn kropanhallinta on muutaman vuoden aikana kehittynyt hurjasti, niin peruuttaminen on ollut sille aina vaikeaa. Nuo avoimen luokan seuruun muutaman peruutusaskeleen opetus oli sellaisen työn ja tuskan takana, että kun sain ne toimimaan, niin ajattelin onnellisena kaikkeen peruuttamiseen liittyvän olevan ohi. Pipa kuitenkin ohjeisti tekemään peruutusta niin seinän kanssa kuin ilmankin, sekä myös paikoillaan käännöksiä, jotta takapään käyttö käännöksissä vahvistuisi. Onpahan taas jotain, mitä hinkata talvella tylsissä olohuonetreeneissä!

Sunnuntai puolestaan alkoi paikallaololla ja häiriötreenillä. Paikkaistumisessa Cloudy tojotti oikein hyvin, vaikka rivissä olikin pientä levottomuutta. Häiriötreeneissä oli ideana, että muut koirat istuvat/makaavat rivissä, kun yksi tekee luoksetulon rivin edessä. Koska oli aamu, niin Cloudy oli jälleen vetelä ja naurettiinkin, ettei tuosta koirasta tiedä, että pysyykö se paikoillaan siksi, että se on tottelevainen, vai siksi, ettei se jaksa liikkua. Vaikkei Cloudy kovin taitava tokoilija olekaan, niin tästä voin kyllä hyvillä mielin sanoa, että se osaa. Tehtiin treenit yhtä paikkamakuuta lukuunottamatta istumisina, eikä koira yrittänytkään nousta ylös. Cloudy ei ole se penaalin terävin kynä, mutta taisi kuitenkin tajuta, että tässä saa kultakinkkua suuhun ilman, että tarvitsee oikeastaan tehdä yhtikäs mitään.

Cloudyn luoksetulo   Kuva: Sofia Kovalainen

Sunnuntaina oltiin ensimmäisenä Pipan treeneissä ja halusin myös Pipalta ruutuvinkkejä. Pipa neuvoikin heti ensi alkuun, että suurimmassa osassa toistoista namikuppi voisi olla ruudussa. Ohjaajalle on jäänyt sellainen "kyllä pitäisi osata ilmankin"-pinttymä päähän, mutta tarkemmin ajatellen se namikuppi on Cloudylle hyvä - ellei jopa välttämätön motivaattori sinne ruutuun. Sen kanssa on myös tärkeää säilyttää vauhti koko ajan, sillä jos se kerran pääsee tippumaan, niin sitä on todella vaikeaa alkaa kaivelemaan enää esiin. Jos olisin alkanut vaatimaan koiralta ruutuja ilman namikuppia, niin laukka olisi todennäköisesti melko nopeasti pudonnut raviksi. Siispä tehtiinkin pääasiassa namikuppiruutuja, mutta myös pari tyhjää ruutua, jotka menivätkin yllättävän hyvin! Loppuun vielä vauhtiruutu pidemmältä matkalta ja Cloudy oli oikein reipas!

Iltapäivällä oli vielä Pernillan treenit ja halusin tehdä merkin kiertoa, koska se on toinen melko keskeneräinen liike. Ajattelin Cloudyn olevan jo väsynyt, minkä vuoksi olin valmistautunut ottamaan tämän treenin enempi teoriapainotteisena. Vielä mitä! Cloudy jaksoi tehdä oikein hienosti, vaikka treeni taisikin olla koiran näkökulmasta lähinnä kivaa namikupille säntäilyä. Laitettiin namikuppi ohjaajan taakse ja alkuun Cloudy olisi tahtonut jäädä kyttäämään kuppia, mutta oivalsi idean parin toiston jälkeen. Lisäksi ohjaaja sai noottia siitä, että palkkasana tulee liian aikaisin ja se olisi hyvä sanoa vasta sitten, kun koira on kiertänyt kartion. Vaikka lauantain ruututreenit eivät olleet kovin antoisat, niin tästä saatiin kyllä hyvät eväät omiin treeneihin.

Cloudyn viikonlopun motivaation lähteet - ja vertailun vuoksi tsekkiläiselle olisi riittänyt tuo pallo..

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siitä, miten Cloudy jaksoi koko viikonlopun. Kevään leirillä sunnuntai meni meidän osalta melko lailla ohi, kun Cloudylla ei enää riittänyt motivaatio sinne saakka. Nyt se teki sunnuntai-iltapäivälläkin vielä innoissaan merkin kiertoa niin lujaa kuin mattopohjalla vaan pystyi tekemään, vitsi mikä tyyppi! Cloudyn kohdalla osaa kyllä iloita sellaisista asioista, jotka vaikka Dayan kanssa tuntuvat ihan itsestäänselvyyksiltä. Välillä tuntuu hullulta se työmäärä, jonka Cloudyn kanssa joutuu tekemään- varsinkin jos sitä lähtee vertailemaan muihin. Daya on Cloudya lähes kolme vuotta nuorempi ja se on Cloudya paljon etevämpi ja melkein koevalmis avoimeen siinä missä Cloudylla on edelleen viilattavaa vaikka ja missä. Toisaalta ei pitäisi verrata Cloudya liikaa muihin, koska onhan se ihan eri maata, mikä lieneekin osasyy siihen, ettei näihin juuri tokokentillä törmääkään.

Anni ja Noppa hyppäsivät leirin päätteeksi kyytiin, joten saatiin paluumatkalle matkaseuraa Lahteen saakka. Uskoisin, että myös omalla autolla matkustaminen vaikutti Cloudyn viikonlopun jaksamiseen. Vaikka se ottaakin ihan lunkisti niin junassa kuin taksissakin, niin on se silti rennompaa matkustaa koko matka oman auton takakontissa ilman junanvaihtoja sun muita. Meidän taival Tokonuorissa ei tosin päättynyt ihan vielä, sillä vielä messarissa olisi tiedossa Tokonuorten tokonäytös, jossa ollaan mukana molempina päivinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti