keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vepeillen

Blogin puolelle ei olekaan tullut kirjoiteltua vepetreeneistä oikein mitään. Kesän alkupuolella meiltä jäi useampia treenejä väliin allekirjoittaneen töiden vuoksi, mutta kesäkuun jälkeen päästiin onneksi säännöllisemmin treeneihin ja nyt on taas ollut muutaman kerran tauko tsekkiläisen juoksujen vuoksi. Jos kelit pysyvät suunnilleen samanlaisena, niin ehditään käymään treeneissä vielä kerran- tai pari ennen kauden loppua.

Ollaan koko kesä tahkottu melko tehokkaasti soveltuvuuskokeen, eli soven liikkeitä. Yhdellä treenikerralla ollaan tehty 2-3 kierrosta ja hukkuvaa ollaan treenattu aina, kun se on ollut tarjolla. Ei siis ihan joka kerta, mutta ihan tarpeeksi usein. Ainakaan allekirjoittaneelle ei ole jäänyt fiilistä, että oltaisiin päästy tekemään sitä liian vähän, vaan juuri sopivasti muihin liikkeisiin nähden.


Veneestä hyppy on helppo ja sujuu hyvin. Ainoastaan viime kuussa koiralle tuli joku aivopierunen, eikä olisi tahtonut hypätä, matkaa oli sellaiset 50m. Pienellä avustuksella saatiin kyllä lähtemään, mutta jäin silti miettimään, mistä moinen töksäys voisi johtua ja hokasin, että Daikku oli tehnyt hyppyä viimeksi kesäkuussa. Todettiin sitten treeniporukalla, ettei sovi pitää kovin pitkiä taukoja mistään liikkeestä, kun Daya on kuitenkin harrastanut lajia vasta viime kesästä lähtien. Onneksi edes me ei saatu kehittymään tästä sen suurempaa ongelmaa, vaan tämän jälkeen tehdyt toistot on olleet taas oikein hyviä. Täytyy vaan ohjaajan muistaa jatkossakin ottaa näitä helppojakin juttuja välillä ihan vaan kertauksen vuoksi.

Hukkuvaa ei treenattu viime vuonna muistaakseni ollenkaan? Alla Dayan ensimmäinen hukkuvan hakeminen. Otettiin tosiaan melko lyhyellä matkalla ja kouluttaja hetsasi Daikkua, jolta ei kyllä mielenkiinto loppunut kesken. Hukkuva on sujunut kyllä nyt näin syksyn mittaankin oikein hyvin! Daya on lähtenyt aina innokkaasti, joten hetsausta ei niinkään tarvita ja ollaan tehty jo pidemmiltäkin matkoilta, joten hyvin ehdittiin kesän aikana pääsemään näissä kokeenomaisiin suorituksiin.



Veneen haku on sitten se ainoa juttu, joka tuotti jossain vaiheessa päänvaivaa. Viime vuonna Daya haki veneen innokkaasti ja olisi kiskonut sitä loputtomiin ja vielä tänä keväänä oli täysin samat sävelet, mutta heinäkuun paikkeilla otettiin vähän takapakkia. Dayahan palkkautuu jo pelkästään uimisesta, joten kun tultiin rantaan, se saattoi lähteä veteen lotraamaan ja polskimaan. Kyllä se sitten kiinnostui köydestäkin ja haki veneen, mutta päästi irti lähes heti, kun pääsi itse rantaan. Ei enää tietoakaan aiemmasta, viimeiseen asti kiskomisesta. Tämä oli meidän ihka ensimmäinen ongelma lajin parissa, kun aiemmin kaikki oli sujunut kuin tanssi. Halusin saada liikkeen takaisin kuntoon vielä tämän kauden aikana, joten usein treeneissä otettiinkin kaksi kierrosta veneen hakua ja mahdollisen kolmannen jotain muuta.

Tarvittiin paljon hetsaamista ja vetoleikkejä, joita meidän tulee tehtyä noin ylipäänsä ihan liian harvoin, koska treeneissä palkkana toimii pallo. Otettiin kuitenkin myös normaaleihin treeneihin mukaan vetoleluja ja treeneissä leikittiin köydenpätkällä, johon Daya sai vaihtaa veneen köyden. Toistojen myötä homma lähti pikkuhiljaa paranemaan ja Dayasta kuoriutui ihan patukkahullu! Itse olen ollut melko tiukkis sen suhteen, että irti-käskyä totellaan ja tsekkiläinen tietää mitä se käsky tarkoittaa ja noin muuten se sitä totteleekin, mutta vepessä Daikulta se pääsee unohtumaan. On ollut täysi työ saada se irroittamaan ja kerran treenikaveri tuli tarjoamaan Dayalle namiakin, mutta lelun ja ruoan välillä lelu vie tsekkiläisen kohdalla voiton. Kerran me myös hajotettiin tämä tsekkiläisen suosiossa oleva patukka, lenkki jäi omaan käteen ja onnellinen tsekkiläinen lähtee viipottamaan voitonriemuisena. Tarjouduin kyllä ostamaan uuden, mutta meidän ompelutaitoinen kouluttaja ehti korjaamaan sen. Mulla on tallessa surkuhupaisa videokin, joka on täynnä allekirjoittaneen irtidayairitidayaprklirti-karjaisuja ja jossa meidän kouluttaja huutaa, että ette taas hajota sitä. Tästä saadaan meille hyvät kotiläksyt talveksi..



Joka tapauksessa, vaikka irroittaminen takkuaa, niin veneen haku puolestaan onnistuu jälleen. Nyt parilla viimeisimmällä treenikerralla, kun ollaan liikettä tehty, on se palannut ennalleen. Tässä harjoitteluvaiheessa tarvittiin melkoisesti hetsausta köydelle, mutta nykyään Daya lähtee mainiosti ilmankin, joten ollaan hyvin lähellä kokeenomaisia suorituksia. Video on elokuun alkupuolelta. Daikku oli ihan täpinöissään, mutta ohjaaja unohtanut sen valjaat kotiin ja jättänyt palkkausköyden lojumaan jonnekin päin rantaa, josta se löytyi vasta sitten, kun tsekkiläinen ehti päästää veneen köydestä irti. Ei näin.

Tavoitteena oli päästä tänä syksynä kisoihin ja tällä viikolla olisikin oman seuran järjestämä koe, johon oltaisiin aivan varmasti mahduttu mukaan, mutta päätin jättää kisat ensi kevääseen ja siinä kouluttajat ja muu treeniporukka oli samaa mieltä. Esineen vienti Dayalla on vielä keskeneräinen, enkä halua ottaa sitä riskiä, ettei päästä sovesta ollenkaan läpi ja päästä kisaamaan ikinä. Onhan siinä toki kaksi mahdollisuutta kokeilla, mutta jos nyt mentäisiin käyttämään se yksi, niin seuraavaan kertaan olisi todella kovat paineet läpäisyn suhteen. Etenkin kun kisat tulevat olemaan meidänkin kummankin ensimmäiset, niin mennään mielummin sinne niin, että paketti on sataprosenttisesti hanskassa.

Onneksi sove ei nyt sääntömuutoksen yhteydessä koe aivan hirmuisia muutoksia ja Dayan liikkeet ovat nyt tosi hyvällä mallilla ja sitä esineen vientiä pystyy kuivaharjoittelemaan koko talvikauden ajan, niin ei ole mikään mahdoton ajatus mennä kisaamaan ensi vuonna heti treenikauden alkaessa. Toki kisapaikan metsäsys voi olla sekin ihan oma lukunsa, mutta on ennustettu, että kisapaikkoja voi olla jaossa enemmän ensi vuonna juurikin sääntömuutoksen vuoksi. Se jää nähtäväksi, mutta onneksi omakin seura kaavailee vähintään yhtä koetta ensi vuodelle. Kivaa kuitenkin lopettaa tämä kausi siihen, että liikkeet ovat hyvällä mallilla.



Vaikkei ehditäkään kisoihin, niin tämän lajin treenaaminen on ollut kyllä huippua ja treeniporukkakin on mahtava. Daya on ihan super treenikaveri ja jos siltä kysyttäisiin, niin tämä olisi ehdottomasti tsekkiläisen lempilaji. Kuva tiivistäköön Dayan fiilikset tästä hommasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti