tiistai 31. toukokuuta 2016

Mitäs me hitaat

Sunnuntaina juostiin Cloudyn kanssa pari rataa Laukaassa. Ei sitten ehdittykään treenaamaan yhtään äitienpäiväkisojen jälkeen, mutta tämä treenaamatta kisaaminen taitaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen ja radat olivat oikein kivoja!

Ensimmäisellä radalla möhlättiin heti kepeille ja keinulla Cloudy vähän sinkoili, joten otettiin se kertauksen vuoksi uudelleen. Radan jälkeen tuli tutulta kommenttia, ettei kuulemma tuon takia olisi hyllyä kannattanut ottaa (takuuvarma sijoittuminen meni hukkaan!!!) mutta en halua omien koirien tekevän tuollaisia keunuja. Tosin tämä taisi olla koiralta puhdas vahinko, sillä Cloudy ei ole juurikaan tehnyt tuollaisia ja se oli itsekin vähän hämillään tapahtuneesta. 

B-radalla selvittiinkin nollalla maaliin ja sijoituttiin kolmanneksi, aika kivaa! Cloudy tienasi itselleen ensimmäisen mitallinsa, lauantaikarkkeja ja kissoille uuden ruokakupin. Tai mahtuu siihen varmaan Wintunkin nokka.

Videoista kiitos kaunis kuvaajille!



Kisoista jäi todella hyvä fiilis! Cloudy oli reipas ja ihana sekä alkoi löytämään hyvin rytmiä tuohon pujotteluun, vielä kun sen ohjaaja antaisi sen tehdä ne itse niin avot. Ihanneaika oli 47s ja siitä mentiin yli 4,16s verran mutta olihan siellä useampi kohta, joista sitä aikaa pääsi kertymään. Keinulla mietiskeltiin, mutta puomin jälkeen eurasier tuumi, että sinne keinulle voisi sittenkin mennä uudelleen ja huonosti toteutun takaaleikkauksen vuoksi koira ehti olemaan vähän hukassa ennen keppejä. Kaikki nelosella alkavat ihanneajat ei todellakaan passaa meille, mutta tuo olisi voinut olla ihan tehtävissä ja se on aika mukava ajatus.

Dacu ja Daya kävivät eilen hierojalla. Dacusta jo tiesinkin, ettei se tule selviämään puhtailla papereilla ja niinhän siinä kävi. Tyyppi oli alkuun kosketusarka ja herkkä sekä oikea puoli kokonaisuudessaan kireä ja kipeä. Vasen puoli oli muuten hyvä, mutta peräpää oli taas jumissa molemmin puolin, mikä ei ollut yllätys. Aukesi kuitenkin lopulta ja täytyy nyt kesäkuussa viedä se taas jonnekin hoidettavaksi.

Dayan hoitoväli oli päässyt venymään hävyttömän pitkäksi, mutta tsekkiläisellä olikin ainoastaan oikean puolen ristiluu/solisluu-liitos sekä lannerangan loppu hieman tukkoiset. Molemmat aukesivat nopeasti muuten tyyppi olikin erinomaisessa kunnossa. Tältä viikolta agi sekä vepe jäävät luonnollisesti tämän kehonhuollon vuoksi väliin, mutta ensi viikolla sitten.

Niin ja ilmoitin Daikun ihka ensimmäiseen tokokokeeseen. Kokeenomaista treeniä meillä on alla hirmuisen vähän ja itselläni on vielä inssi koetta edeltävänä päivänä, joten ei ehdi liiaksi jännittämään tokoiluja. Meillä ei ole mihinkään kiire noiden tokotulosten suhteen, mutta se ajokortti olisi kyllä aika kiva!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Priimaa pukkaa

Kevään kunniaksi meinaa taas olla vähän kiire, mutta nyt ehtii tulla kirjoittelemaan jotain tännekin.

Duran kanssa käytiin tosiaan niissä luustokuvissa huhtikuun puolivälin paikkeilla ja tulokset tulivat jo muutama viikko sitten. Kyllä tuohon riviin saa olla tyytyväinen, kun itse kuvatkaan eivät näyttäneet yhtään hassummilta. Vielä loppukesästä käydään kilppari/haimatesteissä ja sydänkuunteluunkin pitäisi ehtiä, mutta sitten olisi tyypin terveys toistaiseksi tarkastettu. 


Dayan kanssa ollaan käyty agitreeneissä joka maanantai. Ollaan harjoiteltu lähinnä erilaisia ohjauskuvioita, mikä on tullut tarpeeseen, kun ohjaajalta kaikki peruskauraa lukuunottamatta on päässyt aika tehokkaasti unohtumaan tai ruostumaan. Tsekkiläisen esteosaaminen on kuitenkin aika heikolla tolalla, se osaa putkien ja hyppyjen lisäksi puomin kontaktin sekä keppejä ohjureilla. Huimaa. Eikä treenitahti taida tästä juuri aktivoitua, joten edetään hitaasti. Eikä se oikeastaan haittaa, Daikku on super kun sen kanssa voi tehdä vaikka ja mitä ja ollaan nyt niin innostuttu näistä muista lajeista, että agi voi hyvinkin olla kakkoslajina enkä laita pahakseni, vaikka päästäisiinkin kisaamaan vasta ensi vuonna jos silloinkaan. Ei ole mikään kiire tai edes hinku sinne kisoihin, ainakaan enää.

Vappuna käytiin Äänekoskella mätsärissä. Mukaan lähti Dura sekä Wintu, jolla taisi olla mätsärissä viimeksi ehkä vuonna 2012. Taukoa oli joka tapauksessa päässyt kertymään muutama vuosi ja se tauko käytiin nyt katkaisemassa. Wintu oli siskon esitettävänä SIN- ja Durallekin sininen nauha, mutta tuomari taisi tykästyä Duraceliin, sillä se osoitettiin nauhakehässä melko nopeasti ykköseksi. Dura miellytti muitakin tuomareita, sillä BIS-kehässä se vei koko potin ollen BIS1. Musu sai ehkä elämänsä viimeiset (mutta sitäkin tunnepitoisemmat!) palkinnot ja uuden retkituolin. 

Kiitokset kuvaajalle Duran elämän kiistattoman tähtihetken ikuistamisesta!

Cloudyn kanssa käytiin myös juoksemassa pari rataa äitienpäiväkisoissa ja radat eivät tällä kertaa olleet ihan eurasieria varten, mutta eihän kaikki aina voi miellyttää. Hellepäivä vei vauhtia ja keppiosaamattomuus hidastaa menoa sekin, mutta ollaan treenattu tänä vuonna vain kerran, joten ei voi valittaa. Jos kaivellaan niitä positiivisia juttuja, niin 60cm rimat pysyi hyvin ylhäällä, keinu toimi hyvin ja Cloudy kesti hienosti takaaleikkaukset, eikä sortunut putkiansoihin. Tai eihän tuo muutenkaan ole putkiansatyyppiä, koska kontakteille pinkominen on kivempaa.

Tekee mieli käydä kesällä muutamissa (ilta)kisoissa, mutta täytyy kai hankkia jostakin jotain keppejä muistuttavia juttuja, joilla voitaisiin vähän treenata itsenäisesti. Kesäksi naapurikunta kutsuu, enkä kyllä ole niin motivoitunut aksaaja, että lähtisin ajelemaan tänne vain keppitreenin perässä, vaikka treenioikeus pariin paikkaan löytyykin.

Sunnuntaina oli oman seuran rallytokokisat, joissa olin itse aika vahvasti järjestäjän roolissa, mutta ehdittiin kisaamaankin. Olin ilmoittanut Dayan metsästämään toista hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta ja säätytöt pääsivät kokeilemaan voittajaluokkaa.

Daya starttasi avoimen luokan ensimmäisenä ja virittelyssä ei varsinaisesti tullut kiire, mutta otettuani ensimmäiset askeleet lähtökyltiltä tajusin, että jokin tässä meni pieleen. Niin menikin. Tsekkiläinen ei nimittäin nähnyt ennen kehää sen lempipalloa tai mitään muutakaan lelua, vaan tyhmänä virittelin sitä pelkästään makkaralla. Leluja rakastavan Daikun vire laskikin jo muutaman kyltin jälkeen ja vaikka saatiinkin sinniteltyä rata loppuun saakka, niin jäi kyllä kehno fiilis. Ei koiran takia, vaan itseni. Daya ei treeneissäkään tee pitkiä pätkiä namipalkan voimalla, joten ei siinä mitään yllättävää ollut, että homma ei toiminut kuten tavallisesti. Olisi vaan itse pitänyt tajuta, ettei sitä voi viritellä samalla tavalla kuin noita syöppöjä, mutta vie selvästi paljon aikaa, ennen kuin ohjaajan päähän iskostuu se, että Daikulle lelut- ja varsinkin pallo on SE juttu.

Pisteitä kertyi 91/100, jotka ovat meidän tähän mennessä huonoimmat pisteet, mutta hyväksytty tulos on pisteitä olennaisempi, etenkin kun suurimman osan virheistä tekee kartturi itse.

Lauantai-illan/yön aktiviteettia, 60kpl arvostelulomakkeita, joiden täyttämistä en toki jättänyt viime tippaan

Cloudynkin piti osallistua, mutta kisaan oli vahingossa otettu yksi koira liikaa, joten päädyttiin jättämään Cloudy pois laskuista, jotta kisa pysyisi rajoitusten mukaisena. Mokia sattuu kaikille ja Kloodi kyllä ehtii kisaamaan myöhemminkin.

Wintu sen sijan pääsi radalle asti, mutta radan jälkeen oli aika neuvoton olo. Me ei jälleen kerran oltu tuon koiran kanssa samalla radalla/aaltopituudella, miten sen nyt haluaakaan ilmaista. Ollaan treenattu melko paljon, eikä oikeastaan mikään radalla olleista tehtävistä ollut vaikea, mutta Wintu teki aivan ihmeellisiä mokia, joista ei se ikäänkuin päässyt yli. Päästiin radan loppuun asti, mutta suoritus oli sen verran kaamea, että tiesin, ettei sieltä tule hyväksyttyä tulosta. Käytösruudussa Wintu kuitenkin oli hieno ja kehän jälkeen sille kelpasi makkara. Kaveritkin ihmetteli, että mikä Wintulla oli, kun osaamisesta sen ei shetlantilaisen kohdalla pitäisi olla kiinni, Cloudyn kohdalla kylläkin. Wintulla on takana about puolen vuoden kisatauko, joten ei tekisi mieli laittaa sitä tauolle uudestaan ja toisaalta uskon, ettei tauko välttämättä tässä edes ole mikään ratkaisu.

Kisan jälkeen keskusteltiinkin yllättäen äidin kanssa Wintusta ja vaikken juuri koskaan ota äidiltä vastaan minkäänlaisia treenivinkkejä tai muuta vastaavaa, niin nyt sai kyllä sen verran hyviä ideoita jatkoa ajtellen, että ohjaaja pääsi masennuskuopasta pois ja kisakalenteriakin tuli vilkuiltua ihan toiveikkaana. Kuulen vinkit ja ratkaisuehdotukset sun muut aina mieluiten ulkopuolisilta, mutta voisi kyllä ottaa vastaan apuja äidiltäkin useammin kuin kerran vuodessa, etenkin kun henkilö sattuu olemaan se, joka tuntee nuo koirat parhaiten mun lisäksi.

Eilen olin kouluttamassa ja sen jälkeen Daikkukin pääsi treenaamaan tokojuttuja pitkästä aikaa häiriössä - ja ennen kaikkea liikkuroituna, mikä tuli todella tarpeeseen. Tänään puolestaan alkoi vepekausi ja Daya oli ihan innoissaan ja aika taitavakin, vaikkei me näin alkuun paljoa tehtykään. Huomenna suunnataan taas tokoilemaan ja viikonloppuna on etsijäkoirien alkeiskurssin viimeinen kerta. Tällä viikolla tulee siis taas ihan kiitettävästi istuttua treenikavereiden kyydissä, mutta viime torstaina saavutettu täysi-ikäisyys ja toissapäivänä läpäisty teoriakoe onneksi vähän vauhdittavat sitä ajokortin saamista. Ooppelikin odottaa jo pihassa!