perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kolmas kevätleiri

Kolme viikkoa sitten suunnistettiin Cloudyn kanssa Kennelliiton Tokonuorten valmennusviikonlopulle. Edellisistä valmennusmatkoista poiketen oltiin ensimmäistä kertaa liikenteessä julkisilla. Itse olin viimeksi matkustellut junalla neljä vuotta sitten ja eurasierille junamatka oli ensimmäinen laatuaan. Selvittiin kuitenkin parista junanvaihdosta ja löydettiin junasta tuttuja, joten matkustettiin viimeinen junamatka Tuulian ja Amin kanssa ja otettiin myös kimppataksi Klaukkalaan, jossa Kennelliiton koulutustila sijaitsi.

Perjantai oli meidän osalta onnistunein päivä. Aluksi oli Pekka Korrin pitämä luento ja sen jälkeen treenit. Cloudy oli pirteänä ja se tykkäsi tehdä hommia. Tehtiin kehäänmenoja, joissa ei ollut mitään ongelmaa. "Mennään" ja koira oli saman tien mukana ja liikket, joita tehtiin, onnistuivat myös hyvin. Pekka myös kehui, että Cloudy vastaa kehuihin hyvin ja meidän sosiaalinen palkka toimii. Tästä treenistä jäi hyvä fiilis!


Lauantaina päivä alkoi kisaomaisella treenillä. Sai valita 1-3 liikettä, jotka tekisi liikkuroituna. Valitsin seuruun, kaukot ja liikkeestä seisomisen, sillä ne olivat varmimmat valinnat nyt, kun uusien sääntöjen mukaiset liikkeet ovat vielä työn alla. Cloudy olisi mieluiten jäänyt makoilemaan häkkiin, eikä juuri reipastunut lämmitellessä tai tullut sen paremmin virittelyihinkään. Jo silloin tiesin, ettei tästä tule mitään ja niinhän siinä kävikin. Kehäänmeno ei toiminut ensimmäisellä yrittämällä ja seuruu oli jotain ihan hirveää. Meidän ensimmäisenä kisavuotena oli ihan tavanomaista, että Cloudy jätätti about joka seuruussa, mutta kun sen eteen alettiin tekemään töitä niin se ei ole tehnyt sitä aikoihin, ehkä viimeksi heinäkuun surkuhupaisessa BH-kokeessa?

Kiitos Hanna-Marialle kuvasta!
Muut liikkeet vähän paremmin, joskin nekään eivät todellakaan olleet mitään meidän parhaimmistoa. Jäi vähän kehno fiilis, sillä tässä treenissä ei tullut Cloudyn osaaminen esiin ollenkaan ja tuollaisten suoritusten jälkeen ei voi saada sellaista palautetta, jota todella tarvittaisiin. Vähän sama, jos Cloudy oli agilityvalmennuksessa laiska, niin ei voitu keskittyä niihin oikeisiin ongelmiin, vaan otettiin namikuppi kehiin, mikä ei kuitenkaan ollut se varsinainen ratkaisu. Toisaalta tuon treenin jälkeen muistin samalla erittäin hyvin, miksi me kisataan Cloudyn kanssa vain kesäisin. Aamuisin sitä väsyttää ja lämpimissä halleissa sille tulee kuuma- tai se alkaa muuten vaan laiskottelemaan. On siis jokseenkin lohdullista, että olosuhteet, eli treenit lämpimässä hallissa aamuvarhain olivat Cloudylle vaikeimmat mahdolliset. Ei harmita ihan yhtä paljoa, ettei se noista kunnialla selvinnyt.

Iltapäivän yksilötreeneissä keskityttiin noutoon niin Piritta Pärssisen kuin Katariina Kainulaisen opissa. Mehän ollaan Cloudyn kanssa jymähdetty kapulan osalta siihen pisteeseen, että Cloudy ottaa sen maasta leukojen väliin, muttei nosta sitä. Pipalta saatiin ohjeeksi tehdä samaa asiaa eri kulmista ja nostaa kapulaa jonkin tason päälle, mutta Katariina uskalti suositella meille pakkonoutoa. Koira luulee tekevänsä oikein, kun ottaa kalikan leukojen väliin ja siitä mielikuvasta ei tulla enää pääsemään eroon. Treenien jälkeen mielessä oli paljon uusia ajatuksia tuon noudon suhteen, mutta kuitenkin pää löi täysin tyhjää sen osalta, mitä uskaltaisin lähteä tuon kapulan suhteen enää kokeilemaan. Sitä en uskaltanut lähteä yhden viikonlopun aikana päättämään, vaan ajattelin konsultoida vielä enemmän Cloudya ja sen tokoiluja tuntevia ihmisiä, vaikka lopullinen päätös on toki tehtävä itse. Eihän tässäkään loppujen lopuksi ole kyse mistään elämää suuremmasta asiasta, eikä se ole mikään suuri yllätys tai pettymys, vaikkei tuo koira oppisi koskaan noutamaan.

Sunnuntai alkoi ulkotreenillä, mikä oli Cloudya ajatellen mahtava vaihtoehto ja toki hyvää vaihtelua, kun muuten viikonlopun treenit olivat hallissa. Meillä oli pisteitä, joissa sai käydä tekemässä itsenäisesti merkin kiertoa, ruutua ja hyppyä sekä treenailla samalla paikkista. Omaa vuoroa odotellessa tehtiin muutamat merkin kierrot sekä pari hienoa toistoa hypyllä ja pari lyhyehköä paikkista. Yksilötreenissä oli vuorossa kehäänmenot, jotka sujuivat aika hyvin. Cloudy ei ihmetellyt porttia tai mitään muutakaan ja oli hyvin kuulolla. Seuruuta liikkuroituna aivan pieni pätkä, joka oli huono. Taidettiin vähän törmätä vasemmalle kääntyessä, jolloin koira putosi matkasta, mutta päästiin kuitenkin lopettamaan ihan tarpeeksi onnistuneeseen pätkään.

Hanna-Marialle kiitos myös tästä!

Iltapäivällä jälleen pistetyöskentelyä, jossa mm. ruutua, hyppyä, kiertoa, häiriötä, erilaiseen alustaan tutustumista ja muuta vähän jännempää. Väsynyt Kloodi teki hienoja ruutuja namikupille säntäilemällä ja kierrotkin olivat ihan hyviä, kun koira lähti niille itse, vaikkei vauhti ollutkaan kummoinen. Erilaiseen alustaan Cloudy ei reagoinut mitenkään ja hypytkin sujuivat ongelmitta, mutta häiriötreeneissä olleet Frolicit olivat about ylitsepääsemättömiä. Näitä oli tarkoitus treenata kahden kierroksen verran, mutta Cloudyn kohdalla totesin paremmaksi jättää homman yhteen kierrokseen ja kouluttajat olivat samaa mieltä, koska olihan karvapallo jaksanut tehdä jo seitsemän minuuttia hommia hyvällä asenteella.

Sunnuntaina jouduttiin lähtemään noin 1½ tuntia ennen leirin loppua, koska juna ei odottanut. Matkattiin tilataksilla asemalle ja matka sujuikin puolet nopeammin kuin perjantaina asemalta koulutustilaan. Junanvaihdot olivat ylisosiaalisen koiran, häkin ja hajonneen kassin kanssa jotain aivan kamalaa, eikä tyypillinen suomalainen tietysti voinut ottaa tarjottua apua vastaan. Jospa sitten vuoden viimeiselle leirille pääsisi kulkemaan jo omalla autolla.

kloodi luuli olleensa lomamatkalla

Harmittaa kyllä vähän, ettei Cloudyn motivaatio tahdo kestää tällaisia viikonlopun mittaisia valmennuksia, vaan yksi päivä on sille aika lailla maksimi. Toki tässä tapauksessa asiaan saattoi vaikuttaa- ja varmasti vaikuttikin se, ettei treeniympäristö ollut Cloudylle mikään helpoin mahdollinen. Onneksi toisten suorituksista oppi paljon ja mukana oli myös runsaasti teoriaa, josta oli suurta hyötyä.

Kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja treenimotivaatio on noussut sen verran, että eiköhän me käydä taas kesällä jossain kokeissa kokeilemassa, miltä nuo uudet säännöt tuntuu!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Touhukasta

Tällä viikolla on juoksenneltu jokaisena päivänä jossakin! Luvassa on siis sepustusta tästä viikosta, vaikka pari vanhempaa tekstiä vielä odottaakin julkaisuaan.

Maanantaina oltiin Dayan kanssa pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Meiltä on jäänyt tsekkiläisen juoksujen vuoksi muutamat treenit väliin. Päivän teemana oli pakkovalssi, jota on itse tullut käytettyä melko harvoin, kun se on Cloudylle yleensä vähän kehnommin sopiva ohjauskuvio. Windyn ja entisen lainakoiran kanssa tuo on kuitenkin tullut melko tutuksi, joten mikään uppouusi asia ei ollut kyseessä.

Daikulle tämä oli ensimmäinen kerta kun treenattiin moista ja se tuli ohjauksiin hyvin sekä suoritui esteiden yli mallikkaasti. Ei siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta suuri osa Dayan hyppelyistä on ollut lähinnä suoraa, joten tuollainen lähestysmiskulma oli sille melko uusi. Hyvin se kuitenkin sai aina koottua itsensä hypyille, vaikka ohjaaja oli etenkin 5.hypylle viennissä kömpelö ja hidas. Rimat oli tällä kertaa 40cm korkeudessa, pitäisi kyllä alkaa tässä kesän aikana treenaamaan rohkeasti myös niillä maksirimoillakin. Loppuun muutamat toisot keppejä sekä puomin kontaktia. A-este jätettiin tällä kertaa väliin, kun haluan Daikulle siihen juoksarit, joita ei olla kuitenkaan treenattu juuri yhtään. Toivottavasti taskusta löytyy kohta ajokortti, niin se helpottaisi tätä(kin) projektia kummasti...

Tiistaina käytiin Muuramessa mätsärissä. Vaihteen vuoksi oltiin liikenteessä siskon kanssa ja mukaan lähtivät D-tyypit, eli Dacu, Daya ja Dura. Cloudy sai lähteä mukaan turistiksi, mutta Windy jäi äidin luokse, jossa se on ollut jo reilun viikon ajan. Juuri kun oltiin ehditty ilmoittautumaan, niin taivas repesi ja koko lystin ajan satoi enemmän tai vähemmän.

Kehien alkua sai odotella kauan, mutta vihdoin ja viimein päästiin Dayan kanssa kehään ja yksilöarvostelusta tsekkiläinen sai keltaisen nauhan ja Dura sai siskon esittämänä sinisen nauhan. Dacun veteraanikehä meni molempien isojen koirien nauhakehien kanssa päällekkäin, joten sisko esitti molemmat ja Dura olikin SIN4. Dacun veteraanikehä oli nopeasti ohi tuloksella SIN3 ja molemmat koirat sai palkinnoksi kukkia, jotka eivät olisi eläneet kauaa, jos olisivat jääneet tänne hoidettavaksi. Siispä ne jatkoivat matkaansa muualle. Cloudy puolestaan oli mätsärin ajan tuhmaillut autossa, eli syönyt lihatikkuja ja muutenkin sotkenut.

Keskiviikkona suunnattiin uudestaan mätsäriin, mutta tällä kertaa kahdestaan Daikun kanssa. Ja jälleen satoi koko illan. Tulosten osalta reissu jäi vaatimattomaksi, sillä Daya sai vain sinisen nauhan, mutta itse sain muutaman kuvan napattua, vaikka koira + sateenvarjo + kamera ei ollutkaan se helpoin mahdollinen yhdistelmä. Lisäksi Daya odotti tosi hienosti ja kärsivällisesti koko ajan. Ihana tyyppi!

Torstaina oli vapaapäivä, koska viikonlopulle oli tiedossa riittävästi ohjelmaa Daikun päänmenoksi. Hypättiin kuitenkin koulun jälkeen tsekkiläisen kanssa bussiin ja matkustettiin äidin luokse, koska allekirjoittaneella oli jo vähän vieroitusoireita Wintusta, jonka juoksut ovat onneksi ehtineet loppumaan, joten saan shetlantilaisen alkuviikosta takaisin. Rakennettiin samalla äidin takapihalla olevasta tarhasta vähän isompi ja parempi, ettei tyhmä Duracel enää pääse karkaamaan sieltä. On tosi nastaa lukea jostain naamakirjan ryhmästä, että siellä alueella jossa koira tällä hetkellä majailee juoksentelee vapaana just eikä melkein Duran tuntomerkkeihin sopiva elukka. Karkulainen ei onneksi ehtinyt olemaan omalla reissullaan kovinkaan pitkään.

Perjantaina sekä lauantaina oltiin jälleen etsijäkoirien kurssilla, josta lisää tulevassa postauksessa. Daya oli tapansa mukaan hieno ja innokas sekä molempien päivien jälkeen kotona oli sangen väsynyt tsekkiläinen.

Tänään oltiin meidän nuorisojaoston järjestämässä lajiesittelypäivässä. Alkuun olin suunnitellut meneväni paikalle lähinnä kuvaamaan, mutta eilen iltana vapautui paikkoja nose-workiin ja aamulla vähän ennen lähtöä päätin ottaa tsekkiläisen mukaan. Ensiksi oli noin 1½ ajan teoriaa itse lajista, jonka jälkeen oli varattu saman verran aikaa käytännön harjoituksille. Tehtiin aivan alkeistason juttuja, jotka olivat pääasiassa namin syöntiä. Dayalla oli kuitenkin kivaa ja se on aivan hirmuinen mässyttämään syödessään jotakin hyvää. Tähän lajiin ei kuitenkaan jäänyt sellaista paloa nyt, kun tehdään jo noita jälkihommiakin, joita olisi tarkoitus jatkaa meneillään olevan kurssin jälkeen.

Saaralle kiitos kuvasta!
Iltapäivällä oli vuorossa doboa ja osallistuttiin vähän extempore siihenkin, koska vapautuneet paikat olivat molempiin lajeihin. Tämä oli kyllä aivan älyttömän kivaa! Tehtiin paljon pelkkien ohjaajien treeniä ja enpä olisi arvannut, miten huonossa jamassa oma tasapaino olikaan. Daya oli kuitenkin taas innoissaan ja edistyi hienosti. Pallon päälle pomppaaminen ei tuottanut ongelmia ja myös sen päällä istuminen, makaaminen, seisominen sekä pyöriminen onnistuivat hyvin. Hitsi että haluan tuollaisen pallon kotiin, eihän tuo nykyinen tasapainotyyny riitä enää mihinkään!

Päivän päätteeksi olin kyllä tosi tyytyväinen siitä, että päätin ottaa Dayan mukaan, koska päivä venyi matkoineen yhdeksän tunnin pituiseksi. Dacunkaan ei tarvinnut olla kotona yksin, kun se pääsi iskän mukana mökille ja veti suunnilleen puoli pakettia koirankeksejä, mistä en oikein tykkää. Näin koiranpäivän kunniaksi kuitenkin päätin, ettei sen tarvitse olla suuri takaisku Dacun hyvin edistyneelle laihdutuskuurille.

Ps. repäsin ja ilmoitin Dayan kesäkuulle Tuurin näyttelyyn, jospa siellä kävisi tuuri!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mikäs muukaan

Dacu teki pitkästä aikaa tuttavuutta eläinlääkärin kanssa, kun siltä poistettiin eilen pari hammasta. Pienempi poistettava oli kuollut mutta toinen oli pahasti lohjennut...ja mikäs muukaan se olisi ollut kuin meidän laumalle tutuksi tullut P4 ja nimenomaan vasemmalta puolelta. En oikeasti tajua mikä mättää, kun millään koiralla se ei meinaa pysyä suussa. Cloudylla sama hammas on lohjennut pari vuotta sitten, mutta poistamiselle ei ole ollut lääkäreiden mukaan tarvetta ja Windyltä se poistettiin viime vuonna ja Daculta nyt. Kummaltakohan revitään hammasta irti seuraavaksi, Dayalta vai Duralta? Toki Cloudykin voidaan vielä laskea tähän lottoriviin mukaan.

Operaatio kesti parisen tuntia ja Dacu oli eilen tokkurainen ja tänään kaikesta vinkumisesta päätellen jokseenkin kipeä. Särkylääkettä saatiin mukaan noin viikon tarpeiksi ja kaikki kova ruoka on kielletty parin viikon ajaksi. Eiköhän se tästä.



Tämä puolestaan kuullostaa jo rikkinäiseltä äänilevyltä, mutta Cloudy ei ole edelleenkään aksannut yhtään. Kalenteriin oli merkattu niin kuun alussa olleet möllitkin kuin myös huomiset kisat, mutta molemmat jäävät väliin. Karvapallo kävi kerran tuuraamassa Dayaa treeneissä tuossa maaliskuun puolella ja tuli selväksi, että keppitreenille olisi huutava tarve ennen kisoja.

Ennen kuin ehdittiin käydä treenaamassa, niin huomasin, ettei kaikki koiran kropassa vaikuttaut olevan ihan hyvin. Liike ei ollut puhdasta, takapotku jäi mitättömäksi ja lisäksi se äkkäili muille. Tyyppi kävi eilen hierojalla ja olihan se jumissa, yllättävää. Jos näyttää siltä, että tuo yksi hoitokerta oli tarpeeksi, niin voisin ilmoittaa sen kisaamaan, niin päästään ensi kuussa kokeilemaan tätäkin lajia pitkästä aikaa. Katsotaan.


Jos jotain kivaakin tähän väliin. Päästiin Dayan kanssa mukaan etsijäkoirien järjestämälle hajutunnistuksen alkeiskurssille, jonka parissa kuluukin koko viikonloppu. Huomenna on tiedossa käytännön juttuja ja sunnuntaina puoli päivää teoriaa ja puolet käytäntöä. Kivaa päästä kokeilemaan jotain ihan uutta ja mielenkiintoista!

Oli vähän yllättävää, että päästiin mukaan, kun ei olla oikein mitään jäljestysjuttuja tai muita vastaavia nenähommeleita tehty, eikä tuonne kuitenkaan käsittääkseni kaikki hakijat mahtuneet. Daya on kuitenkin arjessa hyvä nenänkäyttäjä, joten tuossa jutussa se voisi olla aika omiaan. Koko kurssia ei suinkaan olla mahdutettu tähän yhteen viikonloppuun, vaan meillä on tulossa lisää kurssipäiviä tässä kevään mittaan. Jospa niistä saisi aikaiseksi kirjoitella jotain tännekin!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kolme vuotta


Kolme vuotta sitten Digi poistui laumasta. Kuvia tuosta parhaasta mummokoirasta on aika vähän, mutta onneksi muistot eivät karkaa ainakaan ihan heti. Tänään hain yhden muiston, eli Digin häkin sisälle varastosta. Se on ollut vähän tyhjänpanttina, mutta ei sitä voi poiskaan heittää, koska Digi nukkui siellä aina - ja teki samalla noille hyvin selväksi, ettei muilla ole sinne mitään asiaa. Oppi lienee mennyt perille erinomaisesti, kun sinne ei edelleekään mene yksikään noista.

Tosin olihan Digi sentään porukan pomo ja pomon sana pitää - ilmeisesti edelleen.