torstai 17. maaliskuuta 2016

Kaikkee kivaa

Vuoden alkuun on mahtunut hirmuisesti kivoja juttuja! Ja ne yo-kirjoituksetkin on tältä erää ohi, hurraa!

Päästiin Cloudyn kanssa tälle vuodelle Kennelliiton Tokonuoret-valmennusryhmään! Päätin viime vuonna, etten hae ryhmään enää Wintun kanssa, koska shetlantilaisen tokoilut eivät ole ottaneet sujuakseen, enkä halua kiirehtiä pois tokotauolta, joka on totta puhuen tehnyt meille molemmille hyvää. Toki valmennusviikonloput olisivat varmasti antaneet motivaatiota ja apua treenaamiseen, mutta viime vuoden 4 x VOI0-tulosnäytöllä oltaisiin ryhmään tuskin päästykään.

Halusin kuitenkin hakea ryhmään vielä tälle vuodelle, kun se oman iän puolesta on enää mahdollista ja puntaroin Dayan ja Cloudyn välillä päätyen jälkimmäiseen. Cloudyn kanssa meillä on monia vaikeita juttuja, joista ei päästä yli (nouto...!) ja Dayan kanssa ainoa ongelma lienee tällä hetkellä siinä, etten itse osaa poistua sen kanssa siltä omalta tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta. Ensimmäinen valmennusviikonloppu meillä on huhtikuun alkupuolella ja täytyykin miettiä huolella, että mihin muuhun voitaisiin keskittyä meidän ikuisuusongelman, eli noudon, lisäksi.

Toisekseen, Cloudy oli Suomen Eurasier Kerhon harrastaja eurasier 2015! Voitto napsahti 45 pisteellä ja kisassa ei ilmeisesti ollut muita osallistuja, vaikkei me oltukaan viime vuonna ainoita, jotka kisattiin. Saatiin tästä hyvästä diplomi, joka on tällä hetkellä Cloudyn kasvattajatädillä ja ehkä se päätyy vielä tännekin joskus. Cloudyhan oli harrastaja eukku myös vuonna 2013 ja vuoden 2014 mammalomailut siis koiran haittasivat harrastamista ja silloin pistetili riitti kolmanteen sijaan.


Meillä alkoi maanantaina Dayan kanssa pitkään odotetut ohjatut agilitytreenit ja kylläpä oli kivaa! Tehtiin ennakoivaa valssia hypyillä ja putkilla molempiin suuntiin sekä yksittäisinä muuria, pituutta ja keppejä. Keppejä tsekkiläinen oli tehnyt aikaisemmin vain kerran ja meno oli aika huteraa, mutta pituutta ja muuria Daikku teki hienosti ensimmäistä kertaa, eikä ollut mitään ongelmaa. Tsekkiläinen oli ihan elementissään, vaikka en osannutkaan ohjata ja meinasin vanhasta tottumuksesta palkata sitä namilla, mutta Daya teki nopeasti selväksi, että pallo sen olla pitää.

Treenien jälkeen mulla oli vielä koulutusvuoro, mikä ei ennen treenejä hirmuisesti houkutellut, mutta tuo kouluttaminenkin oli ihan eri tavalla kivaa kun oli päässyt itekin pitkästä aikaa treenaamaan ja toki ryhmäläisetkin on aivan huippuja! Nyt jo oikeastaan harmittaa, että toistaiseksi viimeiset treenit ovat jo ensi viikolla, mutta toisaalta tämä on hyvä väli pitää treenitaukoa, ennen kuin päästään aloittamaan kesäkausi. Omat koirat on puolestaan tähän mennessä taukoilleet vähän liiaksikin.

Voisinpa sanoa, että suunnataan ensi viikolla uudestaan treeneihin, mutta kun ei voi. Daya päätti, että nyt on juoksujen aika, joten sen osalta treenit jäävät nyt hetkeksi väliin ja Cloudy saa lähteä tuuraamaan. Se tekeekin sille ihan hyvää, kun tyyppi on viimeksi aksannut marraskuussa ja ajattelin olla hurja, eli ilmoittaa sen huhtikuun puolivälissä oleviin kisoihin. Nyt kolmas kerta toden sanoo, eli kerrankin treenataan ennen kisoja.


Lisäksi päästiin oman seuran vuosikokouksessa palkinnoille. Cloudy oli vuoden agilitykoira ja Wintu veti vielä pidemmän korren saaden tuplavoiton, kun shetlantilainen oli sekä vuoden rallytokokoira että tokokoira (voi/evl). Cloudy oli puolestaan rallykisassa kolmas sekä Dura oli vuoden pentu-kisassa jaetulla kolmossijalla ja itse olin vuoden junior handler, haha! Lisäksi Daya ja Dacu palkittiin rallytokon kisakynnyksen ylittämisestä ja Cloudy agilitykenttien korkkaamisesta. Näistä saatiin 65€ edestä lahjakortteja Rahulan Rehuun, joten noin rahallisesti ajateltuna siinä on muutama kisailmo, joita tuli viime vuonna tehtyäkin ihan kiitettävästi.

Dacun tiistain hieronta vaihtuikin kraniosakraaliterapiaan, mikä oli mielenkiintoista vaihtelua. Dacu on käynyt kraniosakraaliterapeutilla joskus aiemminkin, mutta siitä on jo aikaa. Hoitaja käsitteli paljon Dacun isoa päätä sekä jalkoja muun kropan lisäksi ja mietittiin uutta aikaa kuuden viikon päähän, kun hoitaja tulee Jyväskylään seuraavan kerran. Dacusta löytyi jälleen ikäviä ylläreitä, tai noh, eihän se puhtoinen ole ikinä, mutta oli myös lohduttavaa kuulla, että Dacu oli paremmassa kunnossa, kuin oletettiin. Nyt lähinnä seuraillaan, miltä tuo alkaa näyttämään, mutta huhtikuussa sen lienee hyvä päästä käsiteltäväksi joka tapauksessa.

Niin ja tiesittekö, mistä tietää että kevät tulee?
Siitä kun tekisi hervottomasti mieli ajaa Daculta turkki alas. Maltan odottaa maksimissaan huhtikuuhun saakka, jonka jälkeen trimmikone pääsee töihin.

2 kommenttia: