perjantai 26. helmikuuta 2016

Kuljetaan me rinnakkain, suuntaan oikeaan

Viisi vuotta sitten Piikun pentulaatikkoon syntyi harmaa pötkylä, enkä tiennyt, uskaltaako vaihtaa paimenkoirasta pystykorvaan. Jahkailun jälkeen tein päätöksen, jota ei ole tarvinnut katua.

                                                  Onnea maailman paras Cloudy 5 vuotta! 

<3

perjantai 19. helmikuuta 2016

Helmikuun haaste

Vuoden ensimmäinen haaste saatiin Vellan elämää - blogista, kiitos!

Oletko koirasi kanssa talvi vai kesäihmisiä?

- Itse tykkään talvesta, jolloin puolet laumasta kuitenkin lähinnä nostelee tassujaan, joten kompromissina varmaan kevät? Jos on pakko valita, niin kesä, koska lauma ja laumanjohto pääsee uimaan.

Mikä on hulluinta, mitä olette koirasi kanssa tehneet?
- Kaikkea ei tännekään uskalla kertoa. On kuitenkin tullut ilmoitettua koiria kisoihin vähän liiankin extempore ja kerran lähdin lenkittämään koiria tavoitteena löytää uusia lenkkeilyreittejä. Äiti sai sitten etsiä meitä pitkin Jyväskylää kun ehdin vain soittamaan että eksyksissä ollaan ja antamaan tosi heikot koordinaatit ennen kuin puhelimesta loppui akku. Ei tosin ollut ainut kerta, kun ollaan eksytty. Sisko on joutunut etsimään meitä ponin kanssa Killerin maastoista ja sitä rataa. Digi osasi aina kotiin tai autolle ja nyt on vihdoin alkanut tuntua siltä, että Dacukin osaa.

Cloudy sanoi syksyllä -14 räyh
Onko tiellenne osunut koskaan vaaratilanteita, jos on niin mitä?
- Parhaiten on jäänyt mieleen varmaankin kesäkuu 2010, kun Wintu oli 3kk ikäinen ja oltiin Dacun ja vauva-Wintun kanssa kävelemässä maantiellä. Yks kaks erään talon pihalta juoksee hirvikoirauros ja säntää tappaamaan Dacua ja Jessi miettii että what I can do. Koiran omistajaa ei tietenkään näkynyt missään eikä muitakaan ihmisiä sen paremmin. PentuWintu oli peloissaan ja Dacu vihainen ja minä jotain niiden välimaastoa.

Minkä tempun koirasi osaa parhaiten?

- 4/5 laumasta osaa parhaiten mennä ympäri, mutta se 1/5 on Cloudy, joka osaa parhaiten kurren.

Mikä on parhain hetki vuodelta 2015?
- Näitä on paljon, mutta se hetki, kun maksoi Dayan luustokuvien lausunnot ja uskalti avata silmät tuloksia katsellessa oli aika helpottuneen hieno.

Mitkä on teidän tavoitteet vuodelle 2016?
- Nämä!

Mikä on hassuin kuva lemmikistäsi?

- Tästä en pääse yli, vaikka onhan noita muitakin.

toinenkin räyh

Mitä harrastat koirasi kanssa?
- Me jotka seilataan harrastusten osalta ihan liikaa harrastamme tokoa, agilityä, koiratanssia, rallytokoa, vepeä ja vähän näyttelyitäkin.

Mistä koirasi pitää eniten?
- Dacu pitää eniten ruoasta, Windy makaroonilaatikosta, Cloydylla mielialat vaihtelee, mutta nyt kun sillä on juoksut niin Dacu on se juttu. Daya puolestaan pitää palloista ja Dura siitä, kun puhaltaa sen naamaan. Ps. tutut älkää kokeilko

Jos koirasi saisi olla jokin taruhahmo tmv, niin mikä se olisi?
- Dacu Windy Cloudy Daya Dura 2 3

Millainen koiranomistaja sinä olet omasta mielestäsi?
Noin niinku omasta mielestä ihan hyvä. Olen toisinaan vähän laiska tyyppi, mutta toisaalta en myöskään draamaile liikaa. Kärsivällisyyttä saisi tulla lisää ja samaten voisin katsoa useammin peiliin, koska useimmiten asia on näin.

Tällä kertaa en taaskaan jaksa haastaa ketään. Ei meille tosin kohta varmaan heitetä enää yhtäkään haastetta, kun laiskana jätän kaikki puolitiehen. Näihin vastaaminen on kuitenkin aika kivaa.

torstai 11. helmikuuta 2016

Nostalgiaa

Olin ilmoittanut Cloudyn sunnuntain kotikisoihin muutamalle radalle, mutta karvapallo meni ja aloitti juoksut täysin varoittamatta, kun yhdeksän kuukauden väli vaihtui neljään kuukauteen. Ärsyttävää, mutta oikeastaan itse kisojen missaminen ei harmittanut suuremmin, sillä Cloudy on aksaillut viimeksi marraskuun kisoissa. Silloin kuin myös sitä edellisellä kerralla syyskuun kisoissa vakuuttelin itselleni, että ennen seuraavia kisoja treenataan niitä keppejä, mutta tällä tiellä ollaan taas.

Sain vähän extempore-ajatuksen koiran vaihdosta ja Wintu sai lähteä tuuramaan Cladea kolmen vuoden kisatauon ja 10 kuukauden agitauon jälkeen. Kisakirjakin oli hukassa, mutta ostettiin uusi, eikä tuomari halunnut mitata Wintua uudelleen. Onneksi Wintun kaikki aiemmat tulokset ovat tässä muutaman vuoden aikana ehtineet KoiraNettiin, josta ne pystyttiin varmentamaan.

Oli kunnon nostalgiaryöppy päästä Wintun kanssa radalle muutaman vuoden tauon jälkeen. Kaksi ensimmäistä rataa olivat agiratoja, joissa molemmissa touhu meni pipariksi. Wintu oli ihan sähikäinen, varasti lähdöistä, räksytti kuin mikä ja teki lentokeinun. Jos on mahdollista, että koiralla on liian kivaa, niin Wintulla oli.

Viimeinen rata oli helpon näköinen hyppis ja rataantutustumisessa tuli mieleen, että tässä voisi olla mahdollista tehdä se nolla, joka kolme vuotta sitten jäi tekemättä. Se on oikeastaan näin jälkikäteen vähän harmittanut, että jouduttiin lopettamaan juuri silloin, kun Wintu oli viittä vaille kolmosissa. Joka tapauksessa tämä hyppyrata näytti kivalta, ei mitään vaikeaa, vaikka muutama kohta, jossa minä Cloudyn ohjaamiseen tottunut köntys voisin olla myöhässä - ja niin olinkin. Karjuin kuin mikä sen sijasta että olisin ihan ohjannutkin ja meillä kävikin kaksi läheltä piti-tilannetta, joissa Wintu melkein ehti tehdä omaa rataansa. Maaliin kuitenkin päästiin ja siellä oli kivaa, sillä oltiin juuri tehty meidän päivän paras rata.

Jäähylenkiltä kun tultiin takaisin niin tulostaulu tiesi kertoa, ettei kieltoja tullutkaan ja Wintu sai kauan odotetun serttinsä. Nollarata tuli yllätyksenä, vaikka aiempien ratojen perusteella tuomari olikin kieltojen suhteen aika lepsu. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin punamustan ruusukkeen lisäksi villatöppöset ja suklaatia.

Surkuhupaisinta tässä on mielestäni ehkä se, ettei me Wintun kanssa ikinä onnistuttu hyppäreillä silloin, kun kisattiin. Tasan yhden kerran saatiin kakkosista hyppärinolla, mutta sekin yliajalla, kun olin mennyt rataantutustumiseen myöhässä, enkä ollut muistanut rataa kunnolla ja tarvitsin pienen miettimistauon. Muistan kuitenkin, miten silloin aikoinaan ärsytti, kun aina niin helpon näköisiltä hyppiksiltä sitä nollaa ei ikinä herunut, vaan aina jokin meni pieleen.

Entä tästä eteenpäin? Wintu jatkaa edelleen agieläkkeellä. Ehkä me joskus käydään juoksemassa jotkut kolmosten radat tai sitten ei. Kyynärä ei ole oireillut, mutta se voi olla hyvinkin sen ansiota, ettei Wintu enää aksaile. Jos se kyynärä sattuisikin pamahtamaan, niin omatunto kolkuttaisi ja pahasti, enkä voisi antaa sitä itselleni ikinä anteeksi. Sunnuntain jälkeen muutamat kaverit sekä Wintun kasvattaja ovat kannustaneet jatkamaan, mutta kyllä tämä vaan on parempi näin.

Niistä Duran päiväkänneistä ei vieläkään ole mitään kerrottavaa, sillä me ei olla vielä päästy luuston läpivalaisuun. Ensimmäinen hieronta Duralla oli tammikuun puolivälissä ja sinne myös Wintu lähti mukaan. Oletin Wintun olevan pahassa kunnossa, koska jossain vaiheessa sillä sujui todella huonosti hyvää takapään käyttöä vaativat liikkeet, mutta yllätyksekseni shetlantilainen olikin ihan hyvässä iskussa. Dura sen sijan...sekä minä että hieroja lähdettiin liikkelle sillä asenteella, että se on vaan tsekkauskäynti, sillä Dura ei treenaa mitään ja se liikkuukin pääasiassa vapaana. Se olikin ihan juntturassa koko koira päästä varpaisiin. Silloin oli jo selvää, ettei sitä lähdettäisi venyttelemään kuvausasentoihin ennen kuin kaikki on varmasti kunnossa. Duracel kävikin viime tiistaina uudelleen Erikan käsittelyssä ja tilanne oli jo hieman parempi, mutta otettiin kuitenkin parin viikon päähän uusi aika ja katsotaan, josko sitten olisi kaikki kohdallaan. Jos ei, niin seuraavaksi tie käy osteopaatille, mutta toivottavasti pärjätään ilman.

maastoutunut Duracel

Myös Cloudy kävi tammikuun puolivälissä hierottavana, eikä eurasierista löytynyt mitään ihmeellistä, joka ei tosin ollut mikään suuri yllätys. Tyyppi on lähinnä lomaillut ja se loma saa jatkua vielä juoksujen loppuun asti. Jos sitä vaikka katsoisi jotkut kisat valmiiksi niin saisi samalla lyötyä lukkoon, mitä lajia treenataan. Koko syksy ja alkuvuosi meidän laji on ollut pallottelua tokon, rallytokon ja koiratanssin välillä ja koska ollaan tehty kaikkea vähän, niin ei oikeastaan olla saatu aikaiseksi mitään mainittavaa. Nyt siis kevään kunniaksi vain yksi laji treenilistalle!

Kalenteri näyttää tyhjältä ja meidän lauma varmaankin hiljentyy harrastuksien ja kisojen osalta joksikin aikaa. Autokoulu alkoi ja kirjoitukset ovat edessä, joten koirahommia täytyy vähentää ja toistaiseksi lopetinkin myös toisen ryhmäni kouluttamisen. Nyyh!

perjantai 5. helmikuuta 2016

KM

Viime lauantaina suunnattiin Tampereelle tanssimaan - tai oikeastaan Akaalle. Olin ilmoittanut Wintun lähinnä hyvää mieltä hakemaan ja shetlantilaisen tueksi sai lähteä Daya, jolla oli koiratanssissa vielä kisaura korkkaamatta.

Wintun viime kisoista jäi melko huono fiilis, joten tein shetlantilaiselle hyvän mielen ohjelman. Ei mitään vaikeaa, mutta ei toisaalta mitään sellaistakaan, joka olisi yllyttänyt sitä sen suuremmin testaamaan äänihuuliaan. Lienee siis selvää, että kunniamainintaa sillä ei lähdetty tavoittelemaan, mutta toisaalta en ajatellut sen suuremin nakittaa päivän tulospuolta Dayankaan niskaan. Halusin Dayalle maailman kivoimmat ensimmäiset kisat ja Windylle kivan kehäkokemuksen nyt, kun sillä kerrankin oli oma tukihenkilö matkassa.

Daya tanssi alokasluokan neljätenä ja silläkin oli melko lailla itseään toistava koreografia. Alkuperäinen ohjelma oli sisällöltään paljon monipuolisempi, mutta kisoja edeltävällä viikolla totesin, että vaihdot aiheuttavat liikaa vaivaa ja ne eivät yksinkertaisesti toimi, joten Dayan ohjelmasta tuli tältä osin Wintun hyvän mielen ohjelman kopio. Olipa ohjelma hieno tai ei, niin koira ainakin oli hieno. Daikulla oli kehässä kivaa, eikä se kummastellut kovalla soivaa musiikkia tai mitään muutakaan, vaikka tilanne oli sille täysin uusi. Harmitti, ettei meillä ollut mahdollisuutta möllikisoihin tai muuhun vastaavaan tilanteeseen ennen virallisia, mutta onneksi Dayaan voi luottaa. Se oli täysin oma reipas ja iloinen itsensä, mikä oli upeata.

tui <3
Tässä kohtaa lienee sitten hyvä sanoa, että videota Dayan suorituksesta ei valitettavasti ole olemassa, sillä kuvaaja epäonnistui tehtävässään. Harmittaa kyllä vähän itseänikin, koska olisin halunnut nähdä tsekkiläisen tanssit, mutta kuten tapaan sanoa, aina ei saa sitä mitä haluaa.

Koira ei olisi voinut tehdä töitä yhtään paremmin, mutta ajattelin silti, ettei meille heru koreografian vuoksi kummoisia pisteitä, mutta tulostaulu yllätti 163,33 pisteellä sekä kunniamaininnalla. Koreografiasta tuli sanomista, kuten ajattelinkin, mutta onneksi se on ohjelma, jossa on parantamisen varaa, eikä Dayan asenne, jota jokainen tuomari kehui!

Johanna Saariluoma

Tekninen laatu 80
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 160

"Innoks koira, joka suoritti liikkeet pääosin tarkasti ja hyvällä asenteella. Rauhallista ohjausta. Koreografia saisi olla monipuolisempi ja vaihtelevampi ja yksittäisiä liikkeitä oli esitetty turhan pitkinä ja tasapituisina sarjoina. Ehjä kokonaisuus. Vadilla hieman tuumiskeli. Yhteistyö on tämän parin vahvuus."Nadja Böckerman

Tekninen laatu 85
Taiteellinen vaikutelma 83
Kokonaispisteet 168

"Innokkaasti suorittava koira. Riittävä määrä liikkeitä, yhtä liikettä suoritettiin melko pitkään kerralleen, vaihtelulla voisi tuoda monipuolisuutta ohjelmaan. Hienot pyörähdykset hieman kauempana ohjaajasta suoritettuna. Koiralla hyvä kontakti läpi ohjelman."

Mari Väänänen


Tekninen laatu 82
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 162

"Hieno koira, joka toteutti pyydetyt asiat iloisesti ja hienolla asenteella. Kaunista ohjausta ohjaajalta. Hyvä yhteistyö. Koreografia oli melko kevyt, liikkeitä olisi voinut ehkä rytmittää paremmin, nyt yhtä liikettä toistettiin melko pitkät pätkät, musiikki jäi taustamusiikiksi. Hieno yhteistyö alokasluokassa tärkeintä, koreografiaan vielä panoste(?)."

Yhteensä 163,33p KM sij. 5/15

Sitten Wintu, jonka suorituksesta jäi muutakin kuin iloinen mieli. Oikeastaan tavoite täyttyi, sillä Wintu oli kehässä iloinen, vapautunut ja reipas. Se ei kuitenkaan tehnyt kaikkia liikkeitä, vaan jouduin turvautumaan ihan liian selkeisiin käsi- ja vartaloapuihin, eikä välttämättä toiminut sittenkään. Tämä harmitti, koska pliisun koreografian idea oli nimenomaan se, että siinä on vain niitä liikkeitä, mitkä Wintu varmasti osaa ja mistä se tykkää. Ristiriitaiset fiilikset jäi, vaikka koiran asenne on tietenkin se tärkein. Ja tämä oli hyvä sauma testata, toimiiko kehänauhan lähellä oleva vati. Ei toimi. Onneksi Wintun läheltä piti-kehästä karkaaminen oli pikemminkin reikäpäistä riemujuoksentelua, eikä vähemmän iloista säntäilyä, kuin viimeksi.

Wintulle 154 pistettä ja risat, joilla irtosi jälleen avoimen luokan kolmas sija. 

me taas keskityttiin, mutta kiitos Maijalle kuvasta!

Näin kuusi päivää kisojen jälkeen Wintun arvostelukaavakkeet ovat tietysti jossain todella hyvässä tallessa, mutta ainakin shetlantilainen sai kehuja innokkuudesta, nopeudesta ja liikkeistä. Noottia tuli puolestaan koreografiasta, ohjausavusta sekä Wintun muutamasta haukusta. Niitä taisi tulla yhteensä kolme. Ja raati oli myös sitä mieltä, että tämä musiikki sopii Wintulle hyvin!

Dayan kanssa mennään korkkaamaan avoin luokka enemmän ja paremmin treenanneina sitten joskus. Wintusta en vielä tiedä, mitä sen kanssa tekisi. Meillä on onneksi tässä helmikuussa esiintyminen ja jos sikseen käy, niin tehdään se haastavemmissa olosuhteissa, kuin missä Wintu on tähän mennessä koskaan tanssinut. Jos se selviää siitä, niin varmasti onnistunut kisatilannekaan ei ole sille mikään mahdottomuus. Tällä hetkellä houkuttelevin idea on lähteä työstämään tätä nykyistä koreografiaa eteenpäin. Liikkeitähän Wintu osaa ja ohjaajalla piisaa ideoita, mutta se on sitten oma lukunsa, miten paketti pysyy kasassa tositilanteessa. Toivottavasti Wintu tai kukaan muukaan ei pahastu siitä, jos sanon, että onneksi tanssipartnerina on myös Daikku, joka ei kisatilanteista hätkähdä.

Tosin heti perään voi sanoa, että onneksi on myös Wintu, joka on kaikessa hankaluudessaan opettanut aivan hirmuisesti.