torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen

Ne ensi vuoden tavoitteet, joihin verenmaku suussa pyritään.

Dacu
- Terveyttä ja hyviä vointeja
- Porskuttele menossa mukana
- Paino hallinnassa

Dacun tavoitteet ovat sellaiset, kuin eläkeläisellä kuuluukin olla. Toivon, ettei Dacun terveydentilaan tulisi takapakkeja ja että pystyisin edelleen pitämään Dacua mahdollisimman paljon mukana kaikkialla. Veteraani on ehtinyt loppuvuodesta saamaan vähän ylimääräistä, mikä olisi hyvä saada ensi vuonna kuriin, mutta missään nimessä Dacusta ei ole tarkoitus saada mitään kuivakkaa käpyä. Hieroja onkin aina kehunut sitä, miten Dacu ei ole kuiva korppu, vaan mehevä!


Windy
-
Yhteistyö takaisin
- RTK3, mestariluokan korkkaus?
- Tanssikisoihin, josko viimein KUMA
- Tokokokeisiin loppuvuodesta jos ollenkaan
- BH-koe?

Wintun osalta haluan saada meidän yhteistyön toimimaan ja hyvän fiiliksen takaisin, mikä koskee erityisesti tokoa. Tämä tulee todennäköisesti vaatimaan enemmänkin ajatustyötä, kuin itse tekemistä, mutta kyllä me treenataankin. Shetlantilaiselle uskallankin asettaa tulostoiveita vain koiratanssin ja rallattelun osalta, koska molemmissa homma sujuu, jos Wintulla on henkisiä tukijoukkoja matkassa.

BH-kokeessa käytiin tänä vuonna Cloudyn kanssa ja Wintu jäi ilman, joten voisin ajatella sitä Wintulle ensi vuodelle, jos sellainen sattuu olemaan sopivaan aikaan järkevän ajomatkan päässä. Kokonaisuudessaan taidetaan kisata ensi vuonna vähän harvemmin, kuin tänä vuonna. Keskitytään mielummin treenaamaan (jos ei enemmän, niin ainakin paremmin) voittajaluokkien juttuja ja koitetaan hakea liikkeisiin sitä suoritusvarmuutta.


Cloudy
- Tokokokeisiin kokeilemaan uusia sääntöjä, TK2?
- Agilitykisoja silloin tällöin, ehkä nousu kakkosiin
- C.I.B
- Muutama rallykisa

Myös Cloudyn vuosi tulee todennäköisesti painottumaan enemmän treeneihin, kuin kisoihin. Tavoitteena olisi pitää eurasieria myös minun luonani useammin, jotta voisi myös treenata sen kanssa enemmän ja paremmin - ja aikaisemmin. Esimerkiksi kaikkiin tämän vuoden agikisoihin taidettiin mennä useiden viikkojen treenitauon jälkeen tai tehtiin korkeintaan lyhyet hätätreenit pari päivää ennen kisoja. Lisäksi tokon uudet säännöt sekä rallytokon osalta voittajaluokan kyltit vaativat treeniä, jos halutaan kokeisiin tai kisoihin mennä. 

Meillä ei Cloudyn kanssa edelleenkään ole suuria tavoitteita agilityn suhteen ja esteetkin se pääpiirteissään osaa, mitä nyt meidän keskeneräiset kepit on aina vähän surkuhupaisaa katsottavaa. Silti olisi kivaa saada treenaamiseen edes pientä säännöllisyyttä, mutta ei kuitenkaan mitään viikottaisia treenejä. Uskoisin, että Cloudy oli kaikissa tämän vuoden starteissa reipas lähinnä sen vuoksi, että aksasta tuli meille juttu, jota treenattiin joskus ja jouluna.

Eurasier myös lähtee jo alkuvuodesta ulkomaille kokeilemaan, liikenisikö kevyelle nakupellelle viimeinen CACIB, mutta Suomen sisällä tuskin tullaan kehissä pyörimään, ellei iske paha näyttelykuume, sillä Clade sattuu olemaan lauman ainoa fiksun näköinen koira.


Daya
- Tokossa kisauran korkkaus, TK1
- Agilityn treenausta ja möllejä, kisaaminen iso ehkä
- Ahkeraa vepen treenausta, ehkä kokeeseen
- Tanssikisoihin, jommasta kummasta lajista KUMA
- Rallytokosta RTK2
- FI MVA
- Luonnetesti

Dayan osalta toivon, että päästäisiin myös kisaamaan näissä lajeissa, mitä ollaan treenattukin. Etenkin tokon kisauran korkkausta odotan innolla ja toivottavasti päästäisiin alokasluokkaan keväällä. Lisäksi ajokortin ansiosta niin agilityn kuin vepenkin treenaamisen pitäisi helpottua siten, että päästäisiin treenaamaan enemmän ja säännöllisemmin.

Luonnetestiin olisi kiva mennä ja uskoisin, että koirakin voisi olla siihen valmis, mutta Cloudyn luonnetestipaikan metsästämisen jälkeen olen tosi pessimisti sen suhteen, saadaanko paikkaa moiseen. Kyllä me ainakin yritetään.

Näyttelyiden osalta viimeinen sertti olisi tervetullut, niin Daikku voisi jättää ne hommat taakseen. Aina voi toivoa, että onnistuisi ensiyrittämällä parin viikon päästä Kajaanisssa, mutta ollaan valmiita juoksemaan kehissä tarpeen vaatiessa enemmänkin, vaikka en haluakaan omistaa kaikkia vuoden viikonloppuja sinivalkoisen ruusukkeen metsästykselle.


Dura
- Luustokuvat + silmätarkki
- Myös muut terveystarkit (polvet, tga, ym.)
- Ehkä yksi näyttely

Duracel viihtyy todennäköisesti paremmin äidin luona tallikoirana, joten sille en aseta suurempia tavoitteita. Alkuvuodesta lähdetään tutkimaan neidin terveyttä ja olisi nastaa opettaa se esiintymään kunnolla ja viedä johonkin näyttelyyn, vaikkei Duralla tulekaan olemaan käyttöä harrastushoolle.

Kokonaisuudessaan toivon, että lauma pysyisi terveenä ja tyytyväisenä. Olen älyttömän iloinen siitä, ettei lauma ole juuri sairastellut tai sattunut muuta ikävää, joten ensi vuosi saisi olla tämän asian osalta samanlainen. Sillä, mitä saadaan aikaiseksi harrastuspuolella ei ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä, kun nuo on ihan huipputyyppejä, joiden kanssa eläminen ja harrastaminen on mukavaa. Kuitenkin, jos kaikki menee nappiin, niin ensi vuonna laumaan astelee uusi jäsen, joskin äidille, jonka mielestä kuusi koiraa on just eikä melkein sopiva määrä.

Mainiota tulevaa vuotta 2016 kaikille! Anonyymeillekin. 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Samaa tarinaa


Koska tänä vuonna ei ole enää kisoja, kokeita tai näyttelyitä, eikä ehditä muutamassa päivässä treenaamaan ihmeempiä, niin voi hyvillä mielin tsekata, miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. 

Ne, jotka täyttyivät, on yliviivattu. En taida oppia tätä systeemiä ikinä, koska viimeksi tällaista tehdessäni taisin yliviivata ne, jotka eivät toteutuneet? Vaihteen vuoksi tänä vuonna tuntui selkeämmältä näin. 

Dacu
- Terveys ennen kaikkea, ei takapakkeja kiitos
- Nykyisessä painossa pysytteleminen
- Käydään hoidossa aina tarpeen mukaan
- Elämästä nauttiminen


Dacun osalta vuosi olisi voinut mennä paremminkin, sillä vuoteen mahtui myös niitä takapakkeja, vaikka Dacu kävikin useaan otteeseen hoidettavana. Välillä kotiuduttiin parempien uutisten kanssa, sillä toisinaan rajalassie oli paremmassa kunnossa tai saanut lisää lihaksia, mutta tutuksi tuli myös kipulääkekuurit ja huonommat uutiset, kuten epäily spondyloosipiikkien lisääntymisestä.
Dacu asui suurimman osan vuodesta minulla, mutta oli toisinaan myös äidin luona, jossa syöminen lähti lapasesta. Koira ei tosin saanut liikaa ruokaa äidin toimesta, vaan hankki sitä ihan itse. Bordercollie on myös ruoanhankkijana maailman älykkäintä sorttia, sillä Dacu otti tavaksi mennä hevosten tarhaan ja kytätä ruokailevia hevosia ja ottaa kiinni niiden huulten välistä pudonneita ruoantähteitä. Samalla rajalssie myös ymmärsi, että talli on oikea aarreaitta. Sieltä löytyi hevosten leipiä ja roskis, jonka Dacu tyhjenti vuoden aikana moneen otteeseen, koska siellä oli vähintäänkin tallikissan ruokien jämät. 


Sanoisin kuitenkin Dacun nauttineen elämästä, koska se sai tehdä tyhmiä tallisotkujaan ja olla täysillä muiden menossa mukana. Ne kerrat, kun jouduin jättämään Dacun kotiin ovat yhden käden sormilla laskettavissa, sillä se pystyi vielä kulkemaan mukana niin treeneissä kuin niillä pidemmilläkin lenkeillä. Tosin tänä vuonna mentiin ensimmäistä kertaa treenaamaan myös bussilla, sillä Daculle tekee jo vähän tiukkaa kävellä hallille/kentälle edestakaisin, mutta tänä vuonna ongelman ratkaisi bussi ja toivottavasti ensi vuonna oma auto.

Ja mehän käytiin veteraanin kanssa myös meidän ihka ensimmäisissä kisoissa! Alunperin Dacun piti vain tulla yksiin kisoihin sijaistamaan Cloudya, mutta innostuttiin sitten kisaamaan vähän enemmänkin, minkä johdosta veteraani on nykyään RTK1 Dacu! En tosiaan olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitellakaan, että me kisattaisiin jossain lajissa ja saataisiin jopa ihan tuloksiakin, mutta onneksi rally oli mukavaa ja leppoisaa touhua eläkeläiselle, joten Dacu pääsi tänä vuonna kisareissuille mukaan muutenkin kuin vain turistiksi.



Windy
Freestylen avoimen luokan korkkaus, ehkä KUMA?
Voittajaluokan korkkaus, ainakin VOI2
- RTK1, ehkä kisaamaan avoimessa
- Painon pompottelu kuriin
- EVL-juttujen treenailua
- BH koe?

Wintun osalta vuosi oli ehkä vähän mitäänsanomaton. Kisattiin kyllä jonkin verran, mutta tulostavoitteisiin ei juuri päästy, ainakaan päälajin osalta. Alkuvuosi treenattiin ahkerasti tokoa ja homma sujui treeneissä, mutta kisatilanteessa kaikki kaatui. Sääntömuutoksen jälkeen ei olla oikein jaksettu tehdä mitään tokoon tai uusiin liikkeisiin viittaavaa, saati sitten evl-jutujen treenailua, mutta uskoisin, että tämä hengähdystauko tokosta on tehnyt meille molemmille hyvää.


Ainoastaan rallytokon osalta tavoitteet täyttyivät ja vieläpä ylittyivät reilusti, kun Wintulle tämän vuoden aikana RTK1 sekä RTK2 ja myös ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta + luokkasijoituksia ja tuomarinpalkintoja. Tulokset olivat hyviä, mutta läheskään kaikista rallyradoista ei jäänyt kiva fiilis, mikä olisi ollut paljon tuloksia tärkeämpää. BH-koe oli alunperinkin tarkoituksena suorittaa tänä vuonna jomman kumman kanssa ja se oli tällä kertaa Cloudy, vaikka Wintukin olisi voinut yhtä hyvin mennä. Käytiin yhdet tanssikisat ja todettiin, ettei Wintun kannata kisata yksin ja seuraaviin skaboihin lähtee sitten edes joku shetlantilaisen henkiseksi tueksi.

Painon pompottelua ei saatu kuriin. Vaikka Wintu asuukin pääosin minulla, niin toisinaan se on myös äidin luona, jolloin se ottaa asiakseen suunnata täyttämään mahansa lantalan antimilla. Windylle tämä vuosi oli jonkinlainen koettelemus myös terveyden osalta, kun alkuvuodesta shetlantilaiselta poistettiin pahasti lohjennut hammas, vuoden puolivälissä leikattiin puolestaan "kasvain" ja nyt joulukuun loppupuolella sillä oli vielä paha mahatauti. Tuntui, että tänä vuonna rampattiin eläinlääkärissä melkoisesti, kun on aina tottunut käymään klinikalla lähinnä rokotuksissa tai terveystarkeissa.



Cloudy
- Agilityssä kisauran korkkaus, ehkä yksi LUVA?
- Tokossa AVO1
- Rallyssa RTK1, avossa kisaaminen iso ehkä
- Pari koiratanssikisaa, ehkä viimein se KUMA
Muutama näyttely & mätsäri
- Silmätarkki ajan tasalle
- MH luonnekuvaus- tai luonnetesti
- BH koe?

Cloudyn osalta voisin olla aidosti yllättynyt, sillä suurimman osan vuodesta koira asui äidin luona, minkä vuoksi treenattiin melko harvakseltaan ja luovuttiin agin ryhmäpaikastakin. Cloudylle on kuitenkin aina sopinut vähän tällainen väljempi treenitahti ja tämän vuoden tuloksien perusteella se pitää paikkansa.

Agilityssä korkattiin kisaura toukokuussa ja yhteensä kisattiin vuoden aikana kahdeksan starttia, ei siis kovinkaan paljoa ja toukokuun kisojen jälkeen olleet treenitkin ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Yksi LUVA tarttui matkaan syyskuun kisoista, joten tulostavoitteet saavutettiin vähäisestä aksailusta huolimatta. Kivointa on kuitenkin se, että kisaaminen on ollut meille molemmille kivaa. Yhdessäkään startissa Cloudy ei ole ollut laiska tai perässävedettävä, vaan se on ollut reipas ja hyväntuulinen. Tykkään kovasti.

Tokossa saavutettiin myös tavoitteet saamalla AVO1-tulosta, oikeastaan kaksikin. Toki matkaan mahtui myös niitä huonompiakin tuloksia ja eurasier oli myös mukana seuran sm-joukkueessa, joskin äidin ohjaamana ja allekirjoittaneen ohjaajamana myös piirinmestaruusjoukkueessa. Myös rallyssa ahkeroitiin, sillä alemman luokan koularit on hankittuna ja ensimmäinen voittajaluokan startti takanapäin. Koiratanssin osalta oltiin puolestaan laiskempia, eikä kisattu ollenkaan tai sen paremmin treenattu. Parissa näyttelyssä käytiin, isommista skaboista sileät erit, mutta Suomesta matkaan tarttui pari CACIB:ia ja Virosta yksi.

Silmätarkastus saatiin ajan tasalle ja samalla kuunneltiin eurasierin sydän toistamiseen. Käytiin hakemassa luonnetestistä 46 pojoa ja keskeyttämässä MH-luonnekuvaus. BH-koe suoritettiin erittäin rumasti, mutta suoritettiin kuitenkin. Cloudy pysyi myös koko vuoden terveenä kuin pukki, joten punaharmaalle eurasierille tämä oli oikein hyvä vuosi.


Daya

- Luustokuvat + silmätarkki
- Agilityn aloittaminen?
- Vetojuttujen aloittaminen, canicrossia alkuun?
- Tokon kisakynnyksen ylittäminen
- Koiratanssin treenailua, viisi positiota ja kymmenen uutta liikettä
- Kokeillaan jälkeä
- Näyttelyitä, vähintään yksi sertti

Tsekkiläisen osalta olen tähän vuoteen tyytyväinen. Luustokuvien ja silmätarkkien lisäksi Dayalta tutkittiin myös polvet ja sydän sekä otettiin DM-testi. Terveystarkkien tulokset olivat mainiot ja tsekkiläinen on muutenkin pysynyt koko vuoden oikein terveenä.

Agilityä aloiteltiin, mutta melko vähän ollaan ehditty treenaamaan tai esteitä opettelemaan. Tajusin syksyllä, ettei tsekkiläinen osaa juuri mitään, mutta ajattelin jättää agiliitelyt suosiolla ensi vuodelle, kun on auto käytössä. Nää yhtälöt, jossa pitäisi ehtiä hallille ennen ryhmien alkua on aina kortittomana vähän hankalia, mutta ens vuonna vihdoinkin pitäisi helpottaa. Vetojuttuja tehtiin puolestaan lähinnä alkuvuodesta potkurinvedon muodossa, mutta viimoiset vedot taidettiin tehdä joskus helmikuussa, eikä pahemmin enää sen jälkeen mitään.


Tokon osalta ollaan sentään melko hyvällä mallilla, vaikkei kisakynnystä olla vielä päästykään ylittämään. Daikun kanssa on kivaa treenata ja tykkään siitä, että olen edes sen kanssa tehnyt kunnon pohjatyön, enkä hätäile kisakentille. Todennäköisesti tokokisailut menee tsekkiläisen osaalta keväälle, mikä ei harmita ollenkaan.

Tehtiin myös tanssijuttuja. Liikkeitä Daikulla on nyt varsin mukava määrä ja positioitakin se kolme, joten hieman jäätiin tavoitteesta, mutta toisaalta olen Dayan positioihin varsin tyytyväinen, kun jokaisessa sujuu niin sivuaskeleet kuin peruuttaminenkin. Ei määrä vaan se laatu!

Jäljen kokeileminen jäi kokonaan. Sen sijan löydettiin kokonaan uusi juttu vepestä, joka osoittautui hirmuisen kivaksi ja jota taatusti jatketaan myös ensi vuonna. Näyttelyistä myös saatiin se toinenkin sertti, kun yksi tuomari armahti tsekkiläisen kehittymättömyyttä.


Dura

- Luustokuvat loppuvuodesta
- Perusjutut (hihnakäytös, luoksetulo jne.) varmaksi
- Muutama näyttely & mätsäri
- Vedon maailmaan tutustumista?
- Tokon perusteet haltuun
- Muutamia koiratanssijuttuja, opetellaan liikkeitä ja positioita määrittelemätön määrä


Dura asui suurimmaksi osaksi äidin luona, joten sen kanssa treenailu oli minimaalista ja ihan hömppäilyä. Duracel kuitenkin osaa tulla aika hienosti sivulle ja perusjutut se kyllä osaa, vaikka luoksetulossa onkin parantamisen varaa, mutta lähinnä kotioloissa. Vetojuttuja ei vielä kokeiltu, mutta Musu osaa muutamia koiratanssiliikkeitä ja muita tyhmiä temppuja sen nätin sivulletulon lisäksi.

Alkuvuodesta ilmeni, että Dura jää kääpiöksi, joten näyttelyitä ei viitsitty käydä muutamaa enempää. Tuomareiden mittausmielipiteet vaihtelivat aika lailla, mistä johtuen Dura saikin kuukauden sisällä laatuarvosanat H-ERI sen mukaan, näyttikö mittakeppi totuuden vai muutaman sentin enemmän. Musu kävi myös ainakin kahdessa mätsärissä. Minun kanssani Dura taisi olla kesällä vihreiden kolmas ja loppuvuodesta äidin kanssa senior handler vs. junior handler-kisassa myös kolmas.


Luustokuvat siirtyivät alkuvuoteen, sillä haluan käyttää Duran ennen kuvia hierojalla ja niihin aikojen saaminen näin loppuvuodesta meni vähän hankalaksi, joten siirretään nämä tammikuulle. Aika silmätarkastukseenkin on jo varattuna.

Kokonaisuudessaan tämä vuosi oli melko hyvä, vaikka sitä varjostivat huoli Dacun hyvinvoinnista sekä yhteistyön toimimattomuus Wintun kanssa. Cloudyn, Dayan ja Duran osalta olen puolestaan todella iloinen, varsinkin kun niiden kanssa tuloksista riippumatta laji kuin laji tuntui tosi kivalle. Tällaisten tyyppien kanssa on ilo kisata ja harrastaa, vaikka iso osa vuoden kivoista hetkistä onkin jossain ihan muualla kuin kisakentillä.

Koska laumassa on viisi jäsentä, niin jätän suosiolla ne ensi vuoden tavoitteet seuraavaan postaukseen.

torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluja

Tämän kuvan myötä meidän lauma toivottaa kaikille oikein hyvää joulua ja mainiota tulevaa vuotta 2016!

2015

Tammikuu


Alkuvuoden kohokohta oli ehdottomasti Dayan terveystutkimukset. Suuri kivi vierähti sydämeltä, kun luusto osoittautui priimaksi ja sen myötä tuli lupa myös fyysisesti raskaampien lajien harrastamiseen. Ei rynnätty agiesteille, vaan tehtiin hieman vetojuttuja Cloudyn ja Dayan kanssa potkurilla ja treenailtiin tokotanssijuttuja, mutta kokonaisuudessaan tammikuussa vieteltiin aikamoista hiljaiseloa. Lähinnä vaan oltiin ja nautittiin lumisesta talvesta, mitä Wintukin yritti ihan tosissaan.
Helmikuu


Helmikuussa käytiin Dacun ja Windyn kanssa rallytokokisoissa, joista Wintulle alokkaan koulari ja ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja myös Daculle yksi hyväksytty tulos. Samanaikaisesti Cloudy ja Daya olivat äidin kanssa Tallinnassa, josta Dayalle EH ja Cloudy oli ROP kera cacibin ja epämääräisen tittelin. Lisäksi kuun loppupuolella suunnattiin Cloudyn kanssa nouto-oppiin Ellin yksityistunnille ja 26.päivä eurasier täytti neljä vuotta. Tilasin kameraan uuden muistikortin, minkä johdosta kamera ulkoili etenkin kevään aikana aktiivisemmin kuin yleensä.
Maaliskuu

Kuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin Tokonuorten valmennusleirillä Windyn kanssa ja samalla reissulla shetlantilainen täytti viisi vuotta. Lisäksi Dura kävi ensimmäisissä ja viimeisissä pentuluokissaan. Lahdessa Duracel oli VSP-pentu ja sen äiskä PN3 kera CACIB:in ja sunnuntaina Duratti koki vielä Kennelliiton pentunäyttelyssä näyttelyuransa tähtihetken olemalla ROP-pentu. Cloudy myös teki comebackin agilitykentille mammaloman jälkeen niin viikkotreenien muodossa kuin möllienkin merkeissä. Wintu kävi hampaanpoistossa ja Dayalta kuvattiin kaularanka VA-lausuntoa varten, joka tulikin priimana takaisin. Loppukuusta Daculle jo yhdeksäs vuosi mittariin.

Huhtikuu

pallowintu ei oikeasti ole ihan näin pullukka
Kuva: Karoliina Savolainen
Kisattiin urakalla rallytokossa, kuun aikana kahdet kisat kolmella koiralla. Cloudylle RTK1, Daculle kaksi hyväksyttyä tulosta alokasluokasta ja myös Wintulle kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta. Lisäksi käytiin Keski-Suomen eukkujen kanssa yhteislenkillä ja nähtiin Duran siskoa Ninniä. Treenattiin myös viikoittain joukkueen kanssa SM-kisoja varten ja viimeisenä viikonloppuna oltiin meidän nuorisojaoston järjestämällä koiravalokuvauskurssilla, jossa Cloudy ja Wintu olivat kuvauksellisina malleina. Ja allekirjoittanut oli edelleen innoissaan kameran nopeammasta kortista.

                                                                            Toukokuu



Kevään kunniaksi kisailtiin varsin ahkerasti Cloudyn kanssa ja käytiin näyttelyissä. Eurasierille rallytokokisoista ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta tuomarinpalkinnon kera ja lisäksi keskeytetty avoimen luokan tottelemattomuuskoe, mutta myös toinen koe, jossa saatiin se maaginen AVO1 luokkavoiton kera. Daya kävi Helsingissä pk-rotujen erkkarissa tuloksella ERI4. Kävin myös tekemässä kehisharjoitteluja parissa näyttelyissä, joihin myös nuoriso osallistui. Duralle kevään näyttelysaldoksi H ja ERI1 ja Dayalle ROP kera toisen sertin ja EH2. Lisäksi eurasier korkkasi kisauransa agikentillä ilman sen suurempia tuloksia.

                                                                             Kesäkuu

Kuva: Salla Kuikka

Käytiin pariin otteeseen Tampereella. Ensin tokon SM-joukkuekisat, joissa meidän joukkueen tuloksilla ei hurrailtu. Seuraavana vuorossa oli eurasiereiden erikoisnäyttely, josta Cloudylle ERI ja Duralle EH ja kameran muistikortille monta kuvaa lisää. Kuun loppupuolella oli Claden luonnetesti, josta eurasierille 46 pistettä. Windyltä leikattiin "kasvain" ja Cloudy sekä Daya kävivät joukkotarkissa silmäpeilissä ja sydänkuuntelussa. Lisäksi päästiin meille uuden lajin pariin, kun saatiin Dayan kanssa paikka veperyhmään.

Heinäkuu


Viimeinen kuukausi vanhoilla säännöillä tarkoitti muutamaa tokokoetta. Cloudylle kaksi AVO3-tulosta ja Windylle kolme VOI0-tulosta sekä oltiin mukana seuran piirinmestaruusjoukkueessa molempien tyttöjen kanssa. Kuun alussa tehtiin varsin onnistunut reissu Pieksämäelle, jossa ensin tokokokeesta Cloudylle toinen AVO1 ja seuraavana päivänä suoritettiin vielä BH-koe. Tein kaksi kehisharjoittelua ja Duran sisko Ninni kävi ensimmäisessä näyttelyssään tuloksella ERI2. Käytiin lähes joka päivä uimassa, vaikka vähän kylmää olikin. Kuukauden viimeisenä päivänä Cloudyn jälkikasvu täytti vuoden.

                                                                               Elokuu


Kaikki Duraa lukuunottamatta kävivät rallytokokisoissa, joista Daculle RTK1 ja menolippu eläkkeelle. Dayalle ensimmäisistä kisoistaan 97 pistettä ja Cloudylle toinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta 79 pisteellä ja shetlantilainen jäi ilman tulosta. Tehtiin Kouvola-Heinola-reissu, jossa tein viimeiset kehisharjoittelut ja tsekkiläinen kävi kehässä ollen molempina päivinä ERI1. Samalla nähtiin myös Cloudyn poikaa Jakia ja lisäksi Duran sisko Nella kävi tutkittavana priimatuloksin. Käytiin myös yhdessä mätsärissä, jossa Cloudy sijoittui.

Syyskuu


Kuun ainoat kisailut olivat Cloudyn toiset agikisat, joista myös eurasierille ensimmäinen LUVA-tulos kakkossijan kera. Muuten lähinnä treenailtiin omaan tahtiin vähän kaikenlaista ja pidettiin hieman kisataukoa. Meidän seura järjesti Animagi-pentunäyttelyn Muurameen kuun puolivälissä ja loppukuusta pidettiin pitkästä aikaa pari täysin vapaata viikonloppua.

                                                                              Lokakuu


Kisatauko jatkui, sillä lähinnä treenailtiin jonkin verran, mutta pääasiassa vietettiin syyslomaa. Kokosin lyhyellä aikataululla seuralle joukkueen rallytokon piirinmestaruuskisoihin, jotka olivat kuun viimeisenä päivänä. Säätyttöjen tuloksilla ei päästy juhlimaan, mutta Wintu oli jo kolmatta kertaa rallyuransa aikana tuomarin suosikki ja Daya sai alokasluokasta hyväksytyn tuloksen sekä meidän joukkue sai pronssia, mikä oli superia etenkin kehnosti menneiden tokokisojen vuoksi.
                                                                                  Marraskuu


Rallytokoiltiin lisää kuun ensimmäisenä päivänä tuplakisoissa, joista varsin kivoja tuloksia. Käytiin myös vuoden ensimmäisissä ja samalla viimeisissä tanssikisoissa Janakkalassa toteamassa, ettei shetlantilaisen kannata kisata yksin. Järjestettiin kuun puolivälissä hyväntekeväisyysmätsäri syöpäsairaiden lasten hyväksi, jonka jälkeisenä viikonloppuna oli vuoden kohokohta, eli Jyväskylän KV-näyttelyt. Starttasin ja samalla myös lopetin oman JH-uranija Cloudy menestyi missikisoissa pitkästä aikaa. Loppukuusta käytiin vielä eurasierin kanssa juoksemassa muutama agilitystartti, vaikka kuun puolivälissä Cloudyn tassu olikin vähän pipi.

Joulukuu


Suunnattiin messariin, jossa Cloudylle pari sileää eriä ja Sateelle lauantaina kakkossija ja sunnuntaina kaikki mahdollinen. Messari jäikin vuoden viimeiseksi isommaksi tapahtumaksi, tosin Cloudyn kanssa käytiin mölleissä juoksemassa kivalla hyppy-putkiradalla. Koirat Dacua lukuunottamatta olivat koeviikkoni ajan äidin luona ja veteraani pääsi nauttimaan viikon ajan jakamattomasta huomiosta. Joululomaksi tultiin äidin luokse maalle ja veteraani taitaa tykätä sittenkin enemmän tyttöjen seurasta, kuin yksinelosta. Dura oli tässä muutaman päivän ajan kyläilemässä, mutta eilen sain Musun kotiin ja vietetään loppuvuosi lomaillen koko lauma koossa.

Se on paras mahdollinen lopetus tälle vuodelle.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Mitä mukaan messarista?

Ei koiramessuja ilman ostoksia. 

Kolme lootaa dentastixejä ja keksipaketti
150kpl lihatikkuja + 150kpl lammastikkuja
Hammasluita ~ 80kpl + koirien joulupaketteihin jotain hyvää
Oikeanpuolimmaisia 60kpl ja vasemmanpuoleisia 30kpl
Daikulle uusi narupallo jyrsityn tilalle ja uusi vetolelu

Näiden lisäksi shoppailin muutamia joululahjoja, shampoota ja tästäkään reissusta ei selvitty ilman pakollisia metrilakuostoksia. Lisäksi äiti osti neljä pussia Hauhaun ruokia ja meille molemmille paidat Showlinkin pisteeltä sekä sieltä allekirjoittaneelle myös takki. Tänä vuonna en ostellut mitään krääsää, kun on nurkat täynnä tavaraa muutenkin, mutta makupalavarastoja on aina hyvä täydentää.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ostin näyttelystä dentastixeja, alkuun ajattelin jättää edulliset viljapuikot jälleen väliin ja niin ajatteli äitikin, kunnes kuuli Cloudyn tykkäävän niistä. Sitten niitä täytyi heti ostaa muutama laatikko ja keksejä päälle, koska Kloodi kuulemma tykkää niistäkin. 

Ps. en tiedä onko hammasluilla olemassa joku hienompikin nimi...