perjantai 27. marraskuuta 2015

Viimeinen mahdollisuus


- Ja käytettiin se!

Osallistuin viime lauantaina elämäni ensimmäisiin- ja samalla myös viimeisiin junior handler-kisoihin. Sitä ennen (ja sen jälkeen) oli kuitenkin talkoolaishommia hoidettavana, joten palataan viime perjantaihin.

Äiti haki minut suoraan koulusta ja kuten aiempinakin vuosina Jyväskylän KV-näyttelyn aikaan, suunnattiin perjantaina suoraan tukkuun tekemään ostoksia - eli kehiin vettä, limua, keksejä ja karkkeja. Nämä siis kärrättiin näyttelypaikalle perjantai-iltana ja laiteltiin muutenkin vähän paikkoja valmiiksi viikonloppua varten. On tuo vaan melkoinen tila-auto! Kuvat otettiin ennen kuin autoon sullottiin vielä 140 vesipulloa ja 130 pakettia keksejä.



Lauantaina jo aamuvarhain Paviljonkiin täyttämään sekä kärräämään kehäkoreja ja yhdeksältä alkoi junnujen piirinmestaruuskisa, johon tajusin osallistuvani vasta siinä vaiheessa, kun numerolaput tulivat sähköpostiin. Olin jo etukäteen suunnitellut, että kisaan nämä ekat ja vikat junnukisani Cloudylla, mutta piirinmestaruuskisa meni juuri päällekkäin eurasierin kehän kanssa, joten suunnitelmiin muutos ja kisakaveriksi tulikin Daya.

Mentiin tsekkiläisen kanssa puolijuoksua junnukehälle ja oltiinkin siellä ajoissa, huimat pari minuuttia ennen kehän alkua. Enkä sitten tajunnut kuin vasta kehässä, että ne nätit pikkukengät onkin autossa ja jalassa hienosti isot ruskeat paskaiset goretex-kengät! Kaiken kruunasi se, ettei oltu ehditty treenata Daikun kanssa ja kehässä se keksi, ettei enää tykkää takajalkojen asettelusta ja namitkin loppuivat kesken. Tämän vuoksi oli aika yllättävää, että tuomari otti meidät jatkoon viiden parhaan joukkoon 12 junnun joukosta ja loppujen lopuksi sijoituttiin neljänsiksi. Olipa kiva yllätys! 

Iltapäivän kisaan pääsin sitten the Cloudyn kanssa ja eurasier alkoi ryhmässä jo väsymään ja meidän kisa päättyi siihen. Kloodi oli joka tapauksessa hieno ja tuomari oli kuulemma melkein ottanut meidätkin jatkoon, joten ei voi valittaa. Oli hyvä tajuta vasta jälkikäteen, että näistä saa ihan arvostelutkin! Kehäkansiosta löytyi Cloudyn arvostelu, jossa kaikki oli erinomaista, mutta piirinmestaruuskisan arvostelun joku oli ilmeisesti vahingossa ottanut, koska sitä ei enää kehäkansiosta löytynyt.

pm4
Cloudylla olisi voinut olla turkkia päällä enemmänkin, mutta siitä huolimatta eurasier ylsi lauantaina rotukehässä valioluokan toiseksi ja paras narttu-kisassa kolmanneksi. Tuomarina Steven Seymour H. Valitettavasti arvostelu on jossain, en ymmärrä äidin tapaa sen suhteen, että tuloksesta riippumatta se arvostelu jätetään jonnekin repun pohjalle, josta saan löytää sen tuhannen rypyssä. 

Dayalle puolestaan EH. Paljon tuli jälleen sanomista liikkeistä,  joskin tämä ei ollut mikään yllätys. Daikku tarvitsee kuulemma vielä paljon aikaa, joten lisää näyttelytaukoa siis! Tuomarina Tom Kankkonen.


"2xP1 ylhäällä oikealla. Keskivoimakas. Hyvä pää ja korvat. Suora selkä. Hieman lyhyt pysty lantio. Hyvä rinta, pysty olkavarsi ja laparakenne. Hyvät takaosan kulmaukset. Seisoo hieman tassut uloskiertäen. Yhdensuuntainen takaa, hieman löysä edestä katsottuna. Liikkeisiin toivoisin hieman enemmän tasapainoisuutta."

JUN EH JUK2


Cloudy pääsi kehään vielä sunnuntaina ja koska äiti oli jatkuvasti handlaamassa jotain koiraa jossain, niin vein Cloudyn kehään tällä kertaa itse. Oli jo aikakin mennä eurasierin kanssa kehään, sillä viimeksi olin esittänyt Cloudyn kesällä 2013 Tuurissa, eli yli pari vuotta sitten. 

Tuomarina Harry Tast, joka ei vaikuttanut olevan turhan höveli. Tuomari saneli arvostelua sen verran äänekkäästi, että kuulin sen jo Cloudya esittäessäni. Arvostelu oli pelkkää kehua, mutta olin silti yllättynyt, kun tuomari laittoi Cloudyn pariin otteeseen ykköseksi ja antoi lopuksi vielä punakeltaisen ruusukkeen meille. Cloudy siis roppi!

"Erinomainen, tasapainoinen & jäntevä kokonaisuus. Kaunis kaula ja hännän asento. Puhdaslinjainen, kaunisilmeinen pää. Kauttaaltaan korrekti rakenne. Hyvä karvanlaatu. Kevyet, säännölliset liikkeet. Kauniisti esitetty."

VAL ERI VAK1 SA PN1 CACIB ROP

 kiitos kuvaajalle!    ruusuketänneheti           

Tämän tuloksen myötä myös yksi must-haaveistani toteutui ja päästiin Cloudyn kanssa käymään isossa kehässä. Jyväskylässä on aina upea iso kehä ja jo about 10 vuotta sitten ajattelin että haluan päästä vielä joskus juoksemaan sinne omankin koiran kanssa. Oli siistiä, kun tämä vihdoinkin toteutui, vaikka ryhmäkehä meidän osalta olikin nopeasti ohi. Tämä oli samalla myös ensimmäinen kerta, kun omat koirat edes pärjäävät kotinäyttelyssä.

Eikun lasketaanko Dacun saama sertti vuonna 2007? 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Senkin jännäkakka

Viikko sitten varhain lauantaiaamuna hypättiin Maijan kyytiin ja suunnistettiin kohti Janakkalaa ja koiratanssikisoja. Wintun debyytti avoimessa luokassa yli kahden vuoden kisatauon jälkeen, hurjaa! Kisatauko on sujunut shetlantilaisen osalta lähinnä haukkumattomuustreenien merkeissä.

Freestylen avointa luokkaa saatiin odotella muutama tunti, joten välillä käytiin kävelyllä ja treenailtiin pikkujutuja. Shetlantilainen oli reipas ja hyväntuulinen. Kun oli aika mennä kehääntutustumiseen, niin tapahtui jotakin kummallista ja pahaenteistä. Kehässä oli sisääntulon lisäksi muutamia koiran mentäviä aukkoja, joista yhdestä Wintu yritti pois kehästä. Eikä tämä ollut mikään oho hupsista-eksyminen, vaan koira mitä ilmeisimmin paineistui. Tämä tuli täysin puun takaa, sillä tanssiminen on aina ollut Wintun mielestä kivaa ja meillä oli myös kehässä kivaa, kunnes irtoamisliikkeen aikana Wintu keksi kaiken olevan liian jännää.


Itse kisasuoritus sujui hyvin ehkä ½ minuuttiin asti, kunnes Wintu alkoi haukkua, eikä se tehnyt, kuten käskin, vaan omia juttujaan. Sen lisäksi, että se jätti kaukoliikkeet vatia lukuunottamatta tekemättä, niin se kieltäytyi tekemästä myös lähellä suoritettavia liikkeitä, jotka ovat sen vahvuuksia. Harmillisinta oli kuitenkin se, että liikkeiden välissä Wintu kuikuili toistuvasti kehän reunoille, varsinkin näiden kehässä olevien aukkojen kohdalla. Avoimen luokan korkkaus meni sellaisessa äänenkäytössä, ettei olisi uskonut takana olevan parin vuoden mittaiset haukkumattomuustreenit. Homma ei kuitenkaan kaatunut koiran haukkumiseen, vaan siihen, ettei Wintu epäluuloisuutensa vuoksi pystynyt keskittymään tekemiseen, minkä vuoksi noin 50% koreografiasta meni lennossa uusiksi, eikä yhtään parempaan suuntaan. Pisteitä saatiin 153 ja risat, joilla irtosi kolmas sija.

Wintulle tämä ei periaatteessa ole mitenkään tavatonta. Se ei ole kovinkaan rohkea tyyppi ja sille ei tekisi pahaa saada lisää itseluottamusta, eikä se Wintun paremmin tunteville ole mikään uutinen. Kaikki tietävät sen olevan nössö. Eniten harmittaa, että koira ei pysty tukeutumaan minuun näissä tilanteissa, mutta suoraan sanoen se ei ole kovin suuri ihme. En ole Wintun tai edes itseni takia halunnut treenata kisatilanteita lukemattomia kertoja, vaan olen tietämättäni tehnyt asiaan kätevän ja meidän tilanteessa melko kestävänkin ratkaisun.


Ratkaisu on se, että Wintulla on kisoissa aina henkinen tuki mukana - tai useampia. Jos en kisaa useammalla koiralla, niin ne lähes aina lauma kulkee autossa mukana. Wintun ei ole siis tarvinnut useinkaan pärjätä yksin, mikä varmasti vaikuttanut siihen ja siten myös sen suorituksiin positiivisesti. Nyt puolestaan, kun Wintulla ei ollut tuttuja ja turvallisia laumanjäseniä mukanaan, niin kävi näin, eikä ollut ensimmäinen kerta. 

Jos olisin superi koiranomistaja,- kouluttaja- ja kisaaja, niin treenaisin Wintun kanssa näitä tilanteita ihan kahdestaan. En kuitenkaan ole superi missään edellämainituista. Wintun kanssa harrastaminen on ollut kokonaisuudessaan kivaa ja opettavaista, mutta myös raskasta. Olen - ja muutkin ovat joutuneet toteamaan, ettei herkkä ja pehmeä, jännäkakkaan taipuvainen koira ole itselleni se sopivin treenikaveri. Wintussa itsessään on ollut - ja on edelleen itselleni jo niin paljon haastetta, etten tahdo saati edes keskittyä sen kanssa vielä kisatilanteidenkin harjoitteluun. Kun tämän kirjoittaa näin ylös, niin tulee huono omatunto ja tunnen itseni ihan laiskapaskaksi, mutta Wintun kanssa ei tosiaan ole turhan helpolla päässyt, joten jos ja kun meillä on tähän helppo ratkaisu tarjolla, niin haluan päästää meidät - tai ainakin itseni helpommalla. Laiskaa tai ei.



Tai sitten kisapaikan Halloween-teemaiset koristelut olivat Wintun makuun liian hurjat. Eipä ole kyllä ennen tullut vastaan yhtä komeasti koristeltua kisapaikkaa! Ja sitten tätä kirjoittaessa on kivaa tajuta kuvanneensa vaan näitä koristeita ja muiden suorituksia, eikä omasta koirasta löydy yhtäkään kuvaa. Jei. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Joukkuepronssia

Viime viikonlopulle mahtui yhteensä yhdeksän rallirataa. Ensin lauantaina kolme rataa piirinmestaruuskisoissa ja sunnuntain tuplakisoissa loput kuusi. 

Kisat alkoi varsin lupaavasti, kun onnistuin hyllyttämään sekä Wintun että Cloudyn radat. Arvostelulaputkin ovat hienosti hukassa, mutta Wintu oli isoksi yllätykseksi tällä radalla tuomarin suosikki. Cloudyn rataa ei saatu videolle, mutta Wintun kylläkin. Kiitos kuvaajalle!



Daya kisasi alokasluokan kolmannessa ryhmässä, jonka alkuun oli vielä pari tuntia aikaa. Käytettiin  tämä aika tehokkaasti ja lähdettiin matottamaan seuralle vuokrattua hallia. Tai siitä tehokkaasta ajankäytöstä voi toki olla montaa mieltä, hallitalkoissa nimittäin jouduttiin kääntämään meidän laittamat matot toisin päin...ehdittiin joka tapauksessa hyvin takaisin kisapaikalle ennen rataantutustumista, vaikka avoimen luokan osalta kisakirjojen jako jäikin väliin.

Rata oli simppeli, mutta tuodessani Dayan halliin yllätyin siitä, kuinka koira kummasteli hallin pohjaa. Samassa tajusin, ettei se ole ennen ollut tässä hallissa tai ylipäänsä tehnyt mitään näin pehmeällä ja joustavalla kentällä. Itse halliin Daya ei ahtaudesta ja väenpaljoudesta huolimatta suhtautunut mitenkään kummoisesti, mutta kovasti kyllä ihmetteli, että lähteekö nyt pehmeältä tuntuva maa jalkojen alta vai mitä. Joka tapauksessa päästiin jopa radan loppuun saakka 99 pisteellä, joten sieltä toinen hyväksytty tulos. Dayan työskentelyyn pitäisi varmasti olosuhteisiin nähden olla tyytyväinen, mutta silti takaraivossa painoi pieni pettymys, koska koira ei oikein ollut oma itsensä. Yleensä se on innostunut ja tarmokas, mutta nyt se liikkui paljon hitaammin ja oli vähän perässä vedettävä tapaus. Tästäkään ei ole olemassa videomatskua.



Seuraavana päivänä saatiin ensimmäisiltä radoilta koulari jokaiselle. Ensimmäisenä vuorossa Cloudy, jolle 99 pistettä ja perässä Wintu 95 pisteellä. Molemmille siis lisäksi RTK2. Dayan viimeinen rata alokasluokassa oli 96 pisteen arvoinen. Tsekkiläinen edelleen ihmetteli pohjaa jonkin verran, mikä teki Daikusta hieman perässävedettävän tapauksen ja sen vuoksi vähän hirvitti mennä toiselle startille avoimeen luokkaan. Sielläkin Daya oli vähän poissaolevan oloinen, mutta varmasti myös jonkin verran väsynyt pitkästä päivästä ja raskaasta viikonlopusta. Ensimmäiseltä avoimen luokan radalta kuitenkin suureksi yllätykseksi 97 pistettä ja 2.sija.



Illalla korkattiin vielä voittajaluokka ja vuorossa ensimmäisenä oli Cloudy, jolle ei tulosta, mutta kokonaisuudessaan radasta jäi hyvä mieli. Homma kaatui muutamaan kylttiin, joita ei vielä osattu, mutta jotka ovat ihan treenattavissa. Cloudy oli radalla reipas ja hyväntuulinen, mikä ei ollut raskaan viikonlopun jälkeen sunnuntai-iltana mikään itsestäänselvyys. Nyt voidaan jäädä treenaamaan näitä meille vaikeita voittajaluokan koukeroita.

Wintulle puolestaan ensimmäinen hyväksytty tulos 81 pisteellä ja kolmas sija. Radalle mahtui paljon kauneusvirheitä ja meidän menomeininki olikin aika vakavaa, pelotti että shetlantilainen lähtee käsistä silloin kun se pääsee tekemään tanssijuttuja ja se ei totta puhuen ollut mikään aiheeton pelko. Kun näitä ollaan treenattu niin Wintu innostuu liikaa ja on ihan "omg teen näitä viis 8DD" minkä vuoksi heti pyörähdyksen tai muun vastaavan jälkeen ohjaaja on tiukkana, ettei shetlantilainen ehdi tekemään yhtään omia kuvoitaan. Ihan kivaa meillä oli, vaikkei se siltä kyllä yhtään näytäkään. 



Viikonlopun saldona siis kolme nollaa, mutta myös kolme koularia ja paimenille yhdet hyväksytyt tulokset uusista luokista. Kirsikkana kakun päällä meidän joukkue sijoittui kolmanneksi, eli saatiin piirinmestaruuspronssia! Aika kivaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että tokon sm-kisoissa sekä piirinmestaruuksissa meidän joukkue oli niillä jumbosijoilla. Alkuun näytti vähän huolestuttavalta, kun kumpikaan joukkueen avoimen luokan koirista ei saanut tulosta, mutta onneksi joukkueen ensikertalainen alokasluokkalainen, voittajaluokan korkkaaja sekä Daya saivat kelpo pisteet, joilla päästiin sijoille.



Huomenna olisi tiedossa uusi- ja samalla varmaankin vuoden viimeinen kisareissu. Näyttelyitä on vielä tupla Jyväskylän ja Messarin verran jäljellä ja ollaan vielä vähän kysymysmerkkinä sen suhteen, lähdetäänkö eurasierin kanssa loppukuusta agikisoihin. Joka tapauksessa joululoma lähestyy!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015