torstai 15. lokakuuta 2015

Vuoden vikoja

En uskoakseni valehtele pahasti väittäessäni, että lauman viimeiset näyttely- ja kisailmoittautumiset on nyt tehty tämän vuoden osalta. 

Kymmenen päivää sitten kävin pitkän ja hartaan juupas-eipäs-kamppailun siitä, ilmoittaisinko Cloudya messariin. Vaihteen vuoksi kallistuneet hinnat vähän hirvittivät, mutta päädyin siitä huolimatta ilmoittamaan eurasierin molemmille päiville, koska pelkäksi turistiksi olisi ollut tylsää lähteä, eikä messarissa ole tänä vuonna tarjolla (tavallista) koiratanssikisaa. Suurin syy ilmoittautumiseen lienee varmasti se, että vaikka koira olisi kalju ja liikkuu laiskasti sisänäyttelyissä, niin siitä huolimatta ilmoittamatta jättäminen olisi alkanut kaduttamaan rankasti viimeistään paikan päällä. Se ei sitten haittaa yhtä paljon, jos ilmoittautuminen alkaa kaduttamaan jälkikäteen.

Seuraavaksi umpeutui Jyväskylän (halvimmat) ilmoittautumiset ja sinne lähti puolivahingossa Cloudyn ilmoittautuminen molemmille päiville. Kotinäyttelyyn on kiva mennä, vaikka olenkin monta kertaa ajatellut, ettei tuon koiran kanssa enää käydä ns. turhaan Suomen kehissä, vaan mennään mielummin ulkomaille, mutta tässä ollaan taas. 

söpö nuppi
Clade 4v 7kk

Samalla Niina ilmoitti, että Sade on menossa Jyväskylään vain sunnuntaille, joten ilmoitin Dayan lauantaille. Kouvolassa sekä Heinolassa Dayalta jäi tosiaan uupumaan SA vain etuliikkeiden vuoksi ja molemmat tuomarit sitä harmittelivat. Tuskin liikkeisiin on vieläkään tullut muutosta, sillä tsekkiläisen eturinta on vielä melko kehittymätön, mutta enemmän huolettaa tuo häntä, jota Daikku meni läiskimään vasten juuri maalattuja puomeja. Valkoinen maali on pysytellyt mustan koiran hännässä elokuusta saakka, mikä vähän hirvittää, koska näyttely on jo ensi kuussa. Ilmoille on heitetty jo yksi ratkaisuehdotus; väritetään valkoiset häntäkarvat yksitellen mustalla tussilla, niin kukaan ei huomaa mitään. Muita vähintään yhtä hyviä ideoita - tai jopa pikkasen parempia?

Lisäksi ilmoitin säätytöt sekä Dayan rallytokokisoihin. Ensin on piirinmestaruudet, joihin saadaan hyvässä lykyssä meidän seuralta myös joukkue kasaan ja seuraavana päivänä tuplakisat. Kaikkien kolmen kanssa kaikkiin, joten yhdelle viikonlopulle onkin sitten yhdeksän rataa suoritettavana. Cloudy ja Windy kisaa avoimessa luokassa, mutta molemmilla se koulari on yhtä tulosta vaille, joten jos ohjaaja malttaa olla mokailematta pahasti, niin päästään tyttöjen kanssa korkaamaan jo voittajaluokka marraskuussa. Daya menee metsästämään alokasluokan koularia, eikä avoimen luokan korkaaminen ole täysin mahdoton ajatus, sillä tsekkiläiseltä löytyy jo yksi hyväksytty tulos. Wintu ja Clade ovat molemmat treenailleet jonkin verran voittajaluokan kylttejä sekä oikealla puolella seuruuta, jonka ne kyllä osaavat jo jossain määrin entuudestaankin. Kunhan vaan ohjaaja muistaisi, että sieltä radalta ei ole mikään kiire pois, kun rallykisoissa iskee turhankin usein alitajuntaan sellainen hätähätähätä. 

Daikku 1v 10kk


Treenirintamalla on puolestaan ollut melko hiljaista. Oikeastaan heti edellisen postauksen jälkeen muutkin tytöt alkoivat juoksemaan, joten kentälle tai hallille meillä ei ole ollut mitään asiaa, minkä vuoksi koiratkin ovat lähinnä lomailleet ja syysloman kunniaksi allekirjoittanutkin kävi muutaman päivän visiitillä pääkaupunkiseudulla. Nyt koirat alkaa onneksi olemaan jo voiton puolella juoksujen suhteen, niin voidaan aktivoitua treenienkin osalta.

Vuosi sitten olin melko varma, että Dura lähtee tämän vuoden messariin kilpailemaan junnutittelistä, mutta ehkä näiden kuvien myötä selviää, miksi Duracel ei lähdekään näyttelyyn. 

Dura 1v 2kk


Vielä kuva siitä tsekkiläisen väriä saaneesta hännästä! 

torstai 1. lokakuuta 2015

Se on mehevä

Mulla on oikeastaan pitkin vuotta ollut ajatuksena se, että kohta Dayakin alkaa aksaamaan, kun se sai tammikuussa priimapaperit luustonsa osalta. Talvi meni kuitenkin tokoillessa, keväällä tsekkiläisellä oli juoksut ja kesällä vepeiltiin sekä lomailtiin. Ajattelin, että no piru vie nyt syksyllä aloitetaan tää laji, kun itselläni alkoi koulussa lyhyempi jakso, mikä tarkoittaa sitä, että ehdittäisiin hallille/kentälle jopa parina päivänä viikossa. Sitten tsekki menee ja aloittaa juoksut.
Just juu, ei mennäkään vielä treenaamaan. Tää taitaa kuitenkin olla Duran syytä, koska se aloitti juoksut ensiksi ja Daikku varmasti otti siitä mallia. Tämän vuoksi jätin teini-osaston äidin luokse siinä toivossa, ettei Wintu ottaisi niistä mallia ja aloittaisi juoksujaan taas miten sattuu, eikä olisi kivaa sekään, jos Cloudy tekisi samoin.
pallo näkyvissä

Tiistaina käytiin oman seuran tokotreeneissä. Cloudyn kanssa osallistuttiin ohjattuihin, viimeksi ollaan taidettu tokoilla joskus syyskuun alkupuolella? Joka tapauksessa eurasierilla oli kivaa - itse asiassa meillä molemmilla oli. Cloudy teki hienoa seuruuta ja oli tosi hyvin kuulolla, viimeksi kun treenattiin, lähdettiin työstämään merkin kiertoa, joka ei sujunut yhtään, koska kaukojutut on Cladelle aika vaikeita. Kun oli luppoaikaa, niin kokeilin kiertoa huvikseni kentällä olevalla tötsällä ja sehän kierti! Eikä tainnut olla edes vahinko, koska teki useamman toiston, jotka kaikki olivat tosi hienoja ja etenkin olen tyytyväinen siitä, miten Cloudylla oli vauhtia. Toki mun täytyi edelleen auttaa sitä antamalla useampia käskyjä ja pitämällä bileet heti kun se löysi itsensä tötsän taakse, mutta sillä ei ole väliä, kun koira teki hommia niin motivoituneen näköisenä ja näytti jo itsekin tietävän, että mistä siinä oikein oli kyse. Ehkä Kloodikin tekee vielä jossain vaiheessa comebackin kisakentille, vaikka opeteltavaa vielä riittää - ja paljon.

Wintu teki lyhyet, mutta napakat tokoilut, joissa oli pääteemana lähinnä se, että koiralla heiluisi häntä treenien ajan ja sillä olisi kivaa. Tää toteutui ja meillä molemmilla oli kivaa. Uskaltauduin treenaamaan myös jotain hankalempiakin juttuja, kuten vasemmalle käännöksiä sekä metallinoutoja, joista molemmista saatiin bileet aikaiseksi. Ei sen vuoksi, että olisi pitänyt innostaa ja kannustaa koiraa, vaan siksi, että koira oli oikeasti todella mainio. Tokotauko tanssimisen merkeissä on selvästi tehnyt Wintulle hyvää. Kiitos Saaralle Wintun näistäkin kuvista!


Eilen Dacu ja Windy olivat hierojalla. Dacun osalta kyseessä oli lähinnä kontrollikäynti ja tällä kertaa oikea puoli aika jumissa, mutta vasen oli huomattavasti parempi. Oikeaa puolta saatiin hoidettua ja samalla Erika totesi, että Daculle on luultavasti tullut lisää spondyloosipiikkiä selkään, mikä on harmi, mutta toisaalta ihan odotettavissakin. Dacu sai kuitenkin myös kehuja siitä, miten sillä on edelleen hyvät lihakset, varsinkin takana olevat lihakset ovat kuulemma edelleen "mehevät" eivätkä ole muuttuneet kuiviksi, kuten vanhoilla koirilla yleensä. Tämä tieto oli aika lohdullinen, sillä Dacu on ollut nopeasti vanhenevaa tyyppiä, minkä vuoksi voisin kuvitella sen lihaskunnon olevan nyt paljon huonompi, kuin muilla saman ikäisillä koirilla.

Wintu oli puolestaan saanut itsensä aika juntturaan meidän takapäänkäyttötreenien vuoksi. Oikeastaan shetlantilainen on opetellut syksyn aikana muutaman uuden liikkeen, koska ajattelin ilmoittaa sen jossain vaiheessa tanssikisoihin ja yksi liike on juuri sellainen, jossa hallittu takapäänkäyttö on aika kova sana. Olen tähän mennessä laittanut merkille, että aina kun Wintu opettelee jotain takapäänkäyttöön liittyviä asioita, kuten peruuttamista, vadilla pyörimistä tai sivuaskelia, niin se vetää itsensä juntturaan. Sitten kun näitä treenataan, niin ei ole enää mitään ongelmaa. Tämän pohjalta kuitenkin ajattelin, että kropasta varmasti löytyy jotain- ja Wintun oli joka tapauksessa muutenkin aika päästä hierojalle, kun edellisestä käynnistä pääsi vierähtämään melkoinen tovi. Shetlantilaisen peräpää aika kasassa, mutta onneksi hieronta helpotti ja otettiin vielä varmuuden vuoksi lokakuulle uusi aika.

Huomenna pitäis Valio-myrskyn saapua ja siitä hyvästä video vähän vähemmän kauniista heinäkuun päivästä, jolloin koirat oli uimassa ja Wintun kepinhakutehtävä epäonnistui.



Taustalla kiljuu Daya, koska sen mielestä on hävytöntä jättää keppi lillumaan järveen vain pikkuaaltojen takia.