torstai 24. syyskuuta 2015

Kylttien kera

Perjantaina suunnattiin Saaran & westieiden kanssa Aholaitaan rallytokoilemaan. Kun oli kerrankin kyltit käytettävissä, niin tehtiin ilman muuta ratatreeniä. Saatiin tyytyä vain alokasluokan kyltteihin, mutta se ei haitannut yhtään, sillä saatiin niistäkin melko pitkä ja (ainakin meille) haastava rata aikaiseksi. Kummallakaan ei ollut mitään käsitystä rataprofiilista, joten viskeltiin kentälle kylttejä lähinnä "tää on ärsyttävä ja vaikee otetaan tää"-meiningillä, nopea rataantutustuminen ja sitten radalle. Kiitos Saaralle treeniseurasta & näistä kuvista!


Cloudy ja Dacu olivat äidin luona, joten mukana olivat Daya, Dura ja Wintu. Ensimmäisenä treenasin Wintun kanssa, eikä me olla treenattu rallyjuttuja sitten viime kuun kisojen. Alokasluokan jutut eivät ole teknisesti shetlantilaiselle vaikeita, mutta silti olisi ollut hyvä palautella niitä sen mieleen ja saada muutama onnistuminen vaikeimmilta kylteiltä ennen radalle säntäämistä, mutta tämä on valitettavasti taas jälkiviisautta. Rata ei siis tosiaankaan mennyt hyvin ja seuruupaikka oli jälleen hakusessa, mistä suurimmat ongelmat johtuivat. Ohjaaja ei voi keskittyä, kun shetlantilainen edistää ja sen seurauksena en voi itse enää keskittyä tekemiseen. Lopuksi tehtiin pelkkää seuruuta, jossa jouduin puuttumaan seuruupaikkaan, mutta pääsin kuitenkin nopeasti palkkaamaan koiraa hyvästä seuruusta.

Kun Wintu pääsi tauolle niin oli pakko pysähtyä vähän miettimään tätä touhua. Windy ei tee rallyjuttuja usein ja viime kisat menivät ihan penkin alle, joten en voi vaatia siltä heti noin isoja juttuja. Wintu on teknisesti taitavin koirani, mutta sillekin asiat pitäisi yhtä lailla opettaa ja pitää asioita treenaamalla yllä, ei sekään mikään ravihevonen ole.



Dayan kanssa ollaan viime aikoina treenattu esineiden, kuten merkin ja puiden kiertämistä sekä jalkojen välissä seuruuta, joten tsekkiläinen oli aika vakuuttunut siitä, että kyltit tulee kiertää ja eteentuloissa kyse on takuuvarmasti tästä jalkojen välissä seuruusta. Daya tarjoaa osaamistaan melko herkästi ja nyt se vielä korostui, kun tsekkiläinen tarjosi osaamistaan myös silloin, kun se ei ollut varma mitä tässä haetaan tai sitten itse olin käskyjeni kanssa joko myöhässä tai ohjaaminen epäselvää. Saatiin kuitenkin myös Daikun kanssa aikaiseksi kivoja pätkiä! Jos jaksetaan treenata, niin voin ilmoittaa myös tsekkiläisen loka/marraskuun rallytokokisoihin.

Lopuksi Dura pääsi vielä rallattelemaan, ei tehty kylttejä tai muutenkaan rallyjuttuja, koska Dura ei vielä osaa mitään. Aina kun Dura on minulla, niin ensimmäisenä päivänä ajattelen tekeväni senkin kanssa pikkutarkkaa pohjatyötä, mutta jo seuraavana päivänä tilalla onkin hälläväliä-asenne, joten Duran treenailut eivät ole vakavasti otettavia, mutta meillä on kivaa ja tykkään hirmuisesti Duran ilmeestä ja asenteesta. Duracel tekee hienoja sivulletuloja sekä ympäripyörimisiä ja se on kova juoksemaan namien perässä. Lelu ei kiinnosta, ellei Daya ole pitämässä lelun toisesta päästä kiinni. 



Sunnuntaina joukkuekaveri piti meidän seuran tokokouluttajille treeniä ja osallistuttiin Dayan kanssa, koska Wintun kanssa tokoilut ovat jäissä ja ollaankin sen kanssa keskitytty tanssimaan. Joka tapauksessa olin onnistunut kehittämään Daikun seuraamiseen uuden ongelman, koska olen vielä melko kädetön lelulla palkkaamisen suhteen ja siihen lähdettiin hakemaan koulutuksesta apuja.

Keväällä käytiin valmentautumassa, koska Daya edisti seuratessaan ja tämä oli mitä ilmeisimmin seurausta siitä, että pallopalkka tuli aina oikealta puolelta ja (treeniliivin takataskusta) pallo lensi aina suoraan eteenpäin. Tämä ratkaisiin siirtämällä pallo taskun vasemmalle puolelle, josta myös ottaisin sen aina vasemmalla kädellä ja heittäisin sen joko taaksepäin tai vasemmalle, ei eteenpäin. Tämä toimi jonkin aikaa, mutta pian oltiin uuden ongelman äärellä, sillä nyt syksyllä huomasin, että Daya on alkanut vähän jätättää. Sunnuntaina meille vinkattiinkin, että voisin ensin antaa sosiaalisen palkan ja vasta sitten voisi lentää pallo, koska Daya on sitä tyyppiä, että se jää helposti kyttäämään palloa ja arvailemaan, missä se voisi olla, vaikka alkaisinkin vaihtamaan pallon paikkaa sekä heittokättä. Mitä nyt ollaan seuruujuttuja koulutuksen jälkeen ehditty tekemään, niin tää systeemi näyttäisi kyllä toimivan.


Lisäksi keskityttiin allekirjoittaneen kävelyvauhdin muuttamiseen, koska oma vauhtini oli Dayalle aivan liian hidasta. Cloudylle on aina sopinut rauhallisempi kävelytyyli, koska siinä se pysyy paremmin mukana, enkä ollut ajatellutkaan, ettei sama sovi tsekkiläiselle. Mutta kun asiaan kiinnitti ensimmäistä kertaa huomiota, niin ei voinut olla olematta samaa mieltä. Kun vielä kokeiltiin käytännössä, niin ero oli huima ja homma näytti jollain tapaa koirallekin helpommalta- tai vähintäänkin kivemmalta. Tämän postauksen videolta tosiaan näkee, millainen seuruuvauhti meillä eurasierin kanssa on, me siis taidetaan olla vähän etanoita.

Eilen käytiin hakemassa Duralle rokotus ja samalla neiti pääsi puntarille. Vaaka näytti 16½ kiloa, joten vähän se on saanut painoa takaisin, vielä alkusyksystä se oli melkoinen luuranko. En laittaisi pahakseni, vaikka se saisi painoa lisää vielä kilon-pari ja silloin se alkaisikin olemaan jo samoissa mitoissa Cloudyn kanssa. Tänään haettiinkin 25kg lihoja Kennelrehun autolta pakastimen täytteeksi ja eilen äiti osti klinikalta rasvaista nappulaa, joko siitä tulee samanlainen sohvapulla kuin Dacusta tai se kuluttaa kaiken syömänsä juoksentelemalla pitkin peltoja ja metsiä. Veikkaan jälkimmäistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti