torstai 24. syyskuuta 2015

Kylttien kera

Perjantaina suunnattiin Saaran & westieiden kanssa Aholaitaan rallytokoilemaan. Kun oli kerrankin kyltit käytettävissä, niin tehtiin ilman muuta ratatreeniä. Saatiin tyytyä vain alokasluokan kyltteihin, mutta se ei haitannut yhtään, sillä saatiin niistäkin melko pitkä ja (ainakin meille) haastava rata aikaiseksi. Kummallakaan ei ollut mitään käsitystä rataprofiilista, joten viskeltiin kentälle kylttejä lähinnä "tää on ärsyttävä ja vaikee otetaan tää"-meiningillä, nopea rataantutustuminen ja sitten radalle. Kiitos Saaralle treeniseurasta & näistä kuvista!


Cloudy ja Dacu olivat äidin luona, joten mukana olivat Daya, Dura ja Wintu. Ensimmäisenä treenasin Wintun kanssa, eikä me olla treenattu rallyjuttuja sitten viime kuun kisojen. Alokasluokan jutut eivät ole teknisesti shetlantilaiselle vaikeita, mutta silti olisi ollut hyvä palautella niitä sen mieleen ja saada muutama onnistuminen vaikeimmilta kylteiltä ennen radalle säntäämistä, mutta tämä on valitettavasti taas jälkiviisautta. Rata ei siis tosiaankaan mennyt hyvin ja seuruupaikka oli jälleen hakusessa, mistä suurimmat ongelmat johtuivat. Ohjaaja ei voi keskittyä, kun shetlantilainen edistää ja sen seurauksena en voi itse enää keskittyä tekemiseen. Lopuksi tehtiin pelkkää seuruuta, jossa jouduin puuttumaan seuruupaikkaan, mutta pääsin kuitenkin nopeasti palkkaamaan koiraa hyvästä seuruusta.

Kun Wintu pääsi tauolle niin oli pakko pysähtyä vähän miettimään tätä touhua. Windy ei tee rallyjuttuja usein ja viime kisat menivät ihan penkin alle, joten en voi vaatia siltä heti noin isoja juttuja. Wintu on teknisesti taitavin koirani, mutta sillekin asiat pitäisi yhtä lailla opettaa ja pitää asioita treenaamalla yllä, ei sekään mikään ravihevonen ole.



Dayan kanssa ollaan viime aikoina treenattu esineiden, kuten merkin ja puiden kiertämistä sekä jalkojen välissä seuruuta, joten tsekkiläinen oli aika vakuuttunut siitä, että kyltit tulee kiertää ja eteentuloissa kyse on takuuvarmasti tästä jalkojen välissä seuruusta. Daya tarjoaa osaamistaan melko herkästi ja nyt se vielä korostui, kun tsekkiläinen tarjosi osaamistaan myös silloin, kun se ei ollut varma mitä tässä haetaan tai sitten itse olin käskyjeni kanssa joko myöhässä tai ohjaaminen epäselvää. Saatiin kuitenkin myös Daikun kanssa aikaiseksi kivoja pätkiä! Jos jaksetaan treenata, niin voin ilmoittaa myös tsekkiläisen loka/marraskuun rallytokokisoihin.

Lopuksi Dura pääsi vielä rallattelemaan, ei tehty kylttejä tai muutenkaan rallyjuttuja, koska Dura ei vielä osaa mitään. Aina kun Dura on minulla, niin ensimmäisenä päivänä ajattelen tekeväni senkin kanssa pikkutarkkaa pohjatyötä, mutta jo seuraavana päivänä tilalla onkin hälläväliä-asenne, joten Duran treenailut eivät ole vakavasti otettavia, mutta meillä on kivaa ja tykkään hirmuisesti Duran ilmeestä ja asenteesta. Duracel tekee hienoja sivulletuloja sekä ympäripyörimisiä ja se on kova juoksemaan namien perässä. Lelu ei kiinnosta, ellei Daya ole pitämässä lelun toisesta päästä kiinni. 



Sunnuntaina joukkuekaveri piti meidän seuran tokokouluttajille treeniä ja osallistuttiin Dayan kanssa, koska Wintun kanssa tokoilut ovat jäissä ja ollaankin sen kanssa keskitytty tanssimaan. Joka tapauksessa olin onnistunut kehittämään Daikun seuraamiseen uuden ongelman, koska olen vielä melko kädetön lelulla palkkaamisen suhteen ja siihen lähdettiin hakemaan koulutuksesta apuja.

Keväällä käytiin valmentautumassa, koska Daya edisti seuratessaan ja tämä oli mitä ilmeisimmin seurausta siitä, että pallopalkka tuli aina oikealta puolelta ja (treeniliivin takataskusta) pallo lensi aina suoraan eteenpäin. Tämä ratkaisiin siirtämällä pallo taskun vasemmalle puolelle, josta myös ottaisin sen aina vasemmalla kädellä ja heittäisin sen joko taaksepäin tai vasemmalle, ei eteenpäin. Tämä toimi jonkin aikaa, mutta pian oltiin uuden ongelman äärellä, sillä nyt syksyllä huomasin, että Daya on alkanut vähän jätättää. Sunnuntaina meille vinkattiinkin, että voisin ensin antaa sosiaalisen palkan ja vasta sitten voisi lentää pallo, koska Daya on sitä tyyppiä, että se jää helposti kyttäämään palloa ja arvailemaan, missä se voisi olla, vaikka alkaisinkin vaihtamaan pallon paikkaa sekä heittokättä. Mitä nyt ollaan seuruujuttuja koulutuksen jälkeen ehditty tekemään, niin tää systeemi näyttäisi kyllä toimivan.


Lisäksi keskityttiin allekirjoittaneen kävelyvauhdin muuttamiseen, koska oma vauhtini oli Dayalle aivan liian hidasta. Cloudylle on aina sopinut rauhallisempi kävelytyyli, koska siinä se pysyy paremmin mukana, enkä ollut ajatellutkaan, ettei sama sovi tsekkiläiselle. Mutta kun asiaan kiinnitti ensimmäistä kertaa huomiota, niin ei voinut olla olematta samaa mieltä. Kun vielä kokeiltiin käytännössä, niin ero oli huima ja homma näytti jollain tapaa koirallekin helpommalta- tai vähintäänkin kivemmalta. Tämän postauksen videolta tosiaan näkee, millainen seuruuvauhti meillä eurasierin kanssa on, me siis taidetaan olla vähän etanoita.

Eilen käytiin hakemassa Duralle rokotus ja samalla neiti pääsi puntarille. Vaaka näytti 16½ kiloa, joten vähän se on saanut painoa takaisin, vielä alkusyksystä se oli melkoinen luuranko. En laittaisi pahakseni, vaikka se saisi painoa lisää vielä kilon-pari ja silloin se alkaisikin olemaan jo samoissa mitoissa Cloudyn kanssa. Tänään haettiinkin 25kg lihoja Kennelrehun autolta pakastimen täytteeksi ja eilen äiti osti klinikalta rasvaista nappulaa, joko siitä tulee samanlainen sohvapulla kuin Dacusta tai se kuluttaa kaiken syömänsä juoksentelemalla pitkin peltoja ja metsiä. Veikkaan jälkimmäistä. 

lauantai 19. syyskuuta 2015

Keski-Suomen Kennelpiirin Nuorisojaosto

Tämän postauksen kuvat nro 2, 3, 6, 7, 8, 9, 10, 11 ja 12 (C) Jutta Savela.

Vuoden 2012 keväällä osallistuin Windyn kanssa viikonlopun mittaiselle trimmaus- ja junior handler-kurssille, jonka järjesti paikallisen kennelpiirin nuorisojaosto. Siellä (tai oikeastaan jo sitä ennen) tuli puheeksi, että kiinnostaisiko tulla mukaan jaostoon - no itse asiassa kiinnosti. Koulutusviikonlopun jälkeen ei kulunut kauaakaan siihen, kun jaostolla oli seuraava kokous ja oikeastaan siitä lähtien olen ollut jaoston toiminnassa mukana. Nyt on siis luvassa asiaa tästä jaostosta, jossa olen ollut mukana noin 3½ vuotta.




Mikä on Keski-Suomen Kennelpiirin Nuorisojaosto?

- Tällä hetkellä viidestä koiraharrastajasta (sekä nuorisovastaavasta) koostuva porukka, joka ajaa koiranuorten asioita sekä järjestää erilaisia koiratapahtumia erityisesti nuorille koiraharrastajille. 

Nippelitietoa vielä sen verran, että Suomi on jaettu 19 eri Kennelpiiriin ja täällä Keski-Suomessa on Keski-Suomen Kennelpiiri. Jokaisella piirillä on jaostoja, kuten tokojaosto, kaverikoirajaosto tai palveluskoirajaosto - ja tämä. Joten nuorisojaosto ei toki ole Keski-Suomen oma juttu, vaan meitä nuorisojaostolaisia on ympäri Suomea.

Mitä meidän jaoston toimintaan sitten kuuluu?
- Pääasiassa tapahtumien järjestäminen ja niiden kautta nuorisotoiminnan esille tuominen. Oikeastaan meidän pitäisi järjestää tapahtumia erityisesti nuorille, mutta se ei ole niin justiinsa ja saadaan kyllä vapaasti porukalla päättää, mitä me milloinkin halutaan järjestää. Tähän mennessä ollaan järjestetty esimerkiksi useampi mätsäri, kesäleirejä, koulutusviikonloppuja, möllitoko- sekä möllirallytokokisat. Nuoria harrastajia muistetaan esimerkiksi sillä tavoin, että meidän järjestämissä mätsäreissä on aina junior handler-kisa ja useimmiten myös lapsi&koira-kisa kuuluu mätsäreiden ohjelmistoon. Monissa tapahtumissa (esim. kursseilla) etusija on tiettyyn päivämäärään asti nuorilla koiraharrastajilla, ennen kuin paikkoja jaetaan muillekin. Lisäksi saatamme olla esimerkiksi koiranäyttelyissä/messuilla pitämässä nuorisojaoston ständiä, jossa esitellään jaoston toimintaa ja pidetään samalla esimerkiksi arpajaiset.

möllitoko syksy 2013
möllirallytoko kevät 2015
Meidän toiminta rajoittuu kuitenkin pääasiassa tapahtumien järjestämiseen. Niiden järjestäminen ja organisointi on osoittautunut todella kivaksi ja samalla myös opettavaiseksi, olipa kyse oikeastaan mistä tahansa tapahtumasta. (Eikä me oikeastaan edes järjestettäisi mitään sellaista, minkä työstäminen ei tuntuisi mielekkäältä!) Jaostolla on kokouksia vaihtelevasti, noin 4-8 kertaa vuodessa, sillä nykyään pystytään aika paljon sopimaan asioita myös sosiaalisen median avulla. Meidän jaostolla on oma salainen facebook-ryhmä, jossa keskustellaan aika aktiivisesti tapahtumiin liittyvistä asioista. Kokouksissa lähinnä päätetään, että mitä järjestetään ja milloin sekä tehdään myös työnjako siitä, kuka tekee mitäkin. Facebookissa on sitten kätevää keskustella siitä, kuinka tapahtuman järjestäminen on lähtenyt käyntiin sekä tiedottaa muita esimerkiksi siitä, ovatko tuomarit tai sponsorit jo varmistuneet.


Tapahtumat järjestetään ja suunnitellaan aina yhdessä, varsinainen "vetovastuu" on yhden tai parin ihmisen harteilla, mutta hommat jaetaan aina jaostolaisten kesken. Joku tekee mainoksen, joku kyselee meille paikan sekä tuomarit, kaksi muuta ottavat yhteyttä mahdollisiin sponsoriehdokkaisiin jne. Hommia jaetaan sen mukaan, mitä kukin haluaa tehdä - tai osaa tehdä parhaiten. Itse en ole tehnyt minkään tapahtuman mainosta muistaakseni ikinä, sillä olen maailman surkein tekemään yhteistyötä tekstinkäsittelyohjelmien sun muiden kanssa, joten olen vapauttanut itseni siitä hommasta oikeastaan joka kerta. Sen sijan tunnen ja tiedän paljon ihmisiä, joten tuomareiden kyseleminen ja hankkiminen on usein minun vastuullani ja useimmiten olen myös ahkera kyselemään sponsoreita.

Hommia jaetaan toki myös sen mukaan, mitä kukin pystyy tekemään. Esimerkiksi yksi jaostolainen muutti opiskeluiden perässä toiseen kaupunkiin, mutta jatkaa jaostossa toimimista siitä huolimatta - omissa rajoissaan tietenkin. Hänelle siis laitetaan usein hommia, joita voi hoitaa puhelimitse tai sähköpostitse/tietokoneella, kuten esimerkiksi sponsoreiden kyseleminen tai mainoksen tekeminen. Itse puolestaan asun aivan keskustan tuntumassa, joten taidan olla se, joka levittää mainoksia eniten, kun noita eläinlääkäriasemia, eläinkauppoja, marketteja, treenikenttiä ja koirapuistoja löytyy useita ihan kävelymatkan päästä, joten jo yhden lenkin lomassa saa levitettyä useamman mainoksen.

koirien valokuvauskurssi kevät 2015
koirien valokuvauskurssi kevät 2015

Jaostossa toimiessa on oppinut, ettei tapahtumien järjestäminen aina ole helppoa ja välillä tulee vastaan hieman tukalia tilanteita. Tällaisia tilanteita oli mm. silloin, kun mätsärille ei löydetty kovinkaan kummoisesti sponsoreita ja sen seurauksena meillä oli melko vähän palkintoja, toisinaan myös tapahtumiin ei ilmoittaudu tarpeeksi porukkaa, jolloin tapahtuma on pahimmillaan jouduttu perumaan tai paikan löytäminen osoittautuukin yllättävän vaikeaksi, esimerkiksi kesäleirien kohdalla.

Näissä kuitenkin pätee aika hyvin sanonta "virheistä oppii parhaiten" ja jos jokin ei menekään putkeen, niin seuraavalla kerralla osataankin olla jo paljon viisaampia. Esimerkiksi, kun viimeksi järjestettiin mätsäri, niin aloitettiin sponsorien kyseleminen sekä tapahtuman mainonta muutamaa kuukautta ennen tapahtumaa ja kokoonnuttiin vielä hyvissä ajoin ennen mätsäriä lajittelemaan palkinnot, joita oli muuten paljon! Tämä mätsäri olikin sitten hyvin onnistunut ja sai paljon positiivista palautetta, joten jotain ollaan tässä matkan varrella opittukin.

Kun itse kiertää mätsäreitä, niin on helppoa valittaa miten tämä, se ja tuo asia on huonosti, mutta vasta kun itse järjestää moista, niin ymmärtää, ettei se niin helppoa olekaan. Varsinkin, jos porukalla ei ole suuresti aiempaa kokemusta tällaisten järjestämisestä. Uskallan kuitenkin varmasti kaikkien jaostolaisten puolesta sanoa, että me jokainen ollaan kyllä opittu ja kehitytty tapahtumien järjestämisessä aika huimasti, jos vertaa vaikkapa muutaman vuoden takaisiin tapahtumiin.

match show syksy 2013
match show syksy 2013

Tapahtumien järjestämisessä kaikki eivät aina ole yhtä aktiivisia, eikä tarvitsekaan. Jo silloin kun aletaan ideoimaan jonkin tapahtuman järjestämistä, joku saattaa ilmoittaa olevansa melko kiireinen, jolloin tämä henkilö ottaa jo tässä vaiheessa hieman vähemmän hommaa harteilleen. Meillä on hyvä ja reilu porukka, eikä ole mitenkään tavatonta, jos joku kysyy toiselta, voisiko sittenkin hoitaa jonkun tietyn homman, jos ei itse syystä tai toisesta pystykään sitä tekemään. Esimerkiksi itselläni oli viime vuonna lähtö tokonuorten valmennusviikonlopulle ja samana päivänä olisi vielä pitänyt hakea hankkimaltani sponsorilta palkinnot ja kun kysyin, pystyisikö joku muu hakemaan ne, niin heti yksi ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Ei siis olla kovinkaan nipoja sen suhteen, mikä on kenenkin homma, kun tapahtumat järjestetään kuitenkin yhdessä. 

Tosin tietysti näissäkin täytyy käyttää maalaisjärkeä, eikä esimerkiksi omaa hommaansa voi jättää viime tinkaan ja vasta sitten nakittaa se jollekin toiselle, kun aikaa asian hoitamiselle ei enää ole. Oma vastuu on siis kannettava, eikä muita saa jättää totaaliseen pulaan, sillä kaikkien työpanos on tärkeää tapahtuman onnistumisen kannalta. Tärkeintä on kuitenkin pitää tapahtumien järjestäminen mielekkäänä juttuna, sillä me kaikki toimimme jaostossa täysin vapaaehtoisesti, joten tapahtumien järjestäminen ja jaostossa toiminen ei missään nimessä saa tuntua pakkopullalta.

möllitoko syksy 2013
möllirallytoko kevät 2015

Mitä me itse tehdään meidän järjestämissä tapahtumissa?
- Useimmiten ollaan järjestäjien roolissa, mutta toisinaan päästään osallistumaan myös varsinaiseen ohjelmaan.

Esimerkiksi mätsäreissä olemme luonnollisesti niitä, jotka rakentavat kehät sun muut valmiiksi, ottavat ilmoittautumiset vastaan ja työskentelevät kehissä. Silloin ei oikein jää mahdollisuutta osallistua tapahtumaan oman koiran kanssa, vaikka toisinaan jaostolaisten omiakin koiria näkyy kehissä muiden esittämänä. 

Kaikissa tapahtumissa emme kuitenkaan ole yhtä työllistettyjä ja esimeriksi kursseilla (kuten valokuvauskurssi tai JH-kurssi) voimme olla lähinnä osallistujan roolissa, kun joku muu toimii vetäjänä. Kesäleireillä puolestaan hommaa on enemmän ja jokainen tekee jotakin omien tietojensa sekä taitojensa mukaan. Itse olen kouluttanut kahdella leirillä agilityä, kun lajin kouluttamisesta löytyi jo aikaisempaa kokemusta. Joku toinen oli puolestaan vetovastuussa illan ohjelmasta, eli leikeistä ja peleistä, joita pelattiin koko porukan voimin. Kolmannen vastuulla saattoi olla esimerkiksi leirin valokuvaaminen sekä huoneiden siisteyden tarkistaminen ja neljäs otti vastuulleen kioskin pyörittämisen. Jokaiselle on siis riittänyt mielekästä tekemistä ja kun hommia jaetaan tasaisesti, niin tapahtuman järjestäminen ei enää tunnukaan kovin suuritöiseltä.

Meidän järjestämät leirit ovat olleet pituudeltaan kahden yön mittaisia ja vetäjän roolissa se tuntuu yllättävän pitkältä ajalta, vaikka kaikki leiriläiset ovatkin aina leirin päätteeksi toivoneet vähintään tuplasti pidempää leiriä. Kesäleiri on tapahtumista juuri se, jonka eteen nähdään eniten vaivaa, joten leirin päätteeksi on kyllä ollut aina mukava kuulla osallistujilta kehuja siitä, kuinka kivaa leirillä on ollut. Ylipäänsä positiivinen palaute, tapahtumasta riippumatta tuo aina sitä lisäinsporaatiota seuraavaa tapahtumaa varten - ja toki myös kritiikki on ollut aina tervetullutta ja kehujen lisäksi ollaan saatu myös kehitysideoita seuraavia tapahtumia ajatellen. 

kesäleiri 2013 - koiratanssia
kesäleiri 2013 - agilityä
Minulla on myös ollut molemmilla leireillä omia koiria mukana ja ne ovat saaneet toimia lainakoirina niille leiriläisille, joilla ei ollut omaa koiraa leirillä. Usein me saadaan ottaa meidän järjestämiin tapahtumiin omia koiria mukaan, mutta itse otan omat koirani mukaan lähinnä silloin, jos niille on tarvetta. Leirien lisäksi ne ovat esimerkiksi olleet malleina valokuvauskurssilla. Näissä täytyy kuitenkin aina ottaa huomioon se, että onko juuri se oma koira sopiva tuntemattoman lapsen tai nuorten ohjattavaksi ja kykeneekö se tekemään yhteistyötä muidenkin, kuin oman omistajansa kanssa. Juurikin tämän vuoksi en ole itsekään ottanut koko laumaani mukaan järjestämiimme tapahtumiin, sillä kaikki eivät ole lainakoiriksi sopivia. On nimittäin kaikkien osapuolien kannalta ikävää, jos koira onkin hyvin haastava tapaus, eikä lainaohjaajan kanssa yhteistyö suju ollenkaan. Meidän tapahtumissa, kuten leireillä osallistujat treenaavat lainakoirien kanssa vain valvotusti, joten olen ainakin itse voinut luottavaisin mielin antaa koiriani lainaksi muille nuorille koiraharrastajille. 


Miten jaostoon pääsee mukaan?
- Meillä on jaostossa tällä hetkellä pieni ja tiivis porukka, johon kyllä mahtuisi lisää innokkaita nuoria koiraharrastajia. Toisinaan tapahtumien, esimerkiksi mätsärien järjestäminen meinaa mennä jo tiukille, sillä meillä on nipin napin tarpeeksi porukkaa tapahtuman järjestämiseen, joten lisää jäseniä kaivataan! Meidän nykyisestä porukasta löytyy koiraihmistä moneen menoon, eikä esimerkiksi tarvitse harrastaa mitään lajia kuuluakseen jaostoon ja oma koirakaan ei ole mikään välttämättömyys. Riittää, jos olet innokas toimimaan energisessä porukassa koiramaisia tapahtumia järjestäen! 

Itse olin 14-vuotias, kun liityin jaostoon, osa on aloittanut jaostossa aiemmin ja osa myöhemmin, minkä vuoksi meillä on hyvinkin eri ikäistä porukkaa, eikä ikäeroilla ole mitään merkitystä tässä toiminnassa. Monet luulevat olevansa liian vanhoja jaoston toimintaan ja usein ajatellaankin, että nuorisojaosto on tarkoitettu vain alle 18 vuotiaille, mikä ei pidä paikkaansa. Nykyisestä porukasta osa on jo täysi-ikäisiä ja lisäksi moniin tapahtumiin, kuten kesäleireille tarvitaan riittävästi täysi-ikäisiä ihmisiä, joten myös nuoret aikuiset ovat ehdottomasti tervetulleita mukaan toimintaan!

kesäleiri 2013 päättäjäiset & sponsorimme pedigreen lahjakassit kaikille leiriläisille
lemmikkimessut 2015 - jaoston ständi & arvonta

möllirallytoko 2015 ilmoittautumispiste & palkinnot
Jos kiinnostuksesi heräsi ja haluaisit ehkä liittyä mukaan nuorisojaostoon, niin meidän toimintaan voi tulla vapaasti tutustumaan meidän järjestämissä tapahtumissa ja myös netistä löytyy lisätietoa jaostosta sekä yhteyshenkilöiden yhteystietoja. Itse olen esitellyt jaoston muutamalle kaverilleni, jotka ovat sitemmin liittyneet meidän toimintaan mukaan, joten jos satut tuntemaan jonkun jaostolaisen (meidän kaikkien esittelyt löytyvät jaoston nettisivuilta) niin varmasti saat myös sitä kautta lisätietoa meidän toiminnasta.

Jaoston omat nettisivut löytyvät osoitteesta http://ksnuorisojaosto.weebly.com/ sivuilta löydät jaoston esittelyn, vetäjän yhteystiedot, menneitä- sekä tulevia tapahtumia ja kuvagallerian, jossa on kuvia jaoston järjestämistä tapahtumista. 

Meiltä löytyy myös Facebook-sivu meidän nimellä (Keski- Suomen Kennelpiirin Nuorisojaosto) ja sivulla tiedotetaan meidän tulevista tapahtumista sekä muista nuorisojaoston toimintaan liittyvistä asioista. Käykäähän tykkäämässä!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Tauko tekee tehtävänsä

Ei kirjoitustauko, vaan tauko liitelystä.

Syyskuun ekana sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Cloudyn kanssa kisaamassa agilityn merkeissä kolmen radan verran, viimeksi kisattiin toukokuun lopussa ja ollaan siitä lähtien oltu muutaman kuukauden mittaisella tauolla. Vaikkei me keväällä treenattukaan aktiivisesti, eikä kesällä ollut pahemmin helteitä, niin tuntuu silti näin jälkikäteenkin hyvältä ratkaisulta, että pidettiin vähän pidempi tauko koirahyppelystä. Vaikutukset olivat tosi posiitiviset, minkä huomasi kisoissa moni muukuin kuin minä.

Kisoja edeltävänä päivänä olin koko päivän kisatöissä piirinmestaruuskisoissa ja samalla nousi kyllä oma kisamotivaatio kuuhun saakka. Olen melkein kolme vuotta katsonut vierestä kateellisena, kun ihmiset tekee toisena päivänä kisaduunia ja toisena päivänä menevät kisaamaan ja nyt olin ihan fiiliksissä, kun pääsin vihdoin itsekin kisaamaan! Tuomarina toimi Ritva Herrala ja eilen kiinnitinkin jo huomiota siihen, miten hänen tekemät 3.luokan piirinmestaruusradat näyttivät kivoilta!

Saatiinkin melkein jokaisesta meidän radasta video, kiitokset kuvaajille! (videon alussa pvm väärin)




Ensimmäisenä oli hyppäri, jossa ihanneaika oli jälleen 40 sekunttia, mikä tekee Cloudylle melko tiukkaa. Rata oli kuitenkin aika kiva ja siinä sai vaan pinkoa menemään - ja hei näittekö miten Clade menee lujaa! Jäähdyttelylenkillä olin yhtä hymyä eniten siksi, koska oli niin kivaa päästä kisaamaan ja toisena, Cloudylla oli niin hieno vauhti. Se olisi jopa saattanut riittää ihanneaikaan, en vaan tajua, miksi ihmeessä en antanut koiran hakea keppejä itse, vaan sukelsin sinne itse kuin joku palikkapää? Videoltakin näkee, miten hienosti tuo jo pujottelee!

Toisena agirata, joka oli aika kiva. Lopussa tuli yksi rima alas ja sen jälkeen eurasier ehti vielä pinkoa A-esteelle, joku oli vähän reipas! Videolta katsottuna tämä näyttää aika hienolta, enkä tarkoita tällä omaa ohjausta (joka on kaukana hienosta) vaan koiran asennetta. Kun olen aiemmin joutunut pyytämään Cloudyn alas esteeltä, koira on ollut lähinnä novittueisitten mutta nyt se oli hirmuisen iloinen ja vauhdikas siitä huolimatta, että käskin sen tulla alas sen lemppariesteeltä. 


Kolmannelle radalle ilmoittamista epäröin, koska ajattelin, ettei Cloudyn motivaatio kestäisi kolmatta starttia tauosta huolimatta. Tulin kuitenkin ilmoittaneeksi sen, koska ajattelin, että viimeistään kisapaikalla ilmoittamatta jättäminen olisi alkanut kaduttamaan - ja niin varmasti olisikin. Tältä radalta nimittäin irtosi se LUVA kera 2.sijan! Videolta kyllä huomaa, että vauhti on jo hieman hiipunut, mutta aika reipas oli kuitenkin, eikä mikään perässävedettävä löllykkä, jollainen se osaa myös halutessaan olla.



Seuraavat kisat olisi näillä näkymin vasta marraskuussa, joten ehtii pitämään taukoa toiset pari kuukautta niin Cloudy on seuraavissakin skaboissa yhtä reipas! Tai ehkei se ole tarpeen, sen sijan itse saisin oppia luottamaan tuohon koiraan ja jättää sen keppiavustamisen kokonaan pois. Ekan radan kepit oli hienot, mutta siitä eteenpäin tais jo koirallakin loppua toivo kesken, kun joku vaan tunkee sinne väliin häiritsemään sitä ja hidastamaan sen vauhtia. Joka tapauksessa tykkään tuon kanssa siitä, että se antaa antaa mun ohjausmokat anteeksi ja paikkailee mun myöhästymisiä parhaansa mukaan. Todellakin olen myöhässä, jos koira meinaa jatkaa samaan malliin, eli pinkoa menemään lujaa vain kisoissa!

Meidän kisakalenteri näyttää tyhjemmältä kuin pitkään aikaan, mutta suunnittelinkin pyhittäväni syksyn lähinnä treenaamiselle. Uusiin tokosääntöihin olen perehtynyt hävyttömän huonosti, mutta toko on muutenkin vähän tökkinyt. Wintun kanssa ei saada tunnariin mitään lakia, sillä shetlantilainen ei edelleenkään tajua, ettei tunnarissa ole kyse arpajaisista. Dayan kanssa puolestaan tökkii seuruu, sillä lelulla palkkaaminen on allekirjoittaneelle selvästi liian vaikeaa ja koira jää kyttäämään. Enkä rehellisesti sanoen ole edes uskaltanut treenata paljon, sillä pelottaa, että pian mulla on kaiken perusteellisen pohjatyön jälkeen wintukakkonen, jolle seuruu on about maailman vaikeinta. Onneksi meidän joukkuekaveri pitää meidän seuran kouluttajille treeniä sunnuntaina, joten apua on tiedossa. Ehkä se tokomotivaatiokin lähtee siitä pikkuhiljaa nousuun!

Vepekausikin ehti loppua tämän vuoden osalta, joten nyt voisi aktivoitua tsekkiläisen kanssa agilityn suhteen. Odotin lähes pari vuotta että saan terveluustoisen aksakoiran, jolla voi treenata lajia ja nyt kun sellainen on, niin tajuan, että me ollaan tehty kaikkea muuta paitsi aksaa. No ei sillä, vepe oli tajuttoman kivaa ja toivottavasti päästäisiin ryhmään ensi vuonnakin. Sitä ennen ehtii kyllä harjoittaa koirahyppelyä vaikka ja miten, eikä meillä ole mikään kiire minkään lajin suhteen, vaikka ensi vuonna olisi kiva päästä kokeilemaan kisatunnelmia tsekkiläisenkin kanssa muunkin kuin rallytokon osalta.