perjantai 21. elokuuta 2015

Eläkkeelle

Huhhuh, mikä viikko! Alkuviikosta illat täyttyi tehokkaasti koirahommista ja nyt parin päivän ajan puolestaan töistä, joita riittää vielä ensi viikoksi, joten sen vuoksi koirat saavat ensi viikon lomailla. Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa asioita ylös tästä viikosta, joten asiaan.

Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Dayan kanssa vepetreeneissä. Ensiksi treenattiin veneestä rantaan uimista, ensimmäisellä toistolla epäröi hypätä, mutta kiljui kyllä koko illan edestä. Tuli sitten lopulta hyvin ja toisella toistolla ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Seuraavalla rundilla kokeiltiin ensimmäistä kertaa, miten veneen tuominen sujuisi. Alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta, sillä Daikku ei innostunut yhtään edes leikkimään köydellä. Siispä vene sekä köysi lähtivät vähän kauemmas ja jopas tsekkiäkin alkoi kiinnostaa, kun köysi ei ollutkaan enää nenän edessä, vaan se täytyi hakea.

Itsehän alkuun epäröin ylipäänsä koko vepehommaa Daikun kanssa ja uskoin sen kaatuvan siihen, että Daya on liian pieni, eikä jaksa vetää venettä, jossa istuu kaksi ihmistä - vielä mitä! Tsekkiläinen lähti samantien kiskomaan venettä rantaa kohti, eikä sylkenyt köyttä saman tien kun jalat ylttivät pohjaan, päinvastoin. Koira kiskoi veneen rantahiekalle asti, ennen kuin haltioitunut omistaja ymmärsi mennä vapauttamaan koiran. Tehtiin toinen toisto, joka oli täysin samanlainen. Kyllä tuossa koirassa vaan on asennetta!


Viimeisellä kierroksella treenattiin vientiä, joka ei tahtonut ottaa sujuakseen. Daikku halusi viedä damin rantaan siitäkin huolimatta, että menin rantaveteen sitä vastaan. Se on tosin elämänsä tuonut kaiken aina suorinta tietä rantaan, joten ei mikään suuri ihme, että näin kävi. Treenien jälkeen oli vaikeaa sanoa, oliko pahemmin kastunut minä vai koira, mutta olin kyllä loppuillan yhtä hymyä veneen vetämisen johdosta ja taisin joka kymmenes minuutti lässyttää Daikulle, miten hieno koira se on. Lisäksi näissä treeneissä Daya malttoi olla aika hyvin hiljaa häkissään, tosin soutaessa en välttämättä kuullut kaikkea sen mölyämistä, mutta jotain edistystä lienee tapahtunut tässäkin.

Seuraavana päivänä tehtiin lenkki meidän vakiuimapaikalle ja tarkoituksena treenailla juuri sitä, mikä jäi treeneissä onnistumatta. Saatiin lisäksi treenimusiikkiakin, kun puuhun kiinnitetty Dacu ilmaisi jatkuvasti mielipidettään siitä, kun tsekki leikkii hänen patukallaan. Daikku haki patukan hyvin, mutta se olisi taas vienyt sen mielummin rannalle, vaikka olin sitä vastassa niin pitkällä kuin shortsit antoi myöten (ja vähän enemmänkin) joten mentiin rantaveteen leikkimään. Daya oli kuitenkin vähän pihalla ja katseli välillä muualle, eikä ollut kunnolla hommassa mukana, enkä halunnut jäädä sellaista katselemaan, joten laitoin sen jäähylle ja otin Dacun tilalle. Veteraani haki patukkaa hienosti ja leikittiin sillä myös vähän, mikä ei jäänyt tsekkiläiseltä huomaamatta, joten tauolta palannut tsekki oli hieno! Leikki patukalla mielettömän kivasti ja loput heitot (n. viisi toistoa) päättyivätkin kaikki siihen, että Daya toi patukan minulle. Tulipa myös kerrankin jätettyä treenit oikeasti lyhyiksi, tosin syynä varmasti kiire, sillä myös Dacu ja Wintu halusivat ehtiä kunnolla uimaan, minkä kyllä tekivätkin.

Keskiviikkona oltiin rallytokokisoissa, jossa kisasivat kaikki paitsi Dura, joka on kisavalmis ehkä vuonna 2022. Alokasluokassa Dacu sekä Daya ja avoimessa luokassa Cloudy ja Windy.



Meidän osalta ilta alkoi Dayan suoritusksella. Tsekkiläisen piti oikeastaan olla se mun the-koira, jonka kanssa kisaamaan mennään vasta sitten, kun ollaan 110% valmiita, mutta kiusaus ilmoittaa myös tsekki kisaamaan kävi liian suureksi, joten rikoin tämän kirjoittamattoman säännön. Päätin kuitenkin jo alusta alkaen, että huolimatta siitä, millainen rata on, autan koiraa mahdollisimman paljon. Vaikka Daikku osaa seurata hienosti, mennä maahan ilman apua ynnä muuta, niin halusin jättää tokojutut vähemmälle. En sanonut koiralle kertaakaan "seuraa" ja niin sanotulla kontaktikävelyllä selvittiin radasta ihan hyvin. Daya ei ole ennen nähnyt yhtäkään kylttiä, eikä tehnyt mitään noin pitkään ilman palkkaa, kartioita se on pujotellut aikaisemmin kerran, joten olosuhteisiin nähden koira oli aika hieno. Tuloksena 97 pistettä, eli hyväksytty tulos. Daikun kanssa oli aivan älyttömän kivaa kehässä ja onneksi meidän kisaura on vasta alussa!



Seuraavaksi Dacu, joka ei ollut tehnyt mitään sitten huhtikuun kisojen. Veteraani oli virkeänä ja yksi kyltti oli vähällä kaatua kumoon, mutta ainakin meillä oli kivaa. Tämä oli Dacun kanssa oikea hyvän mielen rata ja siihen oli hyvä päättää sen kisaura, sillä myös rajalassie sai hyväksytyn tuloksen ja teki samalla oman piste-ennätyksensä. Tältä radalta siis hyväksytty tulos 92 pisteellä ja RTK1. Pienellä treenauksella voitaisiin mennä avoimeenkin, mutta kropan vammailujen vuoksi päätin jo alussa, että haetaan korkeintaan se koulutustunnus ja sitten riittää. Nyt se koulari on, joten Dacu saa siirtyä myös kisaeläkkelle, treenieläkkeellä se on ollutkin jo ties miten pitkään.



Seuraavaksi vuorossa oli Wintu, joka yllätti täysin, eikä tällä kertaa positiivisessa mielessä. Lämmitellessä shetlantilainen oli oikein kivalla tuulella ja teki hienosti kaiken, mitä siltä vaan keksin pyytää. Alkurata meillä sujuikin ihan hyvin, mutta melko pian Wintu alkoi edistämään. Koira valui eteen ja ties millä käskyillä yritin saada koiran oikealle seuruupaikalle. Tässä ihmetytti kaksi asiaa. Ensimmäisenä, Wintu harvemmin edistää. Toisena, se ei yleensä vaadi kuin yhden huomautuksen, kunnes korjaa tekemänsä virheen. Nyt sille sai sanoa useaan otteeseen, niin tiukemmin kuin nätimminkin, että seuraa, nätisti tai odota, eikä mitään vaikutusta. Samalla mulla oli kuitenkin takaraivossa pelko siitä, että tallon sen varpaat taas ja sitten korjaillaan seuruuta kuntoon toiset kolme vuotta. Jossain kohtaa luovutin sen suhteen, että saisin koiran takaisin oikealle paikalle, halusin vaan mahdollisimman pian maaliin ja pois radalta. Jälkikäteen sitä taas miettii, että miksei tullut vaan pois sieltä radalta ja keskeyttänyt koko hommaa...tältä radalta siis ei tulosta, joten viimeisen hyväksytyn tuloksen metsästäminen jatkuu vielä sitten tulevaisuudessa.



Viimeisenä Cloudy, jonka kohdalla jouduin taas toteamaan, ettei se oikein vieläkään osaa radalla olevia juttuja. Sen kanssa oli kuitenkin kivaa lähteä radalle, koska eurasier oli niin hyvällä tuulella, että häntä heilui miltei koko ajan. Ja itse radallakin oli kivaa, vaikkei kummankaan osammistasolla hurrata, niin saatiin siitä huolimatta hyväksytty tulos 72 pisteellä. Cloudykin on nyt siis yhtä vaille voittajaluokkalainen!

Wintua mietin kyllä pitkään vielä kisojen jälkeenkin. Tekisi mieli kirjoittaa tähän pitkä tarina noista pohdinnoista, joissa mietin sitä, että mitä mun ja shetlantilaisen yhteistyölle on nykyään tapahtunut, kun miltei koko kesän kokeet ovat olleet sellaisia, ettei shetlantilainen ole työskennellyt niissä tavalliseen tapaansa. Toivottavasti tämä on ohimenevää, seuraavaksi Wintu pääsee hierojalle ja pidetään me varmasti kisataukoakin. Wintuhan on ollut lomalla lähes kolme viikkoa, sillä piirinmestisten jälkeen ei olla treenailtu kertaakaan kunnolla mitään, lähinnä hömppäiltu jotain tanssijuttuja, joista shetlantilainen on ollut innoissaan.

rtk1 dacu on söpö
Aamulla lähtö kohti Kouvolaa ja sunnuntaina suunatana Heinola. Daya on aika hyvin pudottanut turkkiaan, enkä ole uskaltanut koskea siihen, jotta sillä olisi tänä viikonloppuna edes muutama karva jäljellä. Cloudyn pojalla on onneksi turkki tallessa ja sen kehät itse asiassa jännittävätkin paljon enemmän, nyt nukkumaan!

perjantai 14. elokuuta 2015

Haastavaa

Meidän lauman osalta elokuu on alkanut melko rauhallisissa merkeissä. Lomalla vietettiin päivät mustikkametsässä keräten litrakaupalla marjoja ja iltaisin käytiin iltauinnilla, kummastakaan eivät koirat jääneet paitsi. Tuollaista päivärytmiä olisin noudattanut mieluusti pidempäänkin, mutta keskiviikkona oli aika palata takaisin koulun penkille, mikä myös tarkoitti kaupunkiin paluuta. Onneksi vapaat viikonloput on keksitty (vaikka ne harvinaista herkkua ovatkin) joten tultiin takaisin maaseudun rauhaan. Huomenna käydään vähän mätsärissä, mutta noin muuten aiotaan kerätä vielä vähän lisää niitä mustikoita.

kloodille kerrottiin uimalassa, että tuo olis helpompaa, jos sen kippurahännän laittais veteen - mutku eihän se käy

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut kaksin kappalein niin mätsärituomarointeja kuin koulutusvuorojakin, joten tämä viikko ollaan lähinnä lenkkeilty ja treenailtu pikkujuttuja. Menin myös ilmoittamaan 4/5 laumasta rallytokokisoihin, joten ensi keskiviikkona olisi taas useampi rata ohjattavana. Kisat ovat Dayan ensimmäiset ja otetaan ensimmäinen koetus lähinnä testin kannalta sen suhteen, kuinka hyvin pakka pysyy kasassa vielä kisatilanteessa. Me kun ei olla mihinkään mölleihin tai muualle päästy, mutta joka tapauksessa keskiviikon jälkeen tietää, mitä treenata - tuloksesta riippumatta. Maanantaina meillä olisi vielä vepe ja tiistaina palaveerataan kerholaisten kanssa tästä - ja hei pennunomistajat, ilmoaikaa on vielä jäljellä! 

Ensi viikonloppuna suunnataan Kouvolan & Heinolan näyttelyihin Dayan kanssa. Itse menen molempina päivinä pyörittämään kehiä, joten äiti vie Dayan ja samalla myös Cloudyn pojan Jakin, joka on myös ilmoitettu molempiin näytelmiin. Onpa kivaa päästä näkemään tuota pojankloppiakin pitkästä aikaa!



Saatiin myös haaste, jonka päätin toteuttaa jopa nyt heti, enkä vasta muutaman kuukauden päästä. Kiitos Suvex haasteesta!

1. Kolme parasta asiaa koirassasi/koirissasi?
- Dacussa parasta on sen tasaisuus/mutkattomuus, ahneus ja oikeastaan vähän kaikki.
- Windyssä helppous, kuuliaisuus ja tuon koiran on/off-nappula on aika loistava.
- Cloudyssa aamu-unisuus, sosiaalisuus ja on se muutenkin vaan paras viilipytty. (+ se nyt on vaan niin söpö)
- Dayassa vilkkaus, älykkyys ja sen mieletön kala-ilme. Tutut tietää, mitä tarkoittaa Tantun kala-ilme.
- Durassa lapsellisuus, eloisuus ja tietynlainen vahvuus, sillä se ei tosiaankaan ota itseensä ihan pienestä.

2. Hassuin temppu, jonka koirasi osaa/osaavat?
- Daculla varmaankin pujottelu. Itse liikkeessä ei mitään ihmeellistä ole, mutta kun olen ohjaajan, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tästä pitäisi ottaa joskus (uusi) video ja laittaa tännekin.
- Wintun venyy-temppu on klassinen, pitäisi ottaa videota siitäkin.
- Muut eivät sitten osaakaan mitään hauskaksi luokiteltavaa. 

3. Hauskin kommentti, jonka olet kuullut koirastasi/koiristasi?
- Tämän vuoden ajalta on jäänyt erityisesti mieleen allaolevat.

"Sehän osoittaa inhimillisiä piirteitä!"
"Dacu on tuollainen perussuomalainen koira, mut tsekki ei. Dacu on persu ja tsekki on mamu!"

Ensimmäinen kommentti oli Dayasta, joka tuli katsomaan tokkuraista Wintua ilman, että juoksi sen yli. Toinen on puolestaan kummisetäni analysointia noista koirista.



4. Miten päädyit juuri kyseiseen rotuun/rotuihin?
- Bortsuja on ollut aina, joten se ei ollut oma valinta, muttei ole kyllä valittamistakaan. Sheltti tuli, kun oli ajankohtaista saada jokin hieman Dacua helpompi agilitykoira, oikeastaan itse sanoin vaan ohimennen, kun oltiin tulossa (huonosti sujuneista) treeneistä kotiin, että vitsi miten joku sheltti olisi kiva ja kuski mietti, että loistoidea, hankitaan sellainen. Eurasier tuli vähän puolivahingossa, haluttiin kokeilla jotain uutta ja rotu oli samalla passeli täyttämään sen näyttelykoiran menevän aukon. Tsekinpaimenkoira oli äidin ajatus, sillä entistä sakemanni-ihmistä tuollainen rotu sykähdytti, minkä vuoksi niitä täytyi mennä hakemaan Tanskasta kaksin kappalein.

5. Tuleeko seuraava koirasi olemaan saman rotuinen?
- Todennäköisesti seuraava on eurasier tai tsekkiläinen. Shelttiä ei taida enää tulla ja bortsu on melko epätodennäköinen, mistään ei enää saa samanlaista kuin Dacu! Eikä muu oikein kelpaa.

6. Mielestäsi paras koiralaji?
Harrastuksista varmasti toko! Toisaalta myös vepe on osoittautunut mahtavaksi ja tykkään myös vetohommista, vaikka ne onkin meidän osalta sellaista epäsäännöllistä itsekseen humputtelua.

7. Onko jotain koiralajia, jota et ole vielä päässyt treenaamaan, mutta joka kiinnostaisi sinua?
- Paimennus olisi sellainen, jota olisi kiinnostavaa päästä kokeilemaan tsekkiläisen kanssa. Toivottavasti tää toteutuu ensi vuonna!

8. Onko jotain koiralajia, jossa et osaa nähdä sinun treenaavan?
Ei oikeastaan. Vielä pari vuotta sitten rallytoko oli mielestäni aika hoopoa ja nyt sitä kuitenkin suunnitellaan jo kisakalenteria tämänkin lajin osalta, joten tuskin uskallan koskaan sanoa, että ei koskaan.


kesäkalju

9. Mikä asia on ollut helpoin opettaa koirallesi/koirillesi?
- Daculle oli helppoa opettaa agilityssä kepit ja se lienee edelleen parempi pujottelija kuin Wintu. Opetin ne sille ihan vaan kädellä näyttämällä ja silti niistä tuli mielettömän varmat ja itsenäiset, tosin kuin shetlantilaisella, jonka kanssa niitä opeteltiin enemmän ja niin sanotusti paremmilla tavoilla.
Suuri osa Wintun osaamista asioista on ollut helppoa opettaa, joten näistä vähän vaikeammista jutuista helpoin lienee varmaankin liike, jossa etujalat kiertävät vadin ympäri. Shetlantilainen oppi sen hyvin nopeasti, mutta itse puolestaan jahkailin pitkään, ennen kuin opetin sitä myös kiertämään vatia takajaloillaan. Nyt ollaankin molemmat vähän sekaisin, kiitos allekirjoittaneen, joka ei opettanut molempiin omia käskyjä.
Cloudyn osaamista asioista helpoin lienee luoksetulon stoppi, se on tähän mennessä aina pysähtynyt käsimerkillä kuin seinään, eikä se edes ennakoi, vaan vauhti ennen pysäytystä on lähes poikkeuksetta hyvä.
Dayalle kaikkien temppujen opettaminen on ollut aika helppoa, joten sanotaan vaikka, että Daikku oppi todella nopeasti erottamaan pyörimisen suuntakäskyt.
Duran kanssa mikään ei ole ollut erityisen helppoa, koska ollaan tehty kaikkea niin vähän, mutta täytyy kehaista, miten hienosti sivulletulon alkeet sujuu!

10. ..entä vaikein?
- Suurimman osan Dacun osaamista liikkeistä olen opettanut sille ollessani 10-12-vuotias, joten ei näitä tahdo enää muistaa...mutta ainakin sivulletulo (edestä kiepsahtamalla) oikealle puolelle oli haastavaa opettaa ja sitä harjoiteltiinkin pitkään, nykyään koira ei tosin taida edes muistaa sitä. Wintulle monet tokoon liittyvät asiat ovat olleet vaikeita ja tällä hetkellä painitaan tunnarin kanssa, mutta lisäksi sivuaskeleet (oikealle) olivat myös pitkään työn alla, ennen kuin ne alkoivat keväällä vihdoin sujuamaan haluamallani tavalla. Cloudyn ikuisuusongelma on nouto, mutta jos pitäisi valita jokin sellainen asia, jonka se on vaikeudesta huolimatta oppinut, niin varmaankin peruuttaminen, jossa on kyllä vieläkin parantamisen varaa, mutta pari metriä hienoa peruuttamista on meille jo työvoitto. Dayan ja Duran osalta mieleen ei tule mitään, sillä Daikun kanssa meillä ei ole vielä ollut suuria kompastuskiviä ja Duratin kanssa ollaan tehty vasta tosi vähän yhtään mitään, jolloin moni asia on laitettavissa lähinnä harjoittelun vähäisyyden piikkiin.

11. Minkälainen olisi unelma koirasi?
-
Tämä on paha. Sanotaan, että sellainen, joka on yhtä aikaa Dacu, Daya ja Cloudy. Mietin aina välillä, millaista olisi, jos minun ja Dacun yhteinen taival alkaisi nyt, eikä silloin, kun allekirjoittanut oli nippa nappa kymmenen..

Tää taiskin olla jokin erikoishaaste, joten rikon sääntöjä sen verran, etten haasta tähän ketään tai keksi kysymyksiä. Sitten ens kerralla lupaan totella sääntöjä.



Niin ja yksi Cloudyn tyttö ehti tuossa käymään jo luustokuvissakin ja tulokset saatiin jo viime viikolla, lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Lisäksi otettiin TGAA, joka oli negatiivinen. Jee!