perjantai 31. heinäkuuta 2015

Positiivinen kiukku

Pieksämäen reissun jälkeen ollaan kisaltu kahteen otteeseen ja koska tuloksilla ei päästy juhlimaan, niin täytyy alkaa perehtymään uusiin sääntöihin, kenties ehdittäisiin kisaamaan jo tämän vuoden puolella, jos oikein ahkeriksi heittäydytään. Todennäköisesti ollaan kuitenkin liian laiskoja tai keskitytään liikaa muihin lajeihin, joten ei stressiä.

Tiistaina 21.7 oli koe Muuramessa. Cloudyn osalta koe alkoi lupaavasti, mutta luoksarissa tapahtui jotain ihan ennenkuulumatonta. Kun jätin koiran, se alkoi pian kuikuilemaan vähän joka suuntaan, eikä tullut ensimmäisellä käskyllä. Koko suoritus oli ihan täyttä löntystelyä ja lisäksi Cloudy koki tarvitsevansa lopussa vielä kolmannenkin käskyn, minkä vuoksi tästä näytöksestä ei pisteitä herunut. Tämä kyllä harmitti, sillä luoksari on aina ollut tuon koiran vahvuus ja tämän myötä taisi ohjaajan urheiluhengestä olla enää rippeet jäljellä, mikä ei jää videolta huomaamatta. Hyi minua. Cloudy olis varmaan mielummin tokoillut liikkurin kanssa!




Loppujen lopuksi saldona kolmostulos 136 pisteellä sekä toinen sija. Suuret kiitokset Annalle videosta!

Wintun suoritus ei sekään mennyt yhtään paremmin. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä, kuin koira ei olisi edes yrittänyt tehdä liikkeitä kunnolla. Shetlantilainen ei esimerkiksi löytäyt ruutuun, ei sillä, ei se edes yrittänyt etsiä sitä, vaan juoksenteli vähän joka suuntaan räksyttämään ja oli jossain vaiheessa tuomarin jaloissakin. Tunnarikalikoita oli kiva viskellä ja seuruun hitaassa osuudessa Wintu lähti haahuilemaan. Oikeasti. Olen viiden vuoden ajan hehkuttanut, miten shetlantilainen kaikesta huolimatta tekee aina parhaansa, mutta nyt tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että tokoilin sheltin sijasta porsaan kanssa.

Piirinmestaruudet olivat sunnuntaina Laukaassa ja oltiin joukkueessa molempien koirien kanssa. Koko päivän vettä tuli kuin esterin sieltä ja lähtiessä olin mukamas tosi hyvin pukeutunut, vaan ensimmäisen ½ tunnin aikana olin jo läpimärkä. Just juu.

Cloudyn tämän vuoden paikkisnumerot ovat olleet varsin kymppipainotteisia, joten oli varsinainen pettymys, kun eurasier heti alkuun nollasi paikkamakuun, vieläpä lähtyään haistelemaan! En edes muista, koska viimeksi olisi ärsyttänyt näin paljon. Cloudy on tehnyt moista viimeksi kaksi vuotta sitten ja pidin sitä nykyään jo varmana paikkamakaajana, joten tämä kyllä harmitti ja vei samalla mahdollisuudet saada se viimeinen ykkönen. Mentiin kuitenkin yksilöliikkeisiin, kun kerran joukkueessa oltiin. Siellä jätettiin vielä nouto välistä, mutta muut liikkeet menivät melko hyvin ja saatiin jälleen kolmostulos 132 pisteellä.

valmistautumista pepsodent-hymyyn

Wintun koe aloitettiin myös nollaamalla paikkis, mikä on shetlantilaiselle hyvin epätavallista. Aikaa oli kulunut reilut kaksi minuuttia, kun takana olevalta (ilmeisesti) työmaalta kuului melkoinen jysäys, jonka tosin kuulin piiloon asti vain vaivoin, mutta jo silloin tiesin, ettei Wintu sitä kestänyt ja sittenhän sieltä jo huudettiinkin kytkemään koiraa. Onneksi shetlantilainen ei ollut niin peloissaan, että olisi yrittänyt lähteä ulos kaukalosta, joka toimi koepaikkana, mutta kyllä sitä jänskätti. Harmitti jälleen, mutta eniten koiran puolesta. Wintun pää ei tällaisia tilanteita kestä, eikä sille mahda mitään. Keskeyttäminen kävi jo mielessä, mutta päätin jatkaa joukkueen vuoksi ja ottaa tilanteen myös meille treenin kannalta. Vaikka tiesin, että me tuskin tultaisiin saamaan tulosta, niin otin tavoitteeksi saada koira takaisin siihen mielentilaan, että se kykenisi tekemään kanssani töitä.

Ensimmäisenä oli seuruu, istuminen ja luoksari. Seuruu oli hyvää ottaen huomioon, että satoi jatkuvasti ja kenttä oli melkoista lällyä vailla kuivia kohtia. Kaukalon viereisessä katsomossa oli kuitenkin peltikatto, johon sade rummutti ikävästi ja me tehtiin paikoillaan kääntymiset juuri sen vieressä ja omat käskyni taisivat hukkua sateen rummutuksen alle, joten tällöin shetlantilainen oli aika hukassa. Ruutu tehtiin erikseen ja tässä vaiheessa Wintu oli jo reippaampi ja se lähtikin ruutuun hyvin, mutta vähän epäröiden - ruutu oli kuitenkin juuri siellä suunnassa, josta pamahdus oli kuulunut. Se pysähtyi ruudun lähellä, jolloin käskin uudelleen ruutuun. Meni melko vastahakoisesti ja jäi liian eteen, jolloin mietin, käskisinkö sitä menemään sinne kunnolla, mutta totesin, että olkoon. Huono valinta jatkon kannalta, eikä tästäkään pisteitä herunut, mutta aikaa vaihtoehtojen punnitsemiseen ei juuri ollut.

piirinmestaruusjoukkue vuosimallia 2015

Kolmannella kerralla kehään mennessä Wintu oli hyvin reipas, joten asettamani tavoite saavutettiin. Harmi kyllä meno meni vähän samankaltaiseksi kuin edellisessäkin kokeessa ja soopeli possuili jälleen. Mieleen jäi varsinkin hyppynouto, jossa Wintu ei ole ikinä jättänyt paluuhyppyä hyppäämättä, mutta nyt tuli esteen ohi reippaana kuin partiopoika. Olen laittanut merkille, että Wintulla on tänä vuonna tullut kokeissa ihmeellisiä nollauksia, se tekee älyttömiä juttuja, joita se ei ole tehnyt ikinä treenitilanteessa tai aiemmissa kisoissa. Näiden kokeiden jälkeen tuli kuitenkin sellainen otsikon mukainen positiivinen kiukku. Ärsyttää, mutta samalla olen kuitenkin helpottunut siitä, että nyt tiedetään, mitä lähteä treenaamaan - enemmän kokeenomaisia treenejä, joissa voin viedä koiran jäähylle, jos meno alkaa näyttämään kehnolta.

Onneksi meillä on syksyn varalle suunnitelmissa vaikka mitä kivaa, treenejä, valmentautumista sekä todennäköisesti joukkuetreenejä myös talvella. Tosin Wintu ei ole enää se ensisijainen vaihtoehto, jos mennään joukkueeseen, alan kallistua sille kannalle, että se olisi joko Cloudy tai Daikku.

Noin vuosi sitten elettiin jännittäviä aikoja, kun Cloudy sai jälkikasvua ja tänään tuolle viisikolle tuli ensimmäinen ikävuosi mittariin. Meidän lauman kuopuskin on siis jo vuoden! Asianmukaisesti Dura sai oman kakun, varsin asiallisen näköisen sellaisen.

ensin Duratti tutki kakkua itse (ja söi pari nakkia....)
mutta hyvin kasvatettu koira jakaa kakun melkein tasaisesti

Oikeastaan kakusta oli eniten innoissaan Cloudy, joka ei edes erityisemmin pidä broilerin siivistä saati sitten maksalaatikosta, mutta kai se on sitten eri asia, jos ne on osana kakkua? Viimeksi kun tarjosin sille broiskun siipiä viime keväänä, niin se piilotti omansa äidin tyynyn alle, josta se oli varmasti mukavaa löytää illalla. Onneksi sen tyttärellä on paremmat ruokailutavat, onnea Dura + siskot & veli!

torstai 9. heinäkuuta 2015

Rajattoman unelman jälkeen

Parin päivän reissu Pieksämäellä, josta en pahemmin huudellut etukäteen. 

Lähdettiin matkaan tiistaita edeltävänä yönä, yövyttiin levähdyspaikalla ja aamulla jatkettiin matkaa kohti Partaharjua ja tokokoetta! Onneksi saatiin vaunu mahdutettua leirintäalueelle melko lähelle kenttää, tällaista retkeilyä olenkin jo kaivannut!

Koe oli noutajien mestaruuskoe ja alunperin meidän ei pitänyt mahtua mukaan, mutta vähän aikaa sitten sain viestiä, että meille oli sittenkin varattu paikat, joten päästiin lähtemään. Suuren koiramäärän vuoksi alempien luokkien tuomariksi oli vaihtunut Pipa Pärssinen, jonka muistin melko tiukkana tuomarina, mikä puolestaan hieman laski odotuksia, mutta tietysti matkaan lähdettiin ennakko-odotuksista huolimatta, koska pienetkin reissut on kivoja.
Lisäksi sunnuntain koe oli meidän historian huonoin, koiraa ei kiinnostanut tekeminen yhtään ja ajattelin, että keskeytän heti, kun saan sen tekemään kanssani hommia edes hetkeksi, mutta ei olisi kannattanut. Cloudy lähti pois kehästä ja jäi toimitsijoiden telttaan, jolloin tuomari joutui keskeyttämään kokeen. Näillä fiiliksillä lähdettiin sitten tähän kokeeseen.

Avoimessa luokassa oli yhteensä 16 koiraa, joten käytiin tekemässä eurasierin kanssa vain paikkis, sillä se kisasi luokkansa viimeisenä, joten ehdittiin tekemään Wintun koe siinä välissä, sillä shetlantilainen kisasi voittajaluokan ensimmäisenä.

Windyn pisteillä ei hurrattu, mutta kivaa meillä ainakin oli! Pistemenetykset johtuivat kauneusvirheistä, kuten vinoista perusasennoista sekä kalikan hitaasta palautuksesta ja nämä jutut ovat ihan treenattavissa, mistä olen erittäin iloinen. Viime kokeen jälkeen oli inhottavaa, kun kisatilanteessa kaikki petti ja koira haahuili, mutta nyt koira teki oikeasti mun kanssa hommia ja vaikka shetlantilainen olikin vähän huolimaton, niin sillä oli aivan mielettömän kiva asenne! Juuri tällaisen Wintun kanssa haluan kisata jatkossakin.



Paikkis 8
- Maahanmeno oli epätavallisen hidas! Pistevähennykset tulivat kuitenkin lopussa, kun shetlantilainen nousi ylös ennen käskyä, mutta meni mulkaisusta nopeasti takaisin alas ja siitä taas käskyllä ylös. Wintu ei ole ennakoinut aikoihin, joten tämä yllätti.

Seuraaminen 7½
- Wintu oli ihanan reipas! Pistevähennykset tulivat pääasiassa siitä, että käännökset oikeaan ja vasempaan olivat molemmat hitaita sekä vinoja ja jouduin niissä auttamaan.

Liikkeestä istuminen 9
- Tämän Wintu osaa, mutta istumista edeltävä seuruu olisi voinut olla parempaakin.

Luoksetulo 8½
- Ensimmäinen stoppi valui ihan liikaa, höh! Vauhti kuitenkin säilyi läpi liikkeen, mistä olin iloinen.

Ruutu 0
- Shetlantilainen ei taaskaan löytänyt ruutuun. Tällä kertaa halusin, että koira oikeasti tekee sen ruudun eikä vaan jää pyörimään, joten ehkä viidennellä käskyllä ruutu löytyi ja siitä loppuun se sujuikin hyvin.

Hyppynouto 7
- Yksi Wintun vahvimmista liikkeistä meni piloille, koska shetlantilainen mälläsi kapulaa elämänsä ensimmäistä kertaa. Ainakaan kalikka ei ollut shelun mielestä ällö, sillä se oli puhdas, eikä kukaan muu ollut tehnyt sillä ennen meitä, koska oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa.

Metallinouto 8
- Palautus oli hidas, mutta perusasento oli hieno! Treeneissä ollaan jankattu palautusta ja vaikkei vauhti ole edelleenkään kummoinen, niin kunnollisesta sivulletulosta olen iloinen.

Tunnari 0
- Tehtiin viime viikolla kaverin kanssa sellaiset treenit, joiden jälkeen oltiin varmoja, ettei koira varmasti uskalla lähteä kapuloille itse, mutta halusin kokeilla silkasta mielenkiinnosta. Yllätyin, sillä lähti kalikoille kuin nato, mutta sen jälkeen se teki sen minkä oletinkin, eli nappasi sieltä vaan jonkun ja toi sen itsevarmana minulle. Arpaonni ei tällä kertaa suosinut, eli se ei ollut oma.

Kaukot 7
- Alussa yllätyin siitä, että jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahanmenoon. Tällä kertaa Wintu kuitenkin teki kaiken, tosin s-i-vaihtoon se tarvitsi kaksoiskäskyn. Tuomarin mukaan teknisesti erinomaiset kaukot, mutta kaksoiskäskyt vetivät pisteet alhaiseksi. Omaan makuun s-i- ja s-m-vaihdot olisivat voineet olla nätimmätkin ja niitä ollaan treenailtukin takapalkalla, mutta nyt töksähti.

Kokonaisvaikutus 8
- Tuomari ei tähän tainnut sanoa mitään? Tai sitten en vaan kuullut, kun kysyin melko samaan aikaan, että oliko kaikki liikkeet tässä ja olihan ne.

Päällimmäisenä tästä jäivät mieleen kaksoiskäskyt, joita Wintu ei normaalisti tarvitse, ei varsinkaan maahanmenoihin, joita se pikemminkin aina ennakoi. Juteltiin pitkään kaverin kanssa ruudusta, sillä kummankaan koirat eivät löytäneet sinne ja todettiin, että treeneissä koirilla on lähes aina käytössä hajujälki sinne ruutuun! Treenit menevät kutakuinkin aina niin, että koirat paikallaoloon ruudun kasaamisen ajaksi, jolloin koirat eivät käytännössä ole koskaan joutuneet menemään ruutuun, jonka luona ohjaaja ei olisi etukäteen käynyt - paitsi koetilanteessa.

Sovittiinkin, että vaikka heinäkuu onkin treenien osalta epäaktiivista aikaa, niin ennen piirinmestaruuksia pidetään kerran kisaomaiset treenit, joissa on jonkun toisen tekemä ruutu, jonka luona ohjaaja ei käy ollenkaan. Me siis tosiaan ollaan myös seuran piirinmestaruusjoukkueessa ja ne karkelot kisataan heinäkuun viimeisenä sunnuntaina!


vanha tokokuva (c) Tiina H
samoin tämä (c) Tiina H

Cloudy kävi paikkiksen jälkeen vaunussa pötköttämässä ja eurasier tekikin sitten yksilöliikkeet hyvin levänneenä, eikä tuossa vaiheessa onneksi tainnut sataakaan kovin rankasti. Shetlantilainen puolestaan joutui tokoilemaan sateessa, mutta tässä Cloudyn liikekohtaiset pojot!

Paikkamakuu 10
- Tämä vähän yllätti, sillä tuomari rokotti aiempia koiria herkästi pienillä pistemenetyksillä joistakin asioista ja Cloudy oli sm-kisojen paikkamakuussa melkoinen possu, mutta ilmeisesti se oli malttanut olla muutaman minuutin ihan asiallisesti.

Seuraaminen 9
- Kun lähdettiin liikkelle, niin järkytyin siitä, miten kuoppainen kenttä oli! Wintu ei olisi siellä seurannut, mutta onneksi Cloudya ei pienet montut haitanneet. Tuomaria kuitenkin häiritsi se, että kävelin kuulemma itse välillä liian hitaasti.

Liikkeestä maahanmeno 8½
- Tuomarin makuun liian hidas, kuten viime vuonnakin.

Luoksetulo 9
- Hyvä stoppi, mutta sen jälkeen vauhti taas hiipui, mistä hyvästä pistevähennys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Voi että olin iloinen! Cloudy on treeneissä sekä kahdessa edellisessä kokeessa aina vaan heittänyt maahan, joten kun sain tämän lämmitellessä toimimaan, niin todella toivoin, että se toimisi kokeessakin - ja sehän toimi!

Noutaminen 0
- Jätettiin väliin.

Kauko-ohjaus 8.5
- Ensimmäiseen vaihtoon kaksoiskäsky. Cloudy tekee välillä sitä, ettei nouse ensimmäisellä käskyllä, mutta nyt kyllä johtui siitä, että juuri silloin takana meni auto, joka kuullosti aivan meidän autolta. Koira oli siis ihan vakuuttunut, että äiti tulee! No eipäs tullutkaan ja malttoi sitten keskittyä muihin vaihtoihin hyvin.

Estehyppy 9.5
- Cloudy jäi melko lähelle hyppyä ja paluuhypyssä jalat kolahtivatkin aavistuksen esteeseen.

Kokonaisvaikutus 9.5
- Yllätyin, sillä tämä on melko hyvä siihen nähden, kuinka isot nuhtelut sain vartaloapujen antamisesta sekä siitä, että koirani on hidas.

Yhteensä 164p AVO1 + 1.sija


Kyllä muuten olin yllättynyt ykkösestä! Cloudy oli 16 koiran joukosta ainoa, joka teki ykköstuloksen, vaikka jätettiinkin yksi liike väliin, aika hieno! Itse odotin lähinnä kakkostulosta, sillä en ehtinyt näkemään meidän parhaimpia pisteitä. Meneehän nuo eurasierin ykköset aina vähän hilkulle tuon noudon vuoksi, mutta en valita, koska Cloudy oli hyvällä tuulella ja meillä oli kehässä kivaa ja se oli mielestäni tärkeintä ottaen huomioon sunnuntain kokeen.

Keskiviikkona käytiin kokeilemassa onneamme - siis ihan tosiaan vaan onnea, eurasier oli jo tässä vaiheessa sen verran väsynyt (sunnuntaina koe, maanantaina treenit, tiistaina koe) ettei minulla ollut päivän suhteen sen suurempia odotuksia ja ensimmäinen osuus menikin hilkulle, kun Cloudylta meinasi motivaatio loppua kesken. Cloudy kuitenkin teki sen, eli suoritti BH-kokeen hyväksytysti Suomen toisena eurasierina!

FI & EE MVA JV-11 V-11 EEJV-12 EEV-12 TLNW-13 TK1 RTK1 BH Blueberry Kiss Barcelonnette

Hehkuti hehkuti, mutta tykkään tuosta koirasta aivan älyttömästi.


<3

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kolminkertaisesti

Meille ollaan heitetty muutama haaste jo pari kuukautta takaperin ja sain viimeinkin loman kunniaksi aikaiseksi vastailla näihin. Tästä tulikin mieleen, että meille taidettiin heittää lokakuussa joku kuvahaaste, joka taitaa olla vieläkin toteuttamatta? Joka tapauksessa kiitos kaikille, jotka ovat meitä haasteilla muistaneet! Näitä on kivaa tehdä, vaikka vastaaminen aina venyykin.



Ensimmäinen haaste saatiin Smurffilta, kiitokset!

1. Mikä on mielestäsi kaunein koirarotu?
- Tämä on paha, mutta suomenpystykorvat ovat usein nättejä!

2. Miksi halusit lemmikiksi juuri koiran?
- Koska koira oli sittenkin kissaa monipuolisempi. Koiriahan meillä on ollut oikeastaan aina, mutta kissan hankkimisesta jankkasin pienen ikäni, kunnes Töpö tuli ollessani 9-vuotias. Vasta sen jälkeen aloin varsinaisesti kiinnostua koiraharrastuksista ja niihin täytyi saada sopiva koira, kun silloiset koirat olivat suurimmaksi osaksi eläkeläisiä, eikä kissasta ollut niissä hommissa kovin suurta iloa.

3. Näkyykö huoneestasi, että omistat koiria?
- Huomaa, ainakin pöydällä on koirien kupit, lattioilla pyörii Dayan leluja ja ikkunat ovat täynnä Cloudyn räkää..

4. Sekarotuinen vai rotukoira, miksi?
- Rotukoiria on ollut aina, joten taidan kallistua sille kannalle myös tulevaisuudessakin. Ei ole mitään syytä olla ottamatta rotukoiraa varsinkin nyt, kun ne the-rodut ovat valikoituneet sieltä lukuisten eri rotujen joukosta.

5. Ottaisitko kodinvaihtajan tai recuekoiran, jos sinulle tarjottaisiin sellaista?- Todennäköisesti en, sillä haluan olla tietoinen koiran taustoista ja tuntuu, että seuraava koira tulee olemaan jonkin nykyisen koiran jälkeläinen tai sukulainen.

6. Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa koirasi kanssa?- Jäljestämisen. Onneksi tämä toteutuukin jo nyt ensi viikolla Dayan kanssa, kun äiti lupasi vähän autella meitä näissä hommissa.


7. Mikä on paras näkemäsi koiraleffa?
- 101 Dalmatialaista kai? Lassien se ainakin voittaa.

8. Haluaisitko olla/oletko eläimiin liittyvässä ammatissa?
- En oikein tiedä. Vapaa-ajasta kuluu erittäin suuri osa eläimien kanssa, joten ehkä mieluusti haluaisin tulevaisuudessa työskennellä enemmän ihmisten parissa.

9. Mikä on suosikkisi tempuista, jonka koirasi osaa?
- Windyn peruuttaminen on erittäin jees, siitä on ollut hyötyä älyttömän usein ja ylipäänsä se on todella kätevä temppu kaikin puolin. Haukkuminen on tosin se tärkein, koska haukuttamalla shetlantilaista omille teilleen lähtenyt Dura tulee aina takaisin.

10. Milloin olisit valmis ottamaan seuraavan koiran?
- En ainakaan lähivuosina, nykyisestä laumasta riittää iloa vielä pitkäksi aikaa ja hyvä niin.

11. Kuuluuko lempirotuihisi enemmän pysty- vai luppakorvaisia koiria?
- Pystykorvaiset on kivempia ja suosikkirodut ovatkin kaikki pystykorvaisia amerikancockerspanielia lukuunottamatta.



Seuraava haaste saatiin Essi H:lta, kiitos haasteesta!

1. Lenkkeilettekö paljon metsässä?
- Melko paljon, mutta hieman on metsälenkkeilyt vähentyneet sen vuoksi, että äidin luona aivan ikkunan alla on pelto, jossa kuvaaminen on osoittautunut paljon kivemmaksi, kuin metsässä.

2. Kuinka usein harjaat koirasi?
- Noin kerran viikossa, joskus väli venyy pidemmäksikin. Wintun korvat ja housut takkuuntuvat helpoiten, mutta eukuilla on ihailtavan helppohoitoinen turkki!

3. Tykkääkö koirasi uimisesta?
- Paimenet tykkää ja Cloudy myös, vaikkei se olekaan intohimoinen uimari. Jossain vaiheessa sillä lopahtaa kiinnostus polskimiseen, jolloin se jää rantaveteen haaveilemaan tai lähtee omille retkilleen. Durasta en osaa vielä sanoa, mutta kai se tykkää, sillä pienenä se ui vesikupissa ja nykyään se polskii lantalan vieressä olevassa paskalätäkössä.

4. Montako pantaa koirallasi/koirillasi on?
Yhdet per nuppi. Varapantoja on vaikka millä mitalla ja useammat valjaatkin kyllä löytyy, mutta pääasiassa jokainen käyttää vain yhtä ja omaa pantaansa.

5. Haluaisitko muuttaa jotain koirassasi? Mitä?
- Muuten kaikki on vikoineen päivineen hienoja tyyppejä, mutta en pistäisi pahakseni, jos Wintu saisi lisää itseluottamusta ja reippautta sekä Cloudyn ruokahalu voisi hieman kasvaakin.

6. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi?
- Eurasier tai tsekkiläinen se tulee olemaan. Sitä, kumpi ja milloin, en vielä tiedä.


7. Lempiharrastukseksi koirasi/koiriesi kanssa?
- Toko! Tosin vepekin on osoittautunut yllättävän kivaksi...

8. Onko sinulla "inhokkirotua"? Mikä?
- Englanninbulldoggien yms. lisäksi en tykkää briardeista ja puleista niiden ulkomuodon vuoksi, mutta varsinaista inhokkirotua näistä "perusroduista" ei taida löytyä.

9. Mikä on paras hetki päivästä koirasi/koiriesi kanssa?
- Aamut, jolloin saa nukkua Cloudyn kanssa pitkään ovat täyttä parhautta, mutta jos ei saa nukkua pitkään, niin ehkä se, kuin Daya on kotiin tullessa ovella vastassa.

10. Pidätkö paimenkoirista?
- Yleisesti ottaen kyllä.

11. Mikä on lempi koirablogisi?
- Varsinaista lempparia ei taida löytyä, mutta tämä ja tämä ovat erityisen kivoja!



Kolmas haaste saatiin Alinalta, kiitokset tästäkin!

1. Luetko paljon koirablogeja?
- Sanoisin, että melko paljon. Lukulistalla on pääasiassa koirablogeja ja kun on aikaa, niin surffailen etsien lisää mielenkiintoista luettavaa.

2. Mitä koiraharrastusta et haluaisi kokeilla?
- Koen olevani avoin lähes kaikkien harrastusten kokeilemiseen, sillä mitään ehdotonta eitä ei putkahda tällä hetkellä mieleen, joten sanotaan vaikka, että suojelua en haluaisi kokeilla, koska se ei (ainakaan tällä hetkellä) kiinnosta yhtään.

3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
- Mielikuvani näistä hommista on melko positiivinen, koska näyttelyissä käyminen on kivaa. Toki näyttelyistäkin löytyy omat huonot puolensa, mutta mielestäni läheskään kaikki paha rotukoirien jalostuksessa ei ole näyttelyiden vika.

4. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?
- Blogannut olen muistaakseni reilut kolme vuotta, mutta tämä blogi on suunnilleen 2,5-vuotias.

5. Mikä on parasta koko koiraharrastuksessa?

- Omat koirat, treeniseura, edistyminen, onnistumiset, oivallukset ja aika moni muukin tekee koirahommista niin kivaa.

6. Entä mikä on ikävintä?
Se, jos/kun ei osata laittaa koiran hyvinvointia harrastuksen edelle.



7. Mikä on koirasi/koiriesi kanssa erikoisin koskaan tekemäsi asia?
En osaa sanoa, lupaan muokata tähän jotain sitten, kun muistan jonkin kirjoittamisen arvoisen erikoisen jutun.

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, jos harrastat jotain?
- Aktiivisesti tokoa, agilityä ja vepeä sekä epäsäännöllisemmin vetohommia, koiratanssia ja rallytokoa.

9. Minkä koirarodun valitsisit, jos pitäisi valita rotu sen ulkonäön perusteella?
- Eurasierin lisäksi husky, malamuutti, harmaa norjanhirvikoira sekä
jämtlanninpystykorva ovat ikuisia ulkonäkösuosikkeja.

10. Kuinka monta koiraa sinulle on ehdoton maksimimäärä?
- Niin kauan, kuin koirat ovat yhteisomistuksessa äidin kanssa, niin kuusi on maksimi.

11. Mikä on hassuin koiraasi/koiriisi liittyvä muistosi?

- Päällimmäisenä tulee mieleen muisto viime keväältä Dayan pentuajoilta, kun se pissasi erään nimeltä mainitsemattoman henkilön huoneeseen. Koska muisto ei liity pelkästään minuun ja se lienee ehkä vähän kiusallinenkin, en taida viitsä avata sitä täällä enempää. Tähänkin voisi päivittää jotain muuta hauskaa, kun tulee jotain mieleen.



Tapojeni mukaisesti en jaksa laittaa haastetta eteenpäin tai keksiä uusia kysymyksiä. Vielä jos kuvahaasteen saisi kesän aikana toteutettua, niin avot!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kesäkuun kelaus

Kesäkuu loppui ja heinäkuu alkoi, mikä tarkoittaa allekirjoittaneen loman alkamista, kivaa! Parit muutaman viikon takaiset tapahtumat ovat jääneet päivittämättä, joten nyt voisi avata hieman kesäkuun tapahtumia.

Toukokuun loppupuolella huomasin Wintun mahassa pienen nyppylän, joka näytti aivan kasvaimelta. Seuraavana päivänä suunnattiin klinikalle, jossa annettiin tuomioksi ihokasvain. Kasvain poistettiin kesäkuun alussa SM-kisojen jälkeen, jolloin selvisi, ettei kyseessä ollutkaan kasvain, vaan mitä ilmeisimmin haava, joka oli jo leikkaushetkellä lähtenyt parantumaan. Noh, leikkaus taisi olla siis ehkä hieman turha, mutta onpahan nyt poistettu, mikälie sitten olikaan. Tikit poistettiin viime viikolla, joten nyt kesä saa jatkua ja maanantaina shetlantilainen pääsikin uimaan vuoden ensimmäistä kertaa.

Kuun puolivälissa suunnattiin Tampereelle eukkujen erikoisnäyttelyyn, jonne olin ilmoittanut molemmat karvapyllyt. Duralle rodun erikoistuomarilta EH ja neidin näyttelyura saakin toistaiseksi jäädä siihen. Jospa ihme tapahtuu ja se kasvaisi vielä vähän, ainakin se on tällä hetkellä notkoselkäinen sekä takakorkea, joten täytyy elää siinä toivossa, että etupää nousisi vielä takapään tasolle. Dura on söpö ja se näyttää pitkärunkoisena ja matalaraajaisena ihan mäyräkoiralta.



Cloudylle sileä ERI, käteltiin pois kilpailuluokasta hieman ennen sijoituksia. Arvosteluista en saanut mitään selvää, joten täytyy turvautua kavereiden apuun niiden osalta. Oli kuitenkin mukava päivä, vaikka se sujuikin omalta osaltani pääosin kuvatessa ja kotiin lähdettiinkin, kun muistikortilta löytyi 2450 kuvaa. Viimeksi osallistuttiin erkkariin kolme vuotta sitten, mutta jospa tästä eteenpäin saisi aikaiseksi lähteä edes joka toinen vuosi?

Juhannusta edeltävänä keskiviikkona osallistuin vihdoin itsekin mätsäriin yli vuoden tauon jälkeen ja otin molemmat teinit mukaan. Hieman ennen mätsäriä minulta kysyttiin, onnistuisiko mätsärin kuvaaminen ja lupauduin siihenkin hommaan. Aika huimaa, että ehdin molempien koirien kanssa kehään (vaikka tulikin kiire) ja lisäksi onnistuin saamaan kuviakin. Dura sijoittui vihreiden kolmanneksi ja saatiin kivoja palkintoja! Eurasierin kehän jälkeen juoksujalkaa Dayan nauhakehään ja siellä tajusin syöttäneeni kaikki taskussa olleet namit nuoremmalle teinille. Tsekkiläinen esiintyi kuitenkin hienosti ilman kehua kummoisepaa palkkaa, mutta ei sijoitusta tällä kertaa.

välillä teinit odotteli fiksusti...
...ja välillä vähän vähemmän fiksusti

Cloudylla oli lauantaina luonnetesti, josta on tulossa oma postauksensa. Viikonloppuna olin töissä oman seuran järjestämissä MM-karsinnoissa, yhteensä siellä kului 26 tuntia, mutta onneksi työtehtävät olivat sellaisia, että ehti hyvin näkemään suurimman osan suorituksista. Pieni aksakuume tuli taas muiden ratoja katsellessa, mutta toistaiseksi ei ole jäänyt aikaa liitämiseen. Maanantaina tehtiin kropanhallintajuttuja sekä käytiin uimassa, tiistaina tokoiltiin muutaman joukkuekaverin kanssa ja tänään oli vepe. Ehkä huomenna?

Sunnuntaina äiti vei Cloudyn ja Dayan joukkotarkastukseen, itse en sinne kisatöiltä ehtinyt, mutta eipä tuo haitannut. Cloudylta löytyi jälleen muutamia ylimääräisiä ripsiä, mitä osasin odottaakin, mutta onneksi ne ovat harmittomia. Sydänkuuntelua jännitin enemmän, mutta täysin turhaan, sillä sydämmestä ei edelleenkään kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Daya puolestaan sai puhtaat paperit sekä silmätarkin että sydänkuuntelun osalta, jes! Olen kyllä aivan tavattoman iloinen tsekkiläisen terveystuloksista, sillä etukäteen rodussa pelotti eniten terveyspuoli ja vaikka isoimmat ongelmat löytyvätkin luustosta, niin kyllä tämäkin tarkki pisti hieman jännittämään.

Koirat on saaneet pitää melko kivasti treenitaukoa tässä parin kuukauden aikana, mutta koska heinäkuussa tulee aina lomafiilis, niin taidetaan ottaa tämä kuukausi aika rennosti treenien osalta. Parit kisat käydään kyllä, koska asuntovaunun kanssa seikkailu on vaan parasta!