tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kauan odotettu

Kesä on vihdoin täällä, aika kivaa! Kesäkuu onkin ollut täynnä koirahommia, paljon treenejä ja kameran kuluttamista, mutta heinäkuussa otetaan jo rauhallisemmin. 

Kalenteriin on kuitenkin tullut kivaa täytettä, kuten Cloudyn luonnetesti sekä joukkotarkki. Aloin kyselemään luonnetestipaikkoja ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, vuoden 2013 kesällä ja tähän mennessä olen yrittänyt mahduttaa eurasieria jo noin 25 eri testiin, mutta tuloksetta. Oli siis aika huippua, että saatiin paikka vihdoin ja viimein testiin, joka vieläpä järjestetään tässä melko lähellä!

Joukkotarkastus on edessä sunnuntaina, siellä laitetaan Cloudyn silmätarkki ajan tasalle ja otetaan uusi sydänkuuntelu. Cloudyn aiempi silmätarkastus vanhenee vasta lokakuussa, mutta ajattelin olla kerrankin ajoissa tämän asian kanssa. Sydänkuuntelun haluan ottaa uusiksi varmuuden vuoksi. Cloudyn sydän kuunneltiin jo terveeksi reilu vuosi sitten, mutta sen emällä kuului sivuääni sydämestä pentujen jälkeen, joten haluan tarkastuttaa Cloudynkin varmuuden vuoksi uudelleen. Dayalla on tiedossa sama setti, mutta elämänsä ensimmäistä kertaa, joten jään jännittämään ja toivomaan hyviä tuloksia molemmille!



Lisää kivoja juttuja! Muuramen Seudun Kennelkerholta vapautui muutamia treenipaikkoja vepen osalta ja me mahduttiin Dayan kanssa mukaan! Olen Wintun pentuajoista lähtien halunnut kokeilla vepeä, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuutta, kun talosta ei ole löytynyt sopivaa koiraa, mutta nyt Daikun myötä avautui mahdollisuus kokeilla myös tätä lajia. Eihän tuokaan siihen harrastukseen maailman sopivin tyyppi ole, mutta kokeillaan nyt ainakin tämän kesän ajan, kivaa se ainakin on!

Eilen oli ensimmäiset treenit ja heti ensin oli vaikeuksia löytää perille treenipaikalle, mutta loppujen lopuksi kolmas kerta toden sanoi ja löydettiin treeneihin. Joka tapauksessa, ehdittiin treenaamaan tsekkiläisen kanssa kahdesti ja Daya oli hieno! Veneessä oleminen ei ollut ongelma, eikä myöskään sieltä pomppaaminen. Köyden tuomista ei vielä kokeiltu ja sen seurauksena tsekkiläinen päätti, että jotain tässä on kuitenkin tuotava ja nappasi paluumatkalla lumpeenkukkia matkaan.

Seuraavat treenit meillä onkin jo huomenna! Päästään treenaamaan mukavan tiheästi, sillä treenit ovat maanantaisin ja keskiviikkoisin, juuri meille passeleina päivinä! Heinäkuussa meiltä tulee jäämään muutamat treenit väliin reissaamisen ja muiden menojen vuoksi, mutta elokuussa treenaillaan taas aktiivisemmin. Daya tykkäsi vepestä hirmuisesti ja teki kaiken täysillä, se on aivan huippu! Tosin ylimääräisen kiljumisen, ujeltamisen ja haukkumisen se voisi jättää pois laskuista, se vielä menettelee, että tsekkiläinen kiljuu hypätessään veneestä, mutta ei toisten suorituksia katsellessa saisi kiljua...tätä hiljaisena pysymistä täytyy vielä harjoitella.

Saatiin treeneistä kivoja kuvia! Kaikki tämän postauksen kuvat © Salla Kuikka 




Tänään käytiin treenaamassa hallilla aksajuttuja ja tsekkiläinen osoitti olevansa varsin hieno ja lupaava agilitykoira! Ohjaaja oli vaan vähän pihalla, mutta onneksi treenailtiin valvovan silmän alla, joten kiitokset Tiinalle neuvoista sekä treeniseurasta!

Taidetaan olla tsekkiläisen kanssa vähän sellaisia säheltäjiä, jotka seilaavat lajista toiseen, mutta tämä on kyllä todella kivaa juuri näin. Daya innostuu kaikesta ja tekee aina täysillä ja se on ihan huipputyyppi!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kokemuksen kannalta

Kesäkuun ensimmäinen lauantai vietettiin monen muun tokoilijan tapaan Tokon SM-kisojen merkeissä Tampereella.

Huomasin alkuvuodesta, että tämän vuoden sm-karkelot järjestettäisiin melko lähellä - Tampereella ja samassa syttyi kova hinku päästä osallistumaan tähän tapahtumaan uudelleen, vuoden 2013 ässämeistä oli jo liian pitkä aika. Mietin jo hetken, että hakisin Wintun kanssa shelttijoukkueeseen, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että edustetaan mielummin meidän omaa seuraa. Täytyi alkaa jo hyvissä ajoin kokoamaan joukkuetta, joten eikun koirakoita metsästämään!

Tiukentuneiden osallistumiskriteerien vuoksi sai tänä vuonna jännittää loppuun asti, saadaanko joukkuetta kasaan. Hetken näyttikin jo siltä, ettei joukkuetta tulisi, mutta pienellä suostuttelulla äiti suostui ohjaamaan Cloudya, joten ilmoitin myös eurasierin joukkueeseen ja näin meillä oli edustusjoukkue kasassa. Meitä oli kaksi voittajaluokan koirakkoa ja kaksi avoimen luokan koiraa ja itse toimin myös joukkueenjohtajana.

Kisa-aamu alkoi vähemmän mukavasti, kun auto huusi tunnin ajomatkan jälkeen lisää öljyä, jota se oli kyllä saanut jo edellisenä iltana. Onneksi kuuliainen auto sinnitteli huoltoasemalle asti, jossa siihen tungettiin litra lisää, mutta otettiin öljyä varmuuden vuoksi vielä matkalle mukaan. Se kannatti, sillä seuraavan kerran sitä laitettiin lisää vielä Särkänniemen kohdalla. Siinä vaiheessa olin jo puhelin kädessä, valmiina soittamaan joko taksin tai joukkuekaverin hakemaan, sillä minulla oli kaikkien koirakoiden kirjat ja paperit ilmoittautumista varten. Fiksuna ajattelin, että kerään kaikilta paperit jo etukäteen, jos joku vaikka myöhästyy tai auto hajoaa, niin saisin siitä huolimatta ilmoitettua joukkueen. Eiköhän näissä tilanteissa ole just se meidän auto, joka päättää olla toimimatta. Onneksi autokulta sinnitteli perille asti ja täyty kyllä myöntää, että menomatka oli moninkertaisesti jännempi kuin itse kisapäivä.



Ehdin näkemään sekä kuvaamaan muiden joukkuelaisten suoritukset, mutta Cloudyn suoritus jäi näkemättä, sillä pelkäsin, että se olisi minut nähdessään sännännyt kehänauhojen ulkopuolelle, joten näin paremmaksi pysyä kehistä kaukana ja nautin kisapaikan kahvion antimista. Eurasier kisasi jo toukokuun lopussa äidin kanssa saaden AVO3-tuloksen 133 pisteellä ja tällä kertaa tulos oli sama, mutta pisteet huonommat, eli 102 pistettä risoineen. Parivaljakolla on lähinnä se ongelma, että äiti yrittää auttaa Cloudya liikaa, jolloin sen oma työskentely menee melko olemattomaksi. Cloudy ei tosin ole treenannut äidin kanssa yhtään, joten siihen nähden meni ihan tarpeeksi hyvin ja minä jatkan taas eurasierin kanssa tästä eteenpäin.

Aakkosjärjestys tarkoitti sitä, että Wintun suoritus oli vasta iltapäivällä ja sen suuremmin ihmettelemättä, tässä shetlantilaisen pisteet liikejärjestyksessä.

Ruutu 0
- Voi plöh. Jo aamulla kehää katsoessa laitoin merkille, että noin puolet koirista ei löytänyt keltaisilla ruutumerkeillä ja valkoisella nauhalla varustettuun ruutuun. Yritin opettaa shetlantilaiselle ruutua vielä "kato kun muut tekee, teeppä perässä"-periaatteella, mutta tämä koulutusmenetelmä ei tuottanut tulosta. Päinvastoin. Wintu ei varsinaisesti edes etsinyt ruutua, se vaan sinkoili vähän joka ilmansuuntaan, paitsi sinne, missä ruutu oli.

Seuraaminen 0
- Annoin kolme käskyä liikaa, yhden vahingossa ja parit muut tarkoituksella. Seuruukaavio ei ollut vaikea ja shetlantilainen seurasikin pääosin hyvin, mutta muutamissa kohdissa meno oli ihan luokatonta.

Kaukot 0
- Tämä jäi kyllä harmittamaan, sillä kaukoja ollaan treenattu paljon ja ne ovat sujuneet hienosti. Nyt Wintukainen lähinnä möllötti paikoillaan ja mietti, että pitäiskö tässä liikkua johonkin suuntaan. Se oli epätavallista, sillä yleensä Wintu tarjoaa edes jotain vaihtoa, ei se ikinä jätä yrittämättä, joten tässä vaiheessa kävi kyllä mielessä se, että voisiko alusta olla koiralle niin vaikea, että se vaikuttaa siihen näin.

Lähdettiin siis ykköskehästä mukanamme pelkästään kokonaisvaikutuksesta revityt 8 pojoa ja ilman mitään tulospaineita, haha!

Hyppynouto 8 
- Shetlantilainen lähti vauhdikkaasti, mutta vieras kapula oli vähän ällöttävä. Olihan se nyt käynyt ties miten monen koiran suussa ennen Wintua, joten siinä oli paljon pöpöjä, hyi!

Tunnari 0
- En enää tiedä, mitä shetlantilaisen tunnarista pitäisi ajatella, ei tämä saisi olla näin vaikeaa! Kalikat oli omaan makuuni melko kaukana, enkä itse edes nähnyt niitä ruohikosta ja nyt kun ollaan lähinnä kaivettu shetlantilaisen itseluottamusta piilotustreeneillä, niin ajattelin, ettei se sinne itsenäisesti uskalla edes lähteä. Vai miten oli? Wintu ampaisi kalikoille kuin raketti, viskeli kolmea ensimmäistä vasemmalta ja toi sitten sen kolmannen ilman, että koiran naamalla olisi ollut pienintäkään kysymysmerkkiä. Eikös meidän ongelman pitänyt nimenomaan olla se, että shetlantilainen kyllä osaa etsiä oman, muttei uskalla tuoda sitä? Ota tästä selvää, kun en enää oikein tiedä itsekään.
Oma olisi ollut toinen oikealta, juuri se, jota Wintu ei vaivautunut tsekkaamaan.

Luoksetulo 8
- Jos shetlantilainen oli tähän mennessä mokaillut tarpeeksi, niin nyt oli taas allekirjoittaneen vuoro. Wintulla on ollut tapana ennakoida pysähdyksiä ja tulla sen vuoksi hitaasti, mutta nyt se lähti liikkelle kuin tykin suusta. Jäin ihailemaan soopelin vauhtia ja sitten kun hokasin katsoa, että missähän vaiheessa koiran voisi pysäyttää, niin kappas! Koira olikin ehtinyt jo juosta merkin ohi...käskyn jälkeen pysähtyi kuitenkin napakasti, teki myös maahanmenon hienosti eikä vauhti pudonnut missään vaiheessa. Tuomarin mukaan pistevähennys tulikin nimenomaan siitä, kun käsky tuli myöhässä. Taisin siis itse pilata hyvin mahdollisen kympin omalla haaveilulla.

Toisestakin kehästä lähdettiin 8 pisteen kokonaisvaikutuksella.

Metallinouto 7
- Metalli on ällö ja toisten suussa käynyt metalli tuplaällö (triplaällö on sitten se, joka on käynyt Dacun suussa) joten palautus oli melko hidas.

Liikkeestä istuminen 8½- Taisi olla vähän hidas?


Paikkamakuu 10
- Ainoa liike, josta osasin etukäteen odottaa kymppiä. Wintu on hieno paikkistelija, eikä tarvinnut tällä kertaa tuplakäskyjä kumpaakaan suuntaan!


Lopuksi saatiin vielä kokonaisvaikutuksesta tuttu 8.

Yhteensä 135p VOI0Sellainen voittajaluokan korkkaus. En oikeastaan ole pettynyt tulokseen, sillä koe oli molemmille ensimmäinen laatuaan ja Wintulla oli ollut takana pitkä päivä, sillä oltiin lähtöjärjestyksessä viimeisten joukossa ja nurmipohja oli koiralle melko vieras alusta. Pettyneempi olen ehkä siihen, että koira oikein tehnyt töitä siten, kuten se normaalisti tekee. Enkä nyt ole oikeastaan varma, mitä meidän pitäisi oikeasti treenata. Jotkut liikkeet menevät kyllä siihen kastiin, jotka tarvitsevat lisää treeniä ja varmuutta, mutta osa ei ja esimerkiksi tunnarin treenaamisen kanssa olen rehellisesti sanoen ihan hukassa. Treeniä kyllä tarvitaan, mutta millaista?

edustusjoukkue vuosimallia 2015!
Lopullisessa pistelaskussa Keski-Suomen Kennelkerhon joukkue oli sijalla 55/58, joten ihan viimeisiksi ei kuitenkaan jääty, vaikka vain alemman luokan koirat saivat nippa nappa tulokset ja me voittajaluokassa kisaavat ei puolestaan saavutettu tulosta ollenkaan. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin mukava reissu ja kokemuksena SM-kisat ovat ihan omaa luokkaansa, tuloksesta riippumatta. Lisäksi meillä oli aivan superkiva joukkue, jonka kanssa treenattiin yhdessä pitkin kevättä ja meidän joukkuehenki oli loistava. Katsottiin toistemme suoritukset, arvottiin mikä onnistuisi hyvin ja mikä puolestaan huonosti ja tietysti kannustettiin toisiamme. Hyvä meidän joukkue!

Meidän auto jäi kisapaikalle, mutta päästiin joukkuekaverin kyydissä takaisin Jyväskylään. Ensi vuonna tekis mieli lähteä näihin skaboihin uudelleen!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Tosiasioiden edessä

Pitkästä aikaa pääsen taas päivittelemään näyttelyuutisia, jotka ovat jääneet kirjoittamatta.

Helatorstaina hypättiin aamuvarhain Niinan kyytiin ja suunnistettiin kohti Helsinkiä ja Tuomarinkartanoa, jossa olisi PK-erikoisnäyttely. Tsekkejä oli ilmoitettu huimat kuusitoista, joista suurin osa oli Dayan tapaan junnunarttuja, muistaakseni kuusi? 

Vasta näyttelyä edeltävänä iltana tajusin, että täytyisi esittää Daya itse, sillä äiti ei lähtenyt tälle näyttelyreissulle mukaan. Paniikki meinasi iskeä, sillä en osaa esittää Daikkua. Se näyttää kivoimmalta aseteltuna, mutta asettelen sen etujalat aina jonnekin muualle kuin nätisti rungon alle. Loppujen lopuksi esiintyminen meni tarpeeksi hyvin, mutta liikkuminen oli kaikkea muuta kuin kaunista, sillä tsekkiläisen mielestä olisi ollut aivan älyttömän kivaa leikkiä edessäolevan - ja oikeastaan vähän kaikkien kehässäolijoiden kanssa. Ilmeisesti tsekkiläinen ei kuitenkaan antanut täysin tyhmää kuvaa itsestään, sillä Daikku sai ERI:n ja sijoittui vielä luokassa neljänneksi.

Kuva: Mirja Konnu     tulipas valittua housujen väri hyvin!!

Tuttu suomenti Dayan arvostelun näyttelypaikalla, mutta en enää yksityiskohtaisesti muista, mitä tsekkiläisestä sanottiin. Sellainen muistikuva jäi, että tsekkiläinen saisi tuomarisedän mielestä kehittyä vielä monin tavoin, kokonaisuus kuulemma aika keskeneräinen. Oli kuitenkin mukava reissu ja oli hauskaa käydä välillä Keski-Suomen rajojen ulkopuolella koirahommissa. Ainoastaan hampaiden katsomisesta jäi huono maku suuhun, sillä tuomari halusi nähdä tsekkiläisen nielurisatkin, mutta Daya ei tästä tykännyt, enkä sitä kyllä ihmettele. Sateella meni odotetusti paremmin kuin reikäpäällä, tuloksena nuortenluokan voitto ja vielä lopuksi PN3! 

Seuraava näyttely meillä oli Keuruun ryhmis, joka oli 24.5. Olin ilmoittanut Dayan lisäksi myös Duran ja arvuuteltiin näyttelyä edeltävänä iltana, saisiko Dura peräti hylätyn vai ehkä jopa tyydyttävän. Se kun jäi auttamattomasti kääpiöksi, säkää löytyy noin 46cm, joten neidistä ei ole odotettavissa ainakaan näyttelytähteä eikä agilitytykkiä. Tietysti tuo kääpiöksi jääminen harmittaa, mutta tämä on elämää. Onneksi pieni koko ei vetohommia estä, jos neidin terveys näyttää vihreää valoa ja niitä hommia ajatellen Dura kotiin jäikin.

Itse menin harjoittelemaan kehän pyörittelyä, joten äiti vei koirat kehään. Jännitti vain yksi asia, se ei ollut koirien tulokset eikä kehässä työskentely, vaan se, antaisiko tsekkiläinen tuomarin katsoa hampaat. Sille jäi todella huono maku suuhun erkkarin tuomarista, minkä vuoksi se olikin seuraavan viikon näyttelykoulutuksessa täysin porsas hampaiden näyttämisen suhteen. Oli kuitenkin aika lohdullista, ettei tarvinnut itse esittää Dayaa tällä kertaa, eikä edes nähdä sen kehää.

Äidin mukaan Daikun hampaiden näyttämisessä olikin paljon parantamisen varaa, mutta onneksi se seikka ei pilannut tsekkiläisen suoritusta, sillä Daya oli ROP ja sai samalla toisen serttinsä!



"Kaunis nuori narttu. Erittäin hyvä pää, kaunis ilme. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen karvapeite. Liikkuu sivusta erittäin hyvin. Hieman kapeasti edestä. Miellyttävä käytös."
- Paavo Mattila

Dura puolestaan sai H:n, joka oli sille melko armollinen laatuarvosana.

"Rungon mittasuhteiltaan matalaraajainen narttu. Riittävä kallo-osan leveys. Hyvät silmät. Olkavarsi saisi olla viistompi. Kokoon sopiva runko. Ylälinjan tulee tasapainottua. Hyvä häntä ja maski. Liikkuu hyvin. Palkintosija määräytyy matalaraajaisuudesta."

- Tanya Ahlman-Stockmari

Seuraava koitos oli Mänttä-Vilppulassa, jossa kehän pyörittäminen meni omalta osaltani yllättävän hyvin. Tankkasin koko aamun kurkkupastilleja, jotta ääni säilyisi, mutta siitä huolimatta iltapäivällä kurkusta tuli ulos enää lähinnä kähinää. Joka tapauksessa selvisin kehän loppuun saakka ja samalla kun tarkistettiin kirjoittajan tuloksia, ehdin vielä näkemään Duran kehän, sillä eukut olivat aivan viereisessä kehässä.

Olen usein ollut Putkosen kehissä ja nähnyt tämän tuomarin kehiä, joten oli tiedossa, että koon suhteen oltaisiin tiukkoja ja Dura tultaisiin varmasti mittamaan. Odotin tällä kertaa sitä vihreää nauhaa, mutta saatiinkin kaksi punaista.



"Koon alarajalla. Mittasuhteiltaan oikea. Tällä hetkellä takakorkea. Kokoon sopiva luusto. Lupaava kaunispiirteinen nartun pää. Hyvät korvat ja purenta. Ikäisekseen hyvä runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvä karvanlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu ikäisekseen hyvin. Saa kasvaa kokoa lisää."
- Juha Putkonen

Dura siis sai tällä arvostelulla elämänsä ensimmäisen (ja viimeisen) ERI:n! Toisaalta kääpiöeurasier ei ole koon alarajoilla, vaan ihan oikeasti liian pieni. Tuomari vaan mittasi Duralle kaksi senttiä kokoa lisää, jolloin se olisi juuri ja juuri rotumääritelmän sallimissa rajoissa.

Muuten Dura voisi lopettaa tällä tavalla "huipulle" mutta mennään vielä erkkariin. Sen jälkeen neidin näyttelyt taitaakin olla siinä. Monet ovat kyllä spekuloineet, että Duran tämänhetkinen takakorkeus ja kehittymätön ylälinja olisivat merkkejä siitä, että eurasier kasvaa vielä, mutta itse en oikein vakuutu moisesta. Kyllähän sillä olisi varaa tasapainottua vielä monelta osin, mutta lisää senttejä en tuolle osaisi enää odottaa.

Daya sai EH:n, joka ei yllättänyt, sillä tämänkin tuomarin mukaan Daya on vielä keskeneräinen ja tarvitsee lisää tätä, sitä ja tuota. Olen kyllä aivan samaa mieltä ja erkkarissa tsekkiläinen näyttikin vähän rimpulalta muihin junnuihin verrattuna.

"Hyvä koko & mittasuhteet. Femiininen, riittävän kaula(?) pää. Hyvä purenta & korvat. Keski-kookkaat silmät. Hyvä kaula. Hieman etuasentoiset lavat. Eturinta saa täyttyä. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella, mutta ahdas takaa & löysä edestä. Lupaava turkki. Väritys ok. Kiva luonne."
- Markku Kipinä

Daya voi toisaalta aivan hyvin jäädä näyttelytauolle nyt, koska sillä on jo tarvittavat kaksi serttiä ja ensi vuonna voitaisiin lähteä tavoittelemaan sitä viimeistä. Vaikka se onkin vähän kehittymätön ankanpoikanen, niin kyllä siitä kasvoi kauniimpi kuin odotin. Peloteltiin, ettei sitä minnekään näyttelyihin voisi viedä, koska se tulisi olemaan niin ruma, haha. Moni ei kuitenkaan tykkää Dayan värityksestä, etenkin jos paikalla sattuu olemaan muitakin tsekkiläisiä, sillä Daikku on muihin verrattuna aika tumma ja sen ruskeat merkit ovat aika haaleat. Daikun emä on aivan samanlainen, joten tämäkään ei tullut yllätyksenä.



Otin erkkarissa tytöistä tällaiset pärstäkuvat ja näitä katsoessa naurettiin kyllä sille, millainen kalanaama Daya on Sateeseen verrattuna. Mun pöhelöilmeinen pallosilmä ei tosiaan näytä penaalin terävimmältä kynältä, mutta ei sen tarvitsekaan, kun eihän se muuten voisi näyttää reikäpäältä.