lauantai 30. toukokuuta 2015

Vielä neljäs

Tänään korkattiin Cloudyn kanssa kisaura vielä agilityn osalta, joten eurasier on nyt kisannut virallisesti neljässä eri lajissa (suomen ekana eurasierina tämäkin, haha) mutta enempää lajeja Cloudylle ei taida tulla, sillä näissä on meille jo riittävästi tekemistä!

Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä, mutta lähdettiin siitä huolimatta kisaamaan, kun kahden vuoden kisatauon jälkeen teki jo mieli päästä radalle ja keli oli hieno. Ei kuitenkaan ollut liian kuuma ja Cloudylla on takana muutaman viikon aksatauko, joten olin toiveikas sen suhteen, että eurasier jaksaisi ainakin ensimmäisen radan, todennäköisesti toisenkin. Kisailtiin tosiaan Laukaassa A-aksarata ja B-hyppäri ja tuomarina toimi Vesa Sivonen, joka oli täysin uusi tuttavuus. Kisakirja varmennettiin ilman mittausta, sillä oli täysin selvää, että tuo 53cm korkea punaharmaa on maksi.

Olin päättänyt etukäteen, että vien kepit kädellä ohjaten, vaikka se viekin aikaa ja näyttää tyhmältä. Cloudy on tehnyt treeneissä hienoja keppejä vain parilla ohjurilla, mutta haluan niistä vielä varmemmat, ennen kuin lähetän koiran suorittamaan keppejä täysin itse.

Sivosen radat osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi ja molemmilla radoilla maksien rimat olivat kuudessakympissä. Mitä nyt olen parin vuoden aikana kisaduuneja tehnyt ja siinä samalla ykkösten ratoja katsellut, niin jokaista rataa katsoessa on tullut sellainen fiilis, että Cloudy voisi tehdä tuon puhtaasti, mutta tänään sellainen tunne oli kaukana. Yleensä ykkösten radat ovat helpompia ja niissä on vähemmän kikkailua, joten täytyy toivoa, että päästäisiin seuraavissa kisoissa vähän suoraviivaisemmilla rataprofiileilla.




A-radan tulosta en muistanut laittaa videoon, mutta ihanneaika oli 57s ja Cloudy teki radan ajalla 49.99s (-1,01s) sisältäen 15 virhepistettä. Cloudy roiskaisi muurin ja tämän jälkeen säädettiin vähän muutakin. 

Tuomari oli kieltojen suhteen varmaan lepsuin näkemäni ja jos oikein ymmärsin, niin me ei saatu kieltoa pituutta edeltävältä hypyltä. Muut virheet tulivatkin siitä, kun Cloudy tepasteli pituuden päällä ja puomin ylösmenokontakti jäi ottamatta. Muurin roiskahtamista osasin odottaakin, sillä muuria ei olla treenattu niiden huhtikuun möllikisojen jälkeen, joissa tuo koira töpeksi muurin molemmilla radoilla. Hypyn kieltäminen ei ollut mikään yllätys, sillä huono ohjaus ja hutilointi ei ole mulle mitenkään tavatonta, mutta pituus ja puomi yllättivät vähän negatiivisesti, sillä Cloudy ei ikinä aikaisemmin ole tehnyt tuollaisia virheitä. Olin kuitenkin tyytyväinen Cloudyn vauhtiin sekä siihen, että saatiin monet meille vaikeat kohdat suoritettua, joten jäähdyttelylenkille lähdettiin hyvissä fiiliksissä.

Kun menin hyppärin rataantutustumiseen ja tuomari ilmoitti ihanneajan olevan 40s, tajusin, että me ei selvittäisi tästä radasta ilman yliaikaa. Rata oli loppujen lopuksi melko kiva ja monien rata kaatui pituutta edeltäville hypyille (numerot 8-10) mutta onneksi hitaammanpuoleisen koiran kanssa jopa minä ehdin sinne ohjaamaan. Virhe tuli kepeiltä, koska mokasin itse, mutta muuten radasta jäi hyvä mieli, sillä muuri pysyi paikoillaan, yhtäkään rimaa ei tullut alas (vaikka Cloudy on treenannut kuuskymppisillä pari hassua kertaa!) ja kaiken lisäksi vauhtia riitti vielä tällekin radalle.

Seuraavia kisoja en ole vielä katsellut, mutta olisi kivaa mennä kesällä juoksemaan muutama rata. Meillä sunnuntaiharrastelijoilla ei ole mihinkään kiire ja toisaalta haluaisin Cloudyn olevan ikuisesti ykkösluokkalainen. Agility on lajina mennyt nykyään siihen suuntaan, että meidän kisaura taitaa töksähtää viimeistään kakkosluokkaan, joten olisi hauskaa kisata aina ykkösissä, niin olisi jotain jännitettävääkin. Tuo koira voisi sitten ennen eläköitymistään saada sen luokkanousun! 

Huomenna suunnataan Mänttä-Vilppulan näyttelyyn, jonne mukaan lähtevät Daya sekä Dura ja itse menen ensimmäistä kertaa pyörittämään kehää yksin, jaiks!

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ensimmäinen voitto

Viime aikoina on ollut kiirettä koulu- ja koirajuttujen vuoksi, mutta onneksi viikonloput on keksitty!

Viime perjantaina matkattiin Mänttä-Vilppulaan kokeeseen, jossa tuomarina toimi Juha Kurtti. Olen aina tykännyt mennä Kurtin kokeisiin ja Cloudyn tokoilut ovat viime aikoina menneet todella hyvin, joten lähdettiin toiveikkaina matkaan.

Avoimessa luokassa oli melko paljon koiria, huimat 13 kappaletta! Oltiin toisessa paikkisryhmässä ja Cloudy ei kehään mennessä ollut kovinkaan hyvin kuulolla, mutta en jaksanut huolestua siitä, koska paikkiksessa sillä ei olisi loppujen lopuksi paljoa väliä - tsemppaisin sitten enemmän yksilöliikkeisiin. Maahanmeno oli melko hidas, mutta jäi hyvin maahan. Olin ehtinyt olla piilossa noin reilut pari minuuttia, kun numero 18 huudettiin kytkemään koira ja kappas, sehän olin minä. Cloudy oli päättänyt lähteä vähän kävelylle..

En edes muista, milloin viimeksi tuo koira olisi lähtenyt paikkamakuusta omin luvin. Tänä keväänä se on noussut yhden ainoan kerran ja sekin meni ohjaajan piikkiin, mutta viimeksi se harrasti tuota nousemista pari vuotta sitten, mutta ei silloinkaan lähtenyt käppäilemään minnekään, nousi vaan ylös. Tietysti tämä harmitti ja paikkiksen nollaus tarkoitti, ettei meillä ollut enää mahdollisuuksia ykköstulokseen ja odotteluaika olisi ollut pitkä, ennen kuin oltaisiin päästy tekemään yksilöliikkeitä, joten siinä vaiheessa perjantai-ilta kavereiden kesken vaikutti houkuttelevammalta vaihtoehdolta, joten päädyin keskeyttämään kokeen. Kerta se on ensimmäinenkin.

Tiistaina meillä oli uusintayritys Muuramessa Pehkosen Maurin tuomaroitavana. Paikkis jännitti ehdottomasti eniten, sillä perjantain nollapaikkis oli tuoreena mielessä, mutta lähdin sillä asenteella liikkelle, että otetaan tällä kertaa myös ne yksilöliikkeet sitten vaikka treenin kannalta, jos ei muuten. Cloudy ei kuitenkaan ole koskaan yllättänyt näin hienosti ja kerrankin saatiin meidän tokoiluja videolle. Kiitokset kuvaajalle!



Paikkamakuu 10- En ole ikinä jännittänyt paikkista näin paljon! Piilossa ollessani sydän jyskytti tuhatta ja sataa, mutta onneksi Cloudy oli hieno ja pysyi, vaikka pari koiraa rivistä nousikin. Myös maahanmeno- sekä perusasento tulivat heti ensimmäisillä käskyillä, hieno eurasier!

Seuraaminen 9
- Täyskäännökset valuivat hieman, mutta en oikein kiinnittänyt siihen huomiota. Ajattelin vaan koko ajan, että nyt ei saa antaa mitään käsiapuja, mikä on tullut tavaksi rallytokossa ja sen vuoksi unohtui pitää käsiä rentoina. Arto onkin mulle ties miten usein treeneissä sanonut, ettei saa kävellä sen näköisenä, kuin olisi lentoon lähdössä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
- Cloudy meinasi alussa mennä maahan, mutta liikkurin käsky tuli kreivin aikaan!

Luoksetulo 8
- Kokeilin ensimmäistä kertaa käsimerkkiä, sillä Cloudy on tehnyt kahdesti hienon stopin treeneissä käsimerkillä joskus maaliskuussa ja pieni treenimäärä ei ole ilmeisesti aina pahasta, sillä stoppi oli omaan makuuni tarpeeksi napakka. Ikuisuusongelmahan meillä on tuo vauhdin lopahtaminen pysäytyksen jälkeen, josta lähti se pari pistettä. Tätä ollaan kyllä treenattu ja kyllähän se sentään lähti liikkelle laukalla, mutta lössähti kuitenkin nopeasti raville.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
- Just ennen liikettä arvoin, millä käskyllä se pysähtyisi parhaiten, onneksi taisin tehdä ihan kelpo valinnan sen suhteen.

Nouto 0
- Kovasti myös taustajoukot yritti houkutella siihen, että noutoa täytyy edes yrittää, mutta niin pitkään kuin koira tuumaa, että hae ite, se on melko turhaa.

Kauko-ohjaus 10
- Cloudyn bravuuri! Eivät kyllä olleet siitä huolimatta kympin arvoiset, ensimmäisessä vaihdossa annoin sen verran selkeää vartaloapua, että moni tuomari olisi jo siitä rokottanut. Videolta se ei välttämättä kovin hyvin näy, mutta seisoskelin siellä tyyliin varpaillani, kun käskin koiran ensimmäisen kerran istumaan.

Estehyppy 9
- Tämä kyllä vähän arvelutti, sillä Cloudy ei ole treenannut hyppyä aikoihin, mutta yhtä lailla mielessä oli ne kerrat, joiden takia ollaan nollattu hyppy, kun koira on sännännyt sinne liian aikaisin, joten koin tarpeelliseksi varmistella, ettei nyt kävisi niin. Cloudy oli hieno, mutta tuomarin makuun kuitenkin hieman liias hidas.

Kokonaisvaikutus 9
- Kiitettävää yhteistyötä tuomarin mielestä, mutta palkintojenjaossa vielä mainitsi, että noudon väliin jättäminen kuulemma vaikutti vähän tähän.

Yhteensä 169p AVO1 & 1.sija

Cloudy haki meille lisää kukkia
Porukat sanoi meidän suorituksen jälkeen, että ykkönen sieltä tulee, mutta itse olin viimeiseen asti epäileväinen, kun nouto kuitenkin vei sieltä sen 20 pistettä. Tosin kun Wintu sai viime syksynä ykkösen rotumestiksissä nollattuaan noudon, niin olen siitä asti uskonut, että Cloudykin voisi pystyä samaan. Ennen ajattelin, ettei avoon kannata mennä, jos ei noutoa osaa, mutta halutessaan Cloudy voi tosiaan pystyä samaan kuin Wintukin.

Katselin vähän tilastoja ja Cloudy näyttäisi olevan Suomen neljäs eurasier, jossa olisi kisaoikeus tokon voittajaluokkaan ja viimeisin AVO1-tulos eukuilla on vuodelta 2003. Tosin voittajaluokkaan ei kuitenkaan ole asiaa ilman nouto-osaamista, mutta en ole vielä varma, jatkaako Cloudy tokoilua vielä avoimen luokan jälkeen. Tällä hetkellä noudon tilanne on se, että koira nostaa kalikkaa sentin verran maasta, joten treenattavaa vielä riittää. Cloudyn kanssa tokoilu on kuitenkin aivan mielettömän kivaa ja olen älyttömän iloinen siitä, että mulla on juuri tuollainen koira.

Cloudylla on seuraava koe jo tiistaina, mutta äitini ohjattavana. SM-kisat lähestyy ja oman seuran järjestämä koe on hyvä kenraalitreeni, ennen kuin laitetaan parivaljakko ässämeihin. Tosin äiti ei ole koskaan ohjannut tuota eurasieria edes yhden tokoliikkeen verran, mutta Cloudy ei onneksi yhtään katso sitä, kuka siellä hihnan toisessa päässä oikein on.

"Olet kaikkein paras koira"- on yksi suosikkisitaateistani ja sen voisi kyllä osoittaa suoraan tuolle koiralle.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Tätä tältä erää

Rallyputki on tältä erää saatu päätökseen. Eilen oli toistaiseksi viimeiset kisat Muuramessa ja en oikeastaan olisi uskonut, että tultaisiin tänä vuonna kisaamaan rallyssa näinkin aktiivisesti, yhteensä olen juossut tämän vuoden aikana 11 rataa. Helmikuussa oli tuplakisat kahden koiran voimin, huhtikuussa kisattiin kahdesti kaikkien kolmen kanssa ja eilen korkattiin avoin luokka pelkästään Cloudyn kanssa. Monelle tuo ei ole määrä eikä mikään, mutta tuntuu vähän hoopolle, että startteja on tähän mennessä kertynyt noinkin paljon lajista, jota me ei edes oikeastaan treenata.

Nyt tulee kisataukoa lähinnä sen vuoksi, ettei lähistöllä järjestetä kisoja ja nyt täytyy keskittyä muihin lajeihin, sillä kisoja on tiedossa. Sitä paitsi, jos mielisin rallyssa vielä kisata, niin täytyisi kyllä treenatakin, sen kyllä huomasi eilisissä kisoissa, ettei Cloudyn tokopohja ole avoimeen luokkaan enää yhtä riittävä, kuin Wintulla. Eikä kyllä Wintunkaan tokopohja sinne voittajaluokkaan riittäisi, jos sinne asti tässä lajissa joskus päästään.

Ne kisat kuitenkin, eilen vietettiin ilta Muuramessa ja olipa outoa kisata rallya vain yhden koiran kanssa.  Rata oli Cloudya ajatellen melko vaikea, sillä se ei vieläkään osaa käyttää pyllyään ja radalla oli kaksi kylttiä, joissa siitä takapään käytön osaamisesta olisi ollut todella paljon hyötyä, mutta mentiin sillä asenteella, että tehdään se mitä osataan ja hyvässä lykyssä saadaan hyväksytty tulos.



Olihan se melkoista menoa eikä radan jälkeen ollut kyllä yhtään luottoa sen suhteen, että oltaisiin saatu tulosta. Koira ei ollut radalla parhaimmillaan, mutta ei parane valittaa, sillä omasta ohjaamisesta löysin enemmän parantamisen varaa, kuin koiran työskentelystä. Sitä paitsi lämmittelin Cloudya jälleen liikaa, sillä tein taas ennen rataa juttuja, joita ei oltu koskaan treenattu. Wintullehan tuollainen sopii (tai ainakaan siitä ei ole haittaa), koska se on niin kuuliainen ja reipas, mutta tuo punaharmaa vaan väsyy moisesta, eikä se kuitekaan tuollaisilla hätätreeneillä ehdi ymmärtämään, mitä siltä oikein haetaan. Tokossa ja koiratanssissa olen tehnyt saman lämmittelymokan, joten se varmaan täytyy tehdä joka lajissa, ennen kuin siitä voisi mahdollisesti ottaa jopa opiksi.

Hyväksytty tulos sieltä kuitenkin tuli 79 pisteellä ja kisakirjojen jaossa oli melkoinen ylläri, kun Cloudy oli 17 koiran joukosta tuomarin suosikki! Aika kiva yllätys, varsinkin kun meidän suoritus ei todellakaan ollut sieltä kauneimmasta päästä ja tässä yhteydessä tuomari sanoikin, että ohjaajan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota suorituspaikkoihin, mikä on täysin totta ja sama huomio löytyi meidän arvostelulomakkeestakin. Näiden lisäksi pistevähennyksiä kertyi mm. uusimisesta sekä -10 tuli siitä, kun 13.kyltin (vasemmalle kääntymistä) lopuksi koira meni istumaan, vaikkei olisi pitänyt. En edes itse tajunnut asiaa radalla, vaikka rataantutustumisessa kyllä muistutin itselleni useaan otteeseen, että koira pitäisi ottaa äkkiä mukaan, ettei se ehtisi istumaan käännöksen jälkeen. Cloudy kuitenkin tekee istumiset automaattisesti pysähtyessäni, kiitos tokon, mutta helposti olisin saanut koiran mukaan ajoissa, jos vaan olisin itse ollut skarppina.

TP-palkinto kyllä lämmitti mieltä ja saatiin Pedigree-nameja sekä kaunis kukka, jonka tosin laitoin äidin matkaan, sillä Wintun palkintokukka on jo kuollut. En jättänyt sitä hoitamatta, joten taisin hoitaa sitä väärin, ehkä se vaan tukehtui, koska annoin sille liian paljon vettä? Joka tapauksessa kauniilla kukalla on parempi tulevaisuus jossain muualla, kuin täällä. Cloudykin on samaa mieltä.

                                               

Wintulla olisi ollut mahdollisuus saada koulari, mutta shetlantilainen aloitti juoksunsa 1½ viikkoa sitten, joten jouduin jättämään sen kotiin ja samalla perumaan myös kaksi tokokoetta. Tämä kyllä harmittaa, sillä olisin halunnut saada kisakokemusta voittajaluokasta ennen SM-kisoja, mutta nyt täytyy pärjätä ilman. Toki pitäisi olla iloinen siitä, ettei ne juoksut pamahtaneet SM-kisojen päälle, joten ei pitäisi valittaa. Tavallisia kisoja tulee kyllä lisää ja nyt saadaan ainakin viettää kesä ilman yhtäkään hormonihyrrää, aika kivaa!

Huomenna lähden kuvaamaan mätsäriin, ylihuomenna lähdetään tekemään Dayan kanssa Helsinkiin erkkariin ja perjantaina olisi Cloudylla tokokoe Mänttä-Vilppulassa. Tämän päivän pidin suosiolla vapaata 17 ikävuoden kunniaksi, enää vuosi niin pääsee itse (toivottavasti) kulkemaan autolla treeneihin, sitä jos mitä on kyllä odotettu!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Tavoite saavutettu

Sain kuin sainkin vappuna aikaiseksi ottaa kaavailemani päivitetyn yhteispotretin laumasta. Ensimmäiset otokset otettiin kauttaaltaan kuraisella ja märällä pellolla, joten päätettiin suunnistaa kentän pölyyn, jossa kaikki muut paitsi veteraani suostuivat poseeraamaan kameralle. Sain myös kokea sen tunteen, kun on juuri saanut koirat nättiin riviin ja samassa joku houkuttelee karkaavaa ponia takaisin viheltämällä...sen jälkeen rivi oli entinen.

Uusi yritys sitten, kun ilmasto ja ympäristö ovat vähän enemmän meidän puolella. 



Daikku ei enää tahtonut poseerata ilman palloa

Lauman kuudes jäsen aka Töpö unohtui kuvista aivan kokonaan, joten alla vielä muutamat (pääsiäis)kuvat tästä sinisilmästä. Jospa sitten kesällä kuva, johon Töpökin pääsee mukaan!