keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kylttejä karkuun

Viime aikoina ollaan tokoiltu lähes joka päivä, enkä ole mitenkään ehtinyt päivitellä jokaisia treenejä tänne, mutta kuitenkin jonkilainen yhteenveto viimeisen viikon treeneistä lojuu vielä luonnoksissa. Käytiin kuitenkin toissapäivänä Muuramessa taas vähän rally tokoilemassa.

Olin tosiaan ilmoittanut kisaamaan kaikki kolme vanhinta, vaikka vain Cloudylla oli luokkanousumahdollisuus. Dacun ilmoitin kisaan tarkoituksella, sillä sen kohdalla ei voi olla kovinkaan varma, tuleeko sieltä hyväksytty vai hylätty tulos, joten päätin pelata varman päälle, jos Haukkuvaarasta ei olisikaan tullut sitä toista tulosta. Wintu tuli sitten mukaan vähän vahingossa, koska alun perin sillä ei ollut paikkaa Haukkuvaaraan, minkä takia ilmoitin sen näihin karkeloihin. Siispä ainoastaan Cloudyn kanssa lähdettiin tavoittelemaan koularia, mutta paimenien kanssa hakemaan vain kokemusta.

Meinasi tulla vähän kiire ehtiä kisapaikalle tarpeeksi ajoissa, sillä rataantutustuminen alkoi viideltä ja pääsin koulusta vasta neljältä. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla ja rata yllätti positiivisesti, ei yhtäkään juoksuosuutta ja muutenkin, en ole ikinä kisannut noin yksinkertaisella radalla. Mukavaa, että vaihteeksi näin. Yleensä opetan tai vahvistan vielä ennen rataa koiralle jotain liikettä, jota se ei vielä osaa, mutta nyt sellaiselle ei onneksi ollut tarvetta.

kukkaiswintu ja laatu samassa kuvassa

Dacu oli suoritusvuorossa luokkansa ensimmäisenä ja rajalassiella meni jo alusta alkaen homma vähän penkin alle. Anna tuli kisapaikalle juuri silloin, kun mentiin lämmittelykehään ja pahaksi onneksi Annalla on melko samanlainen auto, kuin äidillä, joten Dacu oli ihan vakuuttunut, että äiti oli tullut pelastamaan sen rallikisoista. Tuo koirahan ei ole varsinaisesti mikään mammanpoika, mutta siitä huolimatta se harrastaa tuota autojen kyttäämistä melko aktiivisesti, jos joku auto vähääkään näyttää tai kuullostaa porukoiden autolta, niin se olisi menossa kyytiin siltä seisomalta. Siinä lämmittelykehässä olo oli melko toivoton, kun koira ei ollut mukana alkuunkaan, mutta lohduttauduin ajatuksella, ettei sillä kuitenkaan ole käytännössä väliä, mikä tulos meille tulee - vai tuleeko tulosta ollenkaan, joten mentiin kehään.

Koko kehän ajan tuntui siltä, ettei veteraani oikein ollut hommassa mukana ja etenkin 270 asteen käännös vasemmalle tuntui tuskalliselta ja kerran se uusittiin, mutta kun ei toisella yrittämälläkään onnistunut, niin annoin olla. Dacuhan ei ole kovin hyvä noissa missään, mihin liittyy vasemmalle kääntyminen, mutta tätä se on kyllä tehnyt treeneissä melko onnistuneesti. Loppurata sujui liiankin nopeasti ja kun päästiin maaliin, niin olin vakuuttunut siitä, että jätettiin joku tehtävä tekemättä.

Sähläyksestä huolimatta Dacu sai tähän mennessä parhaimmat pisteensä, eli 84 pojoa. Vähennyksiä lähti edellämainitun säheltämisen lisäksi siitä, että olin liian kaukana lähtökyltistä, vinosta sivulletulosta ja kontrollin puutteesta.



Cloudyn kanssa sählättiin vähän vähemmän ja saatiin kasaan 94 pistettä ja sen myötä myös RTK1. Vasta kun hain kisakirjat, niin tajusin olleeni aika tyhmä. Mehän saatiin noita lähtökylttimokia jo Haukkuvaaran kisoissa, mutta muistin, että ne olisivat tulleet siitä, että oltiin liian lähellä kylttejä. Hyvä oli vasta siinä vaiheessa tajuta, että se tarkkaan taktikoitu, yli metrin pituinen välimatka lähtökylttiin oli sittenkin virhe. Lisäksi kaahotin radalla siihen malliin, etten yhtään ollut varma, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Ajattelin, että nyt kun mennään seuraavalle kyltille, niin voi miettiä rauhassa, minne singota seuraavaksi. Muutenhan se oli kuningasidea, mutta kyltillä ei olisi saanut istua, joten päädyin uusimaan sen. Ehkä vielä hienompi idea olisi vaan ollut lukea, mitä kyltissä sanotaan ja toimia vasta sitten?

Wintun rataa saikin odotella pidempään, mutta se kannatti, sillä myös shetlantilainen teki tähän mennessä parhaimmat pisteensä, kun saatiin melko simppeliltä avoimen luokan radalta kasaan 99 pistettä. Yksi piste lähti, kun olin liian kaukana kolmoskyltistä. Taidan siis juoksennella noita kylttejä karkuun melko kiitettävästi, kun samoja mokia tein jokaisen koiran radalla. Wintu kuitenkin sijoittui toiseksi ja saatiin palkinnoksi kiva kukkanen sekä kettupehmolelu, joka taisi jäädä meidän kuskille autonkoristeeksi.



Radan loppupuolella oli aivan välttämätöntä pitää pieni miettimistauko taas sen suhteen, mitä tehdään. Sitten vaan kaikki toivo peliin, että Wintu muistaisi eteenmenon, jota sen kanssa ei olla treenattu yhtään ja joka on kuitenkin sille vähän vaikea liike. Onneksi sekin saatiin sujumaan, koska Wintu on niin kuuntelias ja hieno!

Vielä ei saatu Cloudyn kanssa mitalia matkaan, sillä niitä ei ollut paikan päällä tarpeeksi, mutta saadaan se matkaan sitten seuraavissa kisoissa, jotka ovat parin viikon päästä. Sinne menee vain Cloudy ja Wintu, koska alokasluokkaa ei ole ollenkaan. Siispä eurasier ottaa takapäänkäyttöharjoitukset tehotreeniin, mutta sitä ennen koirat saavat loppuviikon vappuloman kaikesta treenaamisesta.

Vappu vietetäänkin vaihteeksi koko lauman voimin, viisikko on tainnut olla koolla viimeksi helmikuussa? Nyt jos koskaan voisi olla päivitetyn yhteispotretin paikka, sillä viimeisin on joulukuulta, jolloin Duran paikallaolo oli vielä sen verran heikossa jamassa, ettei kuvista tullut julkaisukelpoisia. Siinä on vapulle sopiva tavoite!

1 kommentti:

  1. http://chocochilinchillailua.blogspot.fi/2015/04/mystinen-paketti-osa-1.html täällä on arvonta käy osallisuu!

    VastaaPoista