lauantai 14. maaliskuuta 2015

Ihmeitä teemme hetkessä, mahdottomat asiat vievät hieman enemmän aikaa

Otsikko kuvastaa Wintun voivoi treenailuja erinomaisesti.

Viime viikonloppuna meillä oli jälleen Tokonuorten valmennusleiri Klaukkalassa, jonne lähdettiin perjantaina. Minulla oli jo selvät visiot valmiina sen suhteen, mitä me treenattaisiin, sillä voittajaluokan liikkeitä treenatessa vastaan on tullut pulma jos toinenkin. Näihin me lähdettiin etsimään ratkaisuja leiriltä - ja tietysti oppimaan muutakin uutta!

Perjantai alkoi Juha Korrin luennolla koirien vieteistä sekä leikittämisestä. Aihe oli mielenkiintoinen ja luento hyvin antoisa, kirjoitinkin sivukaupalla muistiinpanoja tärkeimmistä asioista. Luennon lomassa mietin itsekseni, että miksen käytä Wintulla lelupalkkaa useamminkin, se kuitenkin leikkii ja tykkää treenileluistaan, vaikka namit ovatkin ykkösiä. Päivän päätteeksi meillä olikin käytännön treenit leikittämisestä ja Wintu leikki hienosti, vaikka loppua kohden se alkoikin jo väsymään, mutta niin alkoi allekirjoittanutkin. Shetlantilainen roikkui kaninkarvalelussaan äristen niin hurjasti kuin vaan osasi. Ainoa miinuksen aihe olikin se, että Wintu ei jatkuvasti vedä lelua itselleen, vaan jää välillä mälläilemään sillä. Täytyy siis päästää lelusta irti juuri oikealla hetkellä, eli vain silloin, kun shetlantilainen kiskoo sitä itselleen kunnolla.

Juha Korrin käytännön treenit koiran leikittämisestä Kuva C. Hanna-Maria K

Majoittauduttiin hotelli Korpilampeen ja oltiin samassa huoneessa Netan ja Geo-labbiksen kanssa. Geo oli hyvätapainen nuorimies, mutta siitä huolimatta Wintu koki tarpeelliseksi pöristä sille vähän joka käänteessä. Wintu onkin sitä mieltä, että kaikkiin oman lauman ulkopuolisiin tulee suhtautua varauksellisesti, vaikkeivat ne shetlantilaista noteeraisikaan millään tavoin.

Lauantaina aloitettiin treenit Anna Liukon opissa ja halusin treenata (ylläripylläri) seuraamista, tosin tällä kertaa vikaa ei ollut seuruupaikassa tai käännöksissä, vaan siinä, että kun seurataan pidemmän kaavan kautta, niin Windyn vire ei oikein kestä. Anna liikkuroi meille seuruuta, joka sujui pääosin hyvin, mutta varsinkin erilaisten häiriöiden kohdalla (muut ihmiset, ilmastointilaite yms.) shetlantilaisen keskittyminen herpaantui. Tähän saatiin ohjeeksi se, että jatkan vain itse matkaa ja kun koira tulee mukaan ja löytää itse oikean seuruupaikan --> palkka. Anna sanoi myös, että voisin huomauttaa Windylle reippaammin siitä, jos se alkaa valua, jätättää tai muuten ajautua pois oikealta paikalta. Kokeilin heti ja kun tokaisin "oijoi" niin Wintu paransi heti, hieno! Olen vieläkin tosi varovainen sen suhteen, että uskaltaisin huomauttaa Windylle mistään nimenomaan tokotreeneissä, mutta onneksi turhaan.





Päivän toiset treenit oltiin Katariina Kainulaisen opissa ja keskityttiin tunnariin. Viime leirillä oli ongelmana se, että Windy nakkeli kalikoita sinne tänne, eikä haistellut niitä yhtään. Kotona treenatessa saatiin asia ratkaistua, kun älysin vaihtaa käskysanaa, ennen käsky oli oma, nyt se on etsi. Ero oli huima, kun käytin jälkimmäistä käskysanaa, niin Wintu ymmärti heti haistelun idean. Nyt ongelmana on se, ettei Wintulla riitä kantti nostamaan kalikkaa, ellen vahvista sille jotenkin sitä, että se tekee oikein. Kun Pulliaisen Riikka opetti meille tunnaria, niin hän käski kehumaan heti, kun Wintu nostaa oman. Tästä saatiin ongelma aikaiseksi, koska ilman kehua Wintu jää kyselemään, että mitäs nyt.

Kata sanoikin, että Wintu tarvitsee tunnariin rutkasti lisää itseluottamusta, minkä jo osasinkin arvata. Tuo tunnarin yhteydessä kehuminen on tainnut olla sittenkin vähän huono, koska minulla tulisi olla mielummin sellainen asenne, etten tiedä, missä oikea on ja koiran tulee etsiä se itse ilman minun apuani. Mentiin siis ulos treenaamaan, jotta Wintu saisi itse etsiä kapulan maastosta. Alkuun shetlantilainen jäikin kyselemään, "mihin suuntaan, missä se on??" mutta kun en noteerannut Wintun avunpyyntöjä, niin se alkoi viimein etsimään itse. Tämäkään ei tosin mennyt kerralla putkeen, kalikan etsimisen aikana Wintu ehti heittäytymään maahan, istumaan ja katselemaan muualle, eikä tosiaan koko ajan keskittynyt työntekoon. Tuollainen haaveilu on todella huono, joten nyt saadaan tästä(kin) meille uusi treeniprojekti.

Sunnuntaina jatkettiin jälleen tunnaria Katan opissa. Wintu oli jälleen melkoinen haaveilija, mutta mahtui siihen vartin mittaiseen treeniaikaan onnistuneitakin suorituksia, joissa Wintu teki intensiivisesti töitä ja toi kalikan ihan itse. On kuitenkin selvää, että töitä riittää vielä paljon. Onneksi lumet sulavat nopeasti ja päästään jatkamaan samanlaisia kalikanpiilotustreenejä melko pian.




Sunnuntain toinen treeni tehtiin kaukojen parissa Pernilla Tallbergin opissa, eikä Wintu loistanut ollenkaan. Osa käskyistä meni täysin shetlantilaisen korvien ohi, kun ilmastointilaite puhisi vieressä meidän treenatessa, mutta ei tainnut olla keskittyminen kokonaan siitä kiinni. Treenailut jäi vähän lyhyeksi, muutamat kivat s-m-vaihdot saatiin aikaiseksi ja toki näissäkin riittää vielä tekemistä, mutta Wintu ei tehnyt kyllä yhtään samalla tasolla, kuin yleensä. 

Paikkishommat menivät melko kivasti, Wintu sai kehuja sen asenteesta ja siitä, miten se on samaan aikaan niin rauhallinen, mutta kuitenkin skarppina. Istumisessa se meni maahan, joten tehtiin treenien lopuksi Wintu istui puoli minuuttia, jonka jälkeen palkka ja sitten se tönöttikin hienosti kokonaiset pari minuuttia, jonka jälkeen superpalkka. Häiriötreeneissä pahin häiriö oli ehdottomasti ruoka, jonka perään shetlantilainen oli menossa useaan otteeseen seuruun aikana ja myös pari kertaa paikkiksen aikana. Hyihyi, tätä (ja lukuisia muita asioita) pitäisi treenailla useamminkin.


Sunnuntaina Pernilla Tallberg piti luennon uusista tokosäännöistä. Vaikka toko onkin tavallaan meidän päälaji, niin olin tutustunut uusiin sääntöihin hävyttömän huonosti, joten luento tuli tosi hyvään saumaan. Meille näytettiin myös esimerkkivideot siitä, kuinka uudet liikkeet tulisi suorittaa. Kätevää, ei sanallisista ohejeista meinannut saada mitään tolkkua kaikkien liikkeiden osalta, varsinkin EVL:n ohjattuhyppynouto-systeemistä.

Wintu eli viikonlopun ajan melkoisilla mössömätöllä. Treeninameina meni spesiaalisti ihapullia ja lauantai-iltana Wintu sai iltapalaksi Cesar-purkin, lähinnä synttäreidensä kunniaksi, sillä shetlantilainen täytti leirilauantaina viisi vuotta, huimaa!



Wintu yhdeksän viikon- ja viiden vuoden ikäisenä. Shetlantilainen on kasvanut paljon, (varsinkin vyötärönsä osalta) mutta sen kanssa on myös koettu paljon. Vaikka sanonkin aina, että Wintu on todennäköisesti mun viimeinen sheltti ja ylipäänsä pikkukoira, niin ei kyllä harmita, että aikoinaan lauman jatkeeksi tuli myös pieni shetlantilainen. Onnea maailman paras Wintu!

Ps. Wintu, lupaan tehdä sinulle oman makaroonilaatikkokakun sitten ensi vuonna. Ainahan se Cesarin voittaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti