keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

"Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla."

- Nuuskamuikkunen.

Kevään tunnistaa siitä, kun kalenteri täyttyy pikavauhtia kisoista, näyttelyistä, valmennuksista, treeneistä sun muista. Treenimotivaatiokin nousee kymppiin, kun kentät sulavat ja pääsee ulos treenaamaan. Tosin kevät tarkoittaa myös kuraisia koiria, rakastan eukkujen likaa ja vettä hylkivää turkkia, mutta paimenet ovatkin sitten oma lukunsa. Jotta en hukkuisi hiekkaan, päätin, että Dacu saa tänä vuonna kesäturkin poikkeuksellisen aikaisin, kun kelitkin sen jo sallivat. Dacu lähtikin eilen äidin luokse ja ensi viikolla se palaa helppohoitoisessa kesätukassaan, huippua! Olisi oikeastaan ollut viisainta ottaa trimmikone äidin luota tänne, koska vaihtoterät olivat minulla ja olisin samalla voinut ohentaa Wintun tassu- ja mahakarvoja, jotka nekin kuraantuvat kovin helposti. Hyvä olla jälkiviisas.




Cloudy the tyhmä hormoonihiiri teki inhottavan tempun. Sillä oli juoksut helmikuussa, kuten oli odotettavissakin, (9kk juoksuväli) mutta ne juoksemiset olivat hyvin hiljaiset, helpot ja nopeat. Ei yhtään Cloudylle tyypillistä, mutta ajattelin, ettei se olisi pentujen jälkeen mitenkään tavatonta. Dura otti äidistään mallia ja aloitti sekin juoksunsa vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Tämän johdosta Cloudy sitten keksi aloittaa juoksunsa uudelleen ja tällä kertaa tyhmä eurasier juoksikin tavalliseen tapaansa, pidemmän kaavan kautta ja vähän vähemmän hiljaisesti. Onneksi molempien osalta juoksemiset ovat nyt loppusuoralla, vihdoinkin!

Tämä on kuitenkin tarkoittanut sitä, että meiltä on jäänyt suunnilleen kaikki kiva väliin. Agilityn osalta alkoi uusi jakso, jonka parit ensimmäiset treenit menivät meidän osalta sivu suun, samaten parit agilitymöllit ja viime lauantain tokokoe. Hinku aksaamaan on ollut kova, mutta ehdottomasti eniten ärsytti kokeen peruminen. Cloudyn liikkeet oli todella hyvällä mallilla ja olosuhteetkin olisivat olleet sille erinomaiset, maaliskuussa kun ei vielä ole kovinkaan kuuma. Ei sitten viitsitty lähteä pelkästään Wintun kanssa, koska sen osalta oli vaan tarkoitus käydä katsomassa, kuinka koevalmiit liikkeet jo sujuisivat ja oltaisiin esimerkiksi jätetty tunnari kokonaan tekemättä. Nyt vaan nokka kohti huhtikuuta ja ulkokokeita.


Viime keskiviikkona Dacu ja Wintu kävivät hierojalla. Ajattelin, että Wintulla olisi enemmän jumia, sillä se on parin kuukauden ajan treenannut aktiivisesti kaukoja sekä takapään käyttöä. Daculle hieronta oli puolestaan enemmänkin kontrollikäynti, sillä en ole huomannut siinä kerrassaan mitään muutosta, mutta täytyyhän se välillä käydä katsomassa ammattilaisen silmien alla.

Asiat olivatkin täysin päinvastoin. Wintulla oli oikea puoli juntturassa, eli ns. tokojumia, jota voitaisiin ehkäistä tekemällä enemmän esimerkiksi seuruuta tai sivulletuloa myös oikealla puolella, eikä aina vain vasemmalla. Shetlantilainen lähti hyvin avautumaan, eikä mitään sen suurempaa löytynyt. Dacu sen sijan, huhhuh! Se oli erittäin kosketusarka pääkopasta hännänpäähän, mikä tuli melkoisena yllätyksenä. Erika sanoikin, että Dacu tuntui melko akuutilta, mikä tarkoittaa sitä, että sille oli täytynyt käydä jotain vain päiviä ennen hierontaa. En vaan yhtään tiedä, mitä olisi voinut tapahtua. Dacua ei ole muut lenkittäneet kuin minä, eikä se ole lenkeillä liukastellut. Ainoastaan mieleeni tulee sellainen vaihtoehto, että se olisi hypännyt esimerkiksi sängystä alas ja liukastunut siinä yhteydessä. Pidän tosin mattoja sängyn vieressä niin, että sängystä hypätessä liukastuminen olisi mahdollisimman epätodennäköistä, mutta tiedä sitten. Koska Dacu ei ole oireillut tuota mitenkään, niin myös sen seuraaminen on haastavaa, joten uusi käynti lienee lähiaikoina ajankohtainen.



Eilen käytiin pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä, mukana oli Daya sekä Windy. Dayan kanssa tehtiin muutamaan otteeseen paikkista, jossa välillä kontakti harhaili, mutta muuten oli hyvä, eikä yrittänytkään vaihtaa lonkalle. Harmitti jälkikäteen, etten tajunnut tehdä yhtään pidempää paikkista, pisin taisi olla reilu puoli minuuttia, joita tehtiin kyllä useampia. Häiriö oli kuitenkin melko suuri kun muut treenasi vieressä, mutta siitä huolimatta viime aikoina paikkistelut on olleet turhankin lyhyitä. Lisäksi Daikku teki seuraamista, jossa se on viime aikoina poikittanut sen verran reippaasti, että se on syönyt motivaatiota treenata koko liikettä. Arto vinkkasi, että kannattaisi tehdä ympyrää vasemmalle - ja sehän toimi! Daya alkoi suoristumaan aika hyvin, palkkauksen jälkeen vielä pari lyhyempää toistoa ja jätin toistaiseksi homman siihen, ettei menisi jankkaamiseksi. Luoksareista palkkasin pallolla ja ihmettelin, kun tsekkiläiselle ei kelvannutkaan palkaksi narupallo, joka on yleensä sen mielestä hurjan kiva. Siitä saa kiittää niitä koiranomistajia, jotka paskattavat koiriaan treenikentällä..

Wintu teki seuruuta, jossa oli väljät täyskäännökset, mutta muuten hyvä. Tehtiin samalla rallyn 270 asteen ja 360 asteen käännöksiä molempiin suuntiin, niissäkin väljyyttä aluksi, mutta parani parin toiston jälkeen huomattavasti. Metallinouto oli nätti, Wintu palautti kalikan niin nopeassa ravissa, kuin vain osasi. Päätin kokeilla vielä luoksarissa suullista pysäytystä, ollaan viime aikoina treenattu Wintullekin siihen käsimerkkiä, koska suullisessa valuu helpommin. Eikä olisi kannattanut kokeilla nytkään, koska ensin oli tyhmää sipsuttelua, jonka jälkeen vasta pysähtyi. Jäävät olivat kuitenkin kivoja, varsinkin istuminen! Nyt täytyisi keskittää treenaaminen nimenomaan niihin vähemmän koevalmiisiin liikkeisiin, kuten tunnariin, kaukoihin ja ruutuun. 


Dura ei ole enää kovin pieni
Treenien lopuksi oli kyllä huippua nähdä taivaalla revontulia! Joita niitäkään en olisi tosin huomannut, ellei Arto olisi siitä erikseen tullut sanomaan. Jos sitä muistaisi tähyillä mahdollista auringonpimennystä sitten perjantaina!

4 kommenttia:

  1. Dacu on kyllä niin äitinsä näkönen!

    VastaaPoista
  2. Ihania kevätkuvia! Mä just postailin samaisesta aiheesta, ei meinaa malttaa odottaa kesän tassutapahtumia :) Vitsi mua harmittaa noi revontulet, tuntuu et kaikki muut näki ne paitsi minä, hah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kevät on kyllä aina sellainen, että silloin motivaatio nousee huippuunsa ja sen johdosta tunkee kalenterin täyteen vaikka ja mitä. :-D

      Poista