torstai 5. helmikuuta 2015

Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä

Näin on, joten valmiita suunnitelmia on aina mentävä muuttamaan, edes vähäsen.

Ilmoitin vähän aikaa sitten Windyn ja Cloudyn ensi viikolle rallytokokisoihin siinä toivossa, että shetlantilainen saisi alokasluokan koularin ja ehkä jopa pieni eurasier kykenisi samaan. Lauantaina olisi Partacollieiden järjestämät kisat ja sunnuntain kisat ovat Muuramen Seudun Kennelkerhon käsialaa, joten sunnuntaina on vielä mahdollisuus parantaa, jos lauantaina menee penkin alle.

Äiti kuitenkin keksi lähteä samana viikonloppuna Tallinnaan näyttelyyn, mikä jottei. Tsekkiläisellä riittäisi ikä vielä junnusertin metsästykseen, mutta äiti halusikin viedä Cloudyn nyt, kun sillä on kerrankin jonkin verran turkkia päällä. Ehdottamani kompromissi molempien koirien ilmoittamisesta kävi, joten näyttelyilmo lähti matkaan. Itsekin täytyi tyytyä kompromissiin, kun toinen kisakoira lähtee kehäilemään, Dacu saisi tuurata!



Dacun kanssa ei olla käyty ikinä kisaamassa, eikä harrastettu rallya sen suuremmin. Jotain kylttejä ollaan toisinaan tehty aktivointina, mutta sen osaamistaso on kyllä aika naurettava. Mennään kuitenkin kokeilemaan ja pitämään hauskaa, kun tuli tilaisuus. Nämä taitavat olla meidän ensimmäiset ja viimeiset yhteiset kisat, kun koira on viittä vaille yhdeksänvuotias, joten kai tässä voi jo sanoa, että nyt tai ei koskaan.

Cloudy ei tosin olisi päässyt kisaamaan muutenkaan, kun meni aloittamaan juoksunsa.
Daya muuten tiputti turkkinsa ja tsekkiläinen on nyt ihan rotta, mikä loistava ajoitus! Jää nyt Daikulta junnusertti saamatta, jännitetään siis vaan Cloudyn puolesta.



Dacu on saanut harjoitella alokasluokan kylttejä, mutta Wintun treenaaminen on tulevista kisoista huolimatta painottunut lähinnä tokon puolelle. Siispä ollaan tosi tyytyväisiä, jos Wintu rallyilee itselleen viimeisen hyväksytyn tuloksen alokasluokasta ja pääsee korkaamaan voivoin tokon osalta maalis-huhtikuun aikana.

Muutamaan otteeseen ollaan kävelty hallille ja treenailtu isompia liikkeitä, mutta pääosin kiireinen, kylmä ja pimeä talvi on ajanut meidät olohuoneeseen treenailemaan seuruun sivuaskeleita, tunnaria ja kaukoja. Eikä turhaan, sillä edellämainitut liikkeet ovat jo melko hyvällä mallilla unohtamatta kuitenkaan sitä, että sivuaskeleet vasemmalle ovat edelleen maailman vaikeinta, lähinnä ohjaajalle. Valmiiden liikkeiden listalla ovat molemmat noudot, paikkis sekä istuminen, hiomista vaille ruutu sekä tunnari ja vähän enemmän töitä riittää vielä seuruun ja luoksarin suhteen. Seuruuseen haluan vielä tiiviimmät käännökset sekä enemmän asennetta, luoksareissa puolestaan saisi olla enemmän vauhtia. Alkaneen vuoden kunniaksi shetlantilainen on aloittanut ennakointiharrastuksen ja se on muutamaan otteeseen karannut takapalkalle ilman lupaa. Tuhmeliini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti