maanantai 29. joulukuuta 2014

Toisella puolella on huominen

Katseeni suuntaa viime vuonna asettamiini tavoitteisiin ja plärään ne läpi siinä toivossa, että mahdollisimman moni olisi toteutunut kuluneen vuoden aikana. Niille, jotka jäivät toteuttamatta, keksin jonkun pätevän seliselin.

Tavoitteet tälle vuodelle olivat:

Dacu
- Saada ratkaisu vikaan ja parantua
Käydä hoidossa säännöllisesti
Pudottaa painoa samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Nauttia elämästä

Dacun vikaan ei varsinaisesti saatu ratkaisua, mutta rajalassie voi nyt paremmin ja saatiin lupa hoitovälin pidentämiseen, sillä kroppa alkaa olemaan jo hyvällä mallilla. Tuo koira pudotti painoaan ruhtinaallisesti ja vähän aikaa sitten luvattoman kauan kestänyt laihdutuskuuri saatiin päätökseen. Dacu on muistanut nauttia elämästä, siitä on tullut vähän pentu ja se nauttii, kun pääsee olemaan välillä äidin luona maalla, vaikka kovin sitkeästi yrittäisin pitää sitä vaan mun luona. On silti pakko myöntää, että "maalaislomat" ovat tehneet sille todella hyvää. Tämä vuosi meni siis Daculta oikein mainiosti!




Windy
TK2
- Voittajaluokan starttaus
- Muutamat koiratanssikisat, ehkä yksi KUMA?
Muutamia uusia temppuja/liikkeitä
- Jos ne näyttelyjutut nyt! (Kehäesiintyminen kuntoon & pari mätsäriä)
Nuorten SM-kisat?

Wintu saavutti monta tavoitetta. TK2:sta metsästettiin pitkään, sillä allekirjoittanut jarrutteli kisaamista. Tavoitteita kirjatessani ajattelin, että haetaan koulari keväällä ja viimeistään syksyllä voittajaan. Kisattiinkin keväällä vain yksi koe, sillä halusin, että oltaisiin avoimessa luokassa vielä Nuorten SM-kisoissa. Sen jälkeen keksin, että halutaan olla avoimessa vielä rotumestiksissäkin, jotka ovat elokuun puolivälissä. Tästä huolimatta shetlantilaisen tokoilut eivät menneet huonosti, sillä matkaan tarttui SM-kulta sekä kolmesta kokeesta kolme ykköstulosta ja rotumestiksissä Wintu sijoittui kolmanneksi. Jätin jo melko varhain syksyllä haaveet voittajaluokan starttaamisesta sikseen, kevät treenattiin ahkerasti, mutta syksyllä koulu, muutto ja Cloudyn pennut veivät liikaa aikaa, joten treenaaminen jäi hyvin vähälle ja halusin kuitenkin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että voittajaan mennään vasta sitten, kun liikkeet on oikeasti kasassa.



Nyt voivoi näyttää jo melko hyvältä, mutta tekemistä riittää vielä. 
Seuraaminen vaatii hiomista paremman virekestävyyden suhteen ja tunnarin sekä kaukojen kanssa riittää töitä vähän enemmänkin. Käytiin yhdet koiratanssit keväällä, joista saatiin menolippu HTM:än avoimeen luokkaan, jonne Wintu on tuskin ikipäivänä valmis. Liikkeiden opettelu/vahvistaminen painottui tokopuolelle, mutta myös koiratanssin puolella opeteltiin muutamia uusia liikkeitä sekä yhtä positiota, aika huimaa. Näyttelyjuttuja ei treenattu, Wintu ei käynyt yhdessäkään mätsärissä ja näyttelyhihna pysyi visusti laatikossa, eikä eksynyt kertaakaan shetlatilaisen päälle. Taitaa näyttelyhommat olla Wintulta jo historiaa, eikä se haittaa.




Cloudy
- Pennut
- BH-koe loppuvuodesta
Pari näyttelyä
- Avoluokan korkkaus
- Pari koiratanssikisaa

Cloudy saavutti tavoitteensa hienosti! "Tavoitteista" suurin oli ehdottomasti pentuprojekti, josta Cloudy selvisi hienosti. Molemmat astutukset sujuivat hyvin, samaten tiineysaika ja synnytys. Maailmaan tuli viisi hienoa eurasierin alkua, jotka nyt ovat lähteneet ilahduttamaan uusia omistajiaan uusiin koteihinsa, yhtä lukuunottamatta. Olen Cloudyn pentuprojektiin tosi tyytyväinen, sillä kaikki tuntui sujuvan kuin oppikirjassa. Pitkin vuotta on saanut lukea juttuja siitä, kuinka eukkupentueisiin on syntynyt kuolleita pentuja, pentuja on kuollut parin päivän ikäisenä, pennuissa on ollut vikoja (kuten häntämutkaa tai laskeutumattomia kiveksiä) tai pennuilla on ollut suuria kokoeroja, joten Cloudyn vauvoihin en voi olla kuin tyytyväinen. Eläinlääkärissä kehuttiin, kuinka tasainen pentue on ja kaikki saivat terveen paperit lähtiessään maailmalle. Pentujen omistajat ovat ihania ja ollaan vaihdettu aktiiviseen tahtiin kuulumisia, kuvia ja videoita. Cloudy on myös toipunut pennuistaan hienosti ja siitä on tullut ihan kersa, kun Dura jäi kotijoukkoihin.



Oli sellainen mielikuva, että muut tavoitteet jäi toteuttamatta, mutta saatiin oikeastaan tehtyä aika paljonkin huolimatta siitä, että pienikin kisakalenterin poikanen meni lopullisesti sekaisin, kun Cloudy panttasi juoksujaan, jotka tulivat sitten lähes kaksi kuukautta myöhässä. Odoteltiin juoksuja aikaiselle keväälle, minkä vuoksi en uskaltanut ilmoittaa Cloudya mihinkään ja syksyllä halusin antaa koiralle kunnolla aikaa pennuista palautumiseen. Saatiin kuitenkin avoluokka korkattua ja jopa tulos sieltä, käytiin muutamat koiratanssit ja Cloudy kisasi myös freestylessä ensimmäisenä rotunsa edustajana Suomessa. Kesäkuun alussa käytiin yksi näyttely, jossa Cloudy oli rotunsa paras. Käytiin myös kisakentillä täysin uuden lajin, rallytokon merkeissä ja saatiin hyväksytty tulos. Kaveri vinkkasi, että Cloudy olisi myös eka rotuisensa, joka olisi kisannut rallyssa sen jälkeen, kun lajista tuli viimein virallinen, mutta tiedä siitä sitten.

Pentuprojektiin olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen ja kaikki muu, mitä ollaan saatu aikaiseksi sen lisäksi, on vain plussaa. Syksyllä Cloudy oli paljon äidin luona maalla, joten kisattiin kyllä, mutta treenattiin sitäkin vähemmän.




Uusi tulokas

Ahkera sosiaalistaminen kaikkiin mahdollisiin asioihin

Perustottelevaisuuden (kontakti, luoksetulo jne.) harjoittelemista
Uimaan! (D, C ja W varmasti opettaa, ei mulle vastuusta tästä!)
Muutama pentunäyttely + maailmanvoittaja elokuussa
- Koirakavereiden tapaamista


Tämä on siis Daya. Tsekkiläinen sosiaalistui, osaa perusjuttuja, osaa uida, on käynyt näyttelyissä ja yksi sertti on jo taskussa. Koirakavereita tavattiin melko vähän leikkimisen merkeissä, Sadetta ollaan kyllä miittailtu ahkerasti vuoden mittaan, eikös se lasketa myös? Treenaamisen suhteen oltaisiin voitu olla ahkerampiakin, mutta ainakin sillä on lauman paras kontakti- sekä ylipäänsä koko pohjatyö on tehty paremmin kuin sen edeltäjillä, joten ei se sentään täysin uivelo ole.





Allekirjoittanut ei tainnut asettaa itselleen mitään tavoitteita. Lainakoirani muutti tämän vuoden aikana toiselle paikkakunnalle, mutta omaan laumaan koiria tuli lisää kaksin kappalein. Tämän vuoden aikana huomasin ensimmäistä kertaa kunnolla sen, että olin tapahtumissa mukana enemmänkin järjestäjän/kouluttajan roolissa, kuin omien koirieni kanssa treenaamassa. Tietysti se on omilta koirilta ja omasta ajasta pois, mutta muiden opettaminen opettaa yllättävän paljon ja on mahtavaa olla mukana järjestämässä koira-aiheista toimintaa. Vuoden mittaan olen ollut mukana järjestämässä kolmea näyttelyä sekä muutamaa mätsäriä, tuomaroinut parissa agilitymölleissä sekä toiminut tokomölleissä liikkurina. Päällimmäisenä mieleen tulee kuitenkin ne tavalliset arki-illat, jolloin löytää itsensä kentältä kouluttamassa agilityä tai tokoa, siinä vierähtää helposti (viikko toisensa jälkeen) muutama tunti ilman omaa koiraa.

Tälle vuodelle mahtui myös muutama mätsäri, jossa valokuvaamisen sijasta toimin kehäsihteerinä ja yksi viikonloppu kului kehätoimitsijakurssilla. Näin ollen ensi vuoden tavoite on vaan se, että saan kaikki kehäharjoittelut tehdyksi.

Sen lisäksi otan tavoitteeksi, että julkaisen koirien tavoitteet vielä tämän vuoden puolella.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. hei! sinulla on upea blogi ja ihania elukoita+kuvia joten ajattelin voitaisinko tehdä niin että seuraisit minua ja minä sinua:)? sulla vaan on niin ihana blogi:) --> http://jellonat.blogspot.fi/

    VastaaPoista