lauantai 29. marraskuuta 2014

Ensimmäinen koetus

Uniikki päivä. Tänään Cloudyn yli vuoden kestänyt kisatauko katkesi, kun käytiin korkkaamassa avoin luokka tokon osalta. Halusin käydä kokeilemassa, miten meidän jo koevalmiit liikkeet sujuvat kisatilanteessa, mutta ajankohta oli huono. Tokoa ei olla treenattu aikoihin, koska ollaan tehty lähinnä tanssijuttuja, sillä messarin kisat ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

"äääää auttakaaa kieli jäi tähän kiinni!!" 

Paikkamakuu 7
- Tämän piti olla jo meidän koevalmis liike. Kanssakisaaja katsoi piilosta riviin, jossa koirat makasi ja Cloudy oli kuulemma oikein nätisti. Ajattelin, että näissä olosuhteissa se varmasti alkaisi haistelemaan, koska meidän rallykisat olivat samassa hallissa ja silloin hallin pohja kiinnosti pientä eurasieria melkoisesti. Tämä haistelemattomuus oli siis positiivinen yllätys.
Negatiivinen yllätys oli se, miten Cloudysta lähti ääntä. Ensimmäisen minuutin jälkeen tuo koira alkoi testailemaan äänihuuliaan ja se vikinä, ulina ja muu mölinä kuului erinomaisesti piiloon asti.

Seuraaminen 8½
- Ei olla aikoihin treenattu noin pitkää seuraamiskaaviota! Melko alussa Cloudy valui, mutta kiri takaisin kun oli juoksuosuuden vuoro. Myös yhden pysähtymisen perusasento oli melko vino, muuten ihan kelpo seuruu.

Liikkeestä maahanmeno 8½
- Taisi olla tuomarin makuun liian hidas.

Luoksetulo 7
- Stoppi valui, ylipäänsä pienen eurasierin pysähtymistekniikka kaipaa hiomista.

Liikkeestä seisominen 0
- Cloudyn varma liike. Ketjupanta alkoi kutittaa juuri kriittisellä hetkellä, joten käskyn annettuani koira jäi rapsuttelemaan kaulaansa ja kun tulin takaisin se oli puoli-istuvassa asennossa ja sen koivet harottivat joka ilmansuuntaan. Tais kuitenkin helpottaa?

Noutaminen 0
- Jätettiin väliin, koska pieni eurasier ei osaa tätä vielä.

Kauko-ohjaus 5
- Tämän piti myös olla meidän varma ja valmis liike. Cloudyn kaket oli koevalmiit sen ollessa 1½-vuotias, mutta nyt koira päätti jäädä maahan asumaan, joten kaksoiskäskyt istumisiin lopun perusasentoa lukuunottamatta.

Estehyppy 7½
- Cloudy empi hetken sen jälkeen, kun olin antanut käskyn. Jäi myös esteen taakse melko vinoon ja tarvitsi tuplakäskyn takaisin tullessa.

Kokonaisvaikutus 9
- Tuomarin mukaan koira tekee, mutta saisi olla reippaampi. Itse käytin myös kuulemma vartaloapuja useimmissa liikkeissä.

115p AVO3

Tuomarina kokeessa toimi Piritta Pärssinen, jolta Cloudy sai viime vuonna alosta 159,5 pojoa. Pärssinen on tiukka, mutta mukava. Voin siis antaa itselleni luvan ajatella, ettei saatu säälipisteitä ja että tästä suunta on vaan ylöspäin.

Okei, noin ei voi sanoa, kun on kyse Cloudysta. Sille sattuu ja tapahtuu aina, Wintun kanssa kisaaminen on tähän mennessä ollut melko idioottivarmaa, mutta Cloudysta ei koskaan tiedä. Milloin sen pyllyyn lentää ampiainen kesken paikkamakuun tai panta alkaa kutittaa juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä. Kaiken ei aina tarvitse mennä nappiin, ettei vahingossakaan pääse liian helpolla.

iloinen Duracel

Oli kuitenkin mahtavaa kisata Cloudyn kanssa pitkästä aikaa! Meillä oli kivaa ja Cloudyn kanssa on hauskaa tehdä töitä, siinä on vaan sitä jotain, vaikka homma menisikin ihan perseelleen. Eikä tänään ollut sellainen päivä. Me tehtiin tulos, meillä oli kivaa ja saatiin kotiintuomisiksi hieno panta, joka tosin meinasi jäädä Cloudyn päähän jumiin. Nyt se on Dayan panta, koska se sopii reikäpäälle kuin nakutettu.

Seuraavat kokeet menee ensi vuoden puolelle, treenaillaan keskeneräiset jutut valmiiksi, joskin noudon suhteen olen umpikujassa. Täytyy käydä hakemassa hyvää oppia jostain, en ole koirien kanssa treenannut mitään niin pitkään ja hartaasti, kuin tuon punaharmaan eurasierin noutojuttuja.

Ps. ei se Cloudyn kieli jäänyt oikeesti kiinni

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mitä nopeammin, sitä nopeammin

Taisin kokonaan sivuttaa meidän rallykisat, jotka olivat kuun ensimmäisenä päivänä. Tiivistettynä mentiin kisaamaan lähinnä tokopohjalla, tarkoitus oli treenata kylttejä kunnolla, mutta se sitten jäi. Kisoja oli kaksi samana päivänä ja Windy sekä Cloudy osallistuivat molempiin kisoihin. Windylle kaksi hyväksyttyä tulosta pistein 84 ja 76, mokailin itse askeleiden sun muiden kanssa. Cloudylle yksi hyväksytty tulos 90 pisteellä ja yksi hylätty, koska allekirjoittanut sääti jälleen. Josko sitä kävis ens vuonna kahlaamassa molempien kanssa ainakin alokasluokan läpi, ei tuosta taida meille sen suurempaa lajivalloitusta tulla, vaikka ihan mukavaa olikin.

Viime päivät ollaan harjoiteltu tanssimista. Allekirjoittaneen tekisi mieli treenailla tokoa, mutta Wintun tanssitaidot on ruosteessa ja messarin kisat lähestyvät. Ollaan treenailtu ohjelmaa pienissä pätkissä ja shetlantilainen on pätevä, mutta turhan äänekäs. Täytyy kuitenkin ottaa haukkumisriski. Wintun suu aukeaa useimmiten juuri sen näyttävimpien liikkeiden mukana, jotka kuitenkin haluan mukaan ohjelmaan. Toisaalta mulla on selvät suunnitelmat ohjelman suhteen, mutta huomaan miettiväni koko ajan, josko sittenkin vähän muuttaisi sitä. Täytyy siis myöntää, että liikkeistä ei vielä ole täyttä varmuutta, mutta ollaan ahkerasti ketjuteltu kaikennäköistä pätkää odotellessa sitä, että saisin tehtyä päätöksiä. Vati ainakin tulee mukaan, täytyy vaan suunnitella kehänkäyttö sen verran huolellisesti, etten vie Wintua liian lähelle vatia silloin, kun se ei saisi sinne mennä.



Myös Cloudyn ohjelma on melko valmis, sen kesto on luonnollisesti Cloudylle sopiva 01:31minuuttia, nipistettäiskö vielä sekuntti? Musiikki on todella hidastempoinen, mikä sopii Cloudylle paremmin kuin hyvin, eikä tuossa ole kohtia, joissa tulisi kiire. Halusin joustovaraa, jos koira heittäytyykin laiskaksi tai unohdan ohjelman. Kehänkäyttö on vielä vähän auki tässäkin, yritän kaiken varalta miettiä meidän liikkumista niin, että Cloudylle tulisi mahdollisimman vähän näköyhteyttä screenille.

Huomenna/ylihuomenna saan eukut tänne ja kaksi isompaa paimenta lähtee äidin luokse. Cloudy on siitä kiva tanssipartneri, että sen kanssa ohjelmaa voi treenata etukäteen kokonaisuudessaan, joten kokeillaan ohjelmaa heti alkuviikosta, niin jää aikaa mahdollisille muutoksille. Wintun kanssa ei moiseen parane ryhtyä, koska shetlantilainen aloittaa ennakoinnin jo yhden toiston jälkeen. Ehkä vähän arveluttaa se, että tehdään 2½ minuutin mittainen ohjelma treenaamatta sitä kertaakaan kokonaisuudessaan, mutta se sopii parhaiten Wintulle. Vaan ei allekirjoittaneelle. Täytyy siis kuivaharjoitella virtuaalisen Wintun kanssa.

Loppuun vielä Duran ensiaskeleet lumessa! Lunta täällä oli jo pari viikkoa sitten, mutta kaikki suli pois parin päivän sisällä. Duracel onkin ensimmäinen otus, jolta sain ikuistettua moiset fiilistelyt, olisi vaan pitänyt tajuta kuvata lyhyemmällä putkella, mutta aina ei voi olla viisas.

                                       

torstai 20. marraskuuta 2014

Voi hemulin karvat

Just ne.

Wintukainen on esiintynyt marraskuun aikana ahkerasti koiratanssin merkeissä. Takana on kuusi esiintymistä jaettuna kahdelle eri viikonlopulle, mikä on Wintulle jo suurehko määrä.
Kisattiin viimeksi freestylessä yli vuosi sitten, viime vuoden lokakuussa, kun Wintu sai vihdoin kisaoikeuden avoimeen luokkaan. Siitä alkoi pitkä haukkumattomuustreeni, jotta voitaisiin vielä joskus kisata avoimessa luokassa käyttäen siellä Wintun lempiliikkeitä ilman, että se erehtyy käyttämään äänihuuliaan siinä samalla.

Esiintymiset tulivat hyvään saumaan, sillä ilmoitin tytöt messarin koiratanssikisoihin, Wintun freestylen avoimeen luokkaan ja Cloudy kisaa taas vaihteeksi HTM ALO:ssa. Päästiin testaamaan yli vuoden kestäneen treenin tuloksia melko kisaomaisissa tilanteissa.



Jyväskylän KV-näyttelyssä Wintulle kertyi neljä esiintymistä, kun tanssittiin Mamma Mian tahtiin Tiinan & Hekan kanssa. Treenattiin ohjelmaa kolmesti ennen ensimmäistä esiintymistä, viimeinen treeni oli perjantaina näyttelypaikalla Paviljongilla. Ohjelma kesti noin 2min 45s ja tanssittiin se läpi kahdesti lauantaina sekä kahdesti sunnuntaina. Kiitos vielä Tiina ohjelman suunnittelusta sekä ylipäänsä siitä, että saatiin esiintyä teidän kanssa!

Wintun osalta taisi molempien päivien ensimmäiset esiintymiset mennä vähän lörinäksi. Ensimmäisessä esiintymisessä Wintu bongasi katsomosta "poikaystävänsä" jonka jälkeen alkoikin hillitön haukkuminen sekä käskyjen kyseenalaistaminen. Kyse oli tuskin siitä, ettei Wintu ymmärtänyt mitä siltä halusin, sillä oli jo ihan omat kuviot mielessä. Onneksi iltapäivän esiintyminen sujui jo paremmin, kun shetlantilainen oli ehtinyt päivän aikana miettiä, mitä se tanssiminen oikein onkaan.

© Mikko Marttinen

Sunnuntaina aamun esiintyminen meni jälleen huonommin, kun taas jälleen iltapäivällä huomattavasti paremmin. Missään esityksessä ei haukkusarjoilta säästytty ja ihan kaikkea Wintu ei tehnyt. Olen tottunut erittäin kuuliaiseen Wintuun, mutta toisaalta, aina olen toivonut, että Wintu osaisi olla hävytön, joten ei saisi valittaa. Nyt se oli juuri sitä.
Kuitenkin, viikonlopusta jäi hyvä fiilis. Kaksi vuotta sitten Wintun piti osallistua siellä koiratanssikisoihin ja silloin epäilin, ettei se kykenisi esiintymään sellaisessa ympäristössä. Nyt se esiintyi sellaisessa ympäristössä haukkuen ja muristen miltei jokaisen liikkeen aikana. Tajusin, miten paljon tuo onkaan saanut itseluottamusta tässä matkan varreella.

Cloudy esiintyi myös molempina päivinä. En suunnitellut Cloudylle ohjelmaa etukäteen, sillä halusin kokeilla, sujuisiko improaminen paremmin. Yleisesti ottaen mulle iskee kehässä melkoinen ahdistus ja epätoivo, jos tajuan, että ollaan musiikista jäljessä tai koira jättää jonkin liikeen tekemättä. Cloudyn kanssa kisatessa kävi juuri näin, siksi improvisointia.

© Mikko Marttinen

Cloudyn meno ei näyttänyt juuri miltään, mutta allekirjoittaneelle Cloudyn kanssa tanssiminen oli erittäin terapeuttista. Cloudy kieltäytyi tekemästä joitakin liikkeitä, hinkkaamisen sijan annoin käskyn tehdä jotain muuta tai vapauden tehdä mitä se itse halusi. Otin myös Cloudylle mukaan vadin, kun lähetin sen vadille, se ei tehnyt siellä mitään ja kun kutsuin sen pois, se karkasi sinne takaisin. Oli kuitenkin superia olla pitkästä aikaa Cloudyn kanssa toiminnassa. Pentujen jälkeen siitä on tullut ihan eri koira. Viime vuonna se oli kirjaimellisesti perässävedettävä, sain sen pysymään positiossa namien voimalla. Nyt se pomppi tyhmä virne naamalla sinne tänne, eikä pahemmin kuunnellut, mutta sillä oli kivaa! Se oli eloisa ja virkeä, joten en voi sanoa olevani tyytyväinen Cloudyn tekemiseen, mutta kaikkeen muuhun kyllä! Viretila ja asenne oli jotain niin hienoa, ettei olisi Cloudylta sellaista osannut odottaa - vieläpä kahtena päivänä peräkkäin!
Lauantaina oltiin esiintymässä Sovatek-säätiön joulutapahtumassa. Koska meidän uusi ohjelma on vielä keskeneräinen, niin päädyin tuttuun ja turvalliseen tapaan käyttämään Taikuri-ohjelmaa. Esiintymisvaatteita en ottanut, sillä esiinnyttiin ulkona, jossa oli vähän kylmä. Esiinnyttiin kahdesti ja esitysten välillä myös Wintu oli tervetullut sisätiloihin odottelemaan. Pieni shetlantilainen sai paljon ihmiskontateja, kirjaimellisesti vauvasta vaariin ja nämä tällaiset tilanteet tekee Wintulle todella hyvää!


Onneksi esiintymisiä oli kaksi, alkaa olemaan melkoinen rutiini, että ensimmäinen menee penkin alle, mutta toinen sujuu jo paremmin. Niin kävi myös tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Wintu otti jonkin verran häiriötä yleisöstä, jäi vähän katselemaan ympärilleen, mutta ei pitkäksi aikaa. Omaa liikkumista hankaloitti esiintymisvaatteiden olemattomuus ja ylipäänsä en muistanut kiinnittää omaan liikkumiseen huomiota juuri yhtään, kaikki huomio meni koiraan ja sen tekemisen valvomiseen.

Naamakirjassa olevat pystyvät näkemään pätkän Wintun ensimmäisestä esiintymisestä tämän linkin takaa. Sivua täytyy rullata vähän alaspäin, video alkaa keskeltä.


Jouduin myös tekemään lennosta muutoksia suunnitelmiin. Tajusin, että ei ollut viittaa, jonka kanssa tehdä ympäri kiertämistä - ja muutenkin viime aikoina Windyn kiertämiset ovat menneet huonosti, joten suunnitelmiin muutos. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut tehdä vaan sitä ympäri kiertämistä, sillä sain kuningasidean hypyttää sitä käsien välistä sekä jalkojen yli. Pohja ollut moiseen suotuisin mahdollinen, seuraavalta rundilta tajusin jättää hypyt pois. Tosin molemmilla kerroilla tein saman tyhmän mokan, laitoin Wintun peruuttamaan kohti vatia ja sitten kiertämään itsensä ympäri, jolloin shetlantilainen yrittää karata vadille. Tietysti se yrittää ja tyhmänä ohjasin tuon kohdan täysin samalla tavalla toisessakin esiintymisessä. Tuo koira varmasti tykkää, kun sen tanssiohjaaja on tällainen tumpeloiden kuningas, joka laittaa merkille vaan sen, kun shetlantilainen tekee jotain väärin. Hyi minua.



Olivat tehneet meille esiintymispalkinnoksi kortin, jossa oli Wintun kuva. Lahjakortti tulee kyllä tarpeeseen, ei tarvitse jättää pukeutumista täysin oman mielikuvituksen varaan silloin, kun mennään seuraavan kerran esiintymään. Tuolta löytää kaiken Wintun rusetista lähtien!

Nyt treenaillaan tyttöjen kanssa messarin kisoihin, ilman tavoitteita. Tai noh, olisihan se upeaa, jos Cloudy malttaisi tänä vuonna myös tanssia, eikä vaan ihastelisi itseään isosta telkkarista. Se jää nähtäväksi. Ainakin yksi asia on varmaa, me mennään Cloudyn kanssa shoppailemaan!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Alkanut tarina, joka pyörii täydellä nopeudella

Ja se nopeus on allekirjoittaneelle liikaa, joten kaikki kertomisen arvoiset asiat tulee päivitettyä myöhässä. Aloitetaan ajankohtaisimmista.

Duracel punnittiin eilen ja vaaka näytti tasan yhdeksän kiloa. Tuo otus kasvaa hyvää vauhtia ja se on ohittanut Wintun aikapäiviä sitten, joten kokoero muiden kanssa pienenee koko ajan. Onneksi. Ei tarvitse olla varuillaan sen suhteen, jääkö tyhmeliini isompien jalkoihin.

Koirien pienessä ikäerossa on yksi ihana tosiasia, niistä on seuraa toisilleen! Ainakin näin meidän tapauksessa. Toki nuo leikkii muidenkin kanssa, mutta kyllä noista huomaa, että nuorisolla on ihan oma kemiansa. Iltahepulien aikaan se on vähän vähemmän kiva juttu, samaten tänä aamuna kun päättivät pistää painit pystyyn kukonlaulun aikaan, se siitä rentouttavasta lauantaiaamusta. Mutta en valita, sillä nuo kersat on mainioita.

Dura on vakava vauva

Tiistaina Dacu ja Cloudy kävivät Erikan vastaanotolla hierottavana. Aloitettiin Cloudysta, jolle hoito oli ensimmäinen sitten pentujen jälkeen. Odotin, että siellä olisi ollut aivan kippurassa oleva koira, mutta ilmeisesti ravilenkit sekä tekemäni hieronta- ja venyttelyjutut ovat auttaneet sen verran, että uusintakäsittelylle on tarvetta kuulemma vasta sitten, kun aloitellaan agilityä. En millään meinaa uskoa, että päästiin näin vähällä? Nyt Cloudy keskittyy kasvattamaan lihaskuntoa takaisin entiselleen ja katsotaan viimeistään alkuvuodesta uudelleen, miltä siellä kropassa näyttää. 

Dacun vuoro oli Cloudyn jälkeen. Heti alkuun Erika totesi että "Wau". Se oli siitä hyvästä, että Dacu oli saanut lisää lihasta! Dacu oli Erikan mukaan muutenkin "mehevämpi" hyvällä tavalla, aikaisemmin se on ollut melko kuiva. Nyt sillä oli kunnolla lihaksia ja koko koiran olemus oli paljon virkeämpi ja eloisampi. Dacusta ei löytynyt mitään erityistä, lavat olivat hieman jumissa, mutta ne saatiin helposti auki. Erika sanoikin, että nyt Dacu saa pitää pidemmän hoitotauon, koska toistaiseksi ei ole tarvetta uusintakäsittelylle. Itse olin tästä tiedosta tajuttoman iloinen. 1½ vuotta Dacu on käynyt ties millaisissa hoidoissa, joten oli todella palkitsevaa kuulla, että koira on mennyt parempaan suuntaan.

Tein keväällä koulussa jonkinlaisen testin, jossa mitattiin sitä, kuinka hyvin osaa lukea ihmistä ja miten tarkasti huomaa ympärillään tapahtuvat asiat. Tulokseni kyseisestä testistä oli sokea pässi ja siltä kieltämättä tuntuu juuri nyt. Dacussa on tapahtunut positiivisia, odotettuja muutoksia ja minä huomaan ne vasta sitten, kun joku asiasta mainitsee. No kappas, kyllä tuntuu tyhmälle.

Cloudy lähtee messariin hakemaan vuoden naku 2014-titteliä

Kai mulla vaan painoi mielessä se, kuinka Dacu pääsi pari kuukautta sitten syömään hevosenrehuja siihen maalliin, että sen syöpöttelyn jälkeen koiran kylkiluita sai etsiä. Tajusin kyllä koiran olevan tietyllä tapaa paksumpi, mutta ajattelin, että kilot eivät vain ole lähteneet ja talvea vasten kasvava turkki saa koiran näyttämään paksummalta. Oli pakko kokeilla tuon kylkiluita itsekin ja todeta, että ne tuntuu siellä ihan yhtä hyvin kuin Dayallakin.
Tämä merkitsee myös sitä, että Dacun miltei pari vuotta kestänyt laihdutuskuuri on vihdoin ohi. Tajuntonta. Luulin, että Dacun kilojen kanssa kamppaillaan vielä vuoden päivät, mutta nyt sen ei tarvitse enää pudottaa painoa. Täytyy vaan pitää ruokavaliota silmällä, kuten tähänkin asti.

Talon toinen ikuisuuslaihduttaja Windy on sekin edistynyt ja pudottanut painoa puoli kiloa sitten viimeisen punnituksen, tänään tuloksena 8.2kg! Ehkä Wintukin vielä joskus pääsee tavoitteeseen. Olen pitänyt Windyä käytännössä koko syksyn itselläni siinä missä muu lauma on välillä täällä ja välillä äidin luona. Wintu ei valitettavasti ole päässyt nauttimaan maalaiselämästä, koska olen halunnut kontrolloida sen syömisiä kunnolla. Tuo puoli kiloa olkoon todiste siitä, etten evännyt shetlantilaiselta oikeutta maaseudun rauhaan aivan turhaan. Voin yllättää Wintun jouluna viemällä sen maalle ja antamalla sille joululahjaksi makaroonilaatikkoa, sitä shetlantilainen arvostaa varmasti.

Ollaan viime aikoina lähinnä koiratanssittu, sosiaalistettu pentua ja tokoiltu tsekkiläisen kanssa. Niistä lisää lähipäivinä. Toivottavasti.