lauantai 25. lokakuuta 2014

Kuulit sydämmes´ äänen, eikö niin?

Jepa.

Tämä oli monen mielestä jo odotettavissa ja arvattavissa, vaikka itse yritin pitää päätä kylmänä viimeiseen asti. Jossain vaiheessa oli kuitenkin selvää, ettei niistä kaikista raaski luopua. Eikä varsinkaan siitä ensimmäisenä syntyneestä silmäteräpennusta. Suomeksi sanottuna, laumassa on nyt viides jäsen.

Joo, siitä ei ole uusia kuvia

Naperon tulevaisuus tulee toivottavasti painottumaan vetohommiin, etenkin jos Dayasta ei ole Dacun paikkaajaksi. Haluan kuitenkin elää vielä siinä toiveajattelumaailmassani, että ensi talvena minulla saattaisi olla jo kolme vetokykyistä wuffea. Wintu voisi istua kyydissä ja Dacu olisi muuten vaan mukana pitämässä yllä yleistä kuria ja järjestystä jos kun ohjaaja on kädetön kolmen riemuidiootin kanssa.

Ai niin, tämän kolmannen riemuidiootin nimi on Dura! Pitkään pohdin, mikä olisi naperon nimi, mutta siinä vaiheessa, kun se totteli pelottavan hyvin nimeä vauva, tuli sellainen fiilis, että pakko keksiä jotain. Dura kuullostaa ihan hauskalta ja tuo napero on sellainen Duracell-kani luonteensa puolesta, ainakin toistaiseksi.

"hyi jääks toi tänne?!?"  T: Cloudy the mammakoira

Jäädään odottelemaan ja ihmettelemään, millainen hirmuriesakersa vauvasta kasvaa. Daya tykkää tasoisestaan leikkiseurasta kovasti ja Wintulle samankokoinen painikaveri on mieluinen - toistaiseksi. Wintu nauttii toisten juoksuttamisesta, jos muut eivät saa sitä kiinni. Sen kasvoilta paistaa silloin suuri ylpeys ja omahyväisyys, kun turhautunut pentu juoksee kerta toisensa jälkeen sen perässä. Dayan kanssa moista iloa kesti reilun kuukauden, sitten se sai shetlantilaisen kiinni. Voisi jo melkein Wintun vuoksi toivoa, että napero olisi koko ikänsä todella kömpelö ja hidas, niin talossa olisi edes yksi koira, jota Wintu voisi juosta karkuun ilman, että sitä saataisiin kiinni. Se on Wintun mielestä toiseksi paras asia maailmassa, heti makaroonilaatikon jälkeen.

Koirat on olleet vaihtelevasti milloin mun, milloin äidin luona. Oikeastaan haluaisin pitää kaikki täällä, itse asiassa kaikki oli täällä ma-ti, kunnes tuli äidiltä käskyä, että haluais pari koiraa maalle. Jätin paimenet tänne ja laitoin Cloudyn vauvansa kanssa Laukaaseen. Cloudylla on siellä paremmat olosuhteet turkin kasvattamiselle, tyhmänä menin ilmoittamaan sen messariin sunnuntaille. Ihan kuin se jotain turkkia ehtisi kasvattamaan, mutta ei tee mieli jättää perinnenäyttelyä väliin.

On kieltämättä virkistävää, kun on päässyt taas pois pentulaatikon ääreltä. Loppuvuoden ajan ehditään treenailla, kisata, sosiaalistaa Duracelia ja mikä parasta, viettää aikaa maailman parhaan viisikon kanssa.

2 kommenttia:

  1. Voih, ihanaa, noinhan siinä liiankin usein oman koiran pentujen kanssa käy. Onnittelut uudesta, vai pitäisikö sanoa kotiinjääneestä, pennusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta, näinhän siinä tuuppaa käymään. :"D

      Poista