lauantai 4. lokakuuta 2014

Afromines Y-pentue esittäytyy

Cloudyn vauvat näkyvät jo KoiraNetissä, alla pentujen nimet vielä syntymäjärjestyksen mukaan, jalostustietokannassa  näkyvät aakkosjärjestyksessä. Ajattelin, että "ristiäisistä" tulee isokin prosessi, mutta loppujen lopuksi olikin yllättävän helppoa päättää jokaiselle pennulle omannäköisensä nimi. Rekisteripaperit tulivatkin jo Kennelliitosta alkuviikosta.

1. Afromines Yume Wa Yukiwa
2. Afromines Yume Wa Yumeji
3. Afromines Yume Wa Yukina
4. Afromines Yume Wa Yokoku
5. Afromines Yume Wa Yuuzou

Viimeinen on tosiaan poika, joka lähti Kouvolaan viime perjantaina. Samaten tyttö numero neljä lähti Jämsään vielä samana päivänä. Lauantaina puolestaan tyttö numero kaksi lähti Espooseen. Pojan kutsumanimeksi tuli Jaki ja nelostyttö sai nimekseen Nella. Tyttö kakkonen oli meidän kesken Paksu-Bertta, onneksi hän sai uuden nimen ja nykyään Berttis on Nessa. Kaikkien osalta automatkat olivat menneet hienosti, joten ihan turhaan ei olla käyty vauvojen kanssa ajelulla. Käytiin jo hyvän aikaa sitten kaikkien hillosipuleiden kanssa pentutarkastuksessa, jokainen sai terveen paperit!



Ensimmäisenä syntynyt tyttö on ollut useimpien silmäterä. Johtuu ehkä siitä, että syntyi ensimmäisenä, on aina jolla on violetti kieli tai on jatkuvasti ollut kaikkein pienin. Cloudy ei ollut pentueensa pienin, mutta on tyttö jotain äidiltään perinyt, mustan maskin ja violetin kielen sekä siinä on luonteeltaan paljon samaa, kuin mitä Cloudyssa oli pentuna. Tämän ykkösen kokoero muihin sisaruksiin verrattuna ei ollut älyttömän suuri missään vaiheessa, joten ei onneksi ollut tarvetta huolestumiseen. Isona tyttönä leikki jo mammakoiran ja Windyn kanssa mennen tullen, Dayakin menetteli, kunhan ei ollut liian raju. Tämä oli myös ruokakupilla aina ekana ja piti syödä kuin hamsteri posket täynnä evästä. Huonoista pöytätavoista huolimatta tämä neiti on erittäin mainio, ehkä vähän se omakin silmäterä...?



Toisena syntynyt tyttö oli puolestaan suurin, jonka vuoksi siitä tuli Paksu-Bertta. Kävi nopeasti ilmi, että Berttis ei ollut mikään laumasielu. Se rakasti omaa rauhaa ja vaikutti monen mielestä hiljaiselta tossukalta, mutta ei pidä antaa ensivaikutelman hämätä. Berttis sai hirmuiset raivarit aina, kun se heräsi uniltaan muiden temutessa sen ylitse. Sisarusten kanssa leikkiminen oli ilmeisesti ihan siedettävää, mutta paljon kivempaa oli haukkua pentuaitauksen takana ja odottaa, että joku hakee sen syliin. Berttis olikin ainoa, joka osasi kunnolla haukkua alusta pitäen, eikä se juuri vikissyt tai ulissut kuten muut. Hänellä oli myös ehdottomasti pentueen pörröisin turkki ja nallemaisin ilme!



Kolmantena syntynyt tyttö oli melko samanlainen kuin Bertta, mutta viihtyi sisarustensa kanssa enemmän. Ei ollut se, joka oli ensimmäisten joukossa paikalla, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu, mutta kuitenkin temusi muiden kanssa enemmän kuin Bertta. Kolmonen kiljui usein, aina joku tyhmä sisarus veti sitä korvasta tai hännästä tai muuten vaan kiusasi, jolloin oli tehtävä mainio monen rääkäisyn sarja, jotta tyhmeliinit lähtisivät hiiteen. Tämä ei ollut yhtä unelias kuin Bertta, mutta vähän sellainen omaa tilaansa kaipaava mietiskelijä, josta kyllä löytyy tarpeen tullen virtaa, joka ei ihan heti lopu kesken. Kolmonen eksyi harmillisen harvoin kuviin, se oli aina jossain mietiskelemässä tai muuten vaan karkasi kameran edestä. Tässä kuvassa se ei vielä ehtinyt karkaamaan. Väsynyt kolmonen on usein saanut tulla viereeni sängylle pötköttelemään, keskiviikkona se päätti tehdä saman kuin äitinsä tuon ikäisenä, arvaatkaa mitä?



Viimeisenä syntynyt tyttö oli yksi rasittavuus, saako niin sanoa? Yhdessä jäpikän ja ykköstytön kanssa ne olivat melko meluisa kolmikko. Selvästi kisasivat kolmestaan siitä, kuka herää ensimmäisenä ja simahtaa viimeisenä. Taisivat ottaa mittelöä myös siitä, kuka uskaltaa härnätä kissaa pisimpään, tietyistä syistä johtuen näitä mittelöitä ei käyty kovinkaan usein...
Cloudy ei pahemmin ärissyt pennuilleen mistään, mutta toisinaan kun joku pentu roikkui korvassa tai hännässä, saatoin kuulla pienen murinan, kun mammakoiraa sattui. Se joku pentu oli useimmiten juuri nelonen. Sille ruoka ei ollut elämän ykkösprioriteetti, oli paljon kivempaa löytää jotain sellaista, jonka saisi ehkä jopa rikottua. Varsinkin pentuaitauksen hajottaminen - tai ainakin sen yrittäminen oli neidin vakioharrastus, muutamat onnistumiset varmaan kannustivat jatkamaan tätä upeaa vapaa-ajan viettotapaa.



Musta lammas ei jättänyt epäselväksi omaa olemassaoloaan. Käytti ääntään enemmän kuin tytöt yhteensä, eikä nekään olleet mitään hiljaisia. Eläinlääkärin tarkastuksessa tuo kiljui tavattomasti, tyttöjen sydänäänien kuunteleminen oli täysi mahdottomuus, joten vuoroteltiin muutaman ihmisen kesken, kuka milloinkin pitää tuota kiljukaulaa sylissä, jotta se pysyisi hiljaisena. Tyypillisesti myös jäpikän leikit olivat usein melko rajuja ja ehkä juuri sen vuoksi Dayan kanssa rällääminen oli parasta ikinä. Myös poitsulta löytyi mainio ruokahalu - kenties isältään perinyt? Ei ainakaan Cloudylta. Tämä oli kuitenkin sellainen vauhtimyyrä, että olisi varmasti tullut mainioita kuvia, jos olisi putki, jolla saisi liikekuvia. Nyt täytyi tyytyä siihen toiveajatteluun, että tuo olisi edes hetken paikoillaan. Voin myöntää sen toiveen toteutuneen melko huonosti.



Siinä Cloudyn vauvat, jokaisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta ehkä tyydyn tiivistettyihin esittelyihin. Mammakoirakin on alkanut olemaan jälleen oma itsensä, se on ollut koko kesän- ja syksyn melko tiukka mamma ja Daya oli erittäin iloinen, kun Cloudy viimein syyskuun lopussa innostui taas leikkimään sen kanssa. Kaikin puolin tuo koira on ainakin käytöksen puolesta palutunut pennuistaan, kropasta ei voi sanoa samaa, joten hieronta on tuolle koiralle juuri nyt enemmän kuin tarpeellista. Ajattelin, että olisin voinut viedä tuon koiran käsiteltäväksi jo muutama viikko sitten, mutta Cloudy päättikin olla niin supermamma ja imettää pentujaan luovutusikään asti, joten se siitä ideasta.

Kokonaisuudessaan olin Cloudyn pentuprojektiin varsin tyytyväinen. Astutus, odotusaika ja synnytys menivät hienosti ja Cloudy hoiti pentujaan upeasti. Eläinlääkärissä kehuttiin, kuinka tasainen pentue on sen lisäksi, että kaikki ovat täysin terveitä. Saa nähdä, tuleeko Cloudylle joskus toisetkin pennut. Sitä ennen keskitytään rauhassa odottelemaan näiden pentujen kasvua ja Cloudy saa palautua pennuista rauhassa, sen se on totisesti ansainnut! 

6 kommenttia:

  1. Hei mitä noi pentujen nimet ovat suomeksi? Kauniita ovat kaikki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itse asiassa ole kaikista aivan varma ja voi olla, että oma kielipää valehteele ja pahasti. :"D

      Yume tarkoittaa tietääkseni unta tai unelmaa, wa puolestaan rauhaa, summaamista tai japanilaistyylisyyttä ja Yuki lunta, mutta muista en ole ihan varma. :_D vauvat kiittää!

      Poista
  2. Suloisia nallukoita <3

    VastaaPoista