sunnuntai 24. elokuuta 2014

TK1 TK2 Pikikuonon Brown Odette

Viime lauantaina lähdettiin Wintun kanssa kohti Tamperetta ja rotumestistokoa. Ensimmäinen kerta, kun lähdettiin tokoilemaan vähän pidemmän matkan päähän, pois kotinurkilta. Dacu ja Daya lähtivät mukaan turisteiksi, Cloudy jäi kotiin hillosipuleita vahtimaan.

Koe järjestettiin shelttien erikoisnäyttelyn yhteydessä. Oli erittäin mukavaa nähdä muiden ihmisten hihnojen päässä hienoja shelttejä, oman hihnan päässä oli tuollainen pöhelö tupsukorva, jolla on vielä hotspotin jäljiltä kyljessä kalju läntti. Onneksi me oltiin tokoilemassa, eikä misseilemässä.

Wintu oli hyvällä tuulella. Oli aika kuuma, ei onneksi mitään sietämätöntä paahdetta. Eniten huolestutti pohjana toimiva nurmikenttä, jossa oleva nurmikko olisi voinut olla lyhyempikin. Windyllä oli joskus tapana alkaa haistelemaan nurmikolla, etenkin paikkamakuun ja seuruun aikana. Ei oltu treenattu nurmipohjalla aikoihin, mökillähän tuota olisi vaikka miten, mutta treenaan mieluiten hiekkatiellä, ei ole helppoa lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Koepaikalla se sitten kadutti.

Avoimessa luokassa oli vain kolme koirakkoa, joten päivästä ei tullut pitkä. Me oltiin Wintun kanssa vuorossa kolmantena, mikä oli itselleni helpotus. Ei ole koskaan kiva olla ekana, meidän ensimmäisessä kokeessa lähdettiin ekana ja se oli kaikkea muuta kuin kivaa. Tarvitsee vähintään sen yhden koiran suorituksen verran aikaa ajatella, ennen kuin joutuu itse sinne kehään.

Paikkamakuu 10
- Meni omaan makuun turhan hitaasti, Wintu osaisi mennä paljon nopeamminkin.

Seuraaminen 8½
- Shetlantilainen pysyi mukana! Juostessa koira jäi vähän taakse, mistä saatiin tuomarilta noottia. Oikealle kääntyessä koira pysähtyi kokonaan, joten siitä yksi ylimääräinen käsky. Wintu sai kuitenkin kehuja siitä, että sillä on tosi hyvä paikka siihen nähden, että se on pieni koira. Se kyllä lämmitti mieltä, ollaan siis tehty edes jotain oikein tuon seuruun suhteen!

Liikkeestä maahanmeno 10
- Wintun bravuuri tämä.

Luoksetulo 9.5
- Jees, se ei mennyt maahan! Jäi istumaan hyvin jättäessä. Varsinainen wau-fiilis tuli kuitenkin shetlantilaisen stopista! Pysähtyi todella hyvin ja tuli laukalla takaisin. Sivulletulo (Wintu kiertää takaa sivulle) oli hieman hidas siinä kohtaa, kun koira oli mun takana. Siitä meni puolikas, mutta tuomari kehui stoppia hirmu hyväksi!

Liikkeestä seisominen 9
- Pysähtyminen oli erinomainen, mutta ennakoi perusasennon.

Noutaminen 0
- Maahanmenon jälkeen meidän varmin liike. Kalikka lenti ruohikkoon, josta se oli kuitenkin vielä osittain näkyvissä. Edessäpäin (meistä katsottuna kalikan takana) oli kuitenkin pikkulintuja, tähän asti niin tottelevainen shetlantilainen päätti mennä hätyyttämään niitä! Eikä se tosiaan jäänyt siihen yhteen kertaan, Wintu juoksenteli lintujen perässä kentän laidasta toiseen ja oli erittäin lähellä, ettei se ylittänyt kehänauhaa. Tuomari meni heittämään kapulan uudelleen, jolloin shetlantilainen oli saanut kentän tyhjennettyä ja Wintu toi sen, ravilla. Höh, lähes varmat parikymmentä pojoa meni sitten sinne!

Kauko-ohjaus 10
- Varmaa Wintua. Paikoin istuminen olisi voinut olla nopeampikin, mutta ehkä shetlantilainen oli väsynyt linturallin jälkeen.

Estehyppy 9.5
- Sivulletulo- tai istuminen taisi olla vähän hidas, en enää muista. Pääpiirteissään ihan kiva pomppu kuitenkin.

Kokonaisvaikutus 10
- Tuomari tykkäsi meidän yhteistyöstä ja tavastani käskyttää koiraa. Totesi vielä, ettei hänen omakaan koiransa olisi mitään kapulaa hakenut, jos olisi ollut lintuja näköpiirissä. Se oli oikeasti aika lohdullista! Eikä se nouto tavattomasti harmittanut, muilta osin pisteisiin sai olla tyytyväinen.

Yhteensä 172.5p AVO1 -> TK2

Meidän parhaat avoimen pisteet tähän mennessä, vaikka yksi liike nollattiinkin. Sijoituttiin toisiksi, mutta koularimitallia ei saatu vielä matkaan, se lähetetään kuulemma jälkikäteen.



Wintun osalta tokoilut alemmissa luokissa ovat nyt historiaa. Sitä on kyllä odotettu, mutta tavallaan se myös harmittaa. Avoin luokka alkoi tuntua niin tutulta ja kotoisalta ja nyt kun sinne ei ole enää mitään asiaa, niin se tietää pitkää kisataukoa. Tulin siihen tulokseen, että voittajan liikkeistä meillä on kasassa tasan yksi, hyppynouto! Metali on liian ällöttävä, se palautetaan vielä pääosin ravissa ja tunnarille mennään aivan liian korkeassa vireessä sekä seuraaminen vaatii paljon, paljon treeniä!

Meillä ei ole mihinkään kiire, pidetään hauskaa ja mennään starttaamaan voittaja varmaan vasta ensi vuonna. Säilytetään se hyvä fiilis, joka meillä on ollut matkassa avoimen luokan ajan. Muistan, kun korkattiin tokon kisakentät lähes kaksi vuotta sitten. Kaikki meni penkin alle ja kirosin koiran alimpaan maanrakoon, kun se paineistui niin monesta asiasta. Omissa asenteissa ja koiranlukutaidoissa on tapahtunut muutosta, mutta niin on Windyssäkin. Se on saanut matkan varrella paljon lisää itseluottamusta ja toko sen mielestä nykyään ihan älyttömän kivaa, mitä se ei tosiaankaan ole aina ollut. Nykyään shetlantilainen kantaa muristen noutokapulaa ja tarjoaa sivulletuloa jatkuvasti, se ei tosiaan ole sama herkkäpieru nyyhky kuin ennen.



Tampereelta ajettiin Niinan luokse ja Daya sekä Sade saivat painia keskenään. Kuvista ei tullut oikein mitään, joten tässä kylkiäisenä kuvia meidän kolmeviikkoisista. Uros on ylittänyt kahden kilon rajapyykin sekä vaalentunut kovasti, riistanvärinen siitä pitäis kuulemma tulla. Tytöt ovat säilyttäneet värinsä, ensimmäisenä- ja kolmantena syntyneet ovat enempi harmaita ja toisena- sekä neljäntenä syntyneet puolestaan ruskeita. Geneettisesti kaikki tytöt ovat kuitenkin soopeleita. Eukut ovat ahkeria vaihtamaan väriään, joten aika näyttää, minkä värisiä niistä sitten lopulta tulee.

4 kommenttia:

  1. Wau, teillähän meni ihan mielettömän hienosti! Onnittelut ja rapsutukset Windylle!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Muuten, mun sheltti on samasta kennelistä. : )

    VastaaPoista
  3. Kappas, niinpäs onkin! Katsoinkin Foxin agilityvideon naamakirjan puolelta Pikikuonon shelttien ryhmästä. :´) Ja kiitos!

    VastaaPoista