Enää ole aikaa epäröintiin

Keskiviikkona sain yllättävää sähköpostia, jossa ilmoitettiin, että Veikkolan kisoista vapautui paikka freestylen osalta. Taitaa olla peräti ensimmäinen kerta koiratanssissa, kun päästään varasijalta mukaan. Otin paikan Windylle ja mennään korkkaamaan avoin luokka freestylen osalta, HTM:n osalta jatketaan vielä alokasluokassa. Kiva lukea viimeisintä päivitystä, jossa ajattelin, että tässä on hyvin aikaa tehdä ohjelma kotikisoihin. Nyt ohjelman tekemiseen on aikaa noin kaksi viikkoa...!

Heti samana iltana valitsin meille musiikin. Yleensä jodlaan musiikista toiseen, mutta nyt totesin, että epäröintiin ei ole aikaa. Ohjelman suunnitteluun ja treenaamiseen menee sen verran aikaa, että kaikki mahdollinen- ja mahdoton aika käytetään siihen. Ohjelma ei tosiaan ole vielä valmis, mutta löytyy jo jonkinlaiset pläänit siihen, mitä tehdään missäkin kohtaa. Kiire tulee, eikä helpota yhtään, että meillä on tokokoe näitä tanssikarkeloita edeltävänä viikonloppuna.

Käytiin eilen illalla Wintun kanssa tekemässä mökkitiellä jotain pikkujuttuja ja jotain tallentui videollekin. Liikkeet on hyvällä mallilla, kieriminen on ehkä se kyseenalaisin. Wintu ei koskaan jätä tekemättä sitä ja se lukee sen todella hyvin, vaikka ohjaisin kauempana. Se on kuitenkin meidän haukkuherkin liike ja toisinaan koira tarjoaa kyljelleen kellahtamista sen kierähtämisen sijasta. Treenillä siitä selviää, eiköhän me tuo liike oteta mukaan meidän ohjelma pilaamaan. Vati lähtee myös todennäköisesti mukaan ja videolla näkyvää vatia ollaan treenattu muutama kuukausi, jos se tuottaa ongelmia, niin voidaan vaihtaa siihen, jonka Wintu hallitsee paremmin. (Takajalat vadilla, etujalat kiertää.)

HTM-ohjelman eteen täytyy myös tehdä jotain, viimeksi suunnittelin ohjelman loppuun automatkalla. Muistan ohjelman todella huterasti, mutta ainakin muistan, että positioiden vaihtoja tulee treenata vielä. Itse positiota ollaan treenattu tässä välillä ja ne kolme, joita käytettiin viimeksikin, sujuvat pääpiirteissään hyvin. Ainoastaan edessä poikittain seuratessa tuo tahtoo edistää, mutta se taitaa olla ongelmista pienin. Täytyy nyt oikeasti käyttää aikaa HTM-ohjelmankin suunnitteluun sekä harjoittelemiseen.

Freestylen osalta mietin sitä, että miten oma pää pysyy kasassa meidän ohjelman keston ajan? Musiikilla on pituutta 2.40s ja se on tahdiltaan hieman hillitympi, vaikka sinne sekaan mahtuu kyllä paljon vauhdikastakin. Meidän ensimmäinen freestyle-ohjelma, joka kesti kaksi minuuttia, ei tuntunut pitkältä. Nyt kun on taas tehnyt miltei vuoden 1½min ohjelmia niin miettii väkisinkin, että miten selviää tuollaisesta, vaikkei se sieltä pisimmästä päästä olekaan. Lähinnä mietin sitä, että jos unohdan jotain, niin olen todella huono improamaan.

Ainakin sitten tietää, mitä tuossa ohjelmassa täytyy parantaa kotikisoja varten. Näiden kisojen välillä on aikaa about kolme viikkoa, eikä meillä ole silloin mitään kisoja, joten silloin ehtii tekemään ohjelmaan vaikka mitä muutoksia. Mennään Veikkolaan vaan testaamaan se ensiksi.

En edes tiedä suunnitelmiani huomiselle

Kesätyöt ehtivät loppua ja juhannuskin meni jo, oltiin serkun luona mökillä. Koirat mukana, joskin serkulla on berniuros, mikä tarkoitti sitä, että Dacu sai jäädä kotiin. Pähee juhannus olikin, Daya ui ensimmäistä kertaa kunnolla eikä mulskahtanut laiturilta veteen, kuten pelkäsin.

Koko kesäkuu on oikeastaan mennyt lähinnä lenkkeillessä, ehkä illalla olen saattanut muistaa, että voisi varmaan treenatakin. Allekirjoittanut ja Cloudy eivät voi sietää ötököitä, joten ollaan treenailtu osittain myös sisällä. Pikkujuttuja, kuten vadin käyttöä, sivulla siirtymisiä, positioiden eri suuntia, paikallaoloa ja peruuttamista. Nuo ovat juuri sellaisia juttuja, joita teen harvemmin etukäteen suunniteltuihin treeneihin, joten toimivat hyvänä sisätreeninä silloin, kun on liian laiska ottamaan kunnon treenikamppeet esiin ja raahautumaan ulos.

Tänään raahauduin kuitenkin ulos, kirjaimellisesti raahauduin. Windyn kanssa luoksaria takapalkalla, joka ei ottanut onnistuakseen. Yleensä tuo on Wintulle simppeli juttu, jossa vauhtia riittää. Heti alkuunsa huomasin, ettei Wintun vauhti ole hyvä, jotenämmiteltiin hieman lisää ja kokeilin sitten uudelleen. Ensimmäiset viisi toistoa suoraan kupille juoksemista, sillä alun vauhti oli todella huono, parani kuitenkin heti, kun annoin luvan mennä kupille. Näitä rallitteluja tosiaan se viisi, sen jälkeen tehtiin pari sellaista, joissa vapautin takapalkalle heti, kun shetlantilainen paransi vauhtia itse. Näistä jäi kuitenkin loppujen lopuksi kehno fiilis, yleensä Wintulla on sellainen vauhti, että sen voi päästää takapalkalle, eikä tuollaisia toistoja tarvita.

Metallinouto ei sujunut sen paremmin. Sain jälleen muistuttaa itseäni siitä, ettei minussa ole pesäpalloilija-ainesta kalikan lentäessä johonkin pöpelikköön, josta sain noutaa sen itse. Sitten kun oli Wintun vuoro noutaa, niin ahne nokkaeläin päättikin jäädä tonkimaan maasta syötävää. (Treenipalkkana oli Best In-härkärisottomakkaraa, joka on muuten aika mahti, mutta murenee helposti, niitä muruja päätyi maahan ihan kiitettävästi) Sekään ei ole Wintun tapaista. Uusi yritys, se oli muuten jees, mutta metalli on edelleen liian ällö, joten palautus ravissa. Loppuun seuruupätkä, josta superpalkka.

Cloudyn kanssa liikkeestä maahanmeno oli superhieno, oli täysin suorassa eikä yrittänytkään ennakoida perusasentoa, oli kuitenkin koko ajan sopivan skarppina. Pystykorva taisi olla kuitenkin sitä mieltä, että yksi onnistunut liike riittää. Seuruu ei sujunut, Clade tarjosi jatkuvasti liikkeestä seisomista. Siispä myös Cloudyn kanssa päätettiin treenaus onnistuneeseen seuruupätkään.



Kun vihdoin oli Dayan vuoro tehdä jotain, olin jo oikeastaan melko väsynyt treenaamaan. Daikku eroaa noista muista siten, että se ehtii tekemään viisi asiaa siinä ajassa, missä muut tekevät yhden. Sen kanssa pitäisi olla koko ajan skarppina, vähintään 110% mukana. Tehtiin vain muutama paikallaistuminen parin askeleen välimatkalla, palkkana toimi pallo. Tsekkiläinen olisi varmasti halunnut treenata enemmänkin.

Ajattelin, että kesällä treenaillaan, kun kevät meni pääasiassa koulujuttuja tehdessä, jolloin jätettiin lukuisat treenit/epikset väliin. Mutta ei vaan jaksa väkisin. Päätinkin nyt, etten enää raahaudu treeniliivin kanssa mihinkään. Jos treenaus ei inspiroi, niin sitten ei treenata. Wintun voittajaluokan hiominen voi odottaa syksyyn, mutta Dayan kanssa teen jotain pikkujuttuja. Cloudyn tämänpäiväinen treeni taisi osoittaa, että sekin haluaa jäädä kunnon kesälomalle.

 Muutamat kisat on Wintulle tiedossa, tokon rinnalle on vaihteen vuoksi luvassa myös tanssia. Wintu on viime aikoina tanssiliikkeiden aikana osannut olla hiljaa, joten ehkä sen myötä uskaltaisi tehdä sen fs-ohjelman avointa luokkaa silmällä pitäen. Alkuun olin vakuuttunut, että jatketaan vielä alokasluokassa, mutta Taikuri-ohjelma ei toimi enää, useat esiintymiset ikäänkuin pilasivat sen. Enkä jaksa tehdä uutta ohjelmaa aloon, kun kisaoikeus sinne avoonkin jo olisi. Wintu kisasi viimeksi freestylessä viime lokakuussa, melkein vuoden kisatauko kys. lajin osalta saa päätöksensä, kun mennään kotikisoihin elokuussa. Viikonloppuna mennään Lenna Inkilän koulutukseen, sen jälkeen on hyvä aloittaa elokuun ohjelmien suunnittelu, kerrankin ajoissa!

Tämä on loppumaton taistelu, joka testaa sinua

Ikuinen treenitaistelu shetlantilaisen seuraamisen puolesta.

Eilen suunnattiin Wintun kanssa Keuruulle vuoden toiseen kokeeseen. Paikan päällä tuli selväksi, että oltiin reippaasti aikataulusta edellä - ja toki saavuttiin paikalle sopivasti viime tingassa. Avoimen luokan koirakko oli jo kehässä tekemässä yksilöliikkeitä, kun kävin ilmoittautumassa. Itse olin numerolla 17, kehässä numero 14 ja numero 16 olisi poissa...eli meidän vuoro olisi ihan kohta! Kävin lämmittelmässä koiraa hieman ja pian oltiinkin jo kehässä, eikä pieni shetlantilainen tuntunut olevan mukana oikein missään vaiheessa.

Viime vuodelta

Paikkamakuu 8
- Tehtiin aivan lopuksi seitsemän koiran rivissä, oltiin Wintun kanssa melko keskellä. Meni maahan hitaaasti, mutta pysyi kuitenkin ne kolme minuuttia. Noin puolessa yksi koirista säntäsi piiloon, Wintu pysyi, joten siitä pointsit sille. Takaisin tullessa vasta kaksoiskäskyllä perusasentoon, josta vähennys.

Seuraaminen 7
- Näin mennään tarkoituksella Kurtin kokeeseen, jossa on avossa maailman helpoin alon seuraamiskuvio. Wintu ei ollut menossa mukana, heti kun ehdin nyökkäämään liikkurille olevani valmis, niin shetlantilaisen pää kääntyi muualle. Lähdössä Wintu kiri vielä hyvin kiinni, mutta etenkin täyskäännöksessä valui hävyttömästi. Annoin useita käskyjä, kuulemma yhden turhankin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
- Wintun bravuuri, seuruuta vaille täydellinen. Wintu jätätti hirmuisesti ja meinasin juuri antaa uuden seuraamiskäskyn, liikkuri oli kuitenkin nopeampi, joten se vaihtui maahanmenokäskyksi.

Luoksetulo 8.5
- Lähti hitaasti, pysähtyi hitaasti ja tuli hitaasti. Jos jotain positiivista pitäisi sanoa, niin perusasento oli melkein suora ja se ei mennyt maahan, kuten sillä on ollut tapana.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
- Seuraaminen ei ollut parhaimmasta päästä, mutta paras, jonka Wintu teki tässä kokeessa. Pysähtyminen hyvä, eikä onneksi ennakoinut perusasentoa.

Noutaminen 10
- Hyvä jos lenti edes viiden metrin päähän, mutta korkealle se meni! Palautti loppumatkan ravissa ja perusasento oli liian vino.

Kauko-ohjaus 9
- Jälleen hidas maahanmeno jättäessä. Ensimmäiseen istumiseen kaksoiskäsky, muut meni ihan kivasti. Taisin antaa perusasentoonkin vielä toisen käskyn, en muista.

Estehyppy 6
- Kaksoiskäsky hypylle, viimeksi Wintu tarvitsi moista ensimmäisessä kokeessa melkein kaksi vuotta sitten. Kaksoiskäsky myös istumiseen, paluuhyppy ihan okei. Erityisesti hypystä jäi fiilis, että tätä täytyy oikeasti treenata.

Kokonaisvaikutus 10
- Tuomari antoi kaikille kympin paikkamakuun jälkeen. Sanoi vielä kisakirjojen jaossa, että Wintu näyttää herkemmältä, kuin mitä se oikeasti on. Saisin käskyttää tiukemmin, koira yrittää kuulemma mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Yhteensä 168.5p AVO1

Täytyy kyllä sanoa, että olin ykköstuloksesta aidosti hämmästynyt. Miettiessäni meidän tulosta ajattelin, että sieltä tulee kakkonen. Liikkeitä ei mennyt nollille, mutta ei mennyt edellisessäkään kokeessa ja silloin saatiin ykkönen rimaa hipoen. Joskin kehässä en ehtinyt nähdä noudon, luoksarin ja jäävän seisomisen pisteitä.

Ei tässä kyllä hehkuttamisen aihetta ole, vaikka ykkönen tulikin. Meidän työskentelystä jäi kehno fiilis, ne varmimmat jutut meni perseelleen ja etenkin seuruu harmittaa. Sen eteen on tehty töitä ties miten ja taas oltiin tässä tilanteessa, ettei mikään seuruuseen liittyvä toiminut. En jaksa ottaa tätä raskaasti, mutta turhauttaa silti.


Tilanne olisi nyt kuitenkin se, että Wintulla on jo kaksi ykköstä. Yksi pitäisi vielä saada jostain, niin saataisiin koulari. Voittajaluokan liikkeistä osa jo sujuu (hyppynouto, metallinouto, liikkeestä istuminen) mutta luoksarin, tunnarin ja seuraamisen kanssa riittää vielä työstettävää. Jos ryhdyn pessimistiksi, niin lupaava alku voi enteillä hankalaa loppua. Toivon kuitenkin, ettei sitä viimeistä ykköstä jouduttaisi metsästämään kovin kauaa, sillä Cloudyn kanssa tullaan varmaan viettämään aikaa avoimessa Wintunkin edestä.

Sieppaa kirkkaus huomenna

Pieni päivitystauko. Tässä välissä on ehditty lopettaa peruskoulu, aloittamaan kesätyöt, astuttamaan koira ja käymään vuoden ensimmäisessä- ja todennäköisesti myös viimeisessä näyttelyssä.

Cloudy tosiaan aloitti juoksunsa 17.5 ja viikko sitten teimme ensimmäisen reissun sulhasehdokkaan luokse. Mikäli yhdistelmä onnistuu, niin pentueen isänä toimii Ares Vom Federbach. Jehu on tullut pentuna Suomeen rodun kotimaasta, Saksasta ja toimii nykyään kaverikoirana. Siinä lyhyesti, toiste vähän enemmän.

Tähän väliin viimeisimmät kuulumiset. Muutettiin mökille, joten lauma saa olla ulkona koko päivän. Tai noh, työpäivän ajan kaksi viisaampaa paimenta ovat sisällä, kun pentupaimen sekä pystykorva menevät tarhaan. Lenkit tehdään aina vapaana, Dayan vuoksi täytyy hieman vahvistella luoksetuloja. Tässä vaiheessa näyttää kyllä vähän siltä, että tsekkiläinen tulee sen vuoksi, että muutkin tulevat. Lähtee matkaan vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmat paimenet ovat noteeranneet käskyn. "Arkiluoksetulo" voisi olla semmoinen, mikä työstetään kesän aikana kunnolliseksi.



Koirat ovat käyneet uimassa lähemmäs joka päivä. Dacu ja Wintu uivat täysillä, Daya the talvipentu kaipaa uimakoulua ja Cloudy ui silloin, kun se muistaa. Se aina häviää jonnekin, tulee takaisin, hyppää Dacun naamaan, häviää uudelleen ja toistaa samaa tapahtumasarjaa viisi kertaa puolen tunnin uintireissun aikana. Hypätessään Dacun naamaan se ottaa Daculta kepin, vie sen jonnekin ja kun se palaa, Daculla on jälleen uusi keppi, jonka Cloudy haluaa välittömästi.

Niin, se näyttely. Viime sunnuntaina matkattiin Keuruulle ryhmikseen, jonne oli ilmoitettu kuusi eukkua. Yksi oli poissa, joten loppujen lopuksi koiria oli viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Tuomari jakoi kaikkea H-ERI väliltä, muttei ollut jakanut yhtään SA:ta Cloudyn mennessä kehään. Meinasin viedä Cloudyn kehään itse, esitin sen viimeksi kehässä vuosi sitten Tuurissa. Viime hetkellä tuntui kuitenkin paremmalta jäädä kameran taakse, joten äiti meni Cloudyn kanssa kehään.

"OK mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Erinomaiset tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula & ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvä lyhyt okavarsi. Riittävä rintakehä. Esitetään varsin kuivassa kunnossa. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen askelpituus. Aavistuksen ahdas takaa."
- Leni Finne

                                         VAL ERI VAK1 SA PN1 ROP


Ei pöllömpi tapa aloittaa- ja todennäköisesti myös lopettaa tämän vuoden näytelmät. Ei viitsitty jäädä odottelemaan ryhmäkehiä, ryhmätuomari oli sama kuin kehässäkin ja Cloudy the kuivakuntoinen olisi tuskin ryhmässä enää loistanut. Onneksi ruoka maistuu taas paremmin, kun juoksut alkavat olemaan ohitse.
Täällä muutama ottamani kuva eurasierkehältä.

Huomenna suunnataan Windyn kanssa extempore-koiratanssidemoon ja sunnuntaina on koe Keuruulla. Takapalkkaa ja istumista ollaan tehty ahkerasti, muuten voisi kyllä sanoa, että melko vähäistä on ollut treenaaminen. Mikäli lyhyitä, hyvän mielen seuruupätkiä ei lasketa. Onneksi Kurtilla on yleensä avoimessakin luokassa melko lyhyet seuruupätkät. Jos kaikki palaset on kohdillaan, niin se ykkönen ei ole mahdottomuus, kunhan luonnonvoimat pysyvät mahdollisimman suotuisina.

Kiitos Ilonalle meidän uudesta, upeasta bannerista!