maanantai 26. toukokuuta 2014

Oliks myös viime vuonna kesä?







































Jos joku ei vielä huomannut, niin tämä oli mauton postaus viime kesän kuvista. Pääasiassa epäonnistuneista sellaisista, joita ei ole kehdannut aiemmin julkaista. Ja ei, en jaksanut tapella kuvien asettelun kanssa, joten kaikki suuria ja huonolaatuisia, suoraan koneesta tänne.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Siististi punainen, coolisti neljäs, kuten aina

Tästähän tulee melkein jo perinne. Vuonna 2012 keväällä oltiin Spizien järjestämässä mätsärissä, josta Cloudylle tulokseksi PUN4. Viime vuonna samalla paikalla samoihin aikoihin cottonit järjestivät mätsärin, silloin tuloksena jälleen PUN4. Sunnuntaina sama meno jatkui, samalla paikalla oltiin jälleen, järjestäjinä tosin tällä kertaa Keski-Suomen Belgianpaimenkoirat. Tulos pysyi kuitenkin ennallaan, PUN4 jälleen.

Tosiaan sunnuntaina Cloudy ja Daya saivat lähteä mätsäriin ja Cloudyn kehä oli ensimmäisenä. Pystykorva oli melkoisen perässävedettävä tapaus, seisominen sujui kuitenkin melko hyvin. Arvostelussa kaikki erinomaista, mikä oli melko huvittavaa sillä liikkumisella. Nauhakehässä tuntui olevan meneillään nykyään melko yleinen "kuka osaa namiseisottaa koiran parhaiten"-kisa, jossa Cloudy tosiaan sijoittui neljänneksi. Sijoittuneiden tuli kai poseerata vielä palkintojen vieressä, mutta jätettiin väliin. Sellaisella kelillä ei viitsi pyytää pystykorvaa esiintymään yhtään sen enempää, kuin on pakko.

(C) Tiina Karvonen

Daya ei ole erityisemmin kehäjuttuja treenannut sitten viime mätsärin. Parikehässä oltiin melko kauan, kun yhtä osallistujaa odoteltiin vielä paikalle. Liikkuminen oli melkoista riehumista, seisominen oli edelleen vähän tuurista kiinni. Katsoin lähinnä, että kunhan etujalat on samassa linjassa, niin se riittää. Tuo ei edelleenkään anna asetella takajalkoja, vois ehkä tehdäkin asialle joskus jotain.

Reikäpäälle sininen nauha ja nauhakehä alkoi heti meidän kehän jälkeen, mikä tarkoitti pitkää esiintymistuokiota. Treenin kannalta ryhmäliikkeet olisivat olleet kivat, mutta niitä ei tehty. Päästiin jatkoon, kuuden parhaan joukkoon, sitten neljän parhaan ja loppujen lopuksi oltiin kahden parhaan joukossa ja sijoituttiin toisiksi. Eli Dayalle tuloksena SIN2. Pennuille tuo oli omaan makuun melko pitkä aika olla kehässä, toivottavasti pieneltä paimenelta ei mennyt into moiseen touhuun.


(C) Tiina Karvonen
Muita kuulumisia ei ole pahemmin kerrottavana. Itse olen ollut kentällä lähinnä kouluttamassa, molemmat neidit juoksee, joten treeneihin pääsy on evätty niiden osalta. Perjantaina oltiin kuitenkin Dayan kanssa Keski-Suomen Kennelkerhon PK-harrastajien treeneissä. Treenit starttasivat tuolloin ja meitä oli paikalla neljä osallistujaa. Dayan kanssa vain leikittiin, minun lisäkseni kolme muuta osallistujaa leikittivät sitä ja hyvin lähti myös muiden mukaan. Ei noteerannut millään tavoin sitä, kenellä lelu oli. Jatkossa päästään varmaan tiistaisin treeneihin, kun omat koulutusvuorot ovat pääasiassa jo takanapäin.

Kouluhommat alkavat olemaan takanapäin, joten pian ehtii taas treenailla. Koirilla on tainnut olla vapaata peräti muutama viikko, mikä kyllä tekee varmasti ihan hyvää. Kaukot sujuivat huhtikuussa todella kivasti, jopa i-s vaihdossa Wintun etupää pysyi koko ajan paikoillaan. Pahoin pelkään, että hajoavat käsiin tauon jälkeen. Kaukot (avo) on molemmille varma liike, mutta Wintulle tuo seisominen, lähinnä i-s on ollut aiemmin iso ongelma. Joten minkä ihmeen takia pitää tauko juuri sen jälkeen, kun saa homman toimimaan?


(C) Tiina Karvonen
Syytän koulua. Jos ei olla tehty mitään parin viikon kuluessa, syytän kesätöitä, sitten hellettä. Vasta sen jälkeen voin ajatella olevani laiska.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Faktoja riittää

Meille on taas heitetty haaste Cefin, Kamun ja Mollyn blogista. Kiitos Ilona jälleen haasteesta!

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut

11. ASIAA MINUSTA

1. Aloin alkuvuodesta Reviirin junnupalstan toimittajaksi (K-S Kennelkerhon jäsenlehti)
2. Viime vuonna lukuaineiden keskiarvo oli 8.73
3. En ikinä pelaa kännykällä
4. Minulla on ollut yhteensä seitsemän eri kännykkää käytössäni
5. Käytän aina pyöräillessäni kypärää
6. En välttynyt Facebookin arkihaasteelta
7. Enkä myöskään biisihaasteelta
8. En osaa naksutella sormilla
9. Minulla on Acer-merkkinen miniläppäri
10. Sekä pöytäkone, jota en ikinä käytä ja jonka merkkiä en muista
11. Kamerani on Canon EOS 1100D



11 LAUSEEN ALKUA

1. Kuolisin mielummin, kuin tappaisin ketään
2. Kesällä aion nukkua teltassa
3. Omistan kaksi kissaa sekä kolme koiraa
4. Elämäni huippukohta oli, kun voitin viime tiistaina kaupunkisodan ainoana selviytyjänä  \o/5. Seuraava koirani on Cloudyn pentu, toivottavasti
6. Vihaan ihmisiä, jotka keksivät pskoja tekosyitä
7. Pelkään käärmeitä
8. Tavoitteeni on olla asettamatta turhia tavoitteita
9. Lempielokuvani on hyvä
10. Unelma-ammattini on ehkä jokin opettaja?
11. Minut saa oksentamaan intialainen sokerikarkki vuosimallia 1999.

UUDET 11 LAUSEEN ALKUA

1. Osaan...
2. Tykkään...
3. Luen mieluiten...
4. Odotan innolla...
5. Harrastan...
6. Tänä vuonna aion...
7. Kesällä menen...
8. Tulevaisuudessa haluan...
9. Kun katson vasemmalle, näen...
10. Ulkona on...
11. Heräsin tänään...

Koska olen luonnollisesti pahis, niin jätän kohdat 4&5 tekemättä. Tämän saa kuka tahansa tehdä, jos haluaa.



Ja sitten Anonyymin toiveesta lisää faktoja

12. Olen ollut lähes kaksi kuukautta kasvissyöjä
13. Jonka aikana olen kuitenkin syönyt muutaman kerran luomulihaa
14. Juon noin 0,5l makuvettä päivässä
15. Olen 159cm pitkä
16. Pituuskasvuni on pysähtynyt
17. Kävin liikuntariparin viime vuonna
18. Mulla on nimet valmiina jo molemmille Cloudyn mahdollisille pentueille
19. En ole kiinnostunut hankkimaan mopokorttia
20. Harrastin ennen lentopalloa ja partiota
21. Sänkyni on 120cm leveä
22. Viimeisin lukemani kirja on The Fault In Our Stars
23. Viimeisin katsomani elokuva on Vihreä Maili
24. Osaan kertotaulut tositosi hyvin *itsekehu*
25. Kävin uimahallissa (uimassa) viimeksi syyslomalla
26. Täytin maanantaina 16 vuotta
27. Menen pariksi viikoksi kesätöihin
28. Minulla on Pepsodent-merkkinen hammasharja
29. Olen Dayan toinen omistaja (ainakin papreilla, haha)
30. Olen käynyt Virossa neljä kertaa
31. Tykkään katsoa viikonloppuaamuisin lastenohjelmia
32. Inhoan vetoketjullisia farkkuja
33. Olen käynyt yhdessä UNESCO:n suomalaisessa maailmanperintökohteessa
34. Minulla on valkoiset kuulokkeet
35. iPodini on merkiltään Sony ja väriltään musta
36. Käyn päivittäin Iltalehden sivuilla
37. Sain äidiltä syntymäpäivälahjaksi uuden DVD-soittimen
38. Koulumatkani on tällä hetkellä 2,5km
39. Käytän pyörää, jossa on tarakka edessä- ja takana
40. Olin vappuna serkkuni kanssa Suomen Tivolissa



Kuulumisia joskus toiste, koirat on olleet pääasiassa tallilla- tai mökillä juoksentelemassa. Daya ei osaa varoa hevosia, mikä on kehno homma, koska Tolli on ilkeä poni. Hyvin ilkeä.

torstai 8. toukokuuta 2014

Neljä vuotta plakkarissa


Tasan neljä vuotta sitten näihin aikoihin haettiin puikkis kotiin. Tuossa vaiheessa mulla oli mielessä ajatus upeasta agilitykaverista ja hienosta näyttelykoirasta. Ei mennyt kaikki aivan suunnitelmien mukaan, mutta siitä huolimatta se on paras shetlantilainen!




Laatukin on ollut Wintun kaveri sen koko elämän ajan, eiks jeba?

maanantai 5. toukokuuta 2014

Se voi vaikka särkyä, mennä rikki ja hajota

Wintu nimittäin, jos innostutaan aksailemaan enemmänkin.

Eilen Wintu tuli tuuraamaan Cloudya aksatreeneihin, meillä oli 18 esteen rata sisältäen kontaktit sekä kuusi keppiä. Cloudyn kanssa rata oltaisiin tehty osissa, mutta Wintun kanssa päätin kokeilla, miten homma sujuisi reilun vuoden tauon jälkeen ilman radan pätkittelyä. Shetlantilainen oli vikkelä ja räksytti kaiken aikaa, sillä oli ilmeisesti ollut ikävä just tätä lajia. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten shetlantilaista ohjataan, mutta päästiin lopulta rata loppuun, sitten viimein. Eniten hirvitti Wintun A:t, joille toistoja kertyi 3-5. Viimeksi se teki sitä viimeisissä kisoissa, jotka tosiaan olivat viime vuoden maaliskuussa. Ei shetlantilainen onneksi yrittänytkään pomppia pois esteeltä ennen aikojaan, vaikka allekirjoittanutta hirvittikin. Ehkä me mennään vielä jossain vaiheessa uudestaan rallattelemaan, en jaksa uskoa tuon koiran menevän rikki satunnaisesta rallattelusta. Viime vuonna huhti-joulukuussa Wintu aksasi about viisi kertaa ja se riitti meille ihan hyvin.

Eli ei Wintu ole aloittamassa agilityä uudelleen, joskus on kuitenkin kivaa tehdä jotain pientä. Välillä tuntuu tyhmältä, ettei pystytä palaamaan aksaradoille. Eihän tuo koira ole oireillut ikinä. Samalla kuitenkin tiedän, etten halua olla niin itsekäs, että riskeeraisin tuon terveyden siksi, että minä saisin harrastaa. Tuskin ykkösen kyynärä heti alkaisi vaivaamaan, mutta tykkään ajatuksesta, että mun shetlantilainen voi olla tulevaisuudessa paitsi vanha, myös terve. Ei se peiliin katsominen oikein onnistu, jos tietää itse, että se olisi ollut vältettävissä. Siispä Wintu on edelleen pääosin tokopuikkis!

Tänään tuleekin kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun suunnattiin Wintun kanssa ensimmäisiin aksatreeneihin! Vinski tykkäsi heti, mitään "koirani rakastaa tätä lajia joka solullaan"-juttuja en ala lässyttämään koska...no ei vaan ole oikein mun juttu.


minä nättinä, Wintu kaljuna   (C) Salla Kuikka

Eilen oltiin vuoden ensimmäisessä mätsärissä, Daya ensimmäistä kertaa moisessa touhussa ja Cloudy lähti muuten vaan kertaamaan kehäjuttuja. Otin kameran mukaan kuvaamistarkoituksessa, mutta vettä tuli sen verran, että pelastin kameran autoon. Cloudy esiintyi parikehässä ja sai punaisen nauhan. Oli melko perässävedettävä eikä asetellut itseään, eihän vesisateessa tarvitse edustaa. Punainen Cloudylle kuulemma kokeneemman kehäkäytöksen ja paremman liikkumisen vuoksi.

Nauhakehässä koiria oli lähemmäs parikymmentä ja ahdasta oli, namitkin loppuivat kesken. Tuomari otti meidät viimeisenä jatkoon, juoksutti vielä hieman ja sijoitti meidät toisiksi. Eli tuloksena PUN2.

Daya esiintyi kivasti siihen nähden, miten vähän kehäjuttuja on tehty. Kolme kertaa äiti on seisottanut sitä rakennekuvien ottamisen ajan ja perjantaina hallilla treenasin seisomista sen kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla. Daya ei toistaiseksi anna asetella, joten pyrin lähinnä siihen, että etutassut ovat samassa linjassa, tarpeeksi rungon alla ja takajaloilla ei ole niin väliä. Hampaiden katsomista ei olla treenattu ikinä, lukuunottamatta niitä päiviä, jolloin olen halunnut tutkia pennun suuta saadakseni hampaita talteen, mikä sekään ei ole aivan helppoa. Yksi on, enempää tuskin saan, vaikka yksi kulmuri onkin vielä irtoamatta.


Tää juttu vaatii selvästi vähäniinku treeiä  (C) Äiti

Daya tosiaan seisoi harjoittelun määrään nähden hyvin, liikkuessa katsekontakti olisi ollut penskan mielestä ykkösjuttu. Hampaiden näyttäminen ei onnistunut, joskin lauantai-iltana tuon päästä otettiin punkki, mikä ei vaatinut kuin kaksi ihmistä, joten saattoihan se luulla, että samaa on luvassa. Oltiin siis ilman hampaiden katsomista ja odotetusti saatiin sininen nauha.

Nauhakehässä Daya väsähti, seisominen vielä sujui, mutta liikkeissä olisi ollut nastaa kirmata suoraan edessä olevan perään. Tehtiin hieno sakemanniesiintyminen liikkeiden osalta. Tuomari otti Dayan jatkoon kuuden koiran joukkoon (sinisiä pentuja 12) mutta pudotti sitten miltei heti liikkeiden jälkeen. Josko sitä jaksaisi kehäjuttuja harjoitella enemmän, oikeastaan ollaan treenattu tosi vähän mitään, katsekontakti ja leikkiminen, siinä meidän treenien avainsanat.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Viisi kuukautta + monta kiloa, se on elämäniloa


Uskomatonta, eilen silakka täytti jo viisi kuukautta! Vastahan sitä odotettiin jo kuin kuuta nousevaa, että Herra aloittaa juoksunsa, että pennut on luovutusikäisiä ja sitä, koska se saapuisi Suomeen. Nyt sitä huomaa usein odottavansa, että tuosta loppuisi patterit ja rauhaa kestäisi edes hetken. Mainio lapsi se on, joka tapauksessa!



Me ei oikeastaan olla tehty mitään ihmeellistä. Kerran Dacu ja Cloudy kävivät uimassa, Dacun maanantain hieronta valitettavasti peruuntui ja uutta aikaa odotellaan. Viime lauantaina olin reilu 13h kisatöissä ja seuraavana päivänä extempore-lähdöllä Kim Kurkisen valmennukseen. Siitä ei ole sen enempää kerrottavaa, meidän elämän ensimmäinen valmennus meni koiran motivaation hakemiseen. Cloudy ei ollut aksannut moneen viikkoon, mutta kai helle oli sitten sille sopiva syy näyttää keskaria. Saatiin kyllä hyviä vinkkejä motivoinnin ja leikkimisen osalta, itse aksaaminen jäi meidän osalta melko vähäiseksi. Tekee kyllä kartturille enemmän kuin hyvää oppia siihen, ettei se koiran terveys tai hyvä motivaatio ole itsestäänselvyys. Cloudy jääkin nyt pidemmälle aksatauolle, ehkä päästään kisakentillekin joskus, välillä näyttää melko toivottomalta, kun valmennuksetkin menevät leikkimiseksi. Toivon todella, että tuosta viisikuisesta kasvaisi terve. Jos kaikki menee nappiin, niin ehkä Cloudy ja Daya voisivat startata kisauransa samaan aikaan!

Pääsiäisenä vietettiin pari yötä mökillä, koirat nautti pitkistä lenkeistä ja vapaanaolosta. Siellä ne kuin yhteisestä päätöksestä suunnistivat uintipaikalle, eikä se vesi onneksi kovin kylmää ollutkaan. Dayasta oli jännää katsoa, kun toiset ui. Ensimmäisen kerran kunniaksi Daikku lotrasi ja haki kepin about 20cm syvyydestä. Wintu taas tavalliseen tapaansa haki kaikki mahdolliset kepit ja Cloudy kuskasi vedestä haetut kepit metsään omaan kätköönsä. Ehkä ne vielä kesän aikana sieltä löytyy!

Kisakalenteri on toistaiseksi jäissä. Windyn juoksujen olisi pitänyt tulla jo huhtikuussa, mutta ei ole näkynyt. Jos tyhmä tuuri jatkuu, niin meillä menee puoli kesää kotona nyhjätessä juoksujen vuoksi. Keuruulla olisi koe 8.6, jossa olisi kiva tuomari. Sinne haluaisin Wintun ilmoittaa, mutta juoksut tulee tielle kuitenkin. Argh! En tykkää.