lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kunnes koittaa aika, jolloin ymmärrämme toisiamme

Luulin, että kaksi viikkoa sitten oli erinomainen lauantai. Olin väärässä. Se oli erittäin hyvä lauantai. Tämä lauantai on erinomainen.

Aamu alkoi Cloudyn sydänkuuntelulla. Pekka Sarkanen Imatralta oli tullut lääkäriksi Musti&Mirrin järjestämään joukkotarkastukseen, jossa Cloudylta kuunneltiin sydän ihan kunnolla. Muutama viikko sitten Marjatta oli kuullut sydämestä sivuäänen, joka saattoi johtua stressistä. (Cloudy on yhdistänyt Marjatan tulon kirveleviin rokotuksiin, joten jouduin sen ottamaan sängyn alta pois vähän rumasti..) Nyt kuitenkin lähdettiin tutkimaan asia.
Tutkimushuone oli pieni ja ahdas koppi, jonne mahtui juuri ja juuri tutkimuspöytä, jonne nostin Cloudyn. Sarkanen kuunteli Cloudyn sydäntä pitkään. Milloinkohan viimeksi jännitin yhtä paljon kuin silloin, kun Sarkanen oli valmis sanomaan tuomion..
"Vaikka mä miten tätä kuuntelisin, niin ei täältä mitään sivuääniä löydy"

JESJESJES! Sarkasen tutkiessa Cloudy ei juurikaan jännittänyt, siitä homma oli lähinnä ällöä. Hautasin jo mielessäni pentuhaaveet, koska olin mukamas varma, että sieltä jotain löytyy.
Tutkimuksen jälkeen ostettiin Dayalle uudet valjaat, typerys rikkoi edelliset. Oltiin äidin kanssa yksimielisiä siitä, että tervettä pystykorvaa täytyy juhlia, joten käytiin Rahulan Rehussa ostamassa koirille kokonainen luomubroileri sekä luita.

(C) Anna Kämäräinen
Windyn kanssa suunnattiin Muurameen tokoilemaan Maurin Pehkosen tuomaroimaan kokeeseen. Avoimesta luokasta oli jäänyt yksi koirakko pois, joten meitä oli yhteensä kuusi. Koe oli etuajassa, joten suunnattiin paikkamakuuseen miltei heti, mikä oli hyvä. Ei ehtinyt stressata tai pelätä pahinta.

Paikalla makaaminen 10
- Kun Windyn viereinen koira nousi, ajattelin, että nyt se paineistuu ja lähtee. Ei, se pysyi ja tuli perusasentoon nätisti. Hyvä Wintu!

Seuraaminen taluttimetta 6
- Ehehehe...säälikutonen! Kenttä oli melkoisessa kurassa, joten minä kävelin siellä missä liikkuri käski ja Wintu nätisti juuri oikealla paikalla vaivaisella 1½m väljyydellä. Pitihän hienohelman päästä kuivalle maalle! Mutta noh, se oli aika kaaoottista se.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- Se oli nättiä se, kun kuivalla maalla tehtiin.

Luoksetulo 5
- Nappula meni maahan! Väärästä lähtöasennosta lähti pojot, vaikka ei se stoppikaan mikään nätti ollut sekään.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
- Pysähdys olisi kai saanut olla vähän tiukempi.

Noutaminen 9
- Hieno, lopun perusasento oli turhan väljä.

Kauko-ohjaus 9
- Itse kaukot mainiot, perusasentoon noustessa tuplakäsky.

Estehyppy 6
- Tuplakäsky istumiseen ja jalat osui esteeseen paluuhypyssä. Voihan Vinski sentään! Tosin, hyppyä ollaan päästy harjoittelemaan tosi vähän viime aikoina.

Kokonaisvaikutus 8

TULOS 160p AVO1 & luokkavoitto
"hei kattokaa mitä mä sain!"
Aika järkkyä. Luulin, että saatiin kelpo kakkonen, ei kehnoa ykköstä, luokkavoitosta puhumattakaan. Wintu oli ainoa, joka teki ykköstuloksen. Tuntuu kyllä tosi palkitsevalta sen kaiken treenin jälkeen, jota ollaan tehty. Silloin, kun meillä oli ensimmäinen koe ja nollattiin se, ajattelin, ettei tästä tule ikinä mitään. Meillä oli Wintun kanssa pitkään tokorintmalla sellainen kausi, jolloin en ymmärtänyt tuota koiraa tai sen järjenjuoksua. Se oli uuvuttavaa. Kuitenkin, kun puhutaan, että joskus se kaikki vielä palkitaan, niin nyt voin sanoa sen olevan täysin totta.
Ja arvataa, mikä meidän numero oli?

Se oli 13!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti