perjantai 25. huhtikuuta 2014

Se ei syö kuin hevonen, se syö kuin koira

Ruokintapostinkia vaihteeksi, mitä nuo elukat syö ja miksi?

Koiramaailma on täynnä tyhmiä termejä, raakaruokinta, barf, 50/50, sekaruokinta yms. jotka menevät helposti sekaisin. Sekaruokinta taitaa kuitenkin kuvata parhaiten sitä, mitä meillä noudatetaan.

Pääpaino on lihoissa, mutta kulutetaan myös luita ja sisäelimiä vähintään kerran viikossa. Kaikki raakana. Näiden lisäksi nuo saavat kuitenkin edelleen ruoantähteitä yms. joten en vierasta antaa noille nakkikeittoa tai makaroonilaatikkoa, vaikka jäiks, eihän niissä ole lihaa juuri yhtään. Edellämainittua ylimääräistä höttöä nuo saavat ehkä kerran- tai kaksi viikossa, toisinaan koko ateria koostuu siitä, välillä menee lihaa lisukkeena.

Lihat ostetaan pääasiassa Kennelrehulta, luut sun muut Rahulan Rehusta, joskus Musti&Mirristä tai Raakapaikasta, mutta harvemmin. Tilaukset menee sen mukaan, miten pakastimessa on tilaa ja miten allekirjoittanut muistaa tilata. Yleensä tilaan naudan pentujauhelihaa Daculle ja Windylle, kun kys. tavara on sen verran vähärasvaista. Cloudylle ja Dayalle sitten possun pentujauhelihaa, jossa rasvaa reilummin. (Nauta 11g vs. possu 37g) Kalkkunan jauhelihaa tilaan myös aika usein, hevosen luita samaten. Possun pentujauheliha ja kalkkuna ovat hyvää tavaraa, muiden kanssa joutuu aina vähän pähkäilemään, että onko siinä enemmän lihaa vai jotain muuta (kurkkutorvet, keuhkot, ym.) mutta tuo naudan pentujauheliha vaikuttaa vähän paremmalta tavaralta, kuin "normijauheliha".

Perjantai 25.4 Aamupala, tais olla Dayan annos

Äiti unohti hakea eilen Kennelrehun tilauksen, joten suunnattiin tänään Rahulan Rehuun luu- ja sisäelinostoksille sekä Raakapaikkaan lihaostoksille. Sitä taas muistaa, miksi ostaa kaiken suurimmaksi osaksi Kennelrehulta. Pötköruokinnalla tämä homma on melko kallista lystiä, varsinkin lauman kanssa. Kun hyppäsin tänään iskän autosta ulos kolmen painavan kassin kanssa ja Wintu loikki edellä, niin tuhlasin miltei minuutin sille ajatukselle, että entä jos olisikin vain yksi koira. Tuollainen Wintu. Wintu, joka syö punnittuna 100g päivässä. Silloin ne muovikasseissa olleet 15 lihapötköä, muutama kilo luita sekä 1,5kg sisäelimiä olisivat riittäneet Wintulle ainakin kesäkuuhun. Kun sitten pääsi kotiovelle, siellä oli vastassa kolme vähän isompaa lihansyöjää. Kun lykkäsin lihat pakastimeen, arvioin, että viimeistään. ensi viikolla näihin aikoihin saa taas suunnata kauppaan. Kennelrehun autoa odotellessa.

Tein tänään jotain ennennäkemätöntä (okei, nähty viimeksi 2012 keväällä) ja ostin muutamia erilaisia mixejä, kun olivat tarjouksessa. Kana- ja nautamixiä ainakin, tavallisesti jättäisin ostamatta sisällön vuoksi. Useimmiten ostamani pötköt ovat Kennelpakasteen pötköjä, tänään tuli ostettua Muchia, Musti&Mirrin Maukas-sarjan pötköjä taisin ostaa viimeksi kesällä. Sisällöltään eivät eroa merkittävästi, mutta Kennelpakasteen suurempi pakkauskoko (800g) tavallisen puolen kilon sijasta on kivempi, etenkin kun talossa on nyt kaksi sellaista, joille voi antaa ruokaa oikeastaan miten paljon vaan. En ole Dayaa possuksi syöttämässä, mutta se, että voi laittaa ruokalusikallisen tai pari enemmän kuin on suunnitellut, tuntuu jo juhlalliselta verrattuna siihen, miten tarkkaan Daculle ja Windylle saa ruoan punnita. Dayan tulossa yksi mahdottoman suuri etu oli se, että sain vihdoinkin Cloudylle jätteensyöjän! Enää ei tarvitse heittää lihaa menemään, mahdottomia määriä sitä on jo mennytkin.

Pötköjä, iso pussi rasvaa Cloudylle ja väärään lokeroon eksyneitä broilerin sydämiä

Ruoan sekaan en pahemmin laita mitään ylimääräistä. Välillä menee merileväjauhetta ja kalkkilisää, B, C ja D-vitamiinia. Useimmiten kuitenkin lohiöljyä. Toisinaan pidän noille muutaman viikon kestävän magnesiumkuurin. Dacu ja Daya syövät kaiken ruoan seasta, Windy jättää "pillerin" joskus kuppiin, ellei epähuomiossa syö sitä. Cloudylle ne täytyy antaa aina erikseen, se ei niitä ruoan seasta erehtyisi syömään. Ei, vaikka ne on murskattu sinne, silloin jää todennäköisesti vaan syömättä. Cloudy jättää usein aamuisin syömättä, illalla puolestaan söisi vaikka miten. Paimenille mikä tahansa ruoka kelpaa aina, vuorokaudenajasta riippumatta.

Daya syö vielä osittain nappulaa, Cloudy syö samaa välillä ja sillä on myös HHC:n perunapohjaista napua, mutta se sulaa sen verran huonosti, että tuuppaa aiheuttamaan pystykorvalle närästystä, joten sitä en enää juurikaan syötä. Kuivalihaa nuo saavat välillä, etenkin Cloudy, jos sille vielä lihan syömisen jälkeen sapuska kelpaa. Se taitaa kuitenkin olla lähinnä niitä tilanteita varten, kun allekirjoittanut unohtaa ottaa lihan sulamaan. Niin tapahtuu keskimäärin kerran kahdessa viikossa.


Cee nautiskelee joskus vuonna 2012

Dacu on gluteenittomalla ruokavaliolla, joten se on oikeastaan ainoa seikka, jonka vuoksi tulee olla tarkkana. Samaten Windyn ruokamäärä, treenipäivinä se saa helposti kuppiin 50g sijasta vain 30g. Jos laitan ruoan sekaan piimää, viiliä tai vastaavaa, niin ruokamäärä ei muutu mitenkään. Ei edes Wintun kohdalla. Cloudy tykkää piimästä, se ei ikinä jätä piimää kuppiin. Eikä viiliä. Windy ei tykkää piimästä, mutta syö sitä silti. Ensimmäisinä kertoina jätti sen syömättä, mutta shetlantilaisen pääkoppa tottui nopeasti siihen ajatukseen, että piimänkin voi syödä. Dacu ja Daya eivät ikinä edes tunnu miettivän, mitä kupissa on. Se vaan syödään heti ja that´s it.

Miksi syötän raakaa? Ajatuksena se vaan tuntuu paljon kivemmalta, että koirat saa luonnonmukaisempaa ravintoa ja onhan tuosta hyötyä koirienkin hyvinvointia ajatellen. En ajattele, että nappula tappaa ja on muutenkin kaikinpuolin p*rseestä, mutta koen helpommaksi, kun ei tarvitse etsiä kullekin sopivaa merkkiä. Tällä tavoin ruokkiessa sitä tietää myös paremmin, mitä se ruoka sisältää, jota kumoaa alas noiden kurkusta joka päivä.

Näitä tapoja ja ajatuksia on kivaa kirjata muistiin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka olisinkin 15 vuoden päästä vannoutunut Pedigreen syöttäjä. 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Extempore-lähdöt on meitä varten


Kaikki tämän vuoden jutskat on olleet enemmän tai vähemmän extempore-lähtöjä tai hetken mielijohteesta tehtyjä ilmoittautumisia. Tämä lukeutuu nyt ensimmäisenä mainittuun kastiin, eilen koulussa huomasin, että tälle päivälle olisi vielä koirapaikka vapaana Katja Kiviahon tokokoulutukseen. Eikä se vaatinut kuin pari sähköpostia, niin ohjelmaa Wintun torstai-illalle oli taattu.

Me oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, sanoin haluavani jelppiä seuruuseen (no yllätys) sekä mikäli aikaa jää, niin luoksetulon stoppeihin. Koko puoli tuntia meni suurimmaksi osaksi seuruuseen, stoppeihin taisi jäädä aikaa ehkä reilu 5min. Pakko kuitenkin kirjoittaa ajatukset nytheti ylös, tyhmänä en tajunnut ottaa mitään muistiinpanovälineitä mukaan ja kännykän uumeniin kirjoittaminen on tyhmää sekin.

Ensin näytettiin kaamea taidonnäyte meidän seuruusta. Väljyyttä, jätättämistä, valuvia käännöksiä ja ohjaajan kaunis liikkuminen takasivat sen, ettei oikein toiminut. Luoksarin taidonnäyte ei mennyt sen paremmin, en edes muista, onko Vinski ikinä tehnyt noin valuvaa luoksaria. Noh, aina ei voi mennä putkeen!

Lukijoita ajatellen olen röyhkimys, enkä kirjoita sen yksityiskohtaisemmin, mitä tapahtui, miksi ja miten tästä eteenpäin. Tämä on lähinnä meidän treenipäiväkirja, joten kirjaan (röyhkeästi) itseäni varten tärkeimmät jutut ylös.




Leiki koiran kanssa enemmän

+ Opeta se leikkimään, palkkaa enemmän lelulla. Jokaisiin treeneihin lelu mukaan!

Pidä huoli, että koira pysyy aktiivisena
Älä tee mitään, jos se on nyhjö. Innosta enemmän liikkeiden välissä, ei odottelua tai jähmettymisiä, vaan suoraan asiaan.

Kävele reippaasti
+ Älä katso koiraan. Uusi käsky ja/tai taputus reiteen, mutta ei koiraan katsomista.

Kuivaharjoittele käännöksiä
Piirrä kenttään neliö. Älä seuruuta koiraa pitkään, muutama askel ja käännös. Yläkroppa kääntyy ensin, alkuun vaikka vähän liioitellusti. Täyskäännöksissä ja oikealle kääntyessä koiran täytyy liikkua nopeampaa, Ota siihen mukaan suhina apukäskyksi, jos on tarvis.

Älä palkkaa koko ajan samalla tavalla
+ Muista lelu ja namin karkuun vieminen, älä tunge namia koiran naamariin.

Älä pysäytä koiraa, jos se ei laukkaa
Stopit vain laukasta! Tekniikka kunnolla kuntoon, Wintun pysäytystekniikka paremmaksi esim. kiertojen avulla.

Nuo pitäisi jaksaa kirjoittaa vielä joskus paremmin treenipäiväkirjaan, mutta täytyy katsoa nämä uudelleen läpi ennen kuin aloittaa huomenna treenaamisen.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Voi olla, ettei järjenkäytön unohtaminen olekaan niin paha asia





Koska ei ole mitään varsinaista kerrottavaa, niin tässä on Dayan pärstää muutaman kuvan verran. Se on jo hirmu iso lapsi, viikonloppuna punnittuna 11.5kg...!

Daya, Daikku tai Jepu, ennen myös PikkuJepu, muttei enää. Ihan liian iso pikkujepuksi.

Eilen Sade oli tokokentällä. Ensi viikolla Daya aka Jepu saa viimeisen rokotuksen, sitten mekin päästään. Huhtikuussa mulla on vielä koulutusvuoroja, mutta toukokuun puolella pitäisi päästä itsekin treenaamaan.

Maanantaina Dacu oli Erikan käsittelyssä. Liikkeissä ei mitään eroa entiseen, mutta seisominen, istuminen ja maahanmeno olivat huomattavasti tasaisemmat! Nyt ei nojaa yhtä pahasti ja kykenee pysymään siinä asennossa kuin koira. Kerrankin sellainen fiilis, että se paranee vielä ja siitä tulee koira!

Ilmoitusluontoinen asia, Daya löytyy nyt KoiraNetistä!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kunnes koittaa aika, jolloin ymmärrämme toisiamme

Luulin, että kaksi viikkoa sitten oli erinomainen lauantai. Olin väärässä. Se oli erittäin hyvä lauantai. Tämä lauantai on erinomainen.

Aamu alkoi Cloudyn sydänkuuntelulla. Pekka Sarkanen Imatralta oli tullut lääkäriksi Musti&Mirrin järjestämään joukkotarkastukseen, jossa Cloudylta kuunneltiin sydän ihan kunnolla. Muutama viikko sitten Marjatta oli kuullut sydämestä sivuäänen, joka saattoi johtua stressistä. (Cloudy on yhdistänyt Marjatan tulon kirveleviin rokotuksiin, joten jouduin sen ottamaan sängyn alta pois vähän rumasti..) Nyt kuitenkin lähdettiin tutkimaan asia.
Tutkimushuone oli pieni ja ahdas koppi, jonne mahtui juuri ja juuri tutkimuspöytä, jonne nostin Cloudyn. Sarkanen kuunteli Cloudyn sydäntä pitkään. Milloinkohan viimeksi jännitin yhtä paljon kuin silloin, kun Sarkanen oli valmis sanomaan tuomion..
"Vaikka mä miten tätä kuuntelisin, niin ei täältä mitään sivuääniä löydy"

JESJESJES! Sarkasen tutkiessa Cloudy ei juurikaan jännittänyt, siitä homma oli lähinnä ällöä. Hautasin jo mielessäni pentuhaaveet, koska olin mukamas varma, että sieltä jotain löytyy.
Tutkimuksen jälkeen ostettiin Dayalle uudet valjaat, typerys rikkoi edelliset. Oltiin äidin kanssa yksimielisiä siitä, että tervettä pystykorvaa täytyy juhlia, joten käytiin Rahulan Rehussa ostamassa koirille kokonainen luomubroileri sekä luita.

(C) Anna Kämäräinen
Windyn kanssa suunnattiin Muurameen tokoilemaan Maurin Pehkosen tuomaroimaan kokeeseen. Avoimesta luokasta oli jäänyt yksi koirakko pois, joten meitä oli yhteensä kuusi. Koe oli etuajassa, joten suunnattiin paikkamakuuseen miltei heti, mikä oli hyvä. Ei ehtinyt stressata tai pelätä pahinta.

Paikalla makaaminen 10
- Kun Windyn viereinen koira nousi, ajattelin, että nyt se paineistuu ja lähtee. Ei, se pysyi ja tuli perusasentoon nätisti. Hyvä Wintu!

Seuraaminen taluttimetta 6
- Ehehehe...säälikutonen! Kenttä oli melkoisessa kurassa, joten minä kävelin siellä missä liikkuri käski ja Wintu nätisti juuri oikealla paikalla vaivaisella 1½m väljyydellä. Pitihän hienohelman päästä kuivalle maalle! Mutta noh, se oli aika kaaoottista se.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- Se oli nättiä se, kun kuivalla maalla tehtiin.

Luoksetulo 5
- Nappula meni maahan! Väärästä lähtöasennosta lähti pojot, vaikka ei se stoppikaan mikään nätti ollut sekään.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
- Pysähdys olisi kai saanut olla vähän tiukempi.

Noutaminen 9
- Hieno, lopun perusasento oli turhan väljä.

Kauko-ohjaus 9
- Itse kaukot mainiot, perusasentoon noustessa tuplakäsky.

Estehyppy 6
- Tuplakäsky istumiseen ja jalat osui esteeseen paluuhypyssä. Voihan Vinski sentään! Tosin, hyppyä ollaan päästy harjoittelemaan tosi vähän viime aikoina.

Kokonaisvaikutus 8

TULOS 160p AVO1 & luokkavoitto
"hei kattokaa mitä mä sain!"
Aika järkkyä. Luulin, että saatiin kelpo kakkonen, ei kehnoa ykköstä, luokkavoitosta puhumattakaan. Wintu oli ainoa, joka teki ykköstuloksen. Tuntuu kyllä tosi palkitsevalta sen kaiken treenin jälkeen, jota ollaan tehty. Silloin, kun meillä oli ensimmäinen koe ja nollattiin se, ajattelin, ettei tästä tule ikinä mitään. Meillä oli Wintun kanssa pitkään tokorintmalla sellainen kausi, jolloin en ymmärtänyt tuota koiraa tai sen järjenjuoksua. Se oli uuvuttavaa. Kuitenkin, kun puhutaan, että joskus se kaikki vielä palkitaan, niin nyt voin sanoa sen olevan täysin totta.
Ja arvataa, mikä meidän numero oli?

Se oli 13!



torstai 3. huhtikuuta 2014

Vuoden takaista


Samaan aikaan voisi sanoa, että se hetki oli aivan äsken. Toisinaan taas tuntuu, että siitä on hyvin kauan, on ehtinyt tapahtua niin paljon. Vuosi sitten oli se päivä, kun saatoin lapsuudenystäväni ikiuneen.

Tänäaamuna oli masentavaa katsoa ikkunasta ulos, taivas oli harmaa ja maassa oli hieman lunta. Tasan vuosi sitten oli lämmin ja aurinkoinen päivä. aurinkoi paistoi suoraan silmille. Digi makasi ulkona samalla tavalla kuin aina ennenkin auringon paistaessa suoraan sen silmiin.

Kaksi päivää ennen oli aprillipäivä. Menin Dacun, Windyn ja Cloudyn kanssa kentälle. Treenattiin, heiteltiin leluja ja pidettiin kivaa. Digi ei ollut mukana. Käveltiin kentälle- ja takaisin, se olisi ollut sille liikaa. Minulla oli usein huono omatunto siitä, kun Digi joutui jäämään kotiin.





Tiistai-iltana menin Digin kanssa omalle, pienemmälle lenkille. Digillä oli välillä parempia, välillä huonompia päiviä. Silloin oli huono päivä. Käveleminen oli vaikeaa, jokainen askel oli raskas. Sinä iltana keskusteltiin äidin kanssa ja päätettiin, että Digi pääsisi kivuistaan.

Keskiviikkona en mennyt kouluun, jäätiin Digin kanssa viettämään yhteistä, viimeistä päivää. Se on jäänyt mieleen pysyvästi. Tavallaan olen tyytyväinen, että se oli juuri 03.04.2013 kuin Digi nukkui pois, se oli kauniimpi päivä, kuin nyt.

Pitkään oli sellainen fiilis, että laumasta puuttuu se olennainen. Dayan tulo oli oikeastaan helpotus, siinä on niin paljon samaa kuin mitä Digissä oli. Äänekkyys ja ärhäkkyys tekevät siitä kuin pienen Digin. Varsinkin, jos siitä tulee isona lauman pomo.

Vanhuskoirat on parhaita.