Virallisesti veteraani

Aika uskomatonta, maailman paras on nyt ihan oikeasti veteraani. Onhan tuo näyttänyt jo useamman vuoden ajan ikäistään vanhemmalta, mutta "vasta" nyt kilahti mittariin se oikea veteraani-ikä.

 Nyt olen kuin vanha ihminen sanoessani, että aika menee todella nopsaan. Dacu on jo pitkään ollut minulle se lauman itsestäänselvyys, etenkin siitä asti, kun Digi nukutettiin ikiuneen. Sellainen, joka on aina mukana. Kuitenkin, vastahan Dacu oli 2-vuotias dominoiva nuori, jonka hihnan päässä roikuin minä, 10v pikkutyttö. Tavallaan nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta, toisaalta taas ne tuntuvat kuin eiliseltä. Ehkä kuitenkin kallistun enemmän ensimmäisen vaihtoehdon puoleen.

Dacu on siitä erikoinen muuhun laumaan verrattuna, että se syntyi kotona. Yhteinen taival alkoi siitä päivästä asti. Tämän kuuluisi varmasti olla tosi herkkää, mutta sitä se ei ole. Kun Digin synnytys alkoi, se oli mielestäni hyvin pitkästyttävää. Sen sijan, että olisin ollut Dacun rinnalla heti sen syntymästä asti, lähdin ulos viemään roskia. En tarkalleen tiedä, missä järjestyksessä Dacun pentueen pennut syntyivät. Saattaa olla, että olin näkemässä, kun Dacu tuli maailmaan. On kuitenkin vähintään yhtä mahdollista, että olin sillä hetkellä viemässä biojätteitä.

Lahjaksi ensimmäinen valmisruoka pariin vuoteen, kolmas panta (Dayan rikkoman tilalle) ja itse paistettuja broitskun sydämiä.
Ensi viikolla mennään Dacun & iskän kanssa ostamaan jotain Daculle ja maanantaina D pääsee hierottavaksi

Dacu jäi meille iskän tahdosta, joten tavallaan se on myös iskän koira. Melkoiset "huoltajuuskiistat" ollaan käyty useaan otteeseen, mutta nykyään Dacu on meitin koira. Mun mukaan se tulee lähtemään myös silloin, kun muutan kotoa pois. Tavallaan sillä ei ennen ollut väliä, kenen se oli. Ei, ennen kuin halusin itse vaikuttaa esmes tuon koiran ruokintaan. Vaivannäkö kannatti, viime vuoden helmikuussa massaa oli 32.6kg, viimeisimmän punnituksen mukaan tässä kuussa 26.5kg!

Vaikka Dacun kanssa ei aina ole ollut helppoa, se on nykyään noista kaikista se, johon luotan kaikista eniten. Daa on se, jonka voi päästää vapaaksi missä vain, jota kuka tahansa saa silittää tai jonka voi jättää minne vain. Dacuun voi aina luottaa sen suhteen, ettei se keksi mitään tyhmää.
Toukokuussa pääsen hehkuttamaan, että olen tasan kaksi kertaa niin vanha kuin Dacu! Hyvää synttäriä & pitkää ikää parhaudelle, toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhteistä taivalta jäljellä!