torstai 27. maaliskuuta 2014

Oikea vai vasen?

Dacu kävi maanantaina hoidossa Erika Hankalinin vastaanotolla. Siihen mennessä oltiin saatu neljältä eri henkilöltä kolme eri diagnoosia kropan ongelmien syyksi, joten innolla odotin, millaisia vastauksia saataisiin tällä kertaa.

Maanantain hoidosta teki vielä mielenkiintoisemman se, millaisen seikan Ansku huomasi viime viikon uinnin yhteydessä. Anskun mukaan Dacun uidessa sen vasen jalka tekee enemmän töitä kuin oikea. Ristiriitaista sen suhteen, että vasemmassa jalassa on nimenomaan se ongelma. Vasemmalla puolella liike oli parempi, mun maalaisjärjellä ajateltuna sen pitäisi mennä juuri toisin päin.


Ensin katsottiin liikkeet, joista Erika päätteli heti tosi paljon. Dacu ei jaksa ravata pitkään ja laukkaaminen on paitsi pupulaukkaa, myös keinuhevoslaukkaa. Hoitohuoneeseen mennessä jo ajattelin, että tuskin se tästä pahemmaksi voi mennä. Mitä vielä! Vasen varvas oli hieman erkaantunut muista varpaista ulospäin, joten Dayan rokotusten yhteydessä myös Dacun tie käy kohti klinikkaa.

Ensimmäisenä Erika katsoi oikean puolen, jossa oli kireyttä. Pienen tutkimisen jälkeen saimme neljännen diagnoosin: ongelma olisi ainkin osittain rangassa. Kun vaihdettiin oikea puoli vasempaan, niin seurasi yllätys. Vasen puoli ei ollut yhtään niin kireä tai kipeä kuin oikea. Tämä oli yllättävää siksi, ettei vastaavanlaista ole sanottu koskaan aiemmin ja koska on oletettu, että ongelma on nimenomaan vasemmassa puolessa, niin uskoisi myös, että vasen on se kipeä. Toisaalta, onhan tuo vasemman puolen kipeys voinut kuormittaa oikeaa puolta sen verran paljon, että kipu on siirtynyt sinne. Vasenta puolta Erika käsitteli jonkin aikaa, mutta vaihdettiin sitten vielä kerran Dacu vasemmalle kyljelle. Rankaa saatiin jo hieman avattua, otettiin uusintakäynti parin viikon päähän. Josko sitten ranka aukeaisi enemmän ja ylipäänsä, saataisiin vihdoin jotain tolkkua tähän hommaan.



Ehkä vaikeinta kuitenkin on asfaltin välttely. Kun asuu kaupungin asfalttiviidakossa, se on lähes mahdotonta. Ehei aivan, mutta on kuluttavaa kävellä samaa 200m pituista metsäpolkua edestakaisin. Välillä käydään "koirapuistoilemassa" läheisellä urheilukentällä, mutta siinä ne lenkkeilymaastot sitten ovatkin. Onneksi nuo pääsee 3-5 kertaa viikossa tallille. Toki Dacu voisi kävellä tien reunassa pientareella, mutta ne ovat (etenkin näin keväällä) niin täynnä p*skaa, ettei sekään ajatus pahemmin houkuttele.

Muihin kuulumisiin sen verran, että ilmoitin Windyn tuonne Muuramen kokeeseen. Toivottavasti ei ala juoksemaan ennen sitä, siinä tapauksessa kisaaminen venyy toukokuulle. Cloudylla on samana päivänä aamusta sydänkuuntelu, sitä jännittäessä.
Vaikkei postingissa ole sanaakaan vauvasta, niin mukana ötökän 3kk 3vko kuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti