lauantai 29. maaliskuuta 2014

Tampere vai Lempäälä...eiku Ylöjärvi?

Viikko sitten suunnistettiin...jonnekin edellämainituista. Matkalla paitsi suunnittelin Windyn ohjelman, myös soitin kisajärjestäjälle, että missä kisat ovat. Voiko asioita jättää vielä vähän enemmän viime tinkaan?

Enivei, matka meni Windyn HTM-ohjelmaa suunnitellessa ja kisapaikalla tuli kiire suunnitella kehänkäyttö. HTM alokasluokassa kisasi kolme koiraa- ja freestylen alokasluokassa viisi. Minkäänlaisia tulostavoitteita- tai edes toiveita en ollut asettanut, alle kahden viikon varoaika yhdistettynä koiratanssikisoihin ei ole maailman paras yhdistelmä.

Wintu oli kivassa vireessä, positiot sujuivat hyvin ja lihapullat nostivat neidin suorituskykyä melkoisesti. Vuoromme oli kolmantena, sain meidän ohjelman videolle, mutta sitä ei saa kamerasta ulos. Video ehkä luvassa siis myöhemmin, toivottavasti.
Meillä oli käytössä varmasti monimutkaisin kehänkäyttö tähän mennessä, ainakin sen muistaminen oli haasteellista, mutta liikuttiin jokaisessa kulmassa moneen eri suuntaan. Windyllä muutama positio hieman jätätti, sinänsä yllättävää, koska treeneissä ne ovat tiiviit, mutta varmasti asiaan vaikutti se, että ohjelma oli pääosin vauhdikas ja tein muutamia käännöksiä, joihin koira ei ehtinyt varautua. Haukkumiset pysyivät kuosissa, jopa niissä muutamissa freestyleliikkeissä, joita olin hätäratkaisuna ängennyt sinne mukaan.

Johanna Saariluoma

Tekninen laatu 80 (Seuraamispositioden/liikkeiden määrä 41, seuraamisen/liikkeiden laatu 39)
Taiteellinen vaikutelma 80 (Yhtenäisyys ja kumppanuus 80, koreografia 80)
Kokonaispisteet 160

"Hieman väljyyttä positioissa, kiinnitä siihen huomiota tulevaisuudessa. Koreografia luokkaan nähden riittävä. Iloista menoa! Mieti freestyle-temppujen roolia ohjelmassa, enemmän vaihdoissa, vähemmän muuten."

Mari Väänänen

Tekninen laatu 80 (Seuraamispositioiden/liikkeiden määrä 40, seuraamisen/liikkeiden laatu 40)
Taiteellinen vaikutelma (Yhtenäisyys ja kumppanuus 42, koreografia 38)
Kokonaispisteet 160

"Kepeä, liikkuva ohjelma. Kontakti pysyi hyvin, mutta positiotkin voisi hakea vielä tarkkuutta jatkossa." 

Marita Packalén
Tekninen laatu 86 (Seuraamispositioiden/liikkeiden määrä 42, seuraamisen/liikkeiden laatu 44)
Taiteellinen vaikutelma 82 (Yhtenäisyys ja kumppanuus 40, koreografia 42)
Kokonaispisteet 168

YHTEENSÄ 162,67p KUMA Sij. 1/3
En edes huomannut, kun tulokset päivitettiin seinälle, joten olin vähän kujalla, kun ihmiset tulivat onnittelemaan kumasta. Herkistely ei onnistu multa, joten sanon vaan, että tuo kuma kera luokkavoiton oli mielettömän hienoa, ei sillä, että kannattaisi lähteä uudelleen kisaamaan tyylillä "suunnittele ohjelma matkalla kisapaikalle".

Lupaan, etten laita uusia kuvia, ennen kuin siistin nuo tupsukorvat


Cloudy oli sitten...se oli ihan Cloudy. Ennen kehäänmenoa Cloudysta oli kivaa tehdä muutama liike ja saada lihapulla, mites kehässä?

Johanna Saariluoma

Tekninen laatu 75 (Seuraamispostitioiden/liikkeiden määrä 36, seuraamisen/liikkeiden laatu 39)
Taiteellinen vaikutelma 75 (Yhtenäisyys ja kumppanuus 40, koreografia 35)
Kokonaispisteet 150

"Parin tempoon nähden lyhyt ohjelma, jossa hieman liikaa kuljeskelua. Tällä koiralla oli kivasti hanskassa ne temput, joita esitettiin, joten jo näillä liikkeillä olisi voinut saada vaihtelevamman kokonaisuuden. Koira hieman hitaalla, mutta työskenteli tunnollisesti halki ohjelman. Ohjaajalla kannustava ote ohjaamiseen, hyvä!"

Mari Väänänen
Tekninen laatu 78 (Seuraamispositioiden/liikkeiden määrä 40, seuraamisen/liikkeiden laatu 38)
Taiteellinen vaikutelma 77 (Yhtenäisyys ja kumppanuus 38, koreografia 39)
Kokonaispisteet 155

"Kivoja liikkeitä, mutta koira oli "vähän hitaalla". Ohjaaja ohjaa koiraa kauniisti."

Marita Packalén
Tekninen laatu 74 (Seuraamispositioiden/liikkeiden määrä 35, seuraamisen/liikkeiden laatu 39)
Taiteellinen vaikutelma 75 (Yhtenäisyys ja kumppanuus 39, koreografia 36)
Kokonaispisteet 149

"Koira suorittaa hieman verkkaisesti"

YHTEENSÄ 151, 33p Sij. 4/5

Cladesta ei ole pahemmin tanssikuvia, joten pennun naama korvatkoon sen

Pisteistä ja kommenteista voi päätellä, ettei Cloudy ollut oikein tanssituulella. Kehässä oli vaikeaa saada sitä tekemään oikein mitään, joko Cloudy tarjosi jotain muuta tai sitten se vaan hymyili "HÖHHÖÖÖ EN OSAA MITÄÄN!!!"-ilmeellään. Kehänkäyttö oli oikein mukavaa, oikeasta nurkasta tuli paeta, koska siellä oli pieni peili ja Cloudy tahtoi peilailla itseään siitä. Vati on yksi Cloudyn varmimmista jutuista, mutta nyt se ei tahtonut irrota sinne ollenkaan. Lisäksi vadilla pyörimisen sijasta Ceen mielestä oli kivaa katsoa seinällä olevaa, isoa Nutron mainosta. Loppuun vielä tassujenannossa pystykorva päätti haukotella moneen otteeseen.

Toisaalta pakko myöntää, että tuollainen tanssikaveri on kiva. Cloudyn rento diipadaapa-asenne tarttuu ja meillä oli kuitenkin kivaa. Vaikka tuo on laiska, se on myös niin tyhmän onnellinen, ettei sille voi kuin hymyillä. Kehän jälkeen Cloudy sai jättiannoksen eineslihapullia. Se kuitenkin tykkäsi enemmän fiilistellä kisapaikalla, oli rapsuteltavana ja muutaman ihmisen sylissä ja sain taas kuulla, miten mulla on harvinaisen avoin eurasier. Niin ja Cloudy on kuulemma tosi symppis ja söötti edellämainitun peilaamisen, mainoksen kattelun & haukottelun perusteella.

Cloudy on kuitenkin nyt myös ensimmäinen freestylessä kisannut eurasier Suomessa! Seuraavan kerran tuo eukku saa kisata sitten, kun meillä on oikeasti ohjelma kasassa. Jouduttiin ennen kisoja melko paljon treenaamaan, ehkä jopa liian paljon ja Cloudyn kiintiö tuli täyteen. Tai sitten se ei vaan arvosta herätystä aamukuudelta lauantaisin.


Loppuun vielä jotain tosi aiheeseen liittymätöntä, lauman "viides jäsen" aka Töpö tänään 7 vuotta!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oikea vai vasen?

Dacu kävi maanantaina hoidossa Erika Hankalinin vastaanotolla. Siihen mennessä oltiin saatu neljältä eri henkilöltä kolme eri diagnoosia kropan ongelmien syyksi, joten innolla odotin, millaisia vastauksia saataisiin tällä kertaa.

Maanantain hoidosta teki vielä mielenkiintoisemman se, millaisen seikan Ansku huomasi viime viikon uinnin yhteydessä. Anskun mukaan Dacun uidessa sen vasen jalka tekee enemmän töitä kuin oikea. Ristiriitaista sen suhteen, että vasemmassa jalassa on nimenomaan se ongelma. Vasemmalla puolella liike oli parempi, mun maalaisjärjellä ajateltuna sen pitäisi mennä juuri toisin päin.


Ensin katsottiin liikkeet, joista Erika päätteli heti tosi paljon. Dacu ei jaksa ravata pitkään ja laukkaaminen on paitsi pupulaukkaa, myös keinuhevoslaukkaa. Hoitohuoneeseen mennessä jo ajattelin, että tuskin se tästä pahemmaksi voi mennä. Mitä vielä! Vasen varvas oli hieman erkaantunut muista varpaista ulospäin, joten Dayan rokotusten yhteydessä myös Dacun tie käy kohti klinikkaa.

Ensimmäisenä Erika katsoi oikean puolen, jossa oli kireyttä. Pienen tutkimisen jälkeen saimme neljännen diagnoosin: ongelma olisi ainkin osittain rangassa. Kun vaihdettiin oikea puoli vasempaan, niin seurasi yllätys. Vasen puoli ei ollut yhtään niin kireä tai kipeä kuin oikea. Tämä oli yllättävää siksi, ettei vastaavanlaista ole sanottu koskaan aiemmin ja koska on oletettu, että ongelma on nimenomaan vasemmassa puolessa, niin uskoisi myös, että vasen on se kipeä. Toisaalta, onhan tuo vasemman puolen kipeys voinut kuormittaa oikeaa puolta sen verran paljon, että kipu on siirtynyt sinne. Vasenta puolta Erika käsitteli jonkin aikaa, mutta vaihdettiin sitten vielä kerran Dacu vasemmalle kyljelle. Rankaa saatiin jo hieman avattua, otettiin uusintakäynti parin viikon päähän. Josko sitten ranka aukeaisi enemmän ja ylipäänsä, saataisiin vihdoin jotain tolkkua tähän hommaan.



Ehkä vaikeinta kuitenkin on asfaltin välttely. Kun asuu kaupungin asfalttiviidakossa, se on lähes mahdotonta. Ehei aivan, mutta on kuluttavaa kävellä samaa 200m pituista metsäpolkua edestakaisin. Välillä käydään "koirapuistoilemassa" läheisellä urheilukentällä, mutta siinä ne lenkkeilymaastot sitten ovatkin. Onneksi nuo pääsee 3-5 kertaa viikossa tallille. Toki Dacu voisi kävellä tien reunassa pientareella, mutta ne ovat (etenkin näin keväällä) niin täynnä p*skaa, ettei sekään ajatus pahemmin houkuttele.

Muihin kuulumisiin sen verran, että ilmoitin Windyn tuonne Muuramen kokeeseen. Toivottavasti ei ala juoksemaan ennen sitä, siinä tapauksessa kisaaminen venyy toukokuulle. Cloudylla on samana päivänä aamusta sydänkuuntelu, sitä jännittäessä.
Vaikkei postingissa ole sanaakaan vauvasta, niin mukana ötökän 3kk 3vko kuvat.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Virallisesti veteraani

Aika uskomatonta, maailman paras on nyt ihan oikeasti veteraani. Onhan tuo näyttänyt jo useamman vuoden ajan ikäistään vanhemmalta, mutta "vasta" nyt kilahti mittariin se oikea veteraani-ikä.


 Nyt olen kuin vanha ihminen sanoessani, että aika menee todella nopsaan. Dacu on jo pitkään ollut minulle se lauman itsestäänselvyys, etenkin siitä asti, kun Digi nukutettiin ikiuneen. Sellainen, joka on aina mukana. Kuitenkin, vastahan Dacu oli 2-vuotias dominoiva nuori, jonka hihnan päässä roikuin minä, 10v pikkutyttö. Tavallaan nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta, toisaalta taas ne tuntuvat kuin eiliseltä. Ehkä kuitenkin kallistun enemmän ensimmäisen vaihtoehdon puoleen.

Dacu on siitä erikoinen muuhun laumaan verrattuna, että se syntyi kotona. Yhteinen taival alkoi siitä päivästä asti. Tämän kuuluisi varmasti olla tosi herkkää, mutta sitä se ei ole. Kun Digin synnytys alkoi, se oli mielestäni hyvin pitkästyttävää. Sen sijan, että olisin ollut Dacun rinnalla heti sen syntymästä asti, lähdin ulos viemään roskia. En tarkalleen tiedä, missä järjestyksessä Dacun pentueen pennut syntyivät. Saattaa olla, että olin näkemässä, kun Dacu tuli maailmaan. On kuitenkin vähintään yhtä mahdollista, että olin sillä hetkellä viemässä biojätteitä.
Lahjaksi ensimmäinen valmisruoka pariin vuoteen, kolmas panta (Dayan rikkoman tilalle) ja itse paistettuja broitskun sydämiä.
Ensi viikolla mennään Dacun & iskän kanssa ostamaan jotain Daculle ja maanantaina D pääsee hierottavaksi
Dacu jäi meille iskän tahdosta, joten tavallaan se on myös iskän koira. Melkoiset "huoltajuuskiistat" ollaan käyty useaan otteeseen, mutta nykyään Dacu on meitin koira. Mun mukaan se tulee lähtemään myös silloin, kun muutan kotoa pois. Tavallaan sillä ei ennen ollut väliä, kenen se oli. Ei, ennen kuin halusin itse vaikuttaa esmes tuon koiran ruokintaan. Vaivannäkö kannatti, viime vuoden helmikuussa massaa oli 32.6kg, viimeisimmän punnituksen mukaan tässä kuussa 26.5kg!

Vaikka Dacun kanssa ei aina ole ollut helppoa, se on nykyään noista kaikista se, johon luotan kaikista eniten. Daa on se, jonka voi päästää vapaaksi missä vain, jota kuka tahansa saa silittää tai jonka voi jättää minne vain. Dacuun voi aina luottaa sen suhteen, ettei se keksi mitään tyhmää.
Toukokuussa pääsen hehkuttamaan, että olen tasan kaksi kertaa niin vanha kuin Dacu! Hyvää synttäriä & pitkää ikää parhaudelle, toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhteistä taivalta jäljellä!

                     

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

10 kiloa elämäniloa

Yhtäkkiä heräsin siihen todellisuuteen, ettei täällä asu enää pieni pentu. Tuo on venähtänyt maaliskuun aikana aivan huomaamatta, Windy on ohitettu niin korkeudessa- kuin painossakin. Daya 3kk 2vk 37cm ja melkein 10kg!

Eilen Marjatta tuli kotikäyntinä rokottamaan koko lauman kissoja myöten. Daya ei tuumannut mitään, taisi mennä koko piikki vähän ohi, kun tuo touhusi kaikkea muuta. Toivottavasti homma olis tulevaisuudessakin yhtä vaivatonta.

Sisäsiisteyden suhteen ollaan voiton puolella, ehkä? Edelleen tulee sisälle, mutta koko ajan vähemmän, vahinkoja sattuu silloin tällöin. Ulos tuo osaa tehdä, kauaa ei tarvitse odotella. Isoin ongelma on se, että kun muut ovat mukana, niin niissä on kiva roikkua = ei malta tehdä mitään. Sitten heti kun päästään sisälle, niin lattialla komeilee pökäle. Hihnakävely onnistuu paljon paremmin ilman muita, joten kävellään tasapuolisesti isompien kanssa ja välillä Daya saa kävellä ilman muita. Kersan ruokahalu on kuitenkin loputon! Ihana ominaisuus koirassa sen jälkeen, kun on saanut puurtaa Cloudyn syömisen kanssa.

Kuukausi sitten, ensimmäinen rakennekuva

Viime viikolla tuli ilmoitettua molemmat tytöt tanssikisoihin Lempäälään. Saatiin peruutuspaikat ja pitihän sitä tarttua tilaisuuteen, vaikka ohjelmien kokoamisessa tuleekin kiire. Tällä kertaa kisataan toisin päin, eli Cloudy korkkaa freestylen ja Windy menee HTM:ään. Wintu kisaa samalla räpellyksellä, kuin messarissakin. Cloudyllekään en ole ehtinyt tekemään mitään hienoa, sen liikeskaala on muutenkin hieman...suppea. Clade pääsee kuitenkin kilpailemaan rotunsa ensimmäisenä edustajana myös freestyleen, sen jos minkä vuoksi kannattaa lähteä Lempäälään asti!

Ajattelin, että Lempäälän kisat ovatkin toistaiseksi viimeiset, ennen kuin jäädään taukoilemaan. Kisataan ehkä seuraavan kerran syksyllä. Kuitenkin, seuraavat kisat haluan kisata niin, että mulla on valmiit ohjelmat, jotka on jo testattu käytännössä esim. esiintymistilanteessa ennen kisaamista. Extempore-lähdöt on kivoja, mutta vaihteen vuoksi haluan seuraavaksi suunnitelmalliselle linjalle. Tokon suhteen sama juttu. Lupasin itselleni, etten ilmota Cloudya minnekään, ennen kuin pakka on oikeasti kasassa...paitsi se nouto. Enivei, Windyn kanssa tekisi jo mieli avoilemaan. Liikkeet on kuosissa ailahtelevasti sujuvaa luoksaria lukuunotamatta. Maanantaina sheltlantilainen teki kuitenkin hienon, lähes neljän minuutin piilopaikkiksen. Vielä kun saisi häiriötreeniä, niin kisat, here we come!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Valmennusviikonloppu

Perjantaina lähdettiin Wintun kanssa kohti Espoota ja valmennusviikonloppua. Tavaraa oli mukana enemmän kuin riparille lähtiessä, enkä tarvinnut puoliakaan romppeista koko reissun aikana. Kuitenkin kotiin unohtui yksi tärkeimmistä, kamera.

Saavuttiin Wintun kanssa viimeisinä viime tingassa paikanpäälle. Alkuun oli pientä infoa sekä tutustumisleikkejä, jonka jälkeen aloitettiin treenit. Alkuun tehtiin koko porukalla (14 koirakkoa) kisaa siitä, kuka menee nopeiten maahan/istumaan/seisomaan. Joka kierroksella hitain putosi pois. Otettiin Wintun kanssa homma leikkinä, kun se kerran oli sallittua, joten maan tasalla oli koiran lisäksi yleensä myös allekirjoittanut. Tämä me sitten voitettiin (jeje) tosin toiseksi tullut bortsu oli kuitenkin pätevämpi, suoritti maahanmenot sun muut ilman, että ohjaaja oli maan tasolla.

Tämän jälkeen jaettiin porukka kahdelle kentälle, me aloitettiin ryhmän päävalmentajan, Riikka Pulliaisen johdolla paikkisryhmässä. Wintun paikkamakuut oli erityisen nättejä, eikä istuminen/seisominen näyttänyt hullummalta, pysyi ihan liikkumatta. Piti myös heitellä koirille nameja/leluja, osa nameista lensi puolivahingossa Wintun päälle, eikä tuo koira arvostanut sitä. Windy nousi ainoastaan silloin, kun täytyi hypätä koiran edessä sen ollessa paikkamakuussa. Tilanne oli koiralle vähän ristiriitainen, kun itse hyppään ilmaan, niin se on Windylle koiratanssissa käsky hypätä suoraan ylöspäin. Toisto meni nappiin. Itsenäisesti treenatessa on tullut mieleen tällaisia tehdä, mutta olen ajatellut, että miksi turhaan sekoittaa tuon koiran järjenjuoksua. Käytiin vielä Ninan johdolla tekemässä kontaktitreeniä, mikä meni ihan kivasti.



Yövyttiin hotelli Siikarannassa samassa huoneessa Annikan ja Layla-sakemannin kanssa. Layla oli mukava kämppis, samaa ei voi sanoa Wintusta, jonka mielestä Laylalle täytyi murista ja puhista jatkuvasti. Alun jälkeen se kyllä lopetti, vaikka Layla oli Windylle koko viikonlopun tosi jännä juttu.

Lauantaina ensimmäiset treenit alkoivat kymmeneltä. Toisena kouluttajana oli Anna Liukko, jonka opissa aloitettiin. Ohjelmassa oli seuruuta, mikä oli meidän osalta melko karmeaa katseltavaa. Windy tarjosi jatkuvasti uusinta positiotaan, takana liikkumista molempiin suuntiin. Vähän aikaa meni, kun yritin vakuuttaa tuolle, että nyt ei olla tanssitreeneissä. Wintu ei vakuuttunut. Saatiin tosi kivoja vinkkejä seuruupaikan hakemiseen. Nykyään Windyn seuruupaikka on ok, mutta noita neuvoja on hyvä hyödyntää Cloudyn kanssa, kun sen mielestä edistäminen on superkivaa.

Annan opeista siirryimme syömään ja sen jälkeen henkiselle luennolle. Iltapäivällä päästiin vielä Riikan oppiin ja keskityttiin luoksetulon stoppiin. (<-- mikä runo!) Kokeiltiin takapalkkaa, mikä sujui hienosti. Saatiin Windylle luoksareiden vauhti takaisin, eikä ennakoinut pysähtymistä ollenkaan. Koko treeniaika keskityttiin edellämainittuun ja saatiin hyvät eväät siihen, kuinka jatkaa tuon työstämistä.



Sunnuntaiaamuna aloitettiin Riikan opissa aiheena ruutu. Ruutua ollaan tehty aikaisemmin tosi vähän, joten lähdettiin ihan alkeista. Namikupille juokseminen ei ollut Windylle vaikeaa, joten tämä treeni sujui aika simppelisti. Heti muutaman toiston jälkeen Riikka käski lähettämään Windyn kauempaa ja kauempaa, kunnes oltiin Wintun kanssa miltei kentän toisessa päässä. Windy meni ruutuun hyvällä vauhdilla ja tuli pois vasta kun annoin luvan. Saatiin jälleen paitsi treeniä, myös neuvoja siihen, millaista treeniä kannattaa tehdä kotona.

Viimeiset treenit, Pernilla Tallbergin opissa jäi meidän osalta vähän lyhemmiksi. Koulutustilan yli surrasi lentokone, mikä kuullosti jokseenkin ukkosen jyrinältä. Windy stressasi tuota melko paljon, veti hihnassa ja halusi vaan pois, ei huolinut edes nameja. Tunnin päästä se oli kuitenkin melko ok, koiratanssiliikkeet sujui hyvin, mutta toko oli liikaa vaadittu. Tehtiin muutaman kerran seuruuta, mutta todettuani, ettei Wintusta nyt ole siihen, se sai jäädä makaamaan kun tein itse kuivaharjoittelua käännösten osalta. Käännökset ovat olleet aina tosi vaikeita, etenkin vasemmalle kääntyminen. Windy on niin herkkä, että sen kanssa homman täytyy sujua nätisti. Cloudyn kanssa päät ja polvet tuntuu törmäilevän toisiinsa, mutta se ei tunnu Cloudya haittaavan. Pernilla antoi mulle treenivinkkejä näitä käännöksiä varten, vasemmalle kääntyessä oikea jalka ottaa ensimmäisen askeleen vasemman jalan yli. Ulkona treenatessa (hiekkakenttä) kannattaa myös piirtää "viivat" joita pitkin kävelee. Treenattiin ehkä yhteensä about 10min, jonka jälkeen muu porukka meni tekemään häiriötreeniä. Pelottavan lentsikan takia en viitsinyt treenata enempää Wintun kanssa, yksi nätti sivulletulo ja koiralle naamaan kaikki jäljellä olevat namit.



Perjantaina tuli lähdettyä kotoa vähän röyhkeästi, mulla oli kädet täynnä tavaraa ja joka ikinen koira oli pyrkimässä ovesta ulos, sisko sitten tuli ottamaan pennun pois ja löin oven kiinni Dacun ja Cloudyn edestä. Lauantaina leirillä ollessa sain äidiltä kivan puhelun. Cloudy oli ottanut lähdön vähän raskaasti. Se oli huutanut kolme tuntia suoraa huutoa, ei siis haukkunut, vaan kiljui senkin edestä. Naapurit olivat käyneet meidän oven takana ihmettelemässä, että mikä pystykorvalla on hätänä. Cloudy oli käynyt tekemässä myös protestikuseet allekirjoittaneen sänkyyn. Äiti ei sitten voinut jättää sitä kotiin ollenkaan, sitä täytyi pitää mukana koko ajan. Kun tulin kotiin, koira oli vielä äidin mukana tallilla. Sitten kun viimein nähtiin, Cloudy kirjaimellisesti tärisi allekirjoittaneen sylissä. Ei sitä oikein parane jättää paitsi mistään, pystykorva tahtoo olla mukana.

Kiitos kaikille kivasta valmennusviikonlopusta! Lokakuussa uudelleen, toivottavasti, Windyllä tapana juosta joka lokakuu, joskin viime vuonna ehdittiin olemaan vielä 19.10 koiratanssikisoissa, joten saa nähdä, meneekö seuraavan viikonlopun päälle vai ei.


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Cloudy ja sen 37 pojoa



Viime vuonna Cloudy oli toinen vuoden näyttely eurasier-kisassa, mutta tämä saavutus on paljon mieleisempi. Kuva on napattu meidän kolmannesta kokeesta, jossa Cloudy päätti tehdä avon luoksarin, hieman hidastettuna versiona. Hieno harrastaja mulla on siitä huolimatta!
Keskiviikkona Keski-Suomen Kennelkerhon vuosikokouksessa Cloudy palkittiin vuoden 2013 alokasluokan tottelevaisuuskoirana sekä tokon- ja koiratanssin kisakynnyksen ylittämisestä. The pystykorva vietti siis kunnon tokovuoden, jospa tänä vuonna sitten koiratanssia - tai lisää tokoa!

Tai sitten samalla linjalla kuin tähänkin asti, molempi parempi.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Haastetta

Saatiin Ilonalta haaste, kiitosta! Tämäntapaisen taisin jossain vaiheessa tehdäkin, mutta faktoja tai vastauksia ei koskaan ole liiaksi.
ED// Ei tule kesää näiden rivien kanssa, koettakaa kestää.
__________________________________________________________________

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
11 Faktaa meitistä
1. Minulle on tehty nimenmuutos pienenä
2. Sain 6-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi jättitrampoliinin
3. Olen 9E-luokalla
4. Luulin monta vuotta Juissi-mehun olevan Jussi-mehua
5. Ensimmäinen lemmikkini oli Minni-niminen teddymarsu
6. Kuulun Keskisuomalaisen Nuoret-toimitukseen (paikallinen sanomalehti)
7. Luen innokkaasti äitini tilaamaa Seiskaa
8. Menen peruskoulun jälkeen lukioon

9. Halusin joskus venäjänvinttikoiran -  en enää
10. Osaan laskea kymmeneen suomeksi, ruotsiksi, japaniksi ja englanniksi
11. Kuulun Keski-Suomen Kennelpiirin Nuorisojaostoon






Kysymykset
1.Kärsiikö kukkarosi anoreksiasta eläinkaupoissa?

- Ei oikeastaan, eläinkaupoissa on harvemmin mitään kiintoisaa ostettavaa, kissanhiekka taitaa olla se must-juttu, aina ei edes tule ostettua koirille mitään. Näyttelyt onkin sitten asia erikseen, siellä jos missä se kukkaro kärsii.

2. Onko koiria liikaa maailmassa?

- On. Paitsi kodittomia, myös niitä, jotka ovat kasvattajien tuotosta. Onhan koirilla kysyntää, mutta tarjontaa on myös sen edestä. Ehkä koiria päätyisi vähemmän väärille ihmisille, jos oltaisiin vielä siinä tilanteessa, että kasvattajia on vähän ja pentua joutuu oikeasti jonottamaan. Nykyään kuka tahansa voi hankkia itselleen koiran, kun niitä tuodaan lähes naaman eteen tarjolle.

3. Onko koirillasi lupa nukkua sängyssä tai sohvilla?

- On, alas kyllä joutavat menemään kun käsketään. Tosin etenkin nukkuminen on erittäin vaikeaa ilman koiraa, joten sitä vaikka pyytää ne viereen, jos niitä ei näy eikä kuulu.

4. Harrastatko koiraisi/koiriesi kanssa tavoitteellisesti kisoihin tähdäten?

- Eiköhän meidän harrastaminen tuohon tavoitteelliseen kastiin mene, se on mielenkiintoisempaa harrastaa tähdäten johonkin ja asettaa tavoitteita koiran mukaan. Esmes Windyllä tavoitteena saada tänä vuonna koulari avoimesta, Daculla puolestaan tavoitteena opettaa tassun antaminen 5m kaukona.

5. Kadutko koirallesi/koirillesi antamaa nimeä?

- En itse asiassa, yllätyin tästä itsekin. Töpölle olisin voinut antaa fiksummankin nimen, mutta en senkään antamista niinkään kadu. 

6. Koirasi/koiriesi luonne muutamalla sanalla?

- Dacu: varma, pomo & viisas
- Windy: herkkä, pidättäytyväinen & iloinen
- Cloudy: itsepäinen, avoin & reipas
- Daya: vilkas, sosiaalinen & häslä

7. Liittyykö nykyisen koirasi/koiriesi tuloon jokin koskettava tarina, miksi ne ovat päätyneet juuri sinulle?
- Ei liity, Cloudylla on oma tarinansa, joka on pentuhaasteen yhteydessä jo kerrottu, eikä sekään niinkään koskettava. Dacun tuloon ei liity mitään sen koskettavempaa kuin se, että se vain jäi kotiin, vaikka oli tarkoitus myydä se. Herkkää?

8. Pidätkö kasvattajan mielipiteitä pentua valittaessa tärkeänä?

- Kyllä, hän on kuitenkin se, joka pennut parhaiten tuntee.

9. Annatko lenkillä kaikkien tulla silittämään koiraasi tai päästätkö muita koiria nuuskimaan koiraasi?

- Kaikki saa tulla silittämään, känniörveltäjiä tai vastaavia lukuunottamatta. Muut koirat ei saa tulla nuuskuttelemaan, minä tai Dacu ei arvosteta muita ihan niin paljoa.

10. Mikä koirarotu mielestäsi on kaikkein terveimmän ulkonäön ja terveyden omistama rotu?
- Höm...sinänsä vaikeaa, koska en ole perehtynyt eri rotujen terveyteen kovin kehuttavasti. Esmes tsekkiläiset ovat ulkonäöltään tosi simppeleitä ja liioittelemattomia, mutta terveyden osalta totuus on aika karu. Jos lähdetään pelkälle ulkonäkölinjalle, niin terveenä voisin heittää vaikka kelpien ja suomenajokoiran. Molemmat liioittelemattomia ja solakoita, jonka vuoksi niiden ulkomuoto miellyttää. Monilla pystykorvaroduilla omaan silmään tökkää usein joko huonot takakulmaukset, runsas turkki tai lyhytrunkoisuus.

11. Pidätkö koiran luustokuvia tärkeänä?
- Ehdottomasti.Yksinkertaiset tutkimukset antavat kuitenkin arvokasta tietoa niin rodulle- kuin omistajallekin. Se on huojentavaa tietää, että oman koiran luusto on terve (Dacu & Cloudy) mutta toisaalta on tärkeää saada tietää, mikäli kaikki ei olekaan kunnossa (Windy). Itse ajattelin tulevaisuudessakin jokaisen koirani kuvauttaa, olipa kyseessä jalostusyksilö tai ei. Ja kyllähän tuo harrastuksiin vaikuttaa myös. Tietty luustokuvissakin törmää välillä melkoisiin ylilyönteihin, mieleen on jäänyt mm. "En harrasta koirallani agilityä, jos sen lonkat eivät ole A/A." Tuossa taustalla siis se, että B-lonkka koettiin aglityyn "liian sairaaksi".
Puhkipalanut pieni

Kysymykset seuraaville:1. Minkä rotuisen koiran haluaisit tulevaisuudessa?
2. Mitä mieltä olet recue-koirista ja niiden tuomisesta Suomeen?
3. Entä puhdasrotuisten koirien tuonnista?
4. Onko koirallesi/koirillesi ajateltu pentuja?
5. Kuinka monta koiraa on maximi juuri sinulle?
6. Yksi rotu jokaisesta roturyhmästä, jota et missään tapauksessa ottaisi?
7. Suosikkivärityksesi koirilla noin ylipäänsä? (Ei siis rotukohtaisesti)
8. Oletko koskaan katunut rotuvalintaasi tai koiran ottamista? (Yksilönä)
9
. Mitä mieltä olet koirapuistoista?
10. Entä barffaamisesta?
11. Pidätkö haasteista?

Kasikysymykseen vielä sen verran tarkennusta, että siihen ei ole tarkoitus vastata siihen, katuuko omistavansa koiran, vaan katuuko/onko katunut omistavansa jonkun tietyn koiran.

Heitetääs haaste seuraaville:

Doglike Days
Deluna
Eläin farmi
Tanssiva shetlantilainen
Eetu, Unto & Vekki
Koiraihmisen elämää
Vauhtinallen kennel
Netta´s Stage
Koiria maalta
Koiravillityksellä eteenpäin
Joutavaa