Odotus on palkittu, odotus, joka alkoi viime kesänä. Keskiviikkoiltana kellon ollessa lähemmäs yksitoista illalla sain pienen pörriäisen syliin.
Pörriäinen sai nimekseen Daya. Halusin pidättäytyä nelikirjaimisessa, D-alkuisessa nimessä. Nimi ei saisi kuitenkaan muistuttaa liikaa Dacua. Tällä kertaa ei voi sanoa, että nimi löytyi nopeasti, mutta löytyihän se viimein.
Daia on lyhenne japanin kielen sanasta Daiamonda, joka tarkoittaa timanttia. Halusin kuitenkin vielä muuttaa kirjoitusasua niin, että nimi on kirjoitettuna Daya.
Pieni on kahdeksan viikkoa vanha, Daya oli pentueensa ainoa narttu viiden veljen keskellä. Kasvattajalla oli tosiaan kaksi pentuetta samanaikaisesti, viime kesänä jo Niinan ottaessa kasvattajaan yhteyttä tuli selville, että kasvattajalla tulisi olemaan samaan aikaan kaksi luovutusikäistä pentuetta. Sehän sopi, koska äippä tahtoi tuoda näitä koiria nimenomaan kaksi. Toinen meille, toinen sijoitukseen, narttuja siis molemmat. Toinen narttu, joka matkasi Suomeen, ei siis ole Dayan sisar, mutta nuo pentueet eli siellä keskenään, joten kyllähän se kävi sisaresta siinä vaiheessa, kun tuli jännä matka Suomeen. Mietin jo etukäteen
paljon sitä, että millaiseenkohan sijoituskotiin toinen narttu päätyy. Se ratkesi melko pian, eikä pentu olisi kyllä voinut päätyä parempaan kotiin, jäi siis Niinan luo toinen kakara. Niina nimesi pienen nopeasti, hänestä tuli Sade.
Pennut olivat saaneet syntyä aivan ihanassa paikassa. Kasvattaja asui maalla ja nuo pennut saivat siellä juoksennella vapaana ulkona ja olla mukana tallitöissä. Heh, Dayan turkista löytyikin kotiutumispäivänä pieniä oljenkorsia. Luonteeltaan nuo molemmat ovat tosi reippaita, ei näyttänyt Dayaa haittaavan se, että kasvattaja ja kotimaa tai "sisko" jäi taakse, tänne tullessaan se asettui heti taloksi. Muut koirat olivat sille ennestään tuttu juttu, laumassa elänyt pieni otti nuo kolme heti uudeksi laumakseen. Voi kun nuo tosikot olisivat toimineet samoin! Dacu ei arvosta silmille hyppivää pentua, Cloudy on muutaman kerran leikkinyt sen kanssa, mutta Wintu tulee keskeyttämään leikit. Winty on siis sitä mieltä, että kukaan ei vie hänen parasta kaveriaan. Ehkä se tästä, ehkä se tästä!
 |
Daya & Sade |
Daya on kasvattajan sanoin mukaan se pentu, jota kukaan ei halua. Miksei? Se on aivan hirmuinen riesa, siinä on virtaa koko pentueen edestä. Siinä missä sen veljet simahti, tuo vielä juoksenteli menemään ja repi niitä joka suuntaan. Täällä meno ei ole muuttunut, kotiutuminen tapahtui nopeasti ja kukaan ei ole päässyt helpolla, eniten ehkä säälin noita kissoja. Töpö osaa kyllä antaa sille palautetta, mutta kisusta selvästi huomaa, että se ei arvosta uutta tulokasta. Nulli ei puolestaan osaa tehdä muuta kuin juosta alta pois. Kanitkin on sille ylivoimaisen kiva juttu, tätä kirjoittaessa täytyy vielä täsmentää, että Daya on vienyt pentukuumeen tehokkaasti mennessään!
Nukun lattialla patjalla Dayan tasolla. Tuo nukkuu söötisti vieressä, alussa se on jaloissa, mutta kun sammutan valot niin se kömpii viereen ja heittää siihen kyljelleen. Tuosta on tulossa sisäsiistikin hyvää vauhtia, edelleen tekee sisälle, mutta vähintään yhtä paljon ulos. Ollaan harjoiteltu istumista ja kontaktia, ehkä tuo pieni joskus oppii, että sillä on nimikin.
Muita kuulumisia tulee myöhemmin, tässä pikaisesti tiivistettynä se, että nyt noita on taas neljä. Ja tiesittekö, vuoden paras tunne oli ehdottomasti se, kun sai lähes 10kk tauon jälkeen annostella ruokaa rutiininomaisesti neljään kuppiin! Se oli parhautta se.