keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pentuhaaste völ. 2

Viimeksi pentuhaaste jäi siihen, kun Kirpusta oli tullut Cloudy.

FB:ssä Cloudyn kasvattaja on kommentoinut tähän "ja pahanteossa tietenkin"
Niihin aikoihin minulta loppui ala-aste ja tuli kesä ja me muutettiin mökille. Viimeistään mökillä Cloudy oppi sisäsiisteyden salat, koirat kun oli öitä lukuunottamatta koko ajan ulkona. Öisinkään Cloudy ei tehnyt pahemmin sisälle, pahemmin. Muistan kuin eilisen päivän sen, kauheimman pentumuiston Cloudyn vauva-ajoilta.

Nukuttiin Cloudyn kanssa aitassa, jossain vaiheessa aamuyöllä heräsin siihen, että huoneessa vallitsee karmea haju. Matolla oli paskat. Cloudy ei vielä tuossa vaiheessa osannut pyytää ulos, joten kun sain läjän noteerattua, niin avasin sille oven, jos vaikka olis vielä hätä. Pahaksi onneksi äiti oli päästänyt Nellin (nuoremman kissani) ulos, oli epäilemättä huutanut ulos niin kauan, että äiti antoi vaan periksi ja päästi sen pihalle. Pikku-C ei osannut myöskään käyttäytyä kissojen kanssa tuolloin, joten välittömästi se noteerasi Nullin ja ajoi sen metsään.
Siinä vaiheessa viimeistään heräsi kunnolla. Väsyneenä sitä lähti etsimään umpimetsästä pälliä kissaa ja tyhmää koiraa. Nokkoset poltteli jalkoja, eikä mulla ollut edes kenkiä. Koira löytyi ensin. Kaappasin vain Cloudyn syliin ja heitin sen takaisin aittaan ovi kiinni, jonka jälkeen uudestaan nokkosten sekaan märkään metsään etsimään pelästynyttä kissaa. Sen löytyminen kesti noin 10 minuuttia, jonka jälkeen kävin hakemassa Cloudyn aitasta.
Mutta mitä on vastassa?

Kurapaskat mun sängyllä. Valkoisella lakanalla.

Tämä tais sitten oikeasti olla väsyneelle ihmiselle viimeinen pisara. Jalat huuti hoosiannaa, joten tuossa vaiheessa Jessin 12v. mielestä oli asiallisin ratkaisu mennä sisälle raivoamaan. Koira tais siinä vaiheessa jäädä ulos, aittaan en sitä ainakaan laittanut.

Tuon episoden jälkeen Ceestä kuoritui kuitenkin paljon vaivattomampi koira. Mökillä se kohdisti tuhonsa ulos. Kukat sekä mansikantaimet irtosivat maasta aika tehokkaasti, samaten ruohon repiminen oli erittäin kivaa. Mutta sisällä se ei tuhonnut mitään, joskin siellä se viettikin erittäin minimaalisen osan ajastaan, se oli aina ulkona mökillä ollessa ja on edelleen.

Hymyilyä part 3947928493

Loppukesästä alkoi myös tulla ongelmaa sen suhteen, että linnut söivät mansikkamaalta mansikat. Äiti kuitenkin keksi käyttää samaa kikkaa, kuin mitä käytettiin viime vuonnakin (eli tuolloin "viime vuosi" oli v. 2010). Ostetaan mansikkamaalle leikkikäärme ja laitetaan se jonkin ämpärin päälle, käärme pelottaa linnut tehokkaasti.


Mutta eise Cloudya pelottanut.

Cloudy kävi hakemassa käärmeen sieltä ämpärin päältä toistuvasti, joskus käärme löytyi, toisinaan piti ostaa uusi. Vuonna 2012 kokeiltiin, olisiko Clade jo toipunut käärmeistä, turha toivo. Edelleen se haki käärmeen mansikkamaalta, riepotteli sitä jonkin aikaa ja sitten unohti sen jonnekin.
Sitten oltiin viisaampia ja viime vuonna ei ostettu enää käärmettä.
Pitäisköhän kokeilla semmoisen ostamista uudelleen tänä vuonna?





Cloudyn tullessa talossa oli kolme
bortsua ja yksi sheltti, jotka kaikki uivat kuin vimmatut. Tiedä, olisiko Cloudy nykyään innokas uimari, mikäli se ei olisi kasvanut paimenten keskellä. Olisikohan Cloudy ollut 11 viikkoa, kun ui ensimmäisen kerran järvessä? Pentuna Cloudyn uimista ei voinut uimiseksi sanoa, silloin Dacu ja Digi hakivat kilpaa keppiä ja kisasivat siitä myös kilpaa. Cloudy oli vapaamatkustajana Dacun niskassa. Toisinaan se hirvitti, kun koirat olivat oikeasti syvällä, että entäs jos se putoaa, mutta siellä se pysyi.
Vielä 2012 Cloudy ui Dacun niskasta käsin, mutta sen jälkeen oli pakko laittaa touhulle stoppi, Dacun niska kun tuskin nykypäivänä tykkäisi hyvää 18kg vapaamatkustajasta. Silloin se vielä meni, kun Dacu oli nuorempi ja Cloudy kevyempi!
Harmi, ettei Cloudyn uimisesta ole yhtään kuvaa noilta ajoilta. Cloudylla oli myös tapana käydä paskalla samassa järvessä, kuin mihin nuo kaikki ryntäävät uimaan. Oikea paskakylpy kaikille.

Hymyä


Cloudyn ollessa melkein 6kk mentiin Cloudyn kasvattajan Mirvan sekä Cloudyn siskon omistajan Anu-Marin kanssa Suomen Eurasier Kerhon kesäpäiville Virroille. Mukana olivat toki myös Cloudyn emä Piiku sekä ainoa sisko Oona. Cloudy sai kunnian olla leirillä ainoa eurasier, joka oikeasti ui! Oonan lisäksi jokin toinen koira kahlasi rantavedessä, mutta paimenien kasvatti oli ainoa, joka uskaltautui uimaan.

Meidän toinen mätsäri, Cloudy PUN3 ja vyölaukku taas matkassa!
Puolivuotiaana Cloudy pääsi myös ensimmäiseen mätsäriin! Tai oikeastaan Cloudy oli vasta 5kk, kyseinen mätsäri oli 3.8.2011 ja mua jännitti hirmuisesti. Paikalla oli paljon pentuja ja C sai punaisen nauhan. Mulla ei ollut erillistä namitaskua, vaan pelkkä vyölaukku, jossa nakit oli. Se vyölaukku oli vammando ja putosi sitten juostessa keskelle kehää, jonka jälkeen heitin sen äidille, joka oli kehän reunalla. Äiti oli meidän takana ja antoi mulle välillä lisää nakkeja, kunnes ne loppui ja kehä oli vielä kesken. Äippä oli jättänyt vyölaukun maahan, josta Windy sitten tunki kartionokkansa vyölaukun sisälle ja imaisi kaikki nakit.

Ilman nakkeja C-pentu ei jaksanut seistä, mutta tuomari oli kiva ja sijoitti meidät toisiksi! Se tuntui silloin lottovoitolta, meidän ekat palkinnot. Kuhmuinen pytty on vieläkin tallessa, samaten pieni vaaleanpunainen ruusuke, joka on säilynyt ennallaan tähän päivään asti.

Eiköhän tässä ole tiivistettynä Cloudyn vauva-aika, jotain varmasti unohtui, mutta kuvienasetteluvamma vie kirjoitusinnon. Olkoon kuvat sitten noin.

KAHDEKSAN TUNTIA VIELÄ, NIIN TÄÄLLÄ ON PENTU!

torstai 23. tammikuuta 2014

Pentuhaaste

Luonnonlapsi antoi meille oikein kivan pentuhaasteen, kiitos siitä!

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

_______________________________________________________________


Neljä viikkoa, viaton virne.
Vaati hieman ajatustyötä miettiä, kenen kolmen pentuajoista kertoisin, mutta päädyin Cloudyyn, koska siitä on olemassa eniten kuvia. Suistuin hieman raiteilta, mutta oikeastaan meidän tarina ei edes ala siitä, kun Cloudy saapui, vaan paljon aiemmin.

Osa ehkä jo tietää, että Cloudyn kasvattaja, Mirva on jo ennestään tuttu. Mirvan hevonen oli samalla tallilla, kuin äitini poni. Cloudyn emä Piiku oli usein tallilla mukana, joten äiti törmäsi siihen siellä ja ajatteli, että Piiku on nätti koira. Sopivat sitten Mirvan kanssa yhdessä, että kokeillaan saada Piikusta muotovalio. Ei siihen tarvittukaan, kuin kolme näyttelyä. Äitini oli mukana paitsi näyttelytouhuissa, myös auttamassa Piikun astutuksessa ja synnytyksessä. Ei siinä vaiheessa tullut mieleenkään, että meille tulisi pentua. Ei siis yhtään.

Muistan hyvin sen illan, kun äiti ilmoitti menevänsä Mirvan luokse. Piikun synnytys oli kuulemma alkanut. Se oli melko normaalia, että äiti meni auttamaan tuttuja koirien synnytyksissä, mutta Piikun pentueen kohdalla sitä halusi olla enemmän ajan tasalla kuin koskaan ennen. Aamulla kännykkään tuli iloinen viesti, saldona oli neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Eikä tässäkään vaiheessa ollut aikomusta ottaa pentua, olin vannonut itselleni olevani paimenihminen ja olihan Windykin vasta 11 kuukautta vanha. Ei toista koiraa, ei vielä.

Pääsin lällyttelemään pentuja ensimmäisen kerran, kun ne olivat kolmiviikkoisia. Muistan sen vieläkin, miten kannettiin pennut olohuoneeseen ja kuvasin niitä, joskin yksikään kuva ei taida olla enää edes tallessa. Ne oli pieniä, tummanharmaita marsuja, jotka vaan pötköttivät mahansa vieressä.

Reilu viisi viikkoa

Tämän jälkeen kävin itseni kanssa kamppailua, entä jos kuitenkin...? Järki ja tunteet menivät toistensa tielle kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen katsoin Eurasier-kerhon sivuja sekä pentulistaa. Pentueita oli tarjolla, mutta ei se ollut sama asia. Pennun pitäisi olla juuri Piikun pentu, mikään muu ei tullut siinä vaiheessa kysymykseeenkään. Pentulista näytti ensin, että jäljellä oli yksi narttu ja kolme urosta. Yksi narttu menisi Mirvan äidille ja yksi uroksistakin oli jo varattu. Jossain vaiheessa jäljellä oli enää pari urosta. Vasta siinä vaiheessa, äidin kannustaessa toisen koiran ottamisesta, pentujen ollessa viisiviikkoisia tein päätöksen, että haluan sen toisen nartun. Sen, joka oli jo varattu siskonsa kanssa.

Mirva kuitenkin ilmoitti, että ehdottomasti myisi mielellään toisen nartun minulle. Kesti vain hetken, kunnes tämän nartun varannut nainen ilmoitti, ettei kykenekään ottamaan pentua. Asioilla on tapana järjestyä. Siitä alkoi tuskainen odotusaika, muutama viikko vielä, niin saisi pennun kotiin.
Käytiin säännöllisesti katsomassa meidän pentua. Minusta oli pääasia, että pentu oli kaikinpuolin kiva. Äiti kuitenkin tiesi minun innostuvan (tai jo innostuneen..) näyttelytoiminnasta, joten äippä sitten niska limassa katsoi vuoroin rotumääritelmää, vuoroin pentua.

Jossain vaiheessa sitten koitti se lauantai, huhtikuun 16.päivä, kun pentu oli määrä hakea. Paha vaan, että meillä oli aamulla perhetuttujen syntymäpäivät, joten siellä piti viettää muutama tuskainen tunti, ennen kuin pääsi pennunhakuun. Muistan vieläkin, miten istuin kauniissa pöydässä ja katsoin ikkunasta ulos, välillä katsoin kelloa, joka ei tuntunut liikkuvan eteenpäin ollenkaan.
Lopulta se sitten koitti, pennunhaku. Haettiin Cloudy vain kilometrin päästä, ei tarvinnut istua kauaa autossa. Silti muistan erinomaisesti sen, miten puin Cloudylle Töpön valjaat, ennen kuin hypättiin takapenkille. Se taisi olla oikeasti se hetki, kun meidän yhteinen taival alkoi.

Ceen perusvirne kuusviikkoisena
Kun päästiin kotiin, Cloudy vietti aikansa pääosin sänkyni alla. Ei tullut houkuttelun avulla sieltä pois, joten ajattelin, että mitä väkisin. Kuitenkin jo ensimmäisenä iltana, kun olin riittävän kauan istunut lattialla sanomatta- tai tekemättä mitään, Cloudy tuli sängyn alta moikkaamaan. Se oli hieno hetki. Valitettavasti se vaan meni piloille. kun sisko porhalti huoneeseen ja Cloudy meni pikaisesti takaisin sinne, mistä oli tullutkin.


Muistan kuin eilisen päivän sen, miten me oltiin pennun kanssa pihalla yli tunti ja odoteltiin, milloin tulee ensimmäinen pissi ulos. Tulihan se sieltä sitten viimein. Cloudy oli lumen ystävä jo seitsemän viikkoa vanhana, valitettavasti huhtikuun puolessa välissä lunta ei ollut pahemmin, joten pienen täytyi tyytyä pomppimaan pienten, hikisten kasojen päällä, jos meinasi lumesta nauttia.
Ensimmäisenä iltana Cloudy päästettiin tutustumaan Windyyn. Wintu tökki kauhistunutta Ceetä kartionokallaan ja pentu pakeni kissankiipeilypuun taakse. Muistan tilanteen vieläkin erinomaisesti. Ehkä siksi, että se oli ensimmäinen ja samalla ainoa kerta, kun Windy oli tavallaan Cloudyn yläpuolella. Kun seuraavana päivänä tytöt laittoivat jo painiksi, Cloudy oli jo niskan päällä, vaikka kokonsa puolesta Vinski oli suurempi.

Ensimmäisen kuukauden ajan nukuin Cloudyn kanssa lattialla patjalla. Ensimmäisinä päivinä Cloudy viihtyi vain sängyn alla, mutta öisin se rohkaistui ja tuli tanssimaan naamalle. Jossain vaiheessa se siirtyi kokonaan viereen nukkumaan. Ehkä tuo patjalla nukkuminen on osasyy siihen, miksi tuo rotkale nukkuu yhä vieressä.
Cloudyn nimi oli ongelma, se oli porukoiden mielestä liian vaikea. Minä kuitenkin pidin pintani, halusin tuosta pörröpallosta ehdottomasti Cloudyn. Jonkin aikaa Cloudylla olikin kaksi nimeä, se oli miltei kesäkuuhun asti myös Kirppu, ennen kuin myönnyttiin siihen, ettei Cloudy olekaan aivan mahdoton nimi.
_______________________________________________________

Tältä erää pentuhaaste jääköön tähän, partkakkonen tulee varmaankin viikonlopun aikana. Cloudysta on niin kovasti kerrottavaa, että kesästä ja mökkeilystä kertominen lienee parasta tehdä erikseen. Sitten pääseekin jo kertomaan itse karvapyllystä, ylläoleva on enemmänkin tarinaa vaan siitä, miten C tuli.  Saa nähdä, innostuisko tekemään tällaisen pentukoosteen noista muistakin, Dacusta ei vaan ole olemassa yhtään kuvia, hö.
Haasteen heitän tällä kertaa seuraaville:

WIPOE
Sekametelilauma
Superpudelssonit H & J

lauantai 18. tammikuuta 2014

Haasteita, hierontaa ja tanssia

Saatiin Katjalta haaste jo viime vuoden puolella, joten tartun nyt siihen!

Säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Vastaa hänen antamiinsa kysymyksiin ja kuvatehtäviin.
3. Keksi uudet kysymykset seuraavasti:
   - Kolme kysymystä, joihin saa vastata korkeintaan kolmella sanalla
   - Kolme kysymystä, joihin täytyy vastata kuvalla. Lyhyt kuvateksti sallitaan.
   - Kolme kysymystä, joihin pitää vastata vähintään kolmella lauseella.
4. Haasta kolme bloggaajaa.
5. Kerro heille, että heidät on haastettu.

Kiitos haasteesta, Katja!

Kysymykset, joissa max kolmen sanan vastaus

1. Mitä sinun tekee mieli juuri nyt?
- Lomaa, uimista & lakujäätelö!

2. Mitkä ovat omasta mielestäsi parhaat puolesi?
- Realistisuus, muisti & mielikuvitus.

3. Kolme asiaa, joita ilman et voisi elää?
- Koirat, Töpö & kännykkä.

Kysymykset, joihin vastataan kuvilla

1. Paras tai yksi parhaimmista muistoista vuonna 2013?


2. Onnistunein ottamasi kuva?

3. Mikä jäi parhaiten mieleen viime joulusta?


Kysymykset, joihin vastataan väh kolmella lauseella

1. Mitä odotat vuodelta 2014?
- Hyvää todistusta ja kivaa jatko-opiskelupaikkaa sekä kesätöitä! Unohtamatta uusien- ja vanhojen tuttujen näkemistä, myös niitä kauempana asuvia. Koirarintamalla sitä odottaa eniten uutta tulokasta ja Cloudyn mahdollisia pentuja.

2. Mitä tavoitteita sinulla on vuodelle 2014?
- Omalta osalta olen asettanut tavoitteeksi kunnon kohottamisen ja purkan nielaisun lopettamisen! Muita tavoitteita ei pahemmin ole, aiemmin mainitsemat koulujutut tietty ja koirillekin on jo "tavoitteet" laitettu. Ehkä tänä vuonna voisi kuitenkin ajatella ylipäänsä asioita vähän positiivisemmin, aina ei ole maailmanloppu.

3. Mitä asioita haluaisit muuttaa itsessäsi?
- Ehkä asennemuutos olisi ihan paikallaan, yleensäkin sellaiset asiat, jotka ei miellytä, tulee useimmiten vietyä loppuun sellaisella "tää on perseestä"-asenteella jonka päätän jo valmiiksi. Koirien ja ylipäänsä elämän kannalta olisi kätevää omata myös lisää kärsivällisyyttä. Voisin olla vähemmän vahingoniloinen ja itsekäs, jos joku asia täytyy tehdä kunnolla, niin teen sen mieluiten itse, eh.

Pitänee laittaa haastetta eteenpäin, joten uudelle rundille uudet kysymykset.
_________________________________________________________
Kysymykset, joihin max. kolmen sanan vastaus.
1. Uusin asia, jonka lemmikkisi osaa?
2. Plussia (positiivisia asioita) tästä päivästä?
3 Miinuksia (= negatiivisia asioita) tästä päivästä?

Kysymykset, joihin vastataan kuvilla.
1. Mikä jäi parhaiten mieleen viime kesästä?
2. Kuva, joka saa sinut ikävöimään jotain hetkeä/asiaa?
3. Paras muisto vuodelta 2011?

Kysymykset, joihin vastataan väh. kolmella lauseella.
1. Millaisen lemmikin haluaisit (seuraavaksi)?
2. Suunnitelmat ensi kesälle?
3. Mielipide vuodesta 2013?

En erityisemmin haasta ketään, joten tämän saa tehdä ihan kuka vain haluaa. :-)
________________________________________________________________

Koirarintamalle kuuluu aika hiljaista. Erika kävi tiistaina hieromassa koirat ja siitä eteenpäin pidettiin treenitaukoa ihan kaikesta tähän päivään asti, onneksi vain tähän päivään. Meillä oli esiintyminen Haukkuvaarassa polttariporukalle, meidän lisäksi esiintymässä olivat Jenna sekä Maija koirineen. Mulla oli molemmat tytöt mukana, Windyn kanssa tehtiin meidän nykyinen fs-ohjelma, joka sujui ihan kohtuullisesti. Haukkua oli liikaa, viereisen kentän agilitytouhut taisi kiihdyttää sitä jonkin verran, mutta onneksi Wintu teki omakivaa vähemmän kuin viimeksi. Nytkin se meinasi tulla jalkojeni väliin ennen aikojaan, heitti loppuasentoa kehiin yli viisi sekuntia aikaisin ja muuta mukavaa, mutta oli se sujuvempaa kuin silloin, kun esiinnyttiin näyttelyssä.

                                   

Ei sillä, ei se hirveän paljon tuota alemmas voisikaan mennä.
Cloudy ei sitten mennytkään niin mahtawasti, mutta turha siitä on karvapyllyä tai ketään muutakaan syyttää. Heti musiikin alkaessa Cloudy pongasi keinun kentän laidalta ja sinne oli päästävä, onhan kontaktit- ja varsinkin keinu olleet sille palkkoineen aivan superjuttu. Sitten Jessiltä tuleekin yhtäkkiä käsky, ettei tosiaan saa mennä sinne. Claden pienet aivot eivät kykeneet sitä ymmärtämään.
Saa nähdä, miten tuo tulee keinun treenaamiseen vaikuttamaan, kun se ei ole Ceen kohdalla varma este muutenkaan, mutta surraan sitä sitten vasta agitreeneissä.

Niin se hieronta. Molemmilla tytöillä oli takana pientä lukkoa, mutta liukkaiden kelien jälkeen se ei ole mikään ihme. Suhteellisen hyvin saatiin auki, eikä Erikan mukaan ole aivan heti tarvetta jatkokäsittelylle. Erika katsoi myös mielenkiinnosta Dacua ja vaikka tehtiin aivan lyhyt käsittely, niin en muista, olisiko Dacu koskaan ennen reagoinut hoitoon noin voimakkaasti. Ylös noustessaan takajalat eivät tahtoneet löytyä ja kävely oli enemmänkin ankan vaappumista. Mutta jotain oikeasti näkyvää vaikutusta sentään oli.
Dacun ilme oli tällainen kun kuuli että pääsee käsittelyyn
Kennelyskää on sen verra rajusti liikkeellä Jatillakin, ettei parane päästää omia koiria sinne ennen pennun tuloa. Ei sullouduta neljän seinän sisälle, mutta minimoidaan riskit. Ransu tulee tuuraamaan Cloudya aksan puolelle, good juttu!

Pennusta- tai pikemminkin sen sapuskasta tuli myös uutta infoa. Syö nappulaa, jota ei kuulemma saa Suomesta, joten saadaan varmaankin kasvattajalta evästä mukaan. Raakaa se tulee saamaan pikkuhiljaa nappulan lisänä, ruokakuppi ja hihna sille on jo valmiina ja yksi päivä kun oltiin Rahulan Rehussa ruokaostoksilla, mukaan tarttui myös ensimmäinen lelu!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tappelupukareita ja tanssijoita

Ei edes muistu mieleen, milloin viimeksi koirat olisivat tapelleet, ehkä silloin kun Digi ja Cloudy ottivat yhteen lähemmäs vuosi sitten? Joka tapauksessa siitä on kauan.
Eilen kuitenkin tauko sai päätöksen. Iltapalaksi annoin noille poroa ja Cloudy tuttuun tapaansa jodlasi ruokansa kanssa, söiskö sitä vai ei. Dacu ja Windy parveilivat keittiössä niin kuin aina, Cloudy oli tyypillisesti nostellut lihalönttejä lattialle, eihän niitä voi kupista syödä. Dee sitten keksi auttaa Ceetä syömisessä, samaan aikaan kun Daculle karjaisin, ettei mene, niin pystykorva kävi jo päälle.

Cloudy oli onneksi se, josta sain ensimmäisenä kiinni, kevyempi nostaa ilmaan. Dacua siinä potkin irti ja sain osumaa polveen, joskin D taisi sen älytessään säikähtää sen verran, että saatiin episode päätökseen. Hemmetin Cloudy nosti samana päivänä rähäkkää myös Justin kanssa, kun oltiin yhteislenkillä.

Tämäkin on Deeltä nykyään aika kiellettyä

Perjantai-iltana olin vetämässä aksatreenejä, joten iskä käytti Dacun osteopatiassa. Uutiset oli melkoiset, selässä ja ranteissa edelleen jäykkyyttä, mutta nyt pitäisi kuulemma tehdä lenkkeilyt hihnassa? Lähetin osteopaatille sähköpostia kysyäkseni tuosta lenkitykestä ja vähän muustakin, mutta kun näkee joka päivä sen, miten hyvin Dacu jaksaa ravata Killerillä 1½h niin tuntuisi isolta vääryydeltä kytkeä se hihnaan. Toisaalta, tuskin ammattilainen ihan huvikseen käskee hihnassa lenkkeilemään. Nyt ollaan otettu rauhallisesti hihnassa ja jatketaan varmaankin kranio-sakraaliterapialla Deen osalta.

Joka tapauksessa, eilen illalla suunnattiin tyttöjen kanssa Haukkuvaaraan koiratanssitreeneihin. Halliin oli vaikeaa löytää ja porttisyysteemikin melko vammando, mutta itse halli oli kiva. Meitä oli jatkoryhmässä vain kolme ja päädyttiin siihen, että tehdään erilaisia liikkeitä, eikä ohjelmia. Siellä oli eräs Johanna apukouluttamassa, joka neuvoi, kuinka tehdä Cloudylle näyttävempiä hyppyliikkeitä freestyleä ajatellen. Maija puolestaan opetti Windyn kiertämään vatia niin, että etutassut päällä ja takajalat kiertää. Ja Wintuhan hiffasi homman oikein hyvin! Enkä edes viitsi kertoa, miten itse yritin aikoinaan opettaa Windylle ko. liikettä...
Pitäisi ottaa taas tavoitteeksi Cloudyn peruuttamisen yms. takapäänkäytön vahvistaminen, vaikka siinä hommassa meneekin usko, toivo ja sisu hetkessä. Tavoitteena olisi kuitenkin saada sille positiot myös peruuttaen, tai edes yksi niin huutaisin jo hurraata.

Jahei, katsokaa mitä löysin koneen kätköistä!
 


Myötähäpeän.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Keksikää meille nimi

Uuden laumanjäsenen hakupäivä on selvillä, äippä ja Niina hyppäävät lentokoneeseen 28.1 ja tulevat pennelin kanssa Suomen kamaralle seuraavana päivänä, 29.1!

Nimivaihtoehtoja saa heittää tulemaan! Itselläkin jo valmiina monen monta vaihtoehtoa, mutta ehdotuksia ei voi koskaan olla liikaa. Mitään kriteereitä ei ole, joskin maksimissaan kuusi kirjainta sekä pitäisi olla suht. helposti lausuttavissa. D-kirjaimien kanssa leikkiminen saattaa myös jatkua, äipän koirat ovat ties miten pitkään olleet nelikirjaimisia D:llä alkavia.
Digin ja Dacun lisäksi myös Devi, Dina, Daja, Deni ja Dave ovat jo käytetty!

Viime vuonna liinassa lenkkeily kävi Wintulle tutuksi

Meille ei sitten noin muuten kuulukaan mitään ihmeellistä. Lenkkeilymaastot ovat täällä melko kehnot, joten viimeiset kolme viikkoa meidän lenkkeilyt ovat koostuneet siitä, että mennään äidin kyydissä Killerille ja kävellään siellä 1-2h, joten kotipuolessa tarvitsee hoitaa enää pissatukset. Kätevää, täällä olisikin kieltämättä aika vaikeaa kävellä ilman asfalttia ja nimenomaan Dacun takia me varotaan asfaltilla kävelyä viimeiseen asti. Ainoastaan päänvaivaa aiheuttaa Cloudy, joka sinkoaa Killerillä ties minne ja viimeksi tänään lähti jäniksen perään. Huolestuttavaa on myös se, että Windystä on tullut samanlainen maanvaiva. Cloudyn perässä se kyttää jäniksiä ja lähtee perään, vaikkei se millään pysy Cloudyn vauhdissa. Tänään se ei kuitenkaan edes palautunut koko jänis-episodesta, vaan huiteli sinne tänne vielä senkin jälkeen, kun Cloudy oli tullut takaisin. Tähän kun plussataan vielä Windyn paukkuarkuus, niin koko pakka on kasassa ja lenkkeily on oikein mielekästä.
Miten lenkkeily olisikin helppoa pelkän Deen kanssa ilman noita neitejä!

Daculla on osteopatia perjantaina, Jerry Ketola tulee siis jälleen Jyväskylään. Pitääkin varoa näin pitkiä hoitotaukoja, kotijumppa on sujunut hyvin, joskin joulun jälkeen Dee on taas alkanut aristelemaan takajalkojen hoitamista. Osteopatian jälkeen kokeillaan kraniosakraali-terapiaa uudelleen ja siinä varmaan pysytään, en tosiaan tiedä. D painaa tällä hetkellä 27,7, vuosi sitten puntari näytti 32.6, joten on siltä muutama kilo tipahtanut! Kylkiluutkin tuntuu paremmin ja koira näyttää jo koiranmuotoiselta ja Killerilenkit sekä uintireissut ovat tehneet tehtävänsä, tuo nykyään ravaa pitkiäkin matkoja pysähtymättä eikä piiputtanut viikonloppuna tehdyn 2h lenkin jälkeen ollenkaan. Ennen asiat oli hieman toisin, hieno mies!