keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Nyt on tosi edessä

Ensi vuodelle jotain tekemistä, eli tavoitteet vuodelle 2015. 

Dacu
- Terveys ennen kaikkea, ei takapakkeja kiitos
- Nykyisessä painossa pysytteleminen
- Käydään hoidossa aina tarpeen mukaan
- Elämästä nauttiminen

Daculle en halua asettaa suuria tavoitteita. Jos koira pysyy kunnossa, niin hoidossa ei tarvitse käydä niin usein, kuin tähän asti. Siksi mielummin tarpeen mukaan kuin säännöllisesti. Vuosi 2014 oli Daculle oikein ihanteellinen, joten toivottavasti myös ensi vuosi jatkuisi samaan tapaan.

Windy
- Freestylen avoimen luokan korkkaus, ehkä KUMA?
- Voittajaluokan korkkaus, ainakin VOI2
- RTK1, ehkä kisaamaan avoimessa
- Painon pompottelu kuriin
- EVL-juttujen treenailua
- BH koe?


Tavoite startata voittajaluokassa ennen sääntömuutosta. Ykkönen olisi enemmän kuin kiva, mutta hyvin epätodennäköinen. Ei ykköstulosta tavoitteeksi, niin pessimisti ei pääse pettymään. Koiratanssin puolella olisi iso tavoite ylipäänsä päästä kisaamaan, mutta kisat ovat aina kaukana ja olen laiska matkustamaan, joten tämä on iso ehkä. Rallytokossa alokasluokan koulariin ei ole enää pitkä matka ja avoimessa luokassa starttaaminen riippuu täysin siitä, kuinka paljon jaksetaan rallya treenailla ja miten mahdutaan kisoihin.

Cloudy
- Agilityssä kisauran korkkaus, ehkä yksi LUVA?
- Tokossa AVO1
- Rallyssa RTK1, avossa kisaaminen iso ehkä
- Pari koiratanssikisaa, ehkä viimein se KUMA
- Muutama näyttely & mätsäri
- Silmätarkki ajan tasalle
- MH luonnekuvaus- tai luonnetesti
- BH koe?


Agilityn treenailu aloitetaan uudelleen alkuvuodesta ja jossain vaiheessa vuotta sitten kisaamaan, ei paineita, koska en tiedä, päädytäänkö kisakentille maalis- vai joulukuussa. Tokon avoykkönen on iso ehkä sekin, sillä pilvinen ei edelleenkään nouda, eikä tuo ole niin suoritusvarma elukka, etteikö se sähläisi jonnekin niitä 20 pojoa, jotka noudon nollaamisesta jäisi jäljelle. Ohjaajasta nyt puhumattakaan. Ennen sääntömuutosta tavoitteena kuitenkin kisata muutama koe.

Rallytokosta RTK1 on realistinen tavoite, eikä avoimessa kisaaminen ole mahdoton ajatus, jos allekirjoittanut muistaa aloittaa treenaamisen vähän aiemmin kuin viikkoa ennen kisoja. Koiratanssien osalta KUMA voisi olla mahdollinen HTM:än puolelta, varsinkin jos ryhdistäydyn opettamaan tuolle ensi vuonna lisää positioita ja liikkeitä. Näyttelyt on iso kysymysmerkki, ei tuota koiraa jaksa mihinkään viedä, kun se luulee elävänsä pyhällä hengellä. Oikeastaan voisin pyyhkiä koko listan ja ainoa asia, joka listassa lukisi, voisi olla, että opettele koira syömään.


Daya
- Luustokuvat + silmätarkki
- Agilityn aloittaminen?
- Vetojuttujen aloittaminen, canicrossia alkuun?
- Tokon kisakynnyksen ylittäminen
- Koiratanssin treenailua, viisi positiota ja kymmenen uutta liikettä
- Kokeillaan jälkeä
- Näyttelyitä, vähintään yksi sertti

Pari kysymerkkiä, jotka ovat täysin riippuvaisia luustokuvista, joihin ollaan suuntaamassa tammikuussa. Tokossa mennään kisakentille vasta loppuvuodesta, kun sääntömuutokset tulevat voimaan. Koiratanssissa on vaan tavoite siihen, montako juttua opetellaan, jotta tulisi tehtyä edes jotain. Muuten nuo muut taitaa mennä melko lailla omalla painollaan, jälkeä lähdetään tekemään höntsäilymeiningillä ja Daya osaa esiintyä näyttelyitä ajatellen ihan tarpeeksi hyvin. Näistä tavoitteista haastavin taitaa olla tuo koiratanssitavoite, sillä aina kun lähdetään tanssimaan, huomaan, että me ei tanssita, vaan tokoillaan.


Dura
- Luustokuvat loppuvuodesta
- Perusjutut (hihnakäytös, luoksetulo jne.) varmaksi
- Muutama näyttely & mätsäri
- Vedon maailmaan tutustumista?
- Tokon perusteet haltuun
- Muutamia koiratanssijuttuja, opetellaan liikkeitä ja positioita määrittelemätön määrä

Dura saa tutustua maailman menoon ihan rauhassa. Päällimmäisenä mielessä on, että ehkä Duracelin ansiosta mulla voisi olla seuraavalla joululomalla jo tosi huima kolmen koiran valjakko. Eihän siihen ole enää kuin vuosi ja luustokuvat siinä välissä. Sen vuoksi Duran listalta löytyy muutakin, jottei 2015


Jospa oltaisiin ensi vuonna ahkerampia myös koirakavereiden miittailun suhteen, sen tavoitteen asettaisin lähinnä kahdelle nuorimmaiselle. Dacua ja Windyä eivät pahemmin toiset koirat kiinnosta ja Cloudy on vähän tiukkapipo. Kenties löydetään Wintulle joku kaveri, joka olisi samaa kokoluokkaa sen kanssa. Onneksi noista on seuraa toisilleen sen verran hienosti, että ei ole maailmanloppu, vaikka miittailut jäisikin vähemmälle.

Tänä vuonna ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita koirien tuloksien suhteen ja harvemmin treenien laatu oli kovinkaan kehuttava, sillä harvemmin mulla oli kunnon suunnitelmat tai että olisin ylipäänsä ollut kartalla siitä, mitä meidän olisi nyt tarkoitus tehdä. Käytiin ohjatuissa treeneissä enää harvakseltaan, Dayan kanssa kaksi kurssia, joista toinen jatkuu edelleen sekä satunnaisia tokotreenejä, mutta pääosin treenailtiin itsekseen. Agilityä ei olla tehty sitten toukokuun, mikä taitaa olla itselleni tähän mennessä pisin tauko, mutta Cloudy ansaitsi mammalomansa. Alkuvuodesta palataan jälleen myös aksakentille, toivottavasti myös tsekkiläinen pääsee olemaan mukana.


Loppuun täytyy kyllä todeta, että tämä vuosi oli oikein kiva. Sai tehdä asiat juuri omalla aikataulullaan juuri silloin kun huvitti. Tuloksien puolesta itsenäinen treenaaminen ei tainnutkaan olla kovin huono vaihtoehto, vaikka varmasti suurempi hyöty oltaisiin saatu, jos oltaisiin käyty kentällä useammin. Oli aika kivaa, kun sai itse päättää, mitä treenasi milloinkin - vai treenasiko ollenkaan. Kesällä useimmat treenit vaihtuivat siihen, että lähdettiin koirien kanssa uimaan tai käytiin pyöräilemässä.

Koirat oli sitä paitsi hienoja. Eivät tuumanneet mitään siitä, että vietettiin pitkiäkin treenilomia pitkin vuotta ja kulkivat tapansa mukaan hienosti reissuilla mukana pitkin vuotta. Mitään suurempaa ei sattunut eikä kukaan koira sairastellut, joten myös näiltä osin kulunut vuosi oli varsin onnistunut.

Dura ei ehtinyt mukaan kumpaakaan yhteiskuvaan, mutta siitä huolimatta se on laumanjäsen siinä missä muutkin. Ensimmäisessä kuvassa se on vielä Cloudyn masussa ja toisessa kuvassa se juoksi pellon toisessa päässä suunnilleen Cloudyn katseen osoittamassa suunnassa.


Seuraavasta vuodesta tuleekin noille rankka, sillä elämästä nauttiminen on näemmä ainoastaan Dacun tavoitelistalla.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Toisella puolella on huominen

Katseeni suuntaa viime vuonna asettamiini tavoitteisiin ja plärään ne läpi siinä toivossa, että mahdollisimman moni olisi toteutunut kuluneen vuoden aikana. Niille, jotka jäivät toteuttamatta, keksin jonkun pätevän seliselin.

Tavoitteet tälle vuodelle olivat:

Dacu
- Saada ratkaisu vikaan ja parantua
Käydä hoidossa säännöllisesti
Pudottaa painoa samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Nauttia elämästä

Dacun vikaan ei varsinaisesti saatu ratkaisua, mutta rajalassie voi nyt paremmin ja saatiin lupa hoitovälin pidentämiseen, sillä kroppa alkaa olemaan jo hyvällä mallilla. Tuo koira pudotti painoaan ruhtinaallisesti ja vähän aikaa sitten luvattoman kauan kestänyt laihdutuskuuri saatiin päätökseen. Dacu on muistanut nauttia elämästä, siitä on tullut vähän pentu ja se nauttii, kun pääsee olemaan välillä äidin luona maalla, vaikka kovin sitkeästi yrittäisin pitää sitä vaan mun luona. On silti pakko myöntää, että "maalaislomat" ovat tehneet sille todella hyvää. Tämä vuosi meni siis Daculta oikein mainiosti!




Windy
TK2
- Voittajaluokan starttaus
- Muutamat koiratanssikisat, ehkä yksi KUMA?
Muutamia uusia temppuja/liikkeitä
- Jos ne näyttelyjutut nyt! (Kehäesiintyminen kuntoon & pari mätsäriä)
Nuorten SM-kisat?

Wintu saavutti monta tavoitetta. TK2:sta metsästettiin pitkään, sillä allekirjoittanut jarrutteli kisaamista. Tavoitteita kirjatessani ajattelin, että haetaan koulari keväällä ja viimeistään syksyllä voittajaan. Kisattiinkin keväällä vain yksi koe, sillä halusin, että oltaisiin avoimessa luokassa vielä Nuorten SM-kisoissa. Sen jälkeen keksin, että halutaan olla avoimessa vielä rotumestiksissäkin, jotka ovat elokuun puolivälissä. Tästä huolimatta shetlantilaisen tokoilut eivät menneet huonosti, sillä matkaan tarttui SM-kulta sekä kolmesta kokeesta kolme ykköstulosta ja rotumestiksissä Wintu sijoittui kolmanneksi. Jätin jo melko varhain syksyllä haaveet voittajaluokan starttaamisesta sikseen, kevät treenattiin ahkerasti, mutta syksyllä koulu, muutto ja Cloudyn pennut veivät liikaa aikaa, joten treenaaminen jäi hyvin vähälle ja halusin kuitenkin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että voittajaan mennään vasta sitten, kun liikkeet on oikeasti kasassa.



Nyt voivoi näyttää jo melko hyvältä, mutta tekemistä riittää vielä. 
Seuraaminen vaatii hiomista paremman virekestävyyden suhteen ja tunnarin sekä kaukojen kanssa riittää töitä vähän enemmänkin. Käytiin yhdet koiratanssit keväällä, joista saatiin menolippu HTM:än avoimeen luokkaan, jonne Wintu on tuskin ikipäivänä valmis. Liikkeiden opettelu/vahvistaminen painottui tokopuolelle, mutta myös koiratanssin puolella opeteltiin muutamia uusia liikkeitä sekä yhtä positiota, aika huimaa. Näyttelyjuttuja ei treenattu, Wintu ei käynyt yhdessäkään mätsärissä ja näyttelyhihna pysyi visusti laatikossa, eikä eksynyt kertaakaan shetlatilaisen päälle. Taitaa näyttelyhommat olla Wintulta jo historiaa, eikä se haittaa.




Cloudy
- Pennut
- BH-koe loppuvuodesta
Pari näyttelyä
- Avoluokan korkkaus
- Pari koiratanssikisaa

Cloudy saavutti tavoitteensa hienosti! "Tavoitteista" suurin oli ehdottomasti pentuprojekti, josta Cloudy selvisi hienosti. Molemmat astutukset sujuivat hyvin, samaten tiineysaika ja synnytys. Maailmaan tuli viisi hienoa eurasierin alkua, jotka nyt ovat lähteneet ilahduttamaan uusia omistajiaan uusiin koteihinsa, yhtä lukuunottamatta. Olen Cloudyn pentuprojektiin tosi tyytyväinen, sillä kaikki tuntui sujuvan kuin oppikirjassa. Pitkin vuotta on saanut lukea juttuja siitä, kuinka eukkupentueisiin on syntynyt kuolleita pentuja, pentuja on kuollut parin päivän ikäisenä, pennuissa on ollut vikoja (kuten häntämutkaa tai laskeutumattomia kiveksiä) tai pennuilla on ollut suuria kokoeroja, joten Cloudyn vauvoihin en voi olla kuin tyytyväinen. Eläinlääkärissä kehuttiin, kuinka tasainen pentue on ja kaikki saivat terveen paperit lähtiessään maailmalle. Pentujen omistajat ovat ihania ja ollaan vaihdettu aktiiviseen tahtiin kuulumisia, kuvia ja videoita. Cloudy on myös toipunut pennuistaan hienosti ja siitä on tullut ihan kersa, kun Dura jäi kotijoukkoihin.



Oli sellainen mielikuva, että muut tavoitteet jäi toteuttamatta, mutta saatiin oikeastaan tehtyä aika paljonkin huolimatta siitä, että pienikin kisakalenterin poikanen meni lopullisesti sekaisin, kun Cloudy panttasi juoksujaan, jotka tulivat sitten lähes kaksi kuukautta myöhässä. Odoteltiin juoksuja aikaiselle keväälle, minkä vuoksi en uskaltanut ilmoittaa Cloudya mihinkään ja syksyllä halusin antaa koiralle kunnolla aikaa pennuista palautumiseen. Saatiin kuitenkin avoluokka korkattua ja jopa tulos sieltä, käytiin muutamat koiratanssit ja Cloudy kisasi myös freestylessä ensimmäisenä rotunsa edustajana Suomessa. Kesäkuun alussa käytiin yksi näyttely, jossa Cloudy oli rotunsa paras. Käytiin myös kisakentillä täysin uuden lajin, rallytokon merkeissä ja saatiin hyväksytty tulos. Kaveri vinkkasi, että Cloudy olisi myös eka rotuisensa, joka olisi kisannut rallyssa sen jälkeen, kun lajista tuli viimein virallinen, mutta tiedä siitä sitten.

Pentuprojektiin olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen ja kaikki muu, mitä ollaan saatu aikaiseksi sen lisäksi, on vain plussaa. Syksyllä Cloudy oli paljon äidin luona maalla, joten kisattiin kyllä, mutta treenattiin sitäkin vähemmän.




Uusi tulokas

Ahkera sosiaalistaminen kaikkiin mahdollisiin asioihin

Perustottelevaisuuden (kontakti, luoksetulo jne.) harjoittelemista
Uimaan! (D, C ja W varmasti opettaa, ei mulle vastuusta tästä!)
Muutama pentunäyttely + maailmanvoittaja elokuussa
- Koirakavereiden tapaamista


Tämä on siis Daya. Tsekkiläinen sosiaalistui, osaa perusjuttuja, osaa uida, on käynyt näyttelyissä ja yksi sertti on jo taskussa. Koirakavereita tavattiin melko vähän leikkimisen merkeissä, Sadetta ollaan kyllä miittailtu ahkerasti vuoden mittaan, eikös se lasketa myös? Treenaamisen suhteen oltaisiin voitu olla ahkerampiakin, mutta ainakin sillä on lauman paras kontakti- sekä ylipäänsä koko pohjatyö on tehty paremmin kuin sen edeltäjillä, joten ei se sentään täysin uivelo ole.





Allekirjoittanut ei tainnut asettaa itselleen mitään tavoitteita. Lainakoirani muutti tämän vuoden aikana toiselle paikkakunnalle, mutta omaan laumaan koiria tuli lisää kaksin kappalein. Tämän vuoden aikana huomasin ensimmäistä kertaa kunnolla sen, että olin tapahtumissa mukana enemmänkin järjestäjän/kouluttajan roolissa, kuin omien koirieni kanssa treenaamassa. Tietysti se on omilta koirilta ja omasta ajasta pois, mutta muiden opettaminen opettaa yllättävän paljon ja on mahtavaa olla mukana järjestämässä koira-aiheista toimintaa. Vuoden mittaan olen ollut mukana järjestämässä kolmea näyttelyä sekä muutamaa mätsäriä, tuomaroinut parissa agilitymölleissä sekä toiminut tokomölleissä liikkurina. Päällimmäisenä mieleen tulee kuitenkin ne tavalliset arki-illat, jolloin löytää itsensä kentältä kouluttamassa agilityä tai tokoa, siinä vierähtää helposti (viikko toisensa jälkeen) muutama tunti ilman omaa koiraa.

Tälle vuodelle mahtui myös muutama mätsäri, jossa valokuvaamisen sijasta toimin kehäsihteerinä ja yksi viikonloppu kului kehätoimitsijakurssilla. Näin ollen ensi vuoden tavoite on vaan se, että saan kaikki kehäharjoittelut tehdyksi.

Sen lisäksi otan tavoitteeksi, että julkaisen koirien tavoitteet vielä tämän vuoden puolella.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Meidän on kuljettava auringon mukaan

Pieni katsaus siitä, mitä ollaan tänä vuonna tehty!

Tammikuu



Tammikuun lopussa laumaan kotiutui pitkään odotettu tsekkiläinen Tanskasta. Alkuvuosi meni pentua odotellessa ja tuolloin oli niin kylmä, että taidettiin treenailla pääosin sisällä, silloin, kun itsenäisesti innostuttiin tekemään jotain. Käytiin lauantai-iltaisin Haukkuvaarassa koiratanssitreeneissä ja Cloudyn ohjatut agilityt olivat keskiviikkoisin.

Helmikuu



Helmikuussa pentuarki jatkui ja pentukuume loppui kuin seinään. Dayan kanssa puuhastelun lisäksi käytiin Windyn kanssa esiintymässä kaupassa, polttareissa ja koiranäyttelyssä ja Cloudyn kanssa käytiin joukkuemölleissä agilityn puolella. Olin mukana järjestämässä UTM-koulutusnäyttelyä Paviljongissa sekä Jyväskylän KV-näyttelyä, jonne peruin Cloudyn osallistumisen turkittomuuden vuoksi. Cloudy täytti kuun lopussa kolme vuotta ja hain Kennelliiton Tokonuoret valmennusryhmään Windyn kanssa ja pääsimme mukaan. Vietettiin myös pientä treenitaukoa, kun Clade ja Wintu kävivät hierojalla.
Maaliskuu


Kuva. Salla Kuikka


Maaliskuu alkoi ensimmäisellä Tokonuorten valmennusviikonlopulla, jonne lähdettiin Windyn syntymäpäivänä, shetlantilaiselle tuli neljä ikävuotta mittariin. Kuun loppupuolella käytiin tyttöjen kanssa koiratanssikisoissa Ylöjärvellä ja shetlantilaisen osalta kisat menivät hyvin, mutta pilvinen oli taas omissa maailmoissaan. Samana päivänä Dacu saavutti virallisen veteraani-iän täyttäessään kahdeksan vuotta. Rajalassie kävi myös maaliskuussa ensimmäistä kertaa Erikan hoidettavana ja eläinlääkäri tuli kotikäynnille laittamaan koko lauman rokotukset ajan tasalle. Cloudyn ohjatut agilityt jatkuivat sunnuntaisin ja tehtiin myös vetohommia.

Huhtikuu


Saatiin Wintun kanssa ensimmäinen ykköstulos tokon avoimesta luokkavoiton kera ja samana päivänä Cloudy kävi hakemassa terveen paperit virallisesta sydänkuuntelusta. Jatkettiin eurasierin kanssa sunnuntaisin agiliitelyä, mutta silti huhtikuu taisi olla aika tokopainotteinen ja käytiin myös Wintun kanssa Katja Kiviahon tokokoulutuksessa. Huhtikuussa odottelin kuumeisesti eurasierin juoksuja, joita ei kuulunut. Lenkkeiltiin paljon Killerin maastoissa, joissa myös kamera kulki mukana.
Toukokuu



Toukokuussa jatkettiin aktiivista lenkkeilyä Killerillä ja suuntavaistoni pettäessä eksymiseltä ei vältytty. Cloudy ja Daya kävivät parissa mätsärissä ja tsekkiläinen käyttäytyi ensimmäisessä mätsärissään kuin porsas. Eurasier aloitti vihdoin ja viimein juoksunsa toukokuun loppupuolella ja kuun toiseksi viimeisenä päivänä Cloudy sai käydä tutustumassa Jehuun.

Kesäkuu


Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Cloudy kävi Keuruun ryhmänäyttelyssä ja kehäkettuili itsensä rotunsa parhaaksi. Näyttelyn jälkeen Cloudy ja Jehu tekivät uudelleen tuttavuutta ja kesäkuu menikin pääosin koiraa tarkkaillessa ja loppukuusta olikin jo erittäin varmaa, että Cloudyn mahassa kasvoi pikkupilvisiä. Lenkkeiltiin ja treenattiin paljon sekä Dacu piti huolen siitä, että muistettiin käydä tarpeeksi usein uimassa, vaikkei kovin lämmintä ollutkaan. Käytiin Dayan kanssa häiritsemässä laitumella olevia poneja.
Heinäkuu



Ensimmäisenä viikonloppuna käytiin Nuorten SM-tokossa, joista shetlantilainen tokoili meille SM-kullan avoimesta luokasta. Koko lauma oli reissulla mukana ja Daya pääsi valitsemaan itselleen pallon, joka on nykyään sen lempipallo. Itse tein huonoja ostoksia, kuten liian matalan noutokapulan ja ruutunauhan, jossa on täysin väärät mitat. Kisojen jälkeen ei taidettu juuri treenata, lenkkeiltiin, uitiin ja ostettiin koirille Palvaamosta hyvää syötävää. Dacu ja Windy kävivät myös hierojalla. Daya kävi Saarijärven KR-näyttelyssä ollen rotunsa paras pentu ja seuraavana päivänä kävin vielä handlaamassa ranskanpulla Uskon samoissa näytelmissä. Noin muuten seurailtiin Cloudyn mahan kasvua ja syötettiin sille kaikkea hyvää ja vihdoin kuun viimeisenä päivänä viisi pientä eurasieria syntyi.
Elokuu


Elokuusta tulee mieleen lähinnä pentulaatikossa vietetty aika, joka sisälti pentujen punnitsemista ja seurailua, eivät onneksi pahemmin tarvinneet apua ravintopolitiikan suhteen. Monta tuntia meni pentulaatikossa kirjottaen vastauksia ja lähetellen kuvia pennuista kiinnostuneille. Käytiin Dayan kanssa myös Maailmanvoittajanäyttelyssä, jossa tsekkiläinen oli jälleen rotunsa paras penneli. Wintu kävi rotumestaruuksissa hakemassa itselleen viimeisen ykköstuloksen avoimesta luokasta ja sijoittui myös koko karkeloissa kolmanneksi. Allekirjoittanut aloitti lukion ja valmisteli tulevaa muuttoa.

Syyskuu


Syyskuussa oli jäätävä kiire. Muutto, koiranpennut ja kuuden palkin lukiojakso sekä pitkä koulumatka olivat omiaan ja viikonloput kuluivat pennunkatsojien merkeissä. Käytiin Dayan kanssa Tampereella ryhmänäyttelyssä korkkaamassa junioriluokka ja tsekkiläinen oli rotunsa paras ja sai samalla myös ensimmäisen serttinsä. Kuun viimeisenä viikonloppuna kolme Cloudyn vauvaa lähti maailmalle ja äiti oli tainnut jo päättää, että Duracel jää, koska hänen aloitteestaan alkoi hillitön nimen pohdiskelu.
Lokakuu

Kuva: Hanna K
Kuva: Emma Tuominen

Vielä yksi Cloudyn vauvoista lähti maailmalle ja Dura sai vihdoin oman nimen, kun sitä oltiin kuukauden ajan kutsuttu vain vauvaksi. Lokakuun toisena viikonloppuna kävin kehätoimitsijakurssin ja kolmantena viikonloppuna oli toinen Tokonuorten valmennusleiri, jonne suunnattiin Wintun kanssa. Dayan kanssa käytiin joka toinen maanantai pentukurssilla harjoittelemassa perusjuttuja.

Marraskuu



Käytiin tyttöjen kanssa ensimmäisissä rallytokokisoissa sekä valmistauduttiin tulevaan Jyväskylän KV-näyttelyyn, joka oli seuraavana viikonloppuna. Tytöt olivat siellä vain esiintymässä koiratanssin puolella. Esiinnyttiin myös kerran Wintun kanssa Sovatek-säätiön joulutapahtumassa kuun puolivälissä. Loppupuoliskolle mahtui kasvattajan jatkokurssi sekä Cloudyn ensimmäinen tokokoe avoimessa luokassa pitkän kisatauon jälkeen. Marraskuuhun mahtui myös Cloudyn totaalinen kaljuuntuminen sekä tavallista enemmän hihnalenkkeilyä, kun valoisan ajan puutteessa Duraa ei uskaltanut pitää pimeällä irti.
Joulukuu


Joulukuun ensimmäisenä päivänä Daya täytti vuoden. Tsekkiläinen sai lahjaksi kakun sekä messarista käytiin shoppailemassa viisi erilaista palloa ja muutama muukin lelu. Messarista voi lukea tarkemmin edellisestä postauksesta, siellä oltiin joulukuun ensimmäinen viikonloppu. Joululoma ollaan äidin luona maalla, jossa koirat voi olla koko päivän ulkona. On luksusta jäädä aamuisin sohvan nurkkaan katsomaan lastenohjelmia ja katsoa ikkunasta ulos, jossa näkee koirat juoksemassa pellolla. Ne väsyttää itsensä hyvin keskenäänkin, eikä lenkille ole mikään kiire. Sisällä ne onkin sitten niin loppu, ettei ne juuri muuta tee kuin nuku. Ainoa miinus on tuo lantalassa pyöriminen, jonka Dura on nyt omaksunut äidiltään...

Joululahjaksi koirat löysi omista paketeistaan HK:n sinistä ja lisäksi Dacu sai röhkivän possun!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Liian totta ollakseen hyvää


Messarimeiningit tulee hiukka jäljessä, sillä viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireisiä kokeiden, kirjoitelmien ja esitelmien vuoksi, mutta nyt joululomalla ehtii vähän panostaa blogiin. Siivosin jokaisen koiran omaa sivua hieman, nyt pitäisi jokaiselta löytyä suunnilleen samat tiedot suunnilleen samassa järjestyksessä. Myös Duracel sai oman sivun ja Dayan sivulle sain viimein aikaiseksi kirjoittaa jotain tekstiäkin.

Se messari. Sinne lähdettiin itsenäisyyspäivää edeltävänä perjantaina neljän aikoihin, poimittiin Niina ja Sade kyytiin ja juteltiin mukavia, kunnes oltiinkin jo Helsingissä. Cloudy ei pahemmin arvostanut riehuvien tsekkiläisten seuraa, joten ne saivat riekkua keskenään koko viikonlopun. Tsekkiläisten kehän vuoksi en oikeastaan jaksanut jännittää, mutta Cloudyn koiratanssien vuoksi meinasi stressi iskeä ja perjantain vietinkin pitkälti napit korvissa kerraten meidän koreografioiden kehänkäyttöä.

Kisapaikalla oli ihanaa huomata, että Cloudy ei välittänyt screenistä yhtä paljon, kuin viime vuonna. Tehtiin muutamia positioita, vadilla pyörimistä sekä meidän HTM-ohjelman loppuliike lämmittelyksi kehääntutustumisessa. Kisat alkoivat HTM-alokasluokalla ja meidän vuoro oli heti toisena, kisaajia oli alokasluokassa huimat kaksi. Meidän vuoron tullessa en osannut enää edes jännittää ja mikä parasta, Cloudy oli tosi hyvin kuulolla. Ohjelma sujuikin melko pitkälti niin, kuten olin arvellutkin, mutta yhdessä kohdassa meinasi hätä iskeä. Kun vuorossa oli jalkojen välissä seuraamista, niin Cloudy mateli ja mietin, liikkuuko se ylipäänsä ollenkaan. Kuuntelin vain, kuinka musiikki eteni ja ajattelin, että ei helkkari, kehänkäyttösuunnitelmani mukaan meidän pitäisi olla yli viisi metriä edempänä. Silloin iski paniikki, mutta onneksi Cloudy kulki muissa positioissa hyvin mukana. Etenkin olen tyytyväinen siitä, kuinka poikittain seuraaminen sujui! Yleensä Cloudy jätättää siinä, mutta nyt tuli mukana tosi hienosti. Loppuliikkeen Cloudy sähläsi, mutta saatiin se nopeasti uudelleen kasaan, siitä kuva alla.

Kuva: Hanna Maines

Meidän freestyle meni sitten hieman kehnommin. Heti kun tulimme kehään, Cloudy bongasi kehän laidalta jotain, eikä reagoinut enää, kun yritin ottaa mukaani. Koira oli lähdössä kehästä ulos, joten jouduin taluttamaan sen aloituspaikalle. Lupaava alku. Ohjelman ensimmäiset 20 sekuntia taisivat sujua ihan kivasti, kunnes Cloudy keksi lopettaa toiminnan siihen. Ajattelin, että juokseekohan tuo pois kehästä, mutta onneksi se suuntasi vadille, joka oli kehän reunan lähettyvillä. Siitä tehtiin ohjelma improamalla loppuun, eikä kyllä mennyt kehuttavasti. Tiedä sitten, mikä koiralle tuli, mutta tiesin kyllä sen, että kaksi ohjelmaa on Cloudylle liikaa joka tapauksessa.

Kun Cloudy oli tehnyt palkkamakupaloistaan historiaa ja juonut puolet lähdevesipullostani, joka maksoi 3€, lähdin tsekkiläiskehälle katsomaan, kuinka meidän edustus oli pärjännyt. Matkaseuralaiseni olivat siellä ylpeänä, sillä Sateesta oli tullut Helsinki Junior Winner-14 & Helsinki Winner 2014! Sade oli ollut VSP ja saanut myös neljännen sertinsä. Daya tuli hienosti perässä ollen PN2 ja Daikulle näin ollen varasertti! Hienot tsekkiläiset.

Sovittiin äidin kanssa, että minä jäisin vielä näyttelypaikalle tekemään shoppailuja, kun hän menisi jo meidän yöpaikkaan koirien kanssa. Odoteltiin Cloudyn kanssa kisakirjojen jakamista ja kun tulokset kuulutettiin, yllätys oli melkoinen. Cloudy voitti HTM alokasluokan! En ehtinyt kuulemaan meidän pisteitä, enkä mitään muutakaan, kädet tärisi vastanottaessani ruusukkeen ja mietin, että se oli ensimmäinen kerta, kun Cloudy voitti mitään näyttelyiden ulkopuolella.
Moni kanssakisaaja tuli sanomaan, että meidän suoritus olisi kyllä ollut KUMA:n arvoinen, mutta ei haittaa yhtään, että se jäi saamatta. Olen äärettömän iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa meidän ohjelma sujui kisatilanteessa niin hyvin, eikä tarvinnut keksiä hätäratkaisuja sen vuoksi, että koira ei toimi. Kaikissa aikaisemmissa kisoissa Cloudy on ollut niin perässävedettävä laiskuri ja sen kanssa saldona on aina ollut joku häntäpääsija, joten tällaiset kokemukset antaa uskoa siihen, että myös Cloudyn kanssa voi onnistua ja myös sen ohjelmat voi mennä joskus putkeen.

Freestylen alkupuolelta Kuva: Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

Kisakirjaa ehdin odotella reilut puoli tuntia, kunnes totesin, että nyt tuon koiran on päästävä käymään ulkona. Takaisin tullessani kisakirjat oli jo jaettu, joten en osaa sanoa meidän pisteitä tai sitä, millaisia tuomarikommentteja saatiin. Cloudyn kisakirja päätyi kanssakisaajalle, joten elän siinä toivossa, että saadaan se takaisin vaikka alkuvuodesta. Freestylestä meidän sijoitus oli muistaakseni 5/5, kuten viime vuonnakin, kun kisattiin HTM:ssä.

Shoppailin ihan liikaa kaikkea. Koirille kaikenmaailman herkkuja sekä luita, Dayalle viisi erilaista pallolelua, muutama muukin treenilelu sekä useita normileluja, kynsisakset, naksuttimen, ruutukartiot sekä nauhan ja tärkeimpänä metrilakua. Ostin yhteensä kymmenen ruutukartiota sekä kaksi nauhaa, pinkit minulle ja oranssit K-S Kennelkerholle. Minä idiootti ostin ne melko aikaisessa vaiheessa ja oli silkkaa tuskaa kantaa niitä ympäri näyttelyaluetta, ei ollut mikään kevyt lasti. Tarkoituksella shoppailin kuitenkin kaiken tarpeellisen (ja myös sen vähän vähemmän tarpeellisen) jo lauantaina, jotta päästäisiin seuraavana päivänä lähtemään kotiin heti tsekkiläisten kehän päätyttyä.

Paitsi oli silti pakko käydä vielä sunnuntaina pakollisilla metrilakuostoksilla.

Syy avata kuohari

Sunnuntailta jäi mieleen ehdottomasti parhaiten erään meidän matkassa olleen ihmisen kommentti, joka koski tsekkiläisten esiintymistä kehässä. "Hävetti niin paljon, että meinasin mennä häkkiin piiloon." 

Kertoo ehkä riittävästi. Tsekkiläiset olivat riehuneet koko viikonlopun, joten olisivat halunneet heittää leikiksi kehässäkin. Varsinkin noiden liikkuminen näytti epäedustavalta, mutta siitä huolimatta Dayalle irtosi junnuluokan kolmas sija sekä vielä lopuksi PN4. Sade oli puolestaan junnuluokan neljäs ja tuomari koki hänetkin SA:n arvoiseksi, vaikka neiti olikin tuomarin mieleen turhan kookas. Sitten päästiin lähtemään kotiin ja automatka sujui yllättävän hiljaisissa merkeissä noiden koirien osalta, tsekkiläiset olivat viimein väsähtäneet!

Dayan arvostelu lauantailta, tuomrina Iuza Beradze, Czech Republik.
"Nice female. Correct silouette. Good type of head. Correct angulations. Enough strong back. Correct coat. Good temperament. Correct expression."

Dayan arvostelu sunnuntailta, tuomarina Juha Putkonen.
"Hyvä koko. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä luusto. Narttumainen pää, saa voimistua. Hyvät korvat. Pyöreät, vaaleat silmät. Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä, eturinta. Hyvä karvan laatu. Keskiruskeat värimerkit. Liikkuu tasapainoisesti. Erinomaiset liikkeet."

Ensi vuonna uudelleen!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Fødselsdagshilsner!


Synttärionnea Tanskaksi, koska mein tsekkiläinen on sieltä. 

Daya täytti maanantaina vuoden. Hurjaa. 
Muistan vieläkin, kun Daikun kasvattaja ilmoitti, että Herran pentueeseen syntyi vain yksi narttu. Valinnanvaraa ei siis olisi ja äiti meinasikin jättää Daikun Tanskaan ja ottaa kaksi pentua toisen nartun, Mimmin pentueesta. Onneksi tähdet oli kohdallaan ja niin tämä ainokainen päätyi tänne, vaikka olikin pienikokoinen ja luonteeltaan sellainen, että pentukuume on poissa ainakin seuraavat viisi vuotta.

Blogissa Daya on ollut vain Daya, Daikku tai Tsekkiläinen. Sen päivittäisessä käytössä olevia lempinimiä ovat myös Tanttu ja Toova, jotka muodostuivat silloin, kun sille lässyteltiin keväällä sen ollessa vielä ihan vauva. Nyt tuo on jo teini, tosin harvinaisen kiltti sellainen. Hihnakäytöksen osalta saa välillä muistuttaa tsekkiläistä siitä, että homma ei saa mennä ihan pelleilyksi, mutta muuten tuo on oikein mainio ja mallikelpoinen.

Daya kävi synttäripäivän kunniaksi hakemassa itselleen rokotuksen. Toistaiseksi tsekkiläinen on siinä uskossa, että sen syntymäpäivälahja oli siinä, mutta en oikeasti ole ihan niin julma ihminen. Tarkoitus olisi ostaa Daikulle messarista jotain spesiaalia, jotain superpalloja tai isompi kongi. Tanttu rakastaa molempia, mutta sen pallot vierivät aina sängyn alle, eikä se mahdu sinne hakemaan niitä. Välillä nostan sänkyä, jotta tsekkiläinen pääsee keräämään pallot talteen, mutta pian ne ovat siellä taas uudestaan. 

Kongi ei onneksi vieri, mutta asiat voivat silti olla huonosti. Kongi on usein tyhjä. Daikku osaa vinkua, kun se haluaa täytettä kongiinsa, mutta ihan joka hetki en voi olla sille kongia täyttämässä. Daya tietää myös, että Duran jäljiltä olevassa kongissa on aina jotain, koska pieni lakukieli ei koskaan syö sitä tyhjäksi. 

Daya sai ensimmäisen oman synttärikakkunsa. Harmi, että vieraina toimineilla eukuilla ei oikein ollut pöytätapoja. Dura sähelsi itsensä kakun päälle niin, että koko teos oli tallottuna ja mukamas aikuisempi versio näistä kahdesta söi tsekkiläisen kynttilän sen nenän edestä. Synttärisankari ensimmäisenä vai miten se meni?

Viikonloppuna Daya menee pitkästä aikaa näytelmiin messarin muodossa ja Sade lähtee myös. Sade on näistä kahdesta se kauniimpi, mutta Tanttu on silti hieno pallosilmiensä kanssa.

Cloudyn piti mennä kehään sunnuntaina, mutta peruin sen koska tuomarinmuutos. Cloudy tanssii messarissa HTM:n lisäksi myös freestylessä, sillä Wintu ei pääsekään lähtemään. Shetlantilainen aloitti juoksunsa, mikä kyllä harmittaa, sillä taas jää avoimen luokan korkkaus välistä. Jospa sitten kolmas kerta toden sanoo, se ajoittuu jonnekin ensi vuoden puolelle.

Cloudy on ollut treenatessa todella reipas, se on saanut hurjasti lisää vauhtia pentujen jälkeen! Hieman kaduttaa, että valitsin sille freestyleen hätäpäissäni niin hitaan musiikin, koska treenatessa se on ollut niin vauhdikas. Joskin kisat alkavat HTM:llä, joten saattaa olla, että freestylen alkaessa eurasierilta on jo patterit vähissä. Olisi kyllä mahtavaa, jos meidän HTM onnistuisi, koska sen tekemiseen ollaan käytetty paljon aikaa ja ajattelua, mutta parasta on kuitenkin se, ettei tuo koira ole treenatessa enää perässä vedettävä mössö. Jännittävää nähdä, onko Cloudy kisoissakin virkeänä vai onko meininki samanlaista kuin viime vuonna. Ainakin tiedossa on aikainen aamuherätys, aikaiset lauantaiaamut eivät oikein ole tuon heiniä, mutta jospa se vaikka itsenäisyyspäivän kunniaksi jaksaisi vähän tsempata - tai sitten ei. Jää nähtäväksi.

Blogin lukijamäärä taisi täyttää pyöreitä, iso kiitos kaikille 70 lukijalle! Haluaisitteko sen kunniaksi jotain spesiaalia?

lauantai 29. marraskuuta 2014

Ensimmäinen koetus

Uniikki päivä. Tänään Cloudyn yli vuoden kestänyt kisatauko katkesi, kun käytiin korkkaamassa avoin luokka tokon osalta. Halusin käydä kokeilemassa, miten meidän jo koevalmiit liikkeet sujuvat kisatilanteessa, mutta ajankohta oli huono. Tokoa ei olla treenattu aikoihin, koska ollaan tehty lähinnä tanssijuttuja, sillä messarin kisat ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

"äääää auttakaaa kieli jäi tähän kiinni!!" 

Paikkamakuu 7
- Tämän piti olla jo meidän koevalmis liike. Kanssakisaaja katsoi piilosta riviin, jossa koirat makasi ja Cloudy oli kuulemma oikein nätisti. Ajattelin, että näissä olosuhteissa se varmasti alkaisi haistelemaan, koska meidän rallykisat olivat samassa hallissa ja silloin hallin pohja kiinnosti pientä eurasieria melkoisesti. Tämä haistelemattomuus oli siis positiivinen yllätys.
Negatiivinen yllätys oli se, miten Cloudysta lähti ääntä. Ensimmäisen minuutin jälkeen tuo koira alkoi testailemaan äänihuuliaan ja se vikinä, ulina ja muu mölinä kuului erinomaisesti piiloon asti.

Seuraaminen 8½
- Ei olla aikoihin treenattu noin pitkää seuraamiskaaviota! Melko alussa Cloudy valui, mutta kiri takaisin kun oli juoksuosuuden vuoro. Myös yhden pysähtymisen perusasento oli melko vino, muuten ihan kelpo seuruu.

Liikkeestä maahanmeno 8½
- Taisi olla tuomarin makuun liian hidas.

Luoksetulo 7
- Stoppi valui, ylipäänsä pienen eurasierin pysähtymistekniikka kaipaa hiomista.

Liikkeestä seisominen 0
- Cloudyn varma liike. Ketjupanta alkoi kutittaa juuri kriittisellä hetkellä, joten käskyn annettuani koira jäi rapsuttelemaan kaulaansa ja kun tulin takaisin se oli puoli-istuvassa asennossa ja sen koivet harottivat joka ilmansuuntaan. Tais kuitenkin helpottaa?

Noutaminen 0
- Jätettiin väliin, koska pieni eurasier ei osaa tätä vielä.

Kauko-ohjaus 5
- Tämän piti myös olla meidän varma ja valmis liike. Cloudyn kaket oli koevalmiit sen ollessa 1½-vuotias, mutta nyt koira päätti jäädä maahan asumaan, joten kaksoiskäskyt istumisiin lopun perusasentoa lukuunottamatta.

Estehyppy 7½
- Cloudy empi hetken sen jälkeen, kun olin antanut käskyn. Jäi myös esteen taakse melko vinoon ja tarvitsi tuplakäskyn takaisin tullessa.

Kokonaisvaikutus 9
- Tuomarin mukaan koira tekee, mutta saisi olla reippaampi. Itse käytin myös kuulemma vartaloapuja useimmissa liikkeissä.

115p AVO3

Tuomarina kokeessa toimi Piritta Pärssinen, jolta Cloudy sai viime vuonna alosta 159,5 pojoa. Pärssinen on tiukka, mutta mukava. Voin siis antaa itselleni luvan ajatella, ettei saatu säälipisteitä ja että tästä suunta on vaan ylöspäin.

Okei, noin ei voi sanoa, kun on kyse Cloudysta. Sille sattuu ja tapahtuu aina, Wintun kanssa kisaaminen on tähän mennessä ollut melko idioottivarmaa, mutta Cloudysta ei koskaan tiedä. Milloin sen pyllyyn lentää ampiainen kesken paikkamakuun tai panta alkaa kutittaa juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä. Kaiken ei aina tarvitse mennä nappiin, ettei vahingossakaan pääse liian helpolla.

iloinen Duracel

Oli kuitenkin mahtavaa kisata Cloudyn kanssa pitkästä aikaa! Meillä oli kivaa ja Cloudyn kanssa on hauskaa tehdä töitä, siinä on vaan sitä jotain, vaikka homma menisikin ihan perseelleen. Eikä tänään ollut sellainen päivä. Me tehtiin tulos, meillä oli kivaa ja saatiin kotiintuomisiksi hieno panta, joka tosin meinasi jäädä Cloudyn päähän jumiin. Nyt se on Dayan panta, koska se sopii reikäpäälle kuin nakutettu.

Seuraavat kokeet menee ensi vuoden puolelle, treenaillaan keskeneräiset jutut valmiiksi, joskin noudon suhteen olen umpikujassa. Täytyy käydä hakemassa hyvää oppia jostain, en ole koirien kanssa treenannut mitään niin pitkään ja hartaasti, kuin tuon punaharmaan eurasierin noutojuttuja.

Ps. ei se Cloudyn kieli jäänyt oikeesti kiinni