lauantai 30. marraskuuta 2013

Poissa silmistä..


muttei mielestä, eikä tule varmaan olemaankaan, ikinä.



Vajaan kuukauden päästä pitäisi viettää ensimmäinen joulu ilman Digiä, joka oli pakettien avaamisessa kiistattomasti paras. Se on myös ollut koirista se, jota olen jäänyt erityisesti kaipaamaan.

Muistan, miten viime talvena lenkkeiltiin vielä kaikki yhdessä jäällä. Kun Digistä loppui puhti, se käveli takanani, talloessani sille kinttupolkua. Toisinaan, kun lenkkeillään järven rannassa, pysähdytään hetkeksi muistelemaan Digiä siellä. Digillähän ei ole hautaa tai vastaavaa, missä voisi käydä muistelemassa tai minne voisi viedä kynttilän. Kesämökin lisäksi tuo jäällä lenkkeily muistuttaa Digistä jollain tapaa. Aina tiettyä kohtaa kävellessä muistuu mieleen, että tuossa päästin sen aina irti. Keväällä muutamaan otteeseen pysähdyin rutiininomaisesti ottamaan sen remmiä, nykyään se on enää ajatuksen tasolla.

Alkuun Digin poismeno tuntui suurelta helpotukselta, se on sitä edelleen, mutta sen ymmärtää vasta jälkikäteen, miten lopullista kaikki on. Ettei se tulekaan enää takaisin, vaikka odottaisinkin niin alitajunnassani. Ja ettei minun takanani kävele enää tänä talvena kukaan, kenelle värvätä polkua. Eikä ryhmäkuvaa ottaessa ole enää sitä neljättä, joka tulisi ottaa mukaan.

Antaisin paljon, jos vielä kerran pääsisin sen kanssa pitkälle lenkille jäälle, mökille postinhakureissulle tai uimaan. Digi jätti jälkeensä suuremman aukon, kuin osasin odottaakaan. Sen myötä olen oppinut nauttimaan tuon kolmikon seurasta täysillä, mutta ehkä se on silti osittain totta, että kaikkea ei voi ymmärtää, ennen kuin sen menettää.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyvä mieli korvaa kuusi pistettä

Eilen tunnilla havahduin siihen, että entinen agilitykouluttajani yritti tavoitella. Mietin soittamisen syytä, mutta nopeasti tuli ilmi, että meille olisi koepaikka tarjolla - jo seuraavalle päivälle!

Muistan kyllä kysyneeni koepaikkaa Jatin hallissa olevaan tottelevaisuuskokeeseen, sehän olisi lähellä ja meillä olisi myös ns. kotikenttäetu käytössä. Kuitenkin koe oli jo täynnä ja kuudetta varasijaa tarjottiin, mutta viestin vastaaminen unohtui ja vähitellen koko asia jäi. Olin ajatellut treenaavani huolellisesti, ennen kuin korkkaan avointa luokkaa kummankaan koiran kanssa, treenivihko oli täynnä hiomista vaativia pikkuasioita. Kuitenkin, koepaikan ollessa noin tyrkyllä huomasin jo lupautuneni, että Windyn kanssa lähdetään avoilemaan.

Keväällä toko oli näin kivaa

Perjantaina siis koirien kanssa hallille, viime hetken treenit tiedossa. Hälyttävintä oli, ettei Wee osannut perusasentoa. Se oli jatkuvasti hidas ja edistävä, naksuttelin sille sitä, mutta totesin, että myöhäistä tehdä koetta ajatellen yhtään mitään. Hyppyä se taisi tehdä viimeksi edellisessä kokessa, kaukojen istuminen ei toiminut, luoksarin stoppi kusi...yritä nyt viimeisenä iltana jotain ihmeitä liikkeille tehdä.
Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi seitsemän koirakkoa, me startattiin viimeisenä, numerolla 13! Silloin en kiinnittänyt siihen huomiota, kunnes vasta nyt kirjoittaessa tajuan, ettei meidän epäonnennumero todellakaan ole kolmetoista.

Enivei, onnistuttiin hankkimaan Windylle yksi kehno koirakokemus heti alkuunsa. Kävin kiireessä viemässä kapulan oikealle paikalle ja ojentaessani kalikan niitä keräävälle ihmiselle, joku nahkacollie pääsi Windyn iholle ja molemmat rähähtivät. Siitä eteenpäin Windy katseli collien suuntaan täysin vakuuttuneena siitä, että joku vielä hyökkää sen kimppuun ja kuolaa päälle. Windy the itsevarma ja rohkea eläin.

Paikkamakuu 0
The-eläin pysyi 2min 40s asti. Paikkiksesta nousi ensin collie, jota Windy oli päättänyt pelätä. Ehkä se sitten paineistui siitä. Kun tulin pois piilosta, Vinskillä oli äkkiä pakoon - meininki ja minut nähdessään se antoi hyvin kiinni, mutta olemus sanoi, että vie mut täältä pois ja äkkiä.

Paikkiksen jälkeen itsellä oli vähän kehno fiilis, toistuisiko nyt sama, kuin meidän ensimmäisessä kokeessa? Että koira paineistuu ja kaikki menee penkin alle, aivan kaikki. Käytiin Windyn kanssa kävelemässä ja siinä sai onneksi nollattua pään ja hoettua itselle sen, että nollataan vaikka joka ikinen liike. Pidetään vain huoli yhdestä asiasta, siitä, että koe olisi meille, etenkin tuolle koiralle kiva kokemus!

Niin me tehtiinkin.

Seuraaminen taluttimetta 9
Se oli aivan mahtava ollakseen Wintu! Odotin koko ajan, milloin se välimatka kasvaa, milloin se jätättää, milloin se jättää kontaktin, mutta se pysyi! Hemmetti, ollaan painittu seuruun kanssa aina ja nyt me saadaan kokeesta tällaiset seuruupisteet!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Sekin oli hieno! En muista mistä piste lähti, seuruuysi oli mielessä liian tuoreena.

Luoksetulo 8½
Taisin pysäyttää koiran liian aikaisin, ehkä? Joka tapauksessa pysäytys olisi voinut olla hieman napakampi, mutta siitä viis. Oli se parempi, kuin edeltävänä iltana!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Wintu ei keskittynyt. Mentiin luoksarikartioiden vierestä ja koko kokeen ajan pieni nokkaeläin oli vakuuttunut, että näissä kartioissa oli ruokaa. Se kävi ainakin kolmesti niitä tsekkaamassa liikkeiden välissä.

Noutaminen 8½
Palautti kalikan ravissa ja perusasento oli vino, muttei yhtä vino, kuin edellisenä iltana.

Kauko-ohjaus 10
Hieno, upeamahtava! Liikkuri teetti meillä vahingossa ylimääräisen istumisen, joten tuomari heitti kymppilapun ilmaan, ennen kuin ehdin edes koiran sivulle.

Estehyppy 10
Voihan Vinski! Ei olla treenattu hyppyä yhtään ja silti teki mallikkaan istumisen heti kysymättä, että pitääkö niin todella tehdä.

Kokonaisvaikutus 9½
Tuomari tykkäsi meidän yhteistyöstä! Olen tavallaan jo haudannut sen ajatuksen, että minun ja Windyn yhteistyö ei tulisi sujumaan ikinä kunnolla, ainakaan samalla tavalla, kuin miten se toimii äidin kanssa. Allekirjoittaneen onnellisuudesta kertoo jotain se, että lähdettiin koiran kanssa juoksemaan ulos kehästä, kunnes tajusin, että tuomaria pitäis varmaan kätellä suorituksen päätteeksi...!

Yhteensä 154p!

Koko kokeen aikana tuli yksi kehno perusasento ja hyppykin sujui vanhasta muistista! Windyssä on se hyvä puoli, että se tekee, kun käsketään. Vaikka se saattoikin olla istu-käskyn saatuaan kummissaan, niin se ei ainakaan näyttänyt sitä mitenkään. Voin vaan kuvitella Cloudyn rekation Windyn asemassa...
"Istu? Siis miten niin istu? Miksimiksi? Eihän tässä pidä istua! Tässä pitää seistä näin! Äkkiä sitä palkkaa nyt tänne, teen just enkä melkein niin kun on opetettu! Noen todellakaan istu...!" 



Mikä tärkeintä, Windyn kanssa kisaaminen oli huisin kivaa! En edes muista, onko meillä mitään noin kivaa kisakokemusta ollutkaan. Tämä oli yksi niistä harvoista kisoista, joissa se ykköstulos ei poltellut mielessä yhtään ja se jäikin sitten kuudesta pisteestä kiinni. Meidän "sijoitus" oli neljäs ja tarkemmin katsottuna kehnoin arvosana oli kasi. Ei yhtään hassummin parin kuukauden tokotauon jälkeen! Antoi kyllä lisäpotkua tokoilulle ja sille ajatukselle, että ehkä meidänkin tokourasta joskus tulee vielä jotain!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Jiikooällän koovee

Eli Jyväskylän KV-näyttely on tältä erää takanapäin! Kovin kauaa ei tarvitse kuitenkaan odotella, kun ensi helmikuussa sama rumba näyttelymeininki on tiedossa uudestaan, paitsi KV:n, myös ryhmiksen voimin!

Itse olin tosiaan myös kehien ja koiratanssien lisäksi myös töissä, tällä kertaa vastasin kehämuonituksesta ensimmäistä kertaa itse. Onneksi siinä oli koko ajan äiti apuna, vaikka vastuuta ja hommaa olikin selvästi enempi viime vuoteen katsottuna. Kyllä se työnteko on tuolla näyttelyssä nimenomaan se the-juttu, ei kehä, ei koiratanssi, ei shoppailu eikä mikään muu mene sen edelle. Ensi vuonna olisi tosiaan jälleen tarkoituksena toimia vastaavana samaisessa tehtävässä.

Perjantaina tehtiin tukkureissu, tarkoituksena oli vain heittää limsakorit yms. Paviljongille, mutta allekirjoittanut jäikin sinne sitten koko illaksi. Alkuun valmisteluja viikonloppua varten, sen jälkeen hieman koirien kanssa treenausta. Muutaman viikon treenitauon jälkeen Cloudy oli melkoinen superpallo, eikä Windykään jäänyt siitä kovasti jälkeen..!

(C) Niina Tourunen

Lauantaina oli paitsi töitä, myös koiratanssiesitykset sekä Cloudyn kehä. Esiinnyttiin Cloudyn kanssa ensimmäisinä, ei mennyt aivan nappiin, vaikka saatiinkin koko höskä vedettyä läpi. Clademunterilla oli vaihteeksi sen bravuuri, eimitäänkiirettä-meininki päällä. Windyn kanssa ei mennyt sen paremmin, se oli omituinen. Teki kaikki liikkeet tavallista hitaammin, kielsi, haukkui, sääti omiaan...laitoin sen kyllä jännityksen piikkiin, mutta sama toistui sunnuntainakin. Kisatilanteessa olisin keskeyttänyt, mutta yleisön edessä sitä ei noin vaan viitsikään tehdä...myöhemmin on luvassa tarkempaa spekulointia Windyn tanssimisesta.
Cloudy taasen tanssi sunnuntaina paremmin! Pysyi paremmin mukana positioissa, vaikka kyllähän jalkojen väliin tuleminen oli Clademunterin mielestä erittäin kyseenalainen juttu ja loppuasento oli myöhässä ja...no video kertoo!




Kyllä se kamera tarkenti ;)

Cloudyn kehä meni myös kivasti! Kovatasoisessa valiluokassa Cloudy oli ERI2, arvostelusta ei tullut ilmi mitään negatiivista, joten turkkia (tai pikemminkin sen puutetta) veikkaisin syyksi. Muttei huonolle hävitty, Cloudyn Oona-sisko oli loppujen lopuksi PN3 Vara-cacibin kera! 
Itse en luonnollisesti taaskaan esittänyt Cloudya itse, vaan äiti ja hän saa kyllä esittämisen hoitaa messarissakin, kehän laidalla jännääminen & kuvaaminen sopivat allekirjoittaneelle paremmin.

"2 years old female. Pretty head & expression. Correct bite. Good front assembly. Good topline. Correct tailset. Well anguluated."

Noh, sinne päin! Ei tuosta arvostelusta enää mitään selvää saa. Niina onneksi suomenti sen heti kehän jälkeen, eikä "haukkuja" ollut kuulemma yhtään. Tämän jälkeen Niina otti vielä Cloudysta poseerauksen, suunnilleen tuon näköisenä tämän koiruus siellä kehässä näyttäytyi.


Vielä jaksetaan raahautua messariin, siellä meistä kaikista menee varmasti kaikki mehut, mutta sen jälkeen vuosi onkin jo kisojen ja harrastuksien osalta paketissa, sitten me lomaillaan! Hierojan nuo kyllä sitten saa, kun ovat joutuneet liukkailla messumatoilla tanssahtelemaan.

Tanssikuulumisia vielä sen verran, että Salon kisojen kanssa oltiin kyllä nopeita! Molempien koirien tulokset näkyvät jo koiranetissä, Cloudyn tulos on ensimmäinen eurasiereille ja Windyn KM näkyy myös! Ja Jyväskylässäkin oltiin nopeita, kun Ceen näyttelytulos näkyy myös!



lauantai 9. marraskuuta 2013

Viime talven riemua





"Bwahhahaa, mun tassuissa ei olekaan lumipalloja!" - Cloudy








<3
On se, joko on liian pimeää kuvien ottamiselle tai ulkona on niin kylmä, ettei kamera pysy kädessä kahta ja puolta minuuttia kauempaa. Mutta viimoista kuvaa lukuunottamatta, näiden otoksien avainsana ei ole laatu, vaan se talven ilo!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ikävä

Tasan vuosi sitten maailman kiltein ja sympaattisin tapaamani koira lähti pilvenreunalle. Ikävä on kova, Nears. <3