lauantai 8. kesäkuuta 2013

Maailman paras tanssipartneri?

- Ei. Ehkä jollekin muulle se on sitä, muttei minulle.

Aloitetaan perjantaista. Lähdettiin neljän jälkeen Helin ja Tiinan kanssa kohti Oulua. Mentiin Nallikariin yöksi mökkiin, Windy osasi ottaa vieraassa paikassa ihan iisisti. Käytiin kuvaamassa koiria meren rannalla, kun mökki sattui olemaan aivan meren vieressä. Kuvasaastetta sieltä ainakin tuli.
Karkeasti sanottuna kisat jättivät lähinnä paskanmaun suuhun ja takapakkia tehtiin. Ennen kehään menoa lämmitellessä Windy oli ok, sillä oli kiva vire ja haukkuakaan ei tullut. Kehään mennessä mulla oli kuitenkin taas se Windy, jota saa maanitella eteenpäin. Se paineistui jostakin, sen näin heti jo kehään mennessä. Ohjelman alkupuoli sujuikin sitten vain laahaten ja Windy vilkuili sinne tänne. Loppupuoli oli sitten räkytystä ja hillumista vähän sinne tänne. Joo, se niistä kisoista ja onnistuneesta ohjelmasta sitten.


Mirja Oviz
Tekninen laatu 
Liikkeiden määrä 45
Liikkeiden laatu 35
Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 35
Koreografia 40

Kokonaispisteet: 155

Tiina Jounio
Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 44
Liikkeiden laatu 42
Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 40
Koreografia 42

Kokonaispisteet: 168

"Monipuolisia liikkeitä, hyvä kehänkäyttö. Jossain kohti ihan vähän sivulle vilkuilua.

Heli Nousiainen
Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 43
Liikkeiden laatu 42
Taiteellinen vaikutelma
Yhtänäisyys ja kumppanuus 41
Koreografia 38

Kokonaispisteet: 164

"Vaikeitakin liikkeitä jossa muutamia haukkuja. Ohjelma parani loppua kohden kuin kumpikin rentoutui. Lisää ohjaajan liikkumista."

Yhteensä: 162.34p

Olihan nuo meidän parhaimmat pisteet tähän mennessä, messarista tuli viime vuonna 161,33p, joten ei suurtakaan eroa. Ei tuo pistemäärä jaksa kuitenkaan liikuttaa, kun jäi joka tapauksessa paska fiilis koko hommasta. Jälkimmäisessä puoliskossa Windy piti sellaista meteliä, että karjaisin sille kesken jalkapomppujen "Hiljaa!" ja meni kyllä kerrasta perille. 

Mutta Windyn kanssa suurin ongelma on se, että se paineistuu. Nytkään siihen ei mitään varsinaista syytä ollut, kameramiestä se vierasti jonkin verran, mutta en uskoisi sen olevan koko syy. Itse en tänään osannut kehään mennessä tai itse kehässä jännittää juuri ollenkaan. Tämä tässä hommassa juuri onkin, että tuon koiran mielentilat tulevat ihan puun takaa, milloin saa varautua paineistumiseen, milloin haukkumiseen...ota siitä nyt selvää. Tietenkin meidän yhteistyössäkin on hirmuisesti parantamisen varaa. Mua ei ole tarkoitettu ohjaamaan noin pehmeää ja herkkää koiraa, harrastuskoirana tuo on oikeasti minulle paljon vaikeampi kuin kukaan noista muista. Kun tämä homma ei vaan toimi, niin mitä järkeä on lähteä kisaamaan, jos mulla on kehässä ja sen jälkeen aina paska fiilis? Koiralla on yhtä turtunut fiilis kuin minulla silloin, kun se laahaa ja silloin kun se räkyttää, niin kivaa on vain koiralla. Windyn tilanteessa sekin on jo lohdullista.

Windy ja Heka
Tietenkin voisin muuttaa meidän ohjelman alkua niin, että siinä olisi enemmän Windylle mieleisiä liikkeitä, mutta tällä hetkellä motivaatio on tasan nollassa. Ei lajin suhteen, vaan tuon koiran. Kotikoirana se on mahtava, mutta harrastamiseen ja ennen kaikkea kisakäyttöön arvaamaton ja vaikeakin.
Kyllä me ainakin treenataan meidän uusi ohjelma valmiiksi, vaikkei kisoihin eksyttäisikään. Sitä olen ajatellut ja pähkäillyt niin kauan, että hukkaan se ei saa mennä! Cloudylle se ei sovi, tosin sillekin on oma ohjelmansa tuloillaan. Vaikka tosin en tiedä, mennäänkö senkään kanssa kisoihin asti ja jos mennään, niin milloin. 

Huomenna olisi Tuurin KR-näyttely enkä muista, että monelta meidän kehä alkaa. Aikaisin sinne pitää kuitenkin lähteä. Saa nähdä, jääkö kuvailut tällä kertaa sikseen, kun sadettakin on luvattu. Cloudy on kuitenkin pesty ja harjattu läpi, joten aamulla vaan koira matkaan ja menoksi. Sitten maanantaina taas töihin, se siitä rennosta kesälomasta.

Windyhän on aina ollut kovin leimautunut äitiini. Nukkuu yöt sen vieressä, jää kisapaikalla vinkumaan sen perään ja aina ihan fiiliksissä kun näkee sen seuraavan kerran. Tästä päättelinkin, että jos yhteistyö ei mun kanssa suju, niin ehkä äidin kanssa sitten? Tästäkin sitten inspiroituneena äiti tahtoi pitkästä aikaa (reilu 10 vuoden tauon jälkeen!) uudelleen tokokokeeseen ja Windyn kanssa tietenkin. Itselleni tuo sopii paremmin kuin hyvin. Windyn kanssa treenaaminen (yleensä) on ihan mukavaa, mutta kisaaminen on tokon ja koiratanssin puolella ollut suorastaan raastavaa. (Meinasin tähän jo kirjoittaa, että yhtä helvettiä, ei se olisi siitäkään erityisen kaukana ollut.) Windyn kanssa kisaaminen vaan ei ole enää kivaa. Ehkä me joskus palatataan kisakentille yhdessä, mutta nyt ainakin pidetään taukoa ja katsotaan, miten yhteistyö äidin kanssa rullaa, kun se on Windylle paljon mieleisempi ihminen kuin minä.




2 kommenttia:

  1. Meillä vähän sama tilanne. Olimme Maisan kanssa eilen ensimmäisissä möllitokoissamme ja se paineistui ja jäätyi, pelkäsi ihan ihmeellisiä asioita. Kerran karkasikin kisapaikalla, mutta saimme kiinni. Kotona kaikki menee hyvin, se osaa jokaisen liikkeen, kisapaikalla se kuitenkin jätti kaksi liikettä tekemättä ja useamman liikkeen teki väärin. Vilkuili kanssa ympärilleen ja vinkui turhautuneena ja jännittyneenä. Maisahan on ihan kiintynyt isääni ja saa hepulit tämän nähdessään. Sen vuoksi isä ei koskaan olekaan mukana kisapaikoilla, kaaos tulisi :D Taidan itsekin painottaa kilpailut enemmän Tuikkuun, mutta voisi toki isältä kysyä, tahtoisiko joskus mölleissä käydä Maisan kanssa :p

    VastaaPoista
  2. Juu, tuo on niiin tuttua! Windykin on harrastanut jo vuosia tuota jäätymistä ja painestumista. Kotona kyllä osaa ja tekee innolla, mutta kisatilanteessa se on ihan eri koira. Äiti ei enää ole ollut katsomassa mitään meidän kisoja melkein vuoteen, kun Windy on niin leimautunut siihen ja jättää aina meidät autolla kävelymatkan päähän kisapaikasta. : D

    Mäkin ajattelin näin "röyhkeästi" painottaa kisaamiset Cloudyyn. Windylle ne kisatilanteet tuo vaan paskaa fiilistä ja Cloudyn kanssa siellä kehässä meillä molemmilla sentään on kivaa. Olis kyllä varmaan aika eeppistä, jos Windy jatkais tota tokokisauraa niin, että minä opetan ja treenaan ja äiti sitten vie kokeeseen. :D

    VastaaPoista