lauantai 29. kesäkuuta 2013

Vuoden kohokohta, hyvän mielen kisat?

Molempien piti pitää paikkansa, mutta kaikki ei tosiaan suju aina suunnitelmien mukaan. Ei, vaikka juostaan helmikuusta asti viikottain treeneissä tätä yhtä kesäpäivää varten ja suunnitellaan ja hermoillaan kaikki viimeisen päälle.

Tänään suunnattiin tosiaan, vihdoin ja viimein nokka kohti SM-joukkuekisoja. Lähdettiin kotoa ennen kahdeksaa ajamaan kohti Pieksämäkeä, silloin ei vielä ollut edes kuuma. Kun paikanpäälle päästiin hieman ennen yhdeksää, vietiin kamat Ninjan ja Annan "leiriin". Silloin oli jo kuuma ja ajattelin, että mitenhän käy.

Oltiin numerolla 33, joten kehään menoa ei tarvinnut hirmuisen kauaa odottaa. Lämmittelyssä Cloudy oli hirveä lahna, eikä tehnyt mitään. En edes muista, olenko koskaan joutunut sille noin montaa kertaa samaa käskyä sanomaan ja odottamaan siltä mitään tuolla tavalla, jos se teki niin se oli hidasta tekoa se. Ei ollut erityisen luottavainen mieli siinä vaiheessa, mutta ajattelin, että onhan tässä aikaa korjailla koiran viretilaa sitten seuruuliikkeitä varten, kun ensimmäisenä oli paikkis.

En vaan tajunnut, miten väärässä olin.

Luoksepäästävyys 10

- Ei mitään mainittavaa.

Paikkamakuu 0

- Tämä vei itseluottamuksen paikkiksen osalta pohjamutiin asti. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä, joskin hitaasti. Jäi ihan nätisti paikoilleen ja pysyikin siellä melkoisen nätisti, mutta kun aikaa oli jäljellä alle 10s, se nousi seisomaan. Venytteli siinä koipiaan ja minä menen kytkemään koiran. Miksi näin, sille on opetettu että siellä pysytään ja sitten ylös vaan venyttelyn vuoksi, argh! Tuomari kuitenkin kehui, miten se jäi paikalleen seisomaan kuin patsas ja harmitteli, miten joutui antamaan meille nollan, mutta minkäs teet.

Seuraaminen kytkettynä 6

- Mistähän sitä aloittaisi...perusasetoja tuo ei tehnyt yhtäkään tai ehkä peräti yhden? Muutenkin hirveää lahnailua, tosin mä olisin ollut tähän supertyytyväinen, jos olisin tiennyt siihen, mitä on tulossa.

Seuraaminen taluttimetta 5

- Olisi pitänyt olla nolla, säälivitonen. Tuo ei edes seurannut. Kulki perässä ja pysähteli tuon tuosta, ei tullut perässä sitten millään. Olin jo tässä vaiheessa tietävinäni, että nollille menee, joten annoin sitten miljoona kaksoiskäskyä ja kehujakin oli miltei yhtä paljon. Ei auttanut. Minä kävelin ja tein täyskäännökset sun muut yksin, vitosta en kykene ymmärtämään vieläkään, sen olisi pitänyt olla selvä nolla.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

- Kolmas koe peräkkäin, jossa nollataan tämä. Ei niin mitään muuta sanottavaa.

Luoksetulo 8

- Ihme juttu tämä luoksari, tuli osittain laukaten! Kaksoiskäskyn jouduin antamaan, kun ei ensimmäisellä tullut.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7.5

- Nätti pysähdys, mutta Cloudy ei edes seurannut.

Estehyppy 10

- Se oli kokeen nätein liike, ei oikein mitään moitittavaa.

Kokonaisvaikutus 8, 8, 7

- Ensimmäiseltä tuomarilta 8, samaten toiselta, mutta kolmannelta tuo 7.

TULOS ALO3 108.67P

Mitähän tästä pitäisi ajatella...Cloudyn työskentely oli perseestä aivan ymmärrettävistä syistä, tuolla ei ole tokoon huippumotivaatio muutenkaan ja se yhdistettynä sellaiseen helteeseen ei lupaa hyvää. Kehässä sen perässä laahaaminen ärsytti ja jouduin hakemaan sen suurinpiirtein pannasta pitäen kiinni sivulle ennen liikkeiden alkua, kun se ei tullut. Kehän jälkeen kuitenkin kävi vaan koiraa sääliksi, jos ei jaksa niin ei jaksa eikä nyt ollut kyseessä koiralta mikään paskan haistattaminen. Olisi vaan itse pitänyt tajuta keskeyttää koko homma viimeistään toisessa kehässä (paikkiksen jälkeen) kun näin mitä meno on, mutta joukkueen takia ei viitsinyt. Koiralle taisi jäädä hommasta suuhun paska maku, harmittaa se niin vietävästi, kun se ei totta helkkarissa ole mikään itsestäänselvyys, että se tokoilee innolla.

Toisaalta Cloudy ei ole "pitkävihainen " eikä se ikinä ole muistellut huonolla fiiliksellä edellisen päivän paskoja treenejä, on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ehkä huolehdin turhaan, mutta kyllä se nyt saa kaikesta tokoilusta ainakin sen viikon loman, viime aikoina treenattu muutenkin riittämiin.

Tietenkin tämä harmittaa allekirjoittanuttakin aivan vietävästi. Ajattelin että tänään meillä olisi kaikki liikkeet viimeisen päälle moitteetonta niiden treeneissä juoksentelujen ja kaikkien kokeiden jälkeen, mutta sää sitten puuttui peliin, enemmän kuin osasin edes kuvitella.

Kyllä sitä kuitenkin tällaisina hetkinä sortuu ajattelemaan, että se oma tokopaimen olisi kiva. Windyn ongelmana paineistuminen, Cloudylla motivointi ja tuulella käyminen. Sitä tuuppaa kadehtimaan niitä, joilla koirat on varmoja suorittajia eikä tarvitse arvuutella, millaisella tuulella se tänään on ja mitä se suostuu tekemään mielellään, jotta molemmilla olisi kivaa.

Vaikka toisaalta, ehkei se paimen niinkään välttämätön asia ole. Cloudyn kanssa se ykkönen viimeksi tuntui kyllä jossain, viimeisin alokasluokan ykkönen vuodelta 2003 tällä rodulla, eipä paljon kisaajia näkyile. Oliskohan motivoinnilla ja koulutettavuudella jotain osuutta asiaan? Kun taas vertaa siihen, että bortsuilla, aussieilla, kelpieillä yms. niitä ykkösiä on vuodessa lukemattomasti, oliskohan siinäkin motivoinnilla ja koulutettavuudella jotain osuutta asiaan?

Ei me olla kirvestä kaivoon heittmässä, missään tapauksessa. Cloudyn kans tällaisiin asioihin täytyy vaan tottua ja hyväksyä ne, ettei sillä aina ole tokopäivä. Olinpa minä sitten suunnitellut ties mitä, kuten tämän, ei sille voi asettaa liian isoja odotuksia.
Nyt kaiken valittamisen keskellä lopetan tämän siihen, että mulla on terveet ja ainutlaatuiset koirat, joista jokainen on hyvä harrastuskoira omine vikoineen ja temppuineen. Ehkä nämä myös ongelmillaan opettaa mulle enemmän kuin yksikään tokopaimen...?

torstai 27. kesäkuuta 2013

Pysytään pinnalla

Ihan kirjaimellisesti siis. Ollaan treenattu kokeen jälkeen pienissä määrin, sen sijan ollaan käyty lähes päivittäin uimassa ja lenkkeilty paljon. Tänään tosin päivällä oli sen verran hellettä, että vietiin koirat autokyydillä polskuttelemaan. Windy oli uintiretken tähti! Cloudy ei hakenut keppiä kuin kerran tai pari, se liehui ties missä ja loikkasi toisinaan yhtäkkiä jostain pusikosta Dacun niskaan ja hävisi aina yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Paimenet sen sijan pysyi kartalla koko ajan.

Tosin otin kaiken irti siitä, kun Cloudy ei ollut säätämässä vieressä. Halusin kokeilla molempien kanssa vihdoin niitä kepin noutoja niin, että nouto on oikeasti sellainen kunnollinen, että se keppi tuodaan minulle. Dacu on ottanut Cloudysta mallia ja tuuppaa pudottamaan sen heti, kun jalat osuu pohjaan. Ja Windy ne on sieltä tähän mennessä hakenut, kun asetetta isommat elukat jättää sen tuomisen puolitiehen.

Windy oli ensimmäinen koekaniini. Se oli kyllä uintireissun tähti, kuten aiemmin mainitsin. Se haki kepit nätisti kauempaakin ja toikin loppujen lopuksi kepin minulle asti moneen otteeseen! Muutamalla ensimmäisellä kerralla se pudotti kepin maahan ja otti sen kyllä uudelleen kun käskin, mutta loppuun saatiin muutama täysin onnistunut suoritus.
Dacun kanssa tuomisharjoitukset sai sitten vähän karvaan lopun, Windy innostui siihen malliin Cloudyn poissaolosta, että haki Dacunkin kepit! Oli kyllä päheen näköstä, Windy jonka yli Dacu yleensä jyräisi näyttää melkoisen pöllähtäneeltä, kun lähtee hakemaan keppiä ja toinen pienempi vetää siitä ohi kuin durasel-kani!


Maanantaina iltalenkin yhteydessä keksin sitten heittäytyä uimaan sinne koirien sekaan ja eikös tuo ihana pystykorvani sitten mene kierimään vaatekasani päälle. </3 Ei siinä muuten mitään, ellei se olisi ollut märkä, hiekassa, paskassa ja ties missä. Hienosti ne kuitenkin ui allekirjoittaneen perässä, joka ikinen!

Olin maanantaina JAT:illa kouluttamassa junnuja ja otin kaikki koirat hallille mukaan, treenasin jokaisen kanssa ennen treenejä. Tokoa kaikkien kanssa, Dacun kanssa tein pienissä määrin, Windyn kanssa sitten vähän enemmän ja kumpikin oli päteviä! Hallin mittari näytti +27 astetta, joten Cloudyn kanssa meni sitten perseelleen. Yritin niin taktikoida sen kanssa. Treenasin sen kanssa viimeisenä, ajatuksena ottaa vain parin askeleen seuruuta sekä se liikkeestä maahanmeno. Seuruu oli laahausta ja pitää näin pitkästä aikaa todeta, että meidän liikkestä maahaneno kusee jälleen. Eikö tämä voinut tulla viikon päästä, silloin kun SM-karkelot olisivat jo ohi?
Kokeessa Cloudyn nollauksen kys. liikkeen kohdalla laitoin pörriäisten piikkiin, mutta se ei ottanut sujuakseen maanataina hallilla eikä myöskään tiistain treeneissä. Nyt olen jokaisen ruoan kohdalla tehnyt tämän liikkeen ja ruoka heti kun menee maahan. Vielä ei ole sellaista tilannetta tullut vastaan, jossa se olisi mennyt maahan  heti ensimmäisestä kerrasta. Alkaa tulla epätoivo...

Tietenkin tahtoisin lähteä sinne sellaisella asenteella, että tehdään parhamme ja se rittää. Olisi kuitenkin ollut ihanaa lähteä sinne sellaisella fiiliksellä, ettei meillä enää ole vakiliikettä, joka meillä menisi nollille. En ole viimeisimmissä kokeissa odottanut erityisesti miltään liikkeeltä mitään kehnoa, niin kuin esimerkiksi ensimmäisissä kokeissa olin hypyn suhteen täysin varma, ettei se sitä hyppää. Meillä oli kuitenkin tässä reilu kuukausi sellaista aikaa, että jokainen liike sujui tai ainakin pysyin olettamaan sen sujuvan. Miksei se olisi voinut jatkua vielä viikon?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Jotain juhlimisen arvoista

Nimittäin vuoden ensimmäinen onnistunut kisareissu tuloksien(kin) osalta!

Koe oli tosiaaan Mänttä-Vilppulassa ja paikanpäällä kauhistuin jo ensisilmäyksellä: Koe oli nurmikentällä, eikä niinkään tasaisellla sellaisella sekä paarmat kiusasivat heti kun päästiin autosta ulos. Koirat kun ehdin käydä ilmoittamssa, niin suunnattiin äidin kanssa erilleen, ettei Cloudy alkaisi vinkumaan Windyn perään - tai toisinpäin. Viritellessä tuo jätti perusasentoja tekemättä ja täyskäännöksissä jätätti, muuten teki oikein kivasti, enkä tosin paljoa sillä viitsinyt tehdäkään.
Juha Kurtti oli hurjan mukava tuomari, rento ja heitteli vitsejä tuon tuosta, ehdottomasti veisin koiran tälle uudestaankin. Me oltiin numerolla 4 ja äiti Windyn kanssa numerolla 6, eli samassa paikkiksessa oltiin ja yksi koira meidän välissä.

Cloudyn pisteet:

Luoksepäästävyys 10
- Siinähän se tönötti, niin kuin aina.

Paikalla makaaminen 10
- Wau, Wau ja vielä kerran WAU! Paikkiksessa oli kuuden sijasta seitsemän koiraa ja jouduttiin menemään melko tiiviisti, koska kehä oli pieni. Cloudy meni kivasti maahan ja pysyikin siellä alussa moitteetta. Sitten rivin ensimmäisenä ollut sakemanni nousi, ihan nätisti tosin. Sitten rivissä viimeisenä ollut japaninpystykorva nousi ja meni tietenkin minnekäs muualle kuin Windyn takapuoleen kiinni. Sitten Cloudyn ja Windyn välissä ollut bortsu meni harjoittamaan samaa tehtävää kuin tämä japaninpystykorva. Tässä vaiheessa olin paskahalvauksen partaalla sen suhteen, että milloin tuo nousee. En ehkä olisi jännittänyt yhtä paljoa, en, ellei siellä toisten koirien nuuhkittavana olisi ollut juuri Windy.
Paikkamakuu ei tästä eteenpäin ollut enää erityisen nättiä, asennon korjaamista tuon tuosta ja Windyn perään tapittamista. Sitten kun elämän kamalimmat 2min olivat kuluneet loppuun, niin jalat olivat aivan hyytelöä. Nätisti onneksi istui sivulle heti ensimmäisestä käskystä. Tuomarin tullessa näin siellä jotain 9 ja 9½ lappuja vilahtelevan, kunnes tuomari sitten tokaisi että "Ei, jotain isompaa teille!" ja kymppihän se sieltä.

Seuraaminen kytkettynä 7
- Tiputteli kontaktia tuon tuosta ja perusasennot jätti (osittain?) tekemättä. Lisäksi jätätti myös täykkärissä, kun jäi ottamaan paarmoja kiinni.

Seuraaminen taluttimetta 8.5
- Tässä oltiin sitten jo melko vahvoilla. Ensimmäiseen perusasentoon jouduin antamaan suullisen käskyn ja lopussa teki kyllä perusasennon itse, mutta melko myöhässä. Itse seuruu oli jo huomattavasti parempaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
- Ei, ei, ei taas. Tosin ei auttanut purra kuin hammasta, sillä koiraa oli koko hommasta turha syyttää. Sen pään yläpuolella leijui monta ötökkää, paarmoja taisivat nekin olla. Niitä se otti hampaita kalisuttamalla kiinni, eikä keskittynyt antamiini lisäkäskyihin. Luonnonvoimat kääntyivät sitten meitä vastaan, joten nolla.

Luoksetulo 10
- Tämä oli hieno! Välimatka oli melko lyhyt, joten ajattelin, että nyt se ei varmasti tule vauhdilla, mutta tulihan se ja nättiin perusasentoon vielä!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
- Luonnonvoimat eivät enää olleet vastassa.

Estehyppy 10
- Nätisti meni ja hyppäsi. Tosin tuomarilta tuli vähän sanomista sen suhteen, että olin itse lähdössä vähän liian aikaisin koiran luokse. Suunnilleen samaan aikaan, kun tuomari antoi käskyn. Hups..

Kokonaisvaikutus 10
- En edes muista, mitä tuomari tässä sanoi. Sen verran fiiliksissä olin näistä lopun kympeistä, joten tyydyin vaan nyökyttelemään koiraa taputellessa.

Maahanmenon takia ajattelin, että tehtiin taas tiukka kakkonen, mutta eiku mitä...ALO1 168p!!!
Hieno tokoeläin! Ykkönen tuntui niin kaukaiselta ja ikuiselta jutulta näiden kakkostuloksien jälkeen, mutta nyt semmoinen on plakkarissa. Ehkä saadaan joskus ne kaksi muutakin ykköstä nyt kun huomattiin, ettei se mahdotonta ollutkaan...? Tämä oli meille molemmille ensimmäinen ykkönen, eikä tietoa ainakaan latista yhtään se, että olen saanut kouluttaa tuon koiran kokonaan itse.



Äiti meni sitten Windyn kanssa. Itse en ollut suoritusta näkemässä, pysyin poissa niiden silmistä, etten olisi häiriöksi. Pisteet meni Windyllä seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
- Tätä ollaan treenattu paljon sitten viime kokeen, jolloin oli 9.5, joten osasin toivoakin jo kymppiä.

Paikalla makaaminen 10
- Kymppihän se sieltä. Tosiaan Windy nousi siinä vaiheessa kun kaksi koiraa oli takapuolessa kiinni, käveli ensin hiljaa eteenpäin ja äidin käskystä meni sitten tämän luokse, joka laittoi Windyn uudelleen paikkamakuuseen ja pysyihän se siinä sitten nätisti.

Seuraaminen kytkettynä 7.5
- Kuulemma laahasi paljon perässä ja joutui antamaan lisäkäskyjä/tsemppaamista.

Seuraaminen taluttimetta 5
- Sama kuin hihnaseuruussa, mutta tuli kauempana.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
- Maahanmeno itsessään kuulemma kiva, mutta seuruu väljää.

Luoksetulo 10
- Vinskin varma liike!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8.5
- Se seuruu...seisominen oli hyvä.

Estehyppy 9
- Ihan kiva kuulemma. Ylläri minulle, että sentään hyppäsi!

Kokonaisvaikutus 10
- En tiedä yhtään, mitä tuomari sanoi tai millä perusteella juuri kymppi.

Äiti sanoi, että kakkonen tuli ja itse (varautuneena nollaan tai kolmoseen) olin siihen aika helkkarin tyytyväinen ja sitten kun kisakirjoja jaettiin, niin paskanlatvat se mikään kakkonen ollutkaan. ALO1 168p! Piti kyllä heti varmistaa kisakirjasta, että kuulinko oikein. Windy, jonka kanssa tokouraa on kirottu niin pahasti ja laji on kolhinut meitä ties miten, tekee siitä huolimatta ykkösen. Vaikkei minun ohjaama tänään ollutkaan, niin pennusta lähtien allekirjoittaneen kouluttama. Pitääkin patistaa äitiä viemään sitä kokeeseen uudelleenkin..


Tämä oli ensimmäinen onnistunut kisapäivä tänä vuonna tuloksien osalta ja kyllä tämä onnistuminen sitten vihdoin ja viimein tuntuu jossain kaikkien monien vastoinkäymisien jälkeen. Vaikka osaankin odottaa kokeilta ja kisoilta vaikka mitä, niin en kyllä aamulla olisi osannut aavistaa, että illalla minulla olisi hyppysissäni kaksi koiraa, joilla olisi kilpailuoikeus avoimeen luokkaan. Nyt jatketaan alokasluokalla ja avoin luokka saa vielä odottaa, molempien osalta.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Lomalla viimeinkin

Otsikossa mainittu loma ei tullut yhtään liian aikaisin. Voimat lopussa, koirien kanssa aika vähän kortilla, ihme sekoilua itseltäni treeneissä ja muutenkin ja sitten kun vielä yöunetkin sisältävät vaan sitä siivoamista (kyllä, tää näkee unia siivoamisesta) joten se olis nyt ansaittu loma!

Edellisen postauksen otsikko "tän vuoden tarkoitus on olla kakkonen" voisi ehkä sittenkin siihen kiveen hakata ja kirkossa kuuluttaa? Ei näyttelyiden, vaan tokon osalta tällä kertaa. Saatiin kolmas kakkonen alokasluokasta, tosin ne oli meidän huonoimmat pisteet tähän mennessä, jos ensimmäisestä kokeesta tullutta nollaa ei lasketa.
Hypättiin Saijan kyytiin neljän maissa ja matka Pieksämäelle sujui nopsasti. Tosin paikanpäällä oltiin hieman etuajassa, joka meinasi sitä, että itselleni tule törkeän kiire ilmoittautumiseen. Saija ehti jo hävitä vessaan, eikä ilmoittautumiseen saanut ottaa koiraa mukaan (oli kahviohuoneessa) joten tyrkkäsin koiran jollekin random-naiselle ja lähdin pikapikaa ilmoittamaan koiraa. Näin blogin välityksellä vielä kiitos sinulle, joka tuota karvapalloa pitelit!
17.5 olleesta kokeesta

Mentiin kokeeseen vähän lennosta. Viritellessä Cloudy oli laiskalla päällä ja yritin sitten nostaa sen viretilaa. Halliin mentäessä se pörhisteli ja veti, kun sen edessä sekä takana oli kiihtyneitä bortsuja. Itselläni iski siinä vaiheessa pakonomainen fiilis lähteä koko kokeesta pois, mutta maltoin jäädä, onneksi.
Tuomarina meillä oli Markku Mäntynen ja pisteet menivät seuraavasti.

Luoksepäästävyys 10
- PerusCloudya jälleen.

Paikalla makaaminen 10
- Cloudyn hienoin paikkis ikinä! Katsekontakti pysyi melkein koko paikkiksen ajan. Muutama maan nuuhkaisu siellä tuli, sivuille se vilkuili hyvin vähän ja yhteen otteeseen se paranti ryhtiä, jolloin itellä sydän löi ylimääräisen kerran. "Prkl, nyt se nousee!" Mutta se pysyi. Tämä olikin meidän eka kymppi paikkiksesta, ennen parhaimmillaan ollut ysi. Hieno Cloudy!!

Seuraaminen taluttimessa 8
- Jaksan edelleen ihmetellä, miten me voitiin saada tästä kasi. Koira teki enintään kaksi perusasentoa ja jätätti käännöksissä tökerösti. Tuomari kommentoikin, että se osaa kyllä ja sen seuraaminen on nättiä, mutta käännökset kuntoon. Perusasennoista ei sanonut mitään.

Seuraaminen taluttimetta 6
- Meni muuten niin hyvin, mutta sitten melko aikaisessa vaiheessa käännöksessä vasemmalle Cloudy sai aivopierun ja pysähtyi. Olihan se nätti pysähdys, jos vaan olisi ollut jättöliike kyseessä. Siitä sitten lisäkäsky ja perusasennoista vielä lisää. Itse seuraamisessa ei sitten ollutkaan ihmeempiä, nättiä oli.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
- Tämä oli ainut joka jäi kaivertamaan mieltä ja tämähän se sitten veikin ne meidän pisteet, jotka olisivat tehneet siitä ykkösestä jopa mahdollisen. Me ollaan tahkottu tätä niin paljon ja juuri kun se oli sujunut niin hyvin viime aikoina, niin sitten taas takapakkia tämän kanssa. Pitää vaan elättää toivoa, että tämä jäisi ainakin toistaiseksi vain tämän kokeen vammailuksi tämän liikkeen kanssa.

Luoksetulo 7
- Jouduin antamaan lisäkäskyn, ei reagoinut ensimmäiseen mitenkään. Tuli ravilaukkaa ja perusasento tuntui jäävän hieman vinoksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
- Miksei me saatu tästä nollaa? Itse liike meni näppärästi, mutta jouduin liikkeen päätteeksi sanomaan tuota perusasentoon kolmesti. Kyllähän siinä oli sellainen "noni, tämäkin nollille." ennen kuin tuomari heilautti sitä kasia ilmaan.

Estehyppy 10
- Wau, Wau ja vielä kerran Wau! Säädin alussa itse tolkuttoman paljon koiran perusasennon kanssa ja meillä meni varmaan minuutti, ennen kuin olin tyytyväinen koiran perusasentoon sekä meidän paikkaan. Annettuani hyppykäskyn tuo kyllä lähti estettä kohti, mutta ravaten aivan samalla tavalla kuin kahdessa ekassakin kokeessa, jolloin jäi vaan esteen eteen seisomaan. Nyt ajattelin, että se tekee taas saman joten olin juuri antamassa lisäkäskyä, että se edes sen hyppäisi, mutta sehän pomppasi esteen toiselle puolelle! Ajattelin vaan mielessä "oho" ja nyt se meni kanssa ensimmäisestä käskystä perusasentoon. Hieno pieni pystykorvani!

Kokonaisvaikutus 7
- Koirassa ei kuulemma moitetta, se osaa kyllä ja on pätevä, mutta ohjaajalle lisää terävyyttä, koska olin kuulemma kokeessa kuin unessa. Mielummin näin päin! Vielä kun treenaan itteäni seuraavaan kokeeseen vähän paremmin, niin koiran taidot ei menisi hukkaan.

ALO2 144p

Eli ei ykköstä vieläkään. Tietenkin pitää olla tyytyväinen, että saadaan edes noita kakkosia, muttah...


Telkesin sen koepaikalla häkkiin
 Keskiviikkona kävin treeneissä vaan pyörähtämässä muutaman liikkeen verran. Tehtiin paikkamakuu, seuruuta ja luoksetulo. En ymmärrä, mikä saa Cloudun aina sikailemaan Aholaidan paikkamakuussa. Kyllä se siellä nykyään pysyy, mutta haistelee maata, kuikuilee ja liikuttelee etukroppaa minkä kerkeää. Muualla treenatessa tai kokeessa on onneksi aivan eri ääni kellossa.
Seuruut sujui hyvin ottaen huomioon, miten helle treeneissä oli. Luoksetulon oletin menevän perseelleen, kun Cloudylle on omaista kävellä tai ravata se kuumilla keleillä, mutta nythän sillä oli kunnon laukka päällä! Siihen oli kyllä hyvä jättää treenilöiset siltä erää.

Käytiin Cloudyn kanssa ennen treenejä vähän shoppailemassa. Tänne mökille mahtuu sellaiset 5kg lihaa kerralla ja nopeasti edellinen satsi Maukas-pötköjä (joilla syötän koirat tämän kesän) pääsi loppumaan, joten piti suunnata katse kohti Musti&Mirri - liikettä ostamaan lisää. Päivällä töistä kotiin tullessani huomasin Musti&Mirri - mainoslehtisen kolahtaneen postilaatikkoon ja siellähän olikin juuri sopivasti hieno tarjous, 10x500g pötkön ostajalle kylmäkassi kaupan päälle! Sopivaan saumaan tuli tuo, kun piti joka tapauksessa raahata ne pötköt sinne treenikentälle, niin ei siinä kylmälaukku ainakaan tiellä ollut.
Ennen Musti&Mirri - liikkeeseen menemistä käytiin Rahulan Rehussa ostamassa herkkuja, siellä kuivattujen luiden valikoima on huikea. Tulihan sieltä sitten reilulla 16 eurolla ostettua noille syötävää.

Kaikenlaista
En osannut kyllä arvatakaan, miten raastavaa noiden kantaminen oli. Rahulan Rehusta mukaan tarttunut pussi ei ollut köykäisimmästä päästä, mutta meni vielä repussa sen kilometrin matkan, joka Musti&Mirriin käveltiin. Sieltä tarttuneet pötköt ja kissanruoat painoivat sitten reilu 10kg, joten siinä se puolen kilsan matka kentälle tuntui ikuisuudelta. Ei ollut kaukana, ettenkö olisi jättänyt niitä kantamuksiani johonkin pusikkoon ja hakenut myöhemmin talteen, mutta tahdonvoimalla taisin ne sinne Aholaitaan asti kantaa.

Tiistain aksatreenit meiltä peruttiin, mikä olikin ehkä ihan hyvä juttu. Cloudyn kanssa kuitenkin tehtiin maanantaina aksaa, keskiviikkona pienissä määrin tokoa ja sitten torstaina koe. Vapaapäivänä venyttelin ja jumppasin jokaista koiraa ja sitten reilu 5km lenkki, josta suurin osa oli hihnassa kävelyä. Käveltiin maantiellä 3,5km ennen kuin hypättiin äidin kyytiin, joka sitten ajoi meidät mökille.

Uimassakin ollaan käyty lenkkien yhteydessä. Olen kyllä tyytyväinen siihen, miten nuo kaikki hakevat keppiä niin kaukaa kuin niille vaan jaksaa heittää, mutta se tuomispuoli on edelleen ollut ongelmana. Dacu kyllä tuo, kunhan Cloudy ei mene hyppimään sen niskan päälle. Windyn tuominenkin on yleensä nättiä, mutta jää puolitiehen. Cloudykin kyllä hakee kepin, mutta vie sen metsään ja jyrsii sitä siellä.
Nyt lomalla keskitytäänkin myös rellestämisen lisäksi siihen, että se keppi tuodaan minulle. Ei jätetä rantaveteen lillumaan, viedä pusikkoon, leikitä sillä keskenään..tietenkin annan noillekin vapautta sen suhteen, etten aina pyydä keppiä tuomaan, vaan saavat leikkiä sillä keskenäänkin, mutta kyllä se on joskus tuotava.

Treenasin Dacun kanssa eilen sekalaisia toko - ja koiratanssijuttuja. Vitsi että se oli pätevä! Ollaan oltu treenauksen suhteen pari viikkoa hiljaiselossa, kun ajattelin sen niskan olevan kipeä, joka ilmeni mm. haluttomuutena seuraamiseen ja katsekontaktiin. Parin viikon niskan venyttely on ilmeisesti auttanut. Nyt seuruut sujui hyvin ja kontakti oli hienoa, käännöksetkin sujuivat kuin vettä vaan. Tämä oli tosiaan lihapullalla seuruuta, en viitsinyt kokeillakaan tätä hommaa vielä ilman makupalaa, koska taukoa on ollut. Jospa Dacukin pääsisi vielä siihen pisteeseen, että sen kanssa voi treenata ilman, että minun tarvitsee jatkuvasti miettiä, onko liike X sille jollain tapaa haitallinen tai edesauttaa sen jumeja. Hannelelle laittelinkin jo viestiä, että oltaisiin taas fyssarin tarpeessa.
Nyt kun kesätöistä pääsin, niin on aikaa panostaa noihin täysillä. Ja niin me tehdäänkin. Kaikki asiat, jotka ovat jääneet vähemmälle ajanpuutteen vuoksi, voidaan korjata nyt.

Täällä blogin puolella en ole Windyn testituloksia varmaan ehtinyt kuuluttaakaan. Soittelin Tähteen viime viikolla töissä kahvitauon aikana ja sieltä kerrottiin ilouutinen. Arvot olivat normaalit, joten ainakaan kilpparin vajaatoimintaa pikkukoirani ei sairasta. Samallahan tässä tosin miettii, että mistä jatkaa tätä laihdutusta sen kanssa. Tietyllä tapaa toivoin saavani tälle ikuisuusprojektille järkevän vastauksen, mikä nyt jäi saamatta. Pitäisihän sen tavallaan olla hyvä asia ja niinhän se onkin. Ei vaan tiedä, että miten jatkaa tästä eteenpäin. Ruokamäärän vähentäminen tuntuisi hurjalta, mutta viitsisikö vielä kokeilla vaikka sitä 40g tai 35g? Voihan sen aina vaihtaa takaisin isompaan määrään, jos koiran yleisolemus tuntuu muuttuvan. Haluan vaan tehdä tälle asialle jotain. Dacunkaan kanssa ei olla päästy puntarille vähään aikaan. Saa nähdä, olisiko Windyn kohdalla uiminen edesauttanut asiaa ollenkaan. Jos ruokamäärän vähennys ja jokapäiväiset uintireissut eivät tuota tulosta, niin allekirjoittaneella alkaa olla keinot vähissä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tän vuoden tarkoitus on olla kakkonen

Ei otsikkoa voi tietenkään kiveen hakata, koska näin vasta kahden näyttelyn perusteella, joista toinen on tosiaan eilinen Tuurin koitos.

Lähdettiin ajamaan kohti Tuuria aamuvarhain, että se siitä rennosta viikonlopusta sitten. Näyttelypaikalla ehdittiin olla sellaiset 1½h ennen kehän alkua. Kuvailin sitten lähinnä kasikehää (jossa tosiaan meidänkin kehän oli tarkoitus olla myöhemmin päivällä) ja siellä olevia sammareita. Enpä jaksanut hilata persusta minnekään kuvaamaan mielenkiintoisempia rotuja. Cloudy oli kyllä tosi kivassa vireessä eilen, harjoittelin sen kanssa muutaman kerran ennen kehään menoa, koska tosiaan esitin sen pitkästä aikaa itse.

Irina Polentaeva oli tuomarina. Cloudy liikkui pitkästä aikaa mukavasti (!) mikä on siltä erittäin harvinaista. Ei tarvinnut laahata sitä perässä tai muutenkaan, liikkui itse lennokain askelin ja itse toki tsemppasin, tiedä sitten olisiko ollut tarpeen. Oli jo yllätys, että sieltä heilahti punainen lappu ilmaan, eli ERI.
Cloudyn sisko Oona (Blueberry Kiss Bayonne) kisasi samassa luokassa. Oona on kaksi - ellei jopa kolmekin kertaa Cloudyn kokoinen turkin suhteen ja niinhän siinä kävi, että Oona voitti saaden SA:n ja Cloudy toisena ilman SA:ta. Ei kyllä harmittanut ollenkaan, osasin jo arvata tuomaria seuranneena, ettei SA:ta  heilu. EH:tkaan eivät olleet tällä harvinaisia sammareiden puolella, joten tyytyväinen olin. Kyllä tuostakin vielä valio leivotaan, vielä joskus!

AVO ERI AVK2
Polentaevahan on suomlainen tuomari ja puhuikin osittain Suomea, mutta myös jotain toista kieltä. Minulta ei sitten kannata tiedustella, oliko se Englantia vai Venäjää. Arvostelu oli kirjoitettu sen verran sotkuisesti, etten siitä selvää saanut. Tuomarin sanoista tuli kuitenkin ilmi, että turkki oli se juttu, josta se SA lähti. Arvasin, arvasin. Saatiin kuitenkin (tottuneeseen tapaan) rasti "Rodunomainen lähestyessä" - ruutuun.

Esitin vielä Oonan paras-narttu kehässä, koska Cloudyn emäkin (Feuerblick Paris "Piiku") pääsi paras-narttu-kehään. Oli se kyllä ihan erilainen koira hihnan päässä kuin tuo yksi, mutta tuloksena Oonan kanssa PN1 ja SERT. Mirva esitti sitten Oonan itse roppikehässä VSP:ksi.

TÄÄLLÄ (pääosin) minun ottamiani kuvia. Pari viimeistä kuvaa eurasier-kansiosta äipän ottamia, mutta näytillä siksi, kun ihmiset tahtoi kaikki paikalla olleet eukut nähdä kuvienkin kautta. Kattelen, jos saisin myöhemmin laitettua kuviin tai kuvien kommentteihin koirien nimet, kun niitä joku rotuyhdistyksen foorumilla toivoi.

Olin tänään Cloudyn kanssa treenaamassa JAT:in hallilla ennen junnualkeiden treenejä. Tuli kyllä selväksi, että tästä eteenpäin suunnittelen meidän omatoimjset treenit etukäteen. Mitä tehdään ja miten. Nytkin säädin vaan kaikennäköistä esillä olevilla esteillä ja olennaisten asioiden treenaaminen (keinun vauhti, keppikulman hakeminen jne.) jäi sitten taka-alalle.
Huomenna olisi jälleen ohjatut, mutta päätin, että tehdään siellä rataa vaan pätkissä, koska kesäkeleillä tuon motivaatio on niin jäissä, etten viitsi alkaa vaatia siltä jotain, johon se ei oikeasti kykene hyvällä vireellä.

Ransunkin kanssa treenattiin tänään! Ehdin tehdä Ransulle 13 esteen radan valmiiksi ja harjoitellakin sitä. Siellä oli hyppyjä, putkia, puomi ja rengas. Ransu oli tapansa mukaan sähköjänis ja itselläni oli täysi työ pysyä sen matkassa ja ehtiä ohjaamaan. Mutta ensimmäistä kertaa tuli Ransun kanssa tänään sellainen fiilis, että osaan sitä ohjata! Ei se edelleenkään ole yhtä varma tunne mitä Windyn kanssa tuo laji on, mutta ei Ransu ole nykyään enää sellainen "en osaa ohjata, olen myöhässä, se on niin erilainen kuin Windy". Nyt osasin sitä lukea ja olla ajoissa sekä ohjata sillä tavalla, kuin sitä kuuluu ohjata! Oli kyllä mahtavat treenit.
Tehtiin vielä lopuksi keinua, joskin en antanut sen pamahtaa, kun ei olla sitä paljoa tehty. Ei keinussa ollut mitään ongelmaa, Ransy ei pelästynyt sen laskeutumista ollenkaan ja kontaktit oli hienot. Odotan kyllä taas seuraavia treenejä!

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin Windyn "uudesta" koreografiasta kutakuinkin ensimmäiset 45min! Tai noh, en tiedä milloin otetaan se käyttöön. En ollut suunnitellut sitä alokasluokkaan, joten saattaa olla, että menee pitkä aika ennen kuin tarvitaan sitä käytännössä. Mutta olen aina tahtonut tehdä sille ohjelman tuohon musiikkiin, joten me tehdään se nyt, täysin turhaan vaikka sitten!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Maailman paras tanssipartneri?

- Ei. Ehkä jollekin muulle se on sitä, muttei minulle.

Aloitetaan perjantaista. Lähdettiin neljän jälkeen Helin ja Tiinan kanssa kohti Oulua. Mentiin Nallikariin yöksi mökkiin, Windy osasi ottaa vieraassa paikassa ihan iisisti. Käytiin kuvaamassa koiria meren rannalla, kun mökki sattui olemaan aivan meren vieressä. Kuvasaastetta sieltä ainakin tuli.
Karkeasti sanottuna kisat jättivät lähinnä paskanmaun suuhun ja takapakkia tehtiin. Ennen kehään menoa lämmitellessä Windy oli ok, sillä oli kiva vire ja haukkuakaan ei tullut. Kehään mennessä mulla oli kuitenkin taas se Windy, jota saa maanitella eteenpäin. Se paineistui jostakin, sen näin heti jo kehään mennessä. Ohjelman alkupuoli sujuikin sitten vain laahaten ja Windy vilkuili sinne tänne. Loppupuoli oli sitten räkytystä ja hillumista vähän sinne tänne. Joo, se niistä kisoista ja onnistuneesta ohjelmasta sitten.


Mirja Oviz
Tekninen laatu 
Liikkeiden määrä 45
Liikkeiden laatu 35
Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 35
Koreografia 40

Kokonaispisteet: 155

Tiina Jounio
Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 44
Liikkeiden laatu 42
Taiteellinen vaikutelma
Yhtenäisyys ja kumppanuus 40
Koreografia 42

Kokonaispisteet: 168

"Monipuolisia liikkeitä, hyvä kehänkäyttö. Jossain kohti ihan vähän sivulle vilkuilua.

Heli Nousiainen
Tekninen laatu
Liikkeiden määrä 43
Liikkeiden laatu 42
Taiteellinen vaikutelma
Yhtänäisyys ja kumppanuus 41
Koreografia 38

Kokonaispisteet: 164

"Vaikeitakin liikkeitä jossa muutamia haukkuja. Ohjelma parani loppua kohden kuin kumpikin rentoutui. Lisää ohjaajan liikkumista."

Yhteensä: 162.34p

Olihan nuo meidän parhaimmat pisteet tähän mennessä, messarista tuli viime vuonna 161,33p, joten ei suurtakaan eroa. Ei tuo pistemäärä jaksa kuitenkaan liikuttaa, kun jäi joka tapauksessa paska fiilis koko hommasta. Jälkimmäisessä puoliskossa Windy piti sellaista meteliä, että karjaisin sille kesken jalkapomppujen "Hiljaa!" ja meni kyllä kerrasta perille. 

Mutta Windyn kanssa suurin ongelma on se, että se paineistuu. Nytkään siihen ei mitään varsinaista syytä ollut, kameramiestä se vierasti jonkin verran, mutta en uskoisi sen olevan koko syy. Itse en tänään osannut kehään mennessä tai itse kehässä jännittää juuri ollenkaan. Tämä tässä hommassa juuri onkin, että tuon koiran mielentilat tulevat ihan puun takaa, milloin saa varautua paineistumiseen, milloin haukkumiseen...ota siitä nyt selvää. Tietenkin meidän yhteistyössäkin on hirmuisesti parantamisen varaa. Mua ei ole tarkoitettu ohjaamaan noin pehmeää ja herkkää koiraa, harrastuskoirana tuo on oikeasti minulle paljon vaikeampi kuin kukaan noista muista. Kun tämä homma ei vaan toimi, niin mitä järkeä on lähteä kisaamaan, jos mulla on kehässä ja sen jälkeen aina paska fiilis? Koiralla on yhtä turtunut fiilis kuin minulla silloin, kun se laahaa ja silloin kun se räkyttää, niin kivaa on vain koiralla. Windyn tilanteessa sekin on jo lohdullista.

Windy ja Heka
Tietenkin voisin muuttaa meidän ohjelman alkua niin, että siinä olisi enemmän Windylle mieleisiä liikkeitä, mutta tällä hetkellä motivaatio on tasan nollassa. Ei lajin suhteen, vaan tuon koiran. Kotikoirana se on mahtava, mutta harrastamiseen ja ennen kaikkea kisakäyttöön arvaamaton ja vaikeakin.
Kyllä me ainakin treenataan meidän uusi ohjelma valmiiksi, vaikkei kisoihin eksyttäisikään. Sitä olen ajatellut ja pähkäillyt niin kauan, että hukkaan se ei saa mennä! Cloudylle se ei sovi, tosin sillekin on oma ohjelmansa tuloillaan. Vaikka tosin en tiedä, mennäänkö senkään kanssa kisoihin asti ja jos mennään, niin milloin. 

Huomenna olisi Tuurin KR-näyttely enkä muista, että monelta meidän kehä alkaa. Aikaisin sinne pitää kuitenkin lähteä. Saa nähdä, jääkö kuvailut tällä kertaa sikseen, kun sadettakin on luvattu. Cloudy on kuitenkin pesty ja harjattu läpi, joten aamulla vaan koira matkaan ja menoksi. Sitten maanantaina taas töihin, se siitä rennosta kesälomasta.

Windyhän on aina ollut kovin leimautunut äitiini. Nukkuu yöt sen vieressä, jää kisapaikalla vinkumaan sen perään ja aina ihan fiiliksissä kun näkee sen seuraavan kerran. Tästä päättelinkin, että jos yhteistyö ei mun kanssa suju, niin ehkä äidin kanssa sitten? Tästäkin sitten inspiroituneena äiti tahtoi pitkästä aikaa (reilu 10 vuoden tauon jälkeen!) uudelleen tokokokeeseen ja Windyn kanssa tietenkin. Itselleni tuo sopii paremmin kuin hyvin. Windyn kanssa treenaaminen (yleensä) on ihan mukavaa, mutta kisaaminen on tokon ja koiratanssin puolella ollut suorastaan raastavaa. (Meinasin tähän jo kirjoittaa, että yhtä helvettiä, ei se olisi siitäkään erityisen kaukana ollut.) Windyn kanssa kisaaminen vaan ei ole enää kivaa. Ehkä me joskus palatataan kisakentille yhdessä, mutta nyt ainakin pidetään taukoa ja katsotaan, miten yhteistyö äidin kanssa rullaa, kun se on Windylle paljon mieleisempi ihminen kuin minä.