sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Maailman hienoin aksaaja

Toivottavasti voisin sanoa Cloudysta vielä joskus samaa, mutta nyt tarkoitan Windyä. Ei, me ei olla aloitettu aksaamista uudelleen. Tänään tulee kuitenkin kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun me aksaaminen aloitettiin Keski-Suomen Kennelkerhon treeneissä. Sitä ennen Windy ei ollut tehnyt mitään. Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, miten opeteltiin putkea ja hyppyä ja olin niin ylpeä tuosta pienestä.

Otin tänään Windyn mukaan treeneihin. Ajattelin, että jos teen ensin Windyn kanssa sekalaista toko - ja koiratanssihömppäilyä, niin Cloudyllekin motivaatiota tulisi lisää. Olisi varmaan toiminutkin, alun muuri-hyppy -suora sujui hyvin ja vauhdikkaasti (tosin en muuta odottanutkaan, kyllä mä Cloudyltakin sellaisen olettaisin sujuvan ilman motivaatiotakin) mutta se hieno vauhti tyssäsi kolmantena esteenä olevalle puomille. Cloudy ilmeisesti luuli sitä keinuksi tai jotain, se epäröi paljon, ei kyllä hypännyt alas, mutten voinut sanoa, etteikö olisi ollut lähellä. Eikä loppuratakaan sitten kummoisesti sujunut. Syynä lähinnä se, että rataa harjoitellessa omana virtuaalikoirana oli edelleen Windy...


"Vuosipäivän" kunniaksi Windykin pääsi jollain tapaa aksaamaan. Tein sille putkirallin ja me mentiin täysiä. Oli kyllä aika sanoinkuvaamattoman upeaa päästä taas tekemään aksaa tuon kanssa. Se että tietää ja tuntee sen liikkeet melkein 100% varmasti, käskyt voi karjaista ja ohjauksessa tuntea olon varmaksi, vaikka se meni kuin sähköjänis. Mun oma pieni ruutitynnyri, nyt ja aina.

Ransun kanssa käytiin viimeiset treenit torstaina. Nyt pitäisi suunnitella, että mites jatkossa. Kennelkerholle ajattelin mennä ja sitten kesälomalla joko Kennelkerholla tai JAT:illa. Oma lukujärjestys on kevään niin kehno, ettei JAT:ille oikein ehdi ennen ryhmien alkamista. Viimeiset treenit meni kuitenkin mukavasti. Tosin meidän piti tehdä hyppy-putki-hyppy - kuvio käyttäen "Mäkelää" eli persjättöä. Kaikkien tuli kuulemma tehdä juuri se, vaikka mainitsin, ettei se toimi Ransulla. Oikeasti, persjättö olisi ollut viimeinen ohjausvaihtoehto, jolla olisin lähtenyt Rampaa sillä pätkällä ohjaamaan, sen tiesin jo ennen kuin tehtiin koko hommaa. Jouduttiinkin sitten tekemään luvattoman monta toistoa, kun homma ei toiminut ja Rampastakin huomasi, että se alkoi kyllästyä. Joko tekemiseen, tai sitten se vaistosi oman mielentilani, joka ei ainakaan ollut yhtään parempi kuin koiralla. Onneksi tästedes treenataankin sitten joko yksin tai/ja pätevän kouluttajan alaisena. Eikä sen edes tarvitse olla kouluttaja joka meitä valvoo, moni kavereistani osaisi homman paljon paremmin.

Jäät ovat lähteneet sulamaan hyvän aikaa sitten, ehtivätkin koko talven toimia meidän vakilenkkeilyalueena. Ollaankin siirrytty metsään, joka tosin ehditään koluamamaan lävitse harmillisen lyhyessä ajassa. Onneksi tässä on enää noin kolmisen viikkoa jäljellä kaupungissa eloa, kun taas kesällä mökkielämä kutsuu. Siellä nuo saavat elää kirjaimellisesti pellossa. Eivät näe hihnoja, ei tarvitse katsoa eteensä, saa mennä missä tykkää, enkä ole huutamassa niitä luokse tai odottamaan, mitä täällä pitää tehdä.
Käytiin itse asiassa kevään ensimmäinen mökkireissu eilen. Äiti jätti minut koirien kanssa meidän postilaatikolle, josta matkaa on mökille noin 1.5km. Käveltiin se mökille asti ja siellä koirat vielä jatkoivat riekkumista. Ne kyllä nauttivat mökillä olosta suunnattomasti, mökille muuttaminen kesäisin on kivaa jo pelkästään siksi, kun tietää, miten paljon nuo siitä vapaasta elämästä nauttivat.

Käytiinpäs muuten tänään vielä Saijan ja Lauran kanssa tekemässä yhteiset tokotreenit Viitaniemen koulun kentällä. Keskiviikkona ei tosiaan SM-treenejä Vapun vuoksi ollut, joten järkeiltiin, että pitäähän sitä ennen tiistain koetta saada vielä paikkistreenit alle. Saijakin sai Tapanin kanssa peruutuspaikan kokeesta, joten voisi itse asiassa avoimen luokan katsoa siellä läpi. Keli ei ollut mainioin, mutta tuolle se passaa sata kertaa paremmin kuin taivaalta paahtava aurinko. Ei maa onneksi ollut liian märkä, vaikka tihkusadetta satoikin koko ajan. Saatiin onnistunut, reilu 2min paikkis tehtyä tuolle uudessa paikassa, jes! Tästä on hyvä jatkaa kokeeseen. Otin vielä luoksetulon, seuruuta ja liikkeestä maahanmenon. Kaikki nappiin, joten tokoilut saa olla tässä, seuraavan kerran sitten kokeessa! (Joka muuten onkin jo ylihuomenna, jäiks...)
Saatiinpa muuten paikka 17.5 olevaan kokeeseen, joka on Valorinteellä. Tuttu paikka ja voihan siellä treeniäkin käydä tekemässä - ja niin varmana käydäänkin, pitäähän kotikenttäetu hyödyntää.

Käytiin myös maanantaina koirien kanssa puntarilla. Dacu viime kerralla 31.4kg, nyt 30.8kg! Reilut puoli kiloa taas poissa, joten koko ajan lähemmäksi tavoitetta ollaan menossa. Siltähän on kohta lähtenyt 2kg ja olen huomannut, että vatsa on alkanut hieman roikkua. Ei sitten näemmä tulekaan jätkälle enää timmiä vatsaa, mutta pääasia, että ei ole ylimääräistä painoa, joka rasittaisi sitä. Siihen me tähdätään.

Cloudy oli 18.2kg ja Windy 9.5kg, jälleen. Tästä Windyn laihdutushommasta ei tule yhtään mitään, sama lukema oli reilut pari kuukautta sitten. Ruokamäärän vähentäminen ei oikein kuullosta omaan korvaan hyvältä, koska se saa nyt jo aivan liian vähän sen kulutukseen nähden, mutta minkäs teet. Olenkin nyt päättänyt viedä sen testeihin mahdollisimman pian, jotta selviäisi, onko sillä se pelkäämäni kilpparin vajaatoiminta. Toivon syvästi, ettei näin ole, mutta mitä enemmän tutkitaan, sen enemmän tiedetään.

Dacu muuten kävi isommalla klinikkareissulla torstaina, kyseessä oli poskihampaan poisto. Hammas oli aiemmin lohjennut, mutta Marjatta sai sen nyt poistettua kokonaan. Paikalle laitettiin itsestään sulavat tikit. Suu on vielä arka ja jonkin aikaa pitää syöttää pehmeää ruokaa, joka ei tosin ole mikään ongelma. Ei tuo hampaan poisto tule vaikuttamaan sen elämään pätkän vertaa, jahka suu on vähän parantunut, niin se voi jälleen kiskoa vetopatukkaa ja syödä luita täysin normaalisti.
Dacu kävi myös vappuna tätini luona käsittelyssä. Tätini on tosiaan (ihmis)hieroja ja Dacu sitten vietiin hänelle käsiteltäväksi. Paljoa hän ei voinut tehdä, kun ei ole koiriin perehtynyt, joten tyytyi vain kokeilemaan ja sai selville, että selässä kuulemma se suurin paha. Vihjasi kuitenkin, että aikoo nyt opiskella koirahierontajuttujakin, joten ehkä saan koirille uuden vakihierojan jonkin ajan päästä! Lähetin kyselyä eräälle fysiorerapeutille Dacun suhteen, että saataisiin kroppaa taas kohti parempaa. Kotijumpat ovat tehneet ihmeitä etupäälle, mutten itse mikään taikuri saati sitten hieroja ole, joten osaavammat hoitakoot sitä sitten perusteellisemmin.

Koiratanssikisatkin lähestyy..nyt jos mitä rukoilen niin sitä, että tuo ei aloita juoksujaan ennen kuin vasta viikon päästä! Sen juoksut olisi pitäneet olla huhtikuussa, mutta eipä ole näkynyt, enkä niitä kisojen päälle toivo kyläilemään. Sitten keskitytäänkin uuteen koreografiaan, muutaman uuden liikkeen olen Windylle opettanut ja lisää on työn alla, joten nyt tahdon koreografiasta oikeasti hienon jota treenataankin sitten koko kesä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti