perjantai 24. toukokuuta 2013

Kuluneen viikon kuulumiset

Kuulumisien kirjoittelu on hieman lössähtänyt ja näin ensi alkuun valitan, ettei taaskaan koiratanssipostinkia meidän kisoista ole tulossa. Kirjoittelen siitä myöhemmin. Unohdin arvostelulomakkeet kotiin, eikä ilman niitä huvita asiasta kertoa.

Tosiaan, tänään tultiin koirien, kissojen ja äidin kanssa mökille koko viikonlopuksi. Aivan ihanaa. Rakennellaan ja siivoillaan täällä, viikon päästä se olisikin koulu loppu ja muutto tänne koko kesäksi. Koirat nauttii, saavat elää pellossa ja ottaa irtiolosta ja maaseudusta kaiken irti.


Ollaan käyty koirien kanssa paljon uimassa. Valehtelematta, löydän itseni lähes joka päivä järven rannalta heittelemässä noille keppiä. Talven aikana noiden uinti-innokkuus ei ole lähtenyt mihinkään, päinvastoin. Eikä olla käyty vaan puhaltamassa, vaan ihan oikeasti uimassa. Yhteen uintireissuun meillä menee vähintään ½h, eikä se lähemmäs tuntikaan enää harvinainen ole. Pitää vaan vielä hioa sitä kepin tuomista. Viime kesänä oli ehkä turhankin helppoa hyväksyä se löysäily (kepin pudottelu, tuomisen puolitiehen jättäminen jne.) kun Digi ne aina toi. Varokaas vaan, kohta tuontitreenit alkaa teidän jokaisen osalta, karvapyllyt!

Positiivista tässä on kuitenkin se, että nuo hakevat kepin kaukaakin, etenkin Windy tuntuu välillä olevan keskellä järveä! Ainakin nuo joutuu oikeasti uimaankin, eikä vain pomppimaan siellä sinne tänne.

Päästiin myös Dacun kanssa tänään pitkästä aikaa sinne fysioterapiaan. Mentiin Hannele Kerkelän vastaanotolle Keski-Suomen Eläinklinikalle. Olin varannut tunnin ajan, jotta Hannele ehtisi myös tutkimisen lisäksi myös hoitaa tuota. Aluksi katsottiin ulkona liikkeet, edestakaisin kävelyä, ravaamista ja laukkaamista. Samat askellajit tehtiin vielä ympyrässäkin. Hannele bongasi, että Dacu varoi vasenta takajalkaansa. Tämän jälkeen mentiin sisälle ja Hannele tunnusteli Dacua sen istuessa, seistessä ja maatessa. Ristiselän tunnustelua Dacu arasti jonkin verran ja takapää oli muutenkin vähän kenkussa kunnossa, niin kuin arvelinkin. Etupäätä Dacu käytti hyvin, mutta koska takapään tilanne on mikä on, niin etupäälle kertyy enemmän painoa, mikä sitä rasittaa.
Edellämainituista ja monista muistakin syistä Dacun kuvauttaminen olisi miltei välttämätöntä. Tai noh, eihän sitä voida kuntouttaa, ellei tiedetä, mikä siinä on vialla. Eihän siltä voi lonkkien tai kyynärien osalta mitään loistotulosta odottaa, kun ovat iän mittaan löystyneet ja tuo on ollut (ja on edelleen) ylipainoinen. Ei me mitään loistotuloksia olla tosin hakemassakaan, ratkaisua vaan sille, mikä sillä on. Tietämättömyys on pahinta.

Viimeinkin kuvamatskua Rampasta
Oltiin Rampan kanssa taas viime viikon torstaina treenailemassa. Otin sen Aholaitaan treenien jälkeen, kun itsellläni oli ollut koulutusvuoro. Otettiin noin 15min treenit sisältäen lähinnä kaikenlaisten perusjuttujen hiomista, joihin hain vahvistusta. Otettiin hyppy-hyppy-suora putki-hyppy-hyppy - sarjaa. Kaikki esteet tosiaan yhdessä pötkössä ja tarkoituksena vain saada Ransu irtoamaan itsestäni kauemmas, mikä onnistuikin hienosti. Huomasin myös pitkästä aikaa, että pääsin oikeasti kunnolla juoksemaan!

Tämän jälkeen otin hypyillä tekniikkatreeniä. Takaakiertoja, välistävetoja yms. mitä ollaan kyllä ennenkin tehty. Takaakierroissa ei ollut mitään ongelmaa, Ransu hoksasi heti mistä on kyse kun käsky "takaa" kantautui sen korviin. Välistävedot olivat sitten jo hieman hankalempia, joka tosin varmasti johtui vain itsestäni. Oletan Ransun olevan yhtä käskyherkkä kuin Windy, josta syystä en sanonut käskyä tarpeeksi selvästi niin, että sekin olisi varmasti sen ymmärtänyt. Eipä siinä mitään, kun korjasin oman ohjauksen niin alkoi heti toimia. Otin myös muutaman kerran A-estettä, lähinnä kontaktien vuoksi ja hommahan toimi hyvin! Loppuun vielä jälleen irroitteluna samanlainen hypyistä ja putkesta koostuva suora ja se oli siinä. Ensi maanantaina olisi taas tarkoitus mennä kokeilemaan Rampaa uudelleen.



Käytiin tiistaina taas puntarilla ja Dacun viimekertainen 30.8kg oli vähentynyt noilla risoilla, eli tuloksena tasan 30kg. Ei paha, melkein kilon pudotus. Windy sitten hienosti pudottanut huimat 100g, varmasti uimisen vuoksi. Dacu onkin nyt 2.5kg laihempi siitä, kuin ensimmäisen kerran punnittiin. Eihän se koirassa näy, mutta tuntuu varmasti.
Windy aloitti juoksunsa 13.päivä, eli kaksi päivää kisojen jälkeen. Nyt on juoksut ihan hyvässä välissä, koska menin ja ilmoitin sen Ouluun 8.6 oleviin koiratanssikisoihin. Päästään sinne Helin kyydissä, joten mikäs siinä sinne on mennä, jos kerran kyyti noin helposti järjestyy. Tiina lähtee myös Hekan kanssa, joten ainakin hyvää matkaseuraa on!

Ilmoitin myös Cloudyn 13.6 olevaan tokokokeeseen Pieksämäelle. Kyseessä on tosiaan iltakoe. Jos sieltä ei ykköstä tule, niin mennään sitten SM-kisoihin ilman ykköstulosta. Joukkue muuten ilmoitettiin alkuviikosta, joten sain jo luvan alkaa jännittää...
Dacun kohdalla en tiedä, mitä tekisi. Koiratanssia en viitsi sen kanssa jyystää. En, ennen kuin se on kunnossa. Liikkeet ja säännöllinen treenaus voi vain edesauttaa sen jumeja, joten keskitytään vain siihen parantumiseen. Ja mikään ei estä tahkoamasta sitä kepin tuomista sieltä järvestä, sitä me voidaan treenata mielin määrin. Dacun musiikin olen ajatellut sopivan yhtä hyvin Cloudyllekin, tosin samaa ohjelmaa siihen ei voi sovittaa, mutta eipä tuo haittaa.

Meillä on kyllä kokonaisuudessaan ottaen tämä vuosi mennyt perseelleen koiraharrastuksen kuin arjenkin suhteen. Digin poismeno, Windyn aksauran päätös, Dacun lihasongelmat, Cloudyn syömättömyys...eikä tuloksillakaan ole pahemmin juhlittu Tallinnan reissua lukuunottamatta. Muuten kokeet ja näyttelyt nekin menneet sitten päälaelleen. Kävikin jo mielessä, että jätettäis tältä kesältä kokonaan kisamatkat sun muut väliin ja keskityttäisiin vain elämään. Ei se vaan oikein ole se oma juttu ehkä kuitenkaan "vaan olla". Ehkä me vielä tästä noustaan.


Rippijuhlatkin tuli vietettyä viime sunnuntaina. Olenpahan nyt rahoissa sen Dacun kuvauttamisen suhteen, ei varmaan tule se polvet, lonkat, kyynärät, selkä (+ ehkä olat) olemaan mikään halpa huvitus, mutta mä olen tyytyväinen vasta sitten, kun näen sen kirmaavan kuin kaksivuotias. Piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti