torstai 9. toukokuuta 2013

Ei ihan, mutta melkein

Otsikko kuvastaen mun ja Cloudyn tiistain tokokoetta erittäin osuvasti.

Koe oli Muuramessa, Mäkelänmäen koulun hiekkakentällä. Aah, kerrankin koepaikka jonne ajaminen kesti vain vartin, kelpaa kyllä Varkauden ajomatkan jälkeen varsin hyvin. Luokat menivät käänteisessä järjestyksessä, alkaen jo aikaisemmin päivällä erikoisvoittajaluokasta, jonka jälkeen oli voittajaluokka. Näitä en ehtinytkään näkemään, saavuttiin paikalle silloin kun avoimen luokan paikkamakuu oli menossa. Hyvin ehti saada tuomarista jonkinlaisen kuvan ennen kehää, ennen koetta yritin etsiä jotain videomatskua netistä, mutta löysin vain yhden alokasluokan kokeen ja sekin vuodelta 2009, eikä siitä saanut oikein hyvää kuvaa liikkeistä, joten jäi sekin seikka nähtäväksi vasta kokeessa. Saija, joka on SM-joukkuueessa AVO:ssa oli myös kisaamassa samassa kokeessa Tapanin kanssa, juteltiin niitä näitä. Osuvasti Saija kuitenkin tokaisi, ettei mun tarvitse SM-kisoja stressata tai ottaa paineita mistään, jätetään hyvien tuloksien tekeminen Annan sekä Ninjan ja Kertun vastuulle. Sopii mulle, vaikka paineita mulla tulee olemaan joka tapauksessa.

Mauri vaikutti oikein mukavalta tuomarilta. Ensin teki vain juoksutarkastuksen, jonka jälkeen jakoi porukan kahtia ja otti ensimmäisen puoliskon kehään. Me oltiin numerolla 19 ja luokassamme toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa. Pisteet menikin sitten seuraavasti.

Luoksepäästävyys 10
- Tästä osaan Cloudyn kanssa aina odottaa kymppiä. Se ottaa ihmiset aina avosylin vastaan ja on näyttelyissä sun muissa vastaavissa tilanteissa osannut olla nätisti paikoillaan. Nappiin meni, istui nätisti sivulla koko käsittelyn ajan.

Paikalla makaaminen 9
- Kävi taasen sama kämmi kuin edellisessäkin kokeessa, kun joudun sanomaan maahanmenokäskyn yhtä aikaa muiden kanssa, niin se ei kuule sitä yhtä hyvin ja tuntuu, että se oli epävarma, mitä sen pitikään tehdä. Paikallaan se pysyi, mutta haisteli maata sekä toisinaan kuikuili muualle. Erityiesti pelkäsin sen nousevan yhteen otteeseen, kun se kurkottautui ylemmäs korjaamaan ryhtiä. Siinä vaiheessa sydän tuntui lyövän ylimääräisen kerran. Odotin paikkiksesta kyllä seiskaa, niin kuin viimeksikin, joten ysi oli oikea luokkavoitto jo meille.

Seuraaminen kytkettynä 7
- Melko kehnoa seuraamista Cloudylta, tosin arvosanaa pudotti vielä paljon se, että se ei tehnyt yhtäkään perusasentoa! Yleensä se tekee perusasennot aina itse mallikkaasti, nyt oli aivan toinen ääni kellossa. Täytyykin näitä alkaa vielä hiomaan nyt. Vasemmalle käännöksissä olisi omalla kohdallani ollut vielä paranneltavaa.

Seuraaminen taluttimetta 8
- Ei edelleenkään perusasentoja, paitsi aivan lopussa. Vasemmalle käännökset meni kuitenkin paremmin ja Cloudy tuntui olevan mukana hieman korkeammalla vireellä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
- Muuten hieno, mutta liian hidas.

Luoksetulo 7
- Tälle jos mille nauroin jälkikäteen! Pieni tokopystykorvani tulee lähtee niin hienosti, tulee niin hienosti ja peruasentokin perfekt. Paitsi että se tuli melkein kävellen. Kaksoiskäskyä en antanut, koska vasta kun tajusin sen mahdollisuuden niin Cloudy oli jo turhan lähellä minua, ettei vauhdin lisääminen olisi ollut enää kovinkaan merkittävää.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
- Varmaa Cloudya. Seisominen on aina ollut sillä "the-juttu" joka onnistuu aina.

Estehyppy 0
- Ääh, tämä harmitti niin hirmuisesti jälkikäteen! Cloudy teki saman kuin edellisessäkin kokeessa, eli lähti käskyn saatuaan hyvin hyppyä kohden, mutta kohdalla stoppasi kuin seinään ja alkoi hypyn haisteleminen. Ei siinä vielä varsinaisesti mitään, mutta jouduin antamaan vielä kaksi käskyä, ennen kuin se hyppäsi. Käytin sanaa "hyppy" mutta jos olisin älynnyt sanoa "hyppää" niin se olisi todennäköisimmin hypännyt, näin ainakin treeneissä. Ei voi mitään.

Kokonaisvaikutus 8
- Hienoa yhteistyötä kuulemma ja näin, melko vähäsanaiseksi jäi tämä.

ALO2 150p.

Hyppy kismittäen siksi, että jos oltaisiin saatu sieltä edes se 5 niin se olisi ollut sitten 160p ja ykköstulos. Mutta pitää vaan tyytyä tuohon kakkoseen, inhottavaa vaan kun se oli oikeasti niin lähellä. Ensi viikon perjantaina kokeillaan sitten uudelleen.


Ai niin, kokeen jälkeen kun Mauri (tämä tuomari) jakoi kisakirjoja, niin ilmeisesti tunnisti meikäläisen sukunimestä, koska kysyi (monen muun ihmisen tapaan) että olenko Sarin tyttö. Käski välittämään porukoille terveisiä. Hirmuisen usein koirapiireissä ihmiset tunnistaa meikäläisen siitä, että he ovat porukoiden kavereita tai muuten vaan tuttuja. Joskus meikäläinen tunnistetaan pelkästä ulkonäöstäkin, vaikken kumpaakaan vanhemmista mielestäni muistuta.


2 kommenttia:

  1. Jessi ei näin!!

    Aina kun tuut Muurameen niin puhelin kouraan ja viestiä tännepäin :P
    Mut onnea!

    VastaaPoista
  2. Voij eii, mä en tullut edes ajatelleeksi! :`D

    VastaaPoista