maanantai 27. toukokuuta 2013

Aksaliitelyä

Mökkviikonloppu loppui meidän osalta turhan aikaisin, kun piti sunnuntaiaamuna rientää kahdeksitoista hallille treeneihin Cloudyn kanssa.

Me oltiinkin kisaryhmän treeneissä ainoat paikalla, joten Laura ehti treenata myös Oskun kanssa ja käytiin välillä metsälenkilläkin. Laura oli tehnyt hyppyradan, Windyn kanssa pätkä olisi ollut tosi kiva, eikä mikään vaikea, mutta Cloudyn kanssa homma oli toisin. Radalla oli paljon hypyillä kieputtelua, ei siis Cloudylle sopivaa ollenkaan. Sillä olikin puhti lopussa kieputtelun ja kuuman ilman seurauksena. Putkiin menot sekä kepit sujuivat hyvin, mutta edelleen hyppyjen keskellä oli kaikenmaailman menoa aina ravaamisesta lähtien, joten tehtiin rataa pätkissä kuitenkin niin, että Cloudylle jäi hyvä fiilis. Omasta en ollut niinkään varma..

Treenien jälkeen oli vielä 1½ tuntia junnualkeiden kouluttamista, tosin heitä oli paikalla vain kolme, joten itse olin lähinnä kuunteluoppilaana/seurasin sivusta ja ohjeistin ja lisäsin Lauran sanomisiin jotain, aina kun tuli mieleen.


Tänään oli koulussa viimeinen kahdeksannen luokan koe, joten nyt voi ottaa loppuviikon täysin rennosti ja keskittyä jo nyt vaan noihin koiriin ja unohtaa koulun. Tänään koulun jälkeen lähdinkin heti lenkille ja sen jälkeen matkasin jälleen Cloudyn kanssa hallille. Oltiin sovittu Iidan kanssa, että treenaan Ransua, joten ei ollut tarkoituksenakaan tehdä Cloudyn kanssa paljoa hommia.
Tarkoituksena oli treenata kaikkia kontakteja yksitellen. Viimeksi kontakteja tehdessä Cloudy oli ollut hidas ja epävarma, joten nyt tarkoituksena vain vahvistaa niiden suorittamista. Keinua en päästänyt pamahtamaan, koska Cloudy lähti sille tosi reippaasti, otti kontaktinkin hienosti. Ei mitään ongelmaa, otettiin toistoja, en päästänyt keinua pamahtamaan kertaakaan, tavoite reippaan keinun suorittamisessa saavutettiin. Puomikin oli WAU sitten viimekertaisen! Nyt Cloudy laukkasi tai meni vähintäänkin ravia, kontaktikin sujui hienosti, vaikka juoksin itse viitisen metriä koiran pysähtyessä niin paljon kuin jaloista lähti. A-estekin sujui entiseen tapaansa nätisti, joten ei tässä voi olla kuin tyytyväinen. Pohdiskelinkin, että tehdään radat vain pätkissä tästä eteenpäin. Huomisiin treeneihin ei mennä, en viitsi treenata tuon kanssa kolmena päivänä peräkäin, kun sen motivaatiokaan ei ole parhaimmasta päästä. Minulle buukattiin huomiseksi muutenkin kouluttajavuoro tokon alkeisryhmään, joten tokokenttä kutsuu huomenna.

Ransu oli täydessä terässä ja Iida sanoikin sen tuodessaan että "sillä on vähän virtaa". Kirjaimellisesti näin oli! Tein alkuun putkien ja hyppyjen kanssa irtoamisharjoitusta, Ransu meni täysiä, irtosi hyvin, eikä nyt ollut yhtään kiinni kädessäni, niin kuin Taitavilla Tassuilla oli. Lähdöissä se pysyi erinomaisesti. Ei yrittänyt kertaakaan varastaa, joten työ on tuottanut tulosta! A-este sekä puomi sujuivat ongelmitta, kontaktit otti hienosti ja Iida (joka katsoi meidän treenaamista) kehui, miten hienot kontaktit olen sille opettanut. Torstaina mennäänkin treenaamaan sitten Aholaitaan, kun itselläni ei ole koulutusvuoroa, niin mennään Rampan kanssa jatkoryhmän treeneihin.

Jälleen tänään oli 1½ tuntia junnujen kouluttamista. On se kivaa puuhaa, puolitoista tuntia menee nopeasti ja siinä oppii samalla itsekin paljon. Mukavaa huomata, miten ryhmä onkaan edistynyt siitä kuin aloitettiin. Napikupeille irtoamisesta aloitettiin ja tänään tehtiin jo puomia ilman hihnaa erinomaisilla kontakteilla sekä rengas-pussi suoraa, eikä pussia ollut kukaan pitämässä. Päteviä nuoria koirakoita, kerta kaikkiaan.


Mökillä kävi pieni läheltä piti - tilanne. Windyllä on juuri nyt meneillään juoksujensa tärpit ja aamulla, kun itse vielä nukuin, niin pihassa oli ylläri. Naapurin (tai noh, 500m päässä asuvan sellaisen) labbisuros oli meidän pihassa...! Koira oli vasta tulossa pihaa päin, kun äiti sen bongasi. Otti sitten heti Dacusta kiinni, joka olisi varmaan sekunttia myöhemmin ollut koiran kurkussa kiinni. Windynkin kutsui heti luokse, ettei vaan mitään suunnittelematonta pääisi tapahtumaan. Onneksi äiti sai koirat laitettua tarhaan ja naapurien koiran palautettua, tyhmää vaan, ettei minua tuollaisessa tilanteessa herättänyt. Naapuri sitten vaan tokaisi, että "Voi että kun se aina vaan karkailee!" Ja äitini kehotti tulemaan Aholaidan tokotreeneihin ja siitä seurauksena "Ei tämä mitään opi, koska se on käyttölinjainen!" Huhhuh, hupaisan perustelun lisäksi koiraa ei olisi kyllä käyttölinjaiseksi uskonut, sen verran pullukka se oli.

Tänään vielä tätä kirjoittaessani kävi taas yksi "mukava" tilanne. Koirat oli pihalla iskän valvonnassa ja ohi käveli naapurien ärhäkkä pumi, jota nuo kaikki koirat inhoaa. Cloudy sitten kävi tämän pumin päälle ja Cloudyn tapellessa Windy haukkui näiden vieressä ikäänkuin kannustaen...Dacu sentään herrasmiehenä pysyi pihassa, ei mennyt puuttumaan akkojen tappeluun. Ymmärän tosin sen, että Cloudy tuon pumin päälle kävi, koska se on inhonnut sitä aina (tosin, nuo kaikki sitä inhoavat) ja se on saanut siltä nuorena niin paljon ikäviä kokemuksia, että taisi antaa nyt takaisin, kun hän on kasvanut isommaksi?
Pitää vaan olla jättämättä noita iskän vastuulle, ettei moista pääisi enää tapahtumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti